7.12.2012

Satakunnan käräjäoikeuden tuomio 10.11.2010

Syyksi luettu teko

Syyttäjän syytteen perusteella käräjäoikeus katsoi A:n syyllistyneen tapon yritykseen. A oli lyönyt kädessään olleella kirveen teräosalla asianomistaja X:ää päähän siten, että kirveen teräosa oli osunut päälaen keskelle ja otsan yläpuolelle. Lyönnistä oli aiheutunut noin seitsemän senttimetrin mittainen haava, aivoverenvuoto ja kallonmurtuma. X oli lyönnin voimasta kaatunut ja menettänyt tajuntansa.

Korvausvaatimukset

X vaati A:n velvoittamista suorittamaan korvausta kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 6 000 euroa, kosmeettisesta haitasta 3 000 euroa ja kärsimyksestä 4 500 euroa.

A myönsi korvausvaatimuksista määrältään kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 2 000 euroa, kosmeettisesta haitasta 300 euroa ja kärsimyksestä 800 euroa.

Korvausten määrät

Käräjäoikeus totesi, että A:n on katsottu syyllistyneen tapon yritykseen, joten korvausten peruste oli näytetty.

Ottaen huomioon aiheutuneiden vammojen laatu ja arvioitu paranemisen kesto, käräjäoikeus arvioi oikeudenmukaiseksi korvaukseksi kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 3 000 euroa. Kosmeettisen haitan osalta käräjäoikeus totesi, että lyönnistä oli aiheutunut X:n päälaelle noin seitsemän senttimetrin mittainen siistireunainen haava. Tämä oli hyvin parantunut ja se oli erottunut muusta ihosta vain hieman. Sijaintinsa puolesta arpi oli kuitenkin jossain määrin havaittavissa. Käräjäoikeus arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi kosmeettisesta haitasta 1 000 euroa. Kärsimyksen osalta käräjäoikeus arvioi oikeudenmukaiseksi korvaukseksi 2 000 euroa.

Lopputulos

Käräjäoikeus tuomitsi A:n tapon yrityksestä neljän vuoden vankeusrangaistukseen ja velvoitti A:n suorittamaan vahingonkorvauksena X:lle kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 3 000 euroa, kosmeettisesta haitasta 1 000 euroa ja kärsimyksestä 2 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Liisa-Maija Mikkonen ja lautamiehet.

Vaasan hovioikeuden tuomio 2.3.2011

X valitti hovioikeuteen vaatien, että vahingonkorvausten määrät korotetaan käräjäoikeudessa esitettyjen vaatimusten mukaisiksi.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Männikkö, Jukka Mäkelä ja Tapio Kaarniemi.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on tuomittu hovioikeuden tältä osin lainvoimaiseksi jääneellä tuomiolla 18.7.2010 tehdystä tapon yrityksestä vankeusrangaistukseen. Syyksi lukemisen mukaan A oli lyönyt kirveen teräosalla X:ää päähän lyönnin osuessa päälaen keskelle otsan yläpuolelle. Lyönnin seurauksena X:lle oli aiheutunut noin seitsemän senttimetrin mittainen ommeltava haava, kallonmurtuma ja aivoverenvuoto. Lisäksi X oli lyönnin seurauksena kaatunut ja menettänyt tajuntansa.

2. X on katsonut hänelle aiheutuneen lyönnin seurauksena edellä todettujen vammojen lisäksi aivovamman ja vaatinut käräjäoikeudessa korvauksia kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 6 000 euroa, kosmeettisesta haitasta 3 000 euroa ja kärsimyksestä 4 500 euroa. Näistä vaatimuksista A on määrältään myöntänyt oikeaksi kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan osalta 2 000 euroa, kärsimyksestä 800 euroa ja kosmeettisesta haitasta 300 euroa. A on hovioikeuden tuomiolla velvoitettu korvaamaan X:lle korvausta muun ohella kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta 3 000 euroa, kosmeettisesta haitasta 1 000 euroa ja kärsimyksestä 2 000 euroa.

3. X on Korkeimmalle oikeudelle toimittamassaan muutoksenhakemuksessa vaatinut, että tuomittuja korvauksia korotetaan käräjäoikeudessa esitetyn vaatimuksen mukaisiin määriin. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko asiassa aihetta korvausten korottamiseen X:n vaatimalla tavalla.

Korvausmäärien arvioinnin lähtökohdat

4. Korvausmäärien arvioinnissa pyritään yhdenmukaiseen käytäntöön niin, että samankaltaisista vahingoista tulisi määrätä samansuuruinen korvaus. Tätä tavoitetta tukee se, että vahingonkorvauslain 5 luvussa on melko täsmälliset säännökset eri henkilövahinkojen ja kärsimyskorvauksen määräämisen perusteista. Aineettomat henkilövahingot ja kärsimyskorvaukset määrätään lisäksi objektiivisesti arvioitavien seikkojen perusteella (HE 167/2003 vp s. 24). Koska aineettomia vahinkoja ei voida mitata ja todentaa, joudutaan kivun, elämän laadun heikentymisen ja inhimillisen kärsimyksen korvaaminen perustamaan melko kaavamaisesti sellaisiin vaikutuksiin, joita pidetään tyypillisinä kyseisenlaisessa henkilövahingossa tai loukkauksessa.

5. Vahingonkorvausten taso aineettomissa vahingoissa määräytyy tuomioistuimissa noudatetun oikeuskäytännön kautta. Lailla perustetun henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan tehtävänä on hankkia selvitystä oikeuskäytännössä määrätyistä korvauksista ja julkaista tämän selvityksen perusteella laadittuja, lähinnä yhteenvedonomaisia suosituksia korvausten määristä. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositukset eivät siten ole sen oman harkinnan tulosta vaan kuvaavat vallitsevaa korvauskäytäntöä. Neuvottelukunnan keräämä aineisto antaa luotettavaa tietoa etenkin silloin, kun kysymys on usein toistuvista ja yksityiskohtaisesti määriteltävistä vammoista ja sairauksista. Kuten Korkein oikeus on ratkaisussaan KKO 2009:82 (kohta 14) todennut, neuvottelukunnan yleiset suositukset eivät ole tuomioistuimia sitovia, vaan tuomioistuimen on arvioitava korvaus kunkin tapauksen erityispiirteiden mukaan.

6. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunta on antanut kaksi suositusta, joista ensimmäinen 9.6.2008 julkaistu painos perustuu nyt kyseessä olevin osin 1.1. - 30.6.2007 annettuihin käräjäoikeuden tuomioihin ja jälkimmäinen 26.5.2011 julkaistu painos vuonna 2009 annettuihin tuomioihin. Kun tässä tapauksessa vahinko on aiheutettu 18.7.2010 ja käräjäoikeuden tuomio on annettu 10.11.2010, voidaan tekohetkellä vallinnutta korvauskäytäntöä arvioida vuonna 2011 julkaistun aineiston pohjalta.

Kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvausmäärä

7. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 3 kohdan mukaan henkilövahingon kärsineellä on oikeus korvaukseen kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta. Luvun 2 c §:n 1 momentin mukaan korvaus määrätään ottamalla huomioon erityisesti henkilövahingon laatu ja vaikeusaste, sen edellyttämän hoidon laatu ja kestoaika sekä haitan kestoaika.

8. Kuten vahingonkorvauslain 5 luvun säännösten uudistamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 167/2003 vp s. 20) on mainittu, kipu ja särky sekä toisaalta tilapäinen haitta kuvaavat erilaisia korvattavia elämänlaadun heikentymiseen liittyviä tekijöitä. Henkilövahinkona korvataan lääketieteellisin keinoin todennettavissa olevat fyysisen tai psyykkisen terveydentilan muutokset ja häiriöt sekä niihin liittyvä kipu, särky ja muu tilapäinen haitta (KKO 2009:82). Tilapäinen haitta voi ilmetä myös kivusta ja särystä erillisenä tilapäisenä toimintakyvyn alenemisena.

9. Kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvausmäärän arvioiminen edellyttää siten sen selvittämistä, mitkä vammat tai sairaudet ovat aiheutuneet teon seurauksena ja mikä on niiden vaikeusaste. Vamman laadun ja vaikeusasteen arviointia tukevat tiedot tarvittavasta hoidosta, sen kestosta sekä siitä, kuinka kauan ja millä tavoin haitta on ilmennyt. Mainitut kriteerit kuvaavat myös samanlaatuisten vammojen keskinäisiä eroja.

10. Korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta suoritetaan henkilövahingon ilmenemisestä siihen ajankohtaan saakka, jolloin vahinkoa kärsineen terveydentila on vahingon jälkeen joko palannut ennalleen tai korvaus pysyvästä haitasta voidaan määrittää tai terveydentila on muutoin vakiintunut (HE 167/2003 vp s. 35).

11. X on perustanut kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan osalta esittämänsä korvausvaatimuksen siihen, että hänelle oli aiheutunut teon seurauksena aivovamma.

12. X:lle oli sairaalassa tehty pään tietokonekerroskuvaus, jossa 20.7.2010 päivätyn sairaskertomuksen mukaan oli havaittu pieni traumaattinen lukinkalvonalainen verenvuoto ja oikealla otsalohkossa oli kohtuuasentoinen yläosistaan pirstaleinen murtuma. Leikkausta ei ole tarvinnut suorittaa. Sairauskertomuksen mukaan X on ollut lyönnin seurauksena tajuton, mutta sairaalaan tuotaessa hänen tajunnantasonsa oli ollut humalatilaa (1,64 promillea) vastaava. Muuta poikkeavuutta tajunnantasossa ei ole ollut havaittavissa myöskään sairaalahoidon aikana 18. - 20.7.2010.

13. Neurologian poliklinikan lääkärinlausunnossa 25.2.2011 todetaan, että neuropsykologisissa tutkimuksissa X:llä oli havaittu kohtalaista toiminnanohjauksen ja tarkkaavaisuuden säätelyn vaikeutta. Lisäksi oli lievää heikentymistä avaruudellisessa hahmottamisessa ja näön viivästetyssä muistissa. Nämä oireet sopivat aivojen etuosan vammaan. Lausunnon mukaan X:llä on keskivaikean aivovamman jälkitila. Lisäksi hänellä on päänsärkyä lähes päivittäin.

14. Korkein oikeus toteaa, että X:lle on kirveellä päähän kohdistuneen lyönnin seurauksena aiheutunut kallonlaen avoin murtuma sekä aivovamma, josta on tilapäisenä haittana aiheutunut toiminnanvajautta ja kipua. Korvaus määrätään kokonaiskorvauksena, joka koostuu kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan korvauksista. Aivovamman lisäksi korvausmäärään vaikuttaa vamman vaikeusastetta lisäävä pirstaleinen kallonluun murtuma ja lukinkalvonalainen verenvuoto.

15. Korkein oikeus toteaa, että X:lle aiheutunut aivovamma vastaa lähinnä henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suositusten luokan 17.3. mukaista aivovammaa, josta suositusten mukainen korvaus on 4 000 - 9 000 euroa.

16. Edellä mainitun neurologian klinikan lääkärintodistuksen mukaan X:lle on lyönnin seurauksena aiheutunut vaikeampi aivovamma kuin mitä alkuvaiheen tietojen perusteella oli voitu arvioida. Alemmat oikeudet eivät myöskään ole voineet ottaa mainittua lääkärinlausuntoa huomioon ratkaisua tehdessään. Korkein oikeus harkitsee oikeaksi korottaa hovioikeuden määräämää korvausta tältä osin. Kokonaisuutena arvioiden Korkein oikeus katsoo X:n vaatiman 6 000 euron korvauksen olevan oikeudenmukainen korvaus kivusta ja särystä sekä muusta tilapäisestä haitasta.

Kosmeettisen haitan korvausmäärä

17. Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 §:n 4 kohdan tarkoittamasta pysyvästä haitasta korvaus määrätään mainitun luvun 2 c §:n 2 momentin mukaan ottamalla huomioon henkilövahingon laatu ja vaikeusaste sekä vahinkoa kärsineen ikä.

18. Kosmeettisen haitan korvauksen arvioimisessa merkitystä on haitan laadulla sekä sen sijainnilla ja näkyvyydellä. Koska korvaus käsittää korvauksen siitä vahingosta, joka henkilölle aiheutuu loppuelämän ajaksi, samanlaatuinen kosmeettinen haitta johtaa erisuuruiseen tosiasialliseen korvausmäärään henkilövahingon saaneen henkilön iästä riippuen.

19. Korkein oikeus toteaa, että X:lle on aiheutunut otsalle päälakea kohti ulottuva noin seitsemän senttimetriä pitkä arpi. Käräjäoikeuden tuomion mukaan arpi on ollut hyvin parantunut ja vain hieman muusta ihosta poikkeava. X on ollut tapahtuma-aikana 48-vuotias.

20. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan aineiston mukaan kasvoarvista määrätyt korvaukset vaihtelevat sen mukaan, kuinka huomiota herättävästä ja mahdollisesti kasvoja vääristävästä arvesta on kysymys. X:n arpea voidaan pitää heikosti erottuvana, jolloin sen suosituksenmukainen korvaus on 300 - 800 euroa. Korkein oikeus katsoo, että kosmeettisen haitan laatu ja sen vähäinen näkyvyys sekä X:n ikä huomioon ottaen alempien oikeuksien tuomitsemaa 1 000 euron korvausta ei ole aihetta korottaa.

Kärsimyskorvaus

21. Vahingonkorvauslain 5 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla oikeus korvaukseen loukkauksen aiheuttamasta kärsimyksestä on sillä, jonka henkilökohtaista koskemattomuutta on tahallaan tai törkeästä huolimattomuudesta vakavasti loukattu. Pykälän 2 momentin mukaan korvaus määrätään sen kärsimyksen perusteella, jonka loukkaus on omiaan aiheuttamaan ottaen erityisesti huomioon loukkauksen laatu, loukatun asema, loukkaajan ja loukatun välinen suhde sekä loukkauksen julkisuus.

22. Tapon yritystä koskevassa Korkeimman oikeuden ratkaisussa (KKO 2009:82, kohdat 8 - 11) on käsitelty yleisesti kärsimyskorvauksen määrään vaikuttavia seikkoja. Tapon yritystä on yleensä aina pidettävä lainkohdassa tarkoitettuna vakavana henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksena. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että yleensä toisen ihmisen henkeen kohdistuva tahallinen teko loukkaa niin syvästi ihmisarvoa, ettei siitä aiheutuneen kärsimyksen korvaus voi jäädä määrältään näennäiseksi.

23. Tapon yrityksen osalta kärsimyskorvauksen määrään vaikuttavia, objektiivisesti arvioitavia seikkoja ovat erityisesti yrityksen todellinen vaarallisuus ja tekotapa. Tieto kuoleman tai vakavan vammautumisen vaarasta on omiaan aiheuttamaan pelkoa ja hätää. Teon osalta merkityksellisiä seikkoja voivat olla muun muassa käytetyn väkivallan laatu ja kesto sekä tekijän motiivi. Loukatun asema tai hänen ja loukkaajan väliset suhteet voivat olla perusteita korvauksen nostamiseen esimerkiksi, jos uhri on ollut puolustuskyvytön taikka loukkaajaan nähden alisteisessa tai riippuvaisessa asemassa.

24. Tässä tapauksessa X ja A olivat yhdessä muiden naapureiden kanssa viettäneet iltaa pihamaalla ja juoneet runsaasti alkoholia. Yöllä osa seurueesta oli siirtynyt A:n veljen asuntoon. X:n ja A:n kesken oli syntynyt tappelu heti, kun A oli astunut sisään. A oli ottanut esiin mukanaan tuomansa kirveen terän ja iskenyt sillä suoraan X:n päähän. Iskun voimasta X:n kallo oli murtunut ja hän oli menettänyt tajuntansa.

25. Yllättävä isku kirveen teräosalla on ollut tekona raaka. Tapahtumat ja teko-olosuhteet eivät kuitenkaan muutoin poikkea siitä, mitä voidaan pitää tapon yrityksessä tyypillisenä. Vaikka isku on uhannut X:n henkeä, se ei ole tässä tapauksessa aiheuttanut välitöntä kuolemanvaaraa. Tapaukseen ei liity sellaisia erityispiirteitä kuin edellä viitatussa ratkaisussa KKO 2009:82, jossa kärsimyskorvaus määrättiin tavanomaista suuremmaksi teon erityisen raakuuden ja julmuuden sekä teon arvaamattomuuden ja sattumanvaraisuuden perusteella.

26. Henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan selvityksen mukaan henkirikoksen yrityksen johdosta tuomittujen kärsimyskorvausten korvausmäärät vaihtelevat paljon, vaikka aineiston mukaisia tapauksia on pidetty vakavuudeltaan tyypillisinä. Korvauksen keskiarvo vuonna 2009 oli noin 3 000 euroa. Neuvottelukunnan suositusten mukainen korvaustaso on 2 000 - 6 000 euroa, jos henkirikoksen yrityksen yhteydessä uhrille on aiheutunut myös jokin ruumiinvamma.

27. Korkein oikeus katsoo, ettei käräjäoikeuden kohtuullisena pitämää 2 000 euron korvausta voida pitää tasoltaan asianmukaisena kärsimyskorvauksena tämänkaltaisesta, hyvin vakavasta henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksesta. Ottaen huomioon myös edellä kuvatut teon olosuhteet, tekotapa ja teon tosiasiallinen vaarallisuus Korkein oikeus katsoo, että X:n vaatima 4 500 euron kärsimyskorvaus on määrältään oikea.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A:n vahingonkorvausvelvollisuus X:lle kivun ja säryn sekä muun tilapäisen haitan osalta korotetaan 6 000 euroksi ja korvausvelvollisuus kärsimyksestä korotetaan 4 500 euroksi, molemmat määrät käräjäoikeuden tuomitsemine korkoineen.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pertti Välimäki, Pasi Aarnio, Timo Esko, Marjut Jokela ja Tuula Pynnä. Esittelijä Timo Ojala.