20.10.2011

Vantaan käräjäoikeuden tuomio 12.3.2009

Tamperelaisen asianajotoimiston palveluksessa oleva asianajaja A oli määrätty Mikkelistä olevan B:n avustajaksi Vantaan käräjäoikeudessa käsiteltävässä petosta ynnä muuta koskevassa asiassa. A vaati, että hänelle maksetaan avustajantehtävästä muun ohessa palkkio matka-ajalta sekä korvaus matkakuluista, molemmat määrät arvonlisäveroineen. Käräjäoikeus määräsi matkustamisesta aiheutuneet kustannukset maksettavaksi valtion varoista.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mikko Sihvola.

Helsingin hovioikeuden tuomio 22.12.2009

Hovioikeus toimitti pääkäsittelyn B:n valituksen johdosta. Pääkäsittelyssä B:tä avusti A:n sijaan toinen saman tamperelaisen asianajotoimiston palveluksessa oleva lakimies. Tämä pyysi, että A:lle maksetaan palkkioksi avustajantehtävästä hovioikeudessa 900 euroa, joka sisälsi palkkion myös neljän tunnin matka-ajalta, ja korvaukseksi asian käsittelyn vaatimasta edestakaisesta matkasta Tampereelta Helsinkiin arvonlisäveroineen 69,46 euroa. Matkustamisesta aiheutuneiden kustannusten osalta pyynnön perusteena esitettiin A:n ja B:n aikaisempi asiakassuhde.

Hovioikeus katsoi, että asiassa ei ole esitetty oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua perustetta käyttää avustajaa, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa. Lisäksi hovioikeus totesi, että B:tä avustanut lakimies esiintyi samana päivänä erään toisen asian käsittelyssä Helsingin käräjäoikeudessa, joten B:n asian hoitamisen vuoksi avustajalle ei ole edes syntynyt korvattavia kuluja ja ajanhukkaa. Hovioikeus hylkäsi pyynnön matkustamisesta aiheutuneiden kulujen ja ajanhukan korvaamisesta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Martti Harsia, Marja Kartano ja Thea Lång.

Perustelut

1. Tamperelaisen asianajotoimiston palveluksessa oleva asianajaja A on oikeusapulain nojalla määrättynä yksityisenä avustajana avustanut päämiestään B:tä Vantaan käräjäoikeudessa petosta ynnä muuta koskevassa asiassa. Käräjäoikeus on määrännyt valtion varoista maksettavaksi A:lle palkkiota paitsi tarpeellisista toimenpiteistä myös ajanhukasta matka-ajalta ja matkakulujen korvausta. Helsingin hovioikeus on sen sijaan hylännyt B:tä hovioikeudessa avustaneen, A:n kanssa samassa toimistossa työskentelevän lakimiehen vaatimuksen matkasta aiheutuvan ajanhukan ja kulujen korvaamisesta. Hovioikeuden mukaan asiassa ei ollut esitetty perustetta määrätä B:n avustajaksi A, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä Vantaan käräjäoikeudessa. Hovioikeus viittasi lisäksi siihen, että A:n puolesta esiintynyt lakimies oli samana päivänä avustanut toista henkilöä Helsingin käräjäoikeudessa, ja katsoi, ettei sen vuoksi edes ollut syntynyt korvattavia kuluja ja ajanhukkaa.

2. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus saada palkkiota ajanhukasta matka-ajalta ja korvausta matkakuluista hovioikeuden pääkäsittelyn vaatimasta edestakaisesta matkasta Tampereelta Helsinkiin.

3. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua.

4. Lainkohdan esitöiden mukaan matka-ajan ja -kulujen korvaamista koskevan rajoituksen tarkoituksena on, että oikeusapua saavan asianosaisen avustajalle suoritettaisiin korvausta vain sellaisista kuluista, joita kyseisessä tuomioistuimessa normaalisti toimivalle avustajalle aiheutuu. Valtion varoista maksettavien kustannusten määrä halutaan rajoittaa siihen, mihin avustajaa tarvitseva yleensä päätyisi, kun hän itse vastaa kuluista. Tästä pääsäännöstä voitaisiin poiketa, jos on perusteltua käyttää muulla paikkakunnalla toimivaa lakimiestä. Näin olisi esimerkiksi silloin, kun avustajaksi on tarkoituksenmukaisempaa määrätä oikeusavun saajan asuin- tai työskentelypaikkakunnalla toimiva avustaja tai kun jutun erityinen laatu puoltaa kyseisen avustajan käyttämistä (ks. HE 82/2001 vp s. 103 - 104).

5. Asiassa on ollut esitutkinnan kohteena useita Vantaalla, Helsingissä ja Turussa tehtyjä rikoksia, minkä johdosta Vantaan käräjäoikeuden ja siten myös Helsingin hovioikeuden valikoituminen asian käsittelypaikaksi on esitutkinnan aikana saattanut olla epävarmaa. B on kuitenkin ottanut yhteyttä avustajaan vasta asian tultua vireille Vantaan käräjäoikeudessa, jolloin Vantaan valitseminen oikeudenkäyntipaikkakunnaksi on ollut tiedossa. Hän on tuolloin ollut Konnunsuon vankilassa. Asian hovioikeuskäsittelyn aikana B on ollut suorittamassa vankeusrangaistusta Riihimäen vankilassa. B:n kotipaikka on Mikkeli, mutta on ollut odotettavissa, että oikeudenkäynnin aikana B on vielä vankilassa.

6. Korkein oikeus toteaa, että tällaisessa tapauksessa voi avustajaa valittaessa olla vaikea tietää, miltä paikkakunnalta valittavan avustajan kulut muodostuvat asian hoitamisen eri vaiheissa alhaisimmiksi. Sen vuoksi avustajan valinta on kustannusten kannalta lähtökohtaisesti perusteltua tehdä sen mukaan, mikä valintahetkellä näyttää asian käsittelypaikasta tiedossa olevat seikat huomioon ottaen edullisimmalta.

7. A ei ole käynyt neuvottelemassa B:n kanssa Konnunsuon vankilassa, mutta asia on ollut laadultaan sellainen, että avustajan ja vastaajan tapaamiseen ainakin ennen käräjäoikeudessa tapahtuvaa oikeudenkäyntiä olisi voinut ilmetä tarvetta. Tässä tapauksessa kustannusten kannalta todennäköisimmin edullisinta olisi ollut avustajan valitseminen joko tulevalta oikeudenkäyntipaikkakunnalta eli Vantaalta tai joltakin sekä vankilan että oikeudenkäyntipaikan sijainnin kannalta tarkoituksenmukaiselta paikkakunnalta.

8. A on ilmoituksensa mukaan aikaisemmin avustanut B:tä tapon yritystä koskevassa asiassa ja lisäksi tämän asian kanssa yhtä aikaa vireillä olleessa vahingonkorvausasiassa. Tässä asiassa on kysymys vastaajan asemassa olevan B:n avustamisesta tavanomaisessa petoksia ynnä muuta koskevassa rikosasiassa, jolla ei ole ilmoitettu olevan erityistä yhteyttä siihen rikosasiaan tai vahingonkorvausasiaan, jossa A on samaan aikaan tai aikaisemmin avustanut B:tä. Korkein oikeus katsoo, että vaikka A on aikaisemminkin avustanut B:tä, heidän välillään ei ole aikaisempien tai samanaikaisesti vireillä olleiden asioiden laatuun tai niiden keskinäiseen suhteeseen nähden sellaista asiakassuhdetta, joka sellaisenaan yksin muodostaisi riittävän perusteen poiketa matka-ajan ja -kustannusten korvaamista koskevasta pääsäännöstä (ks. KKO 2007:30).

9. A on vedonnut myös siihen, että käräjäoikeus on pitänyt muun kuin Vantaan käräjäoikeudessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavan avustajan käyttämistä perusteltuna, koska se on määrännyt A:n vaatimat palkkion matkan aiheuttamasta ajanhukasta ja matkakulut maksettaviksi valtion varoista. Korkein oikeus toteaa, että lainvoimainenkaan käräjäoikeuden palkkioratkaisu ei velvoita hovioikeutta päätymään avustajan matkakustannusten korvaamista hovioikeudessa koskevassa palkkioharkinnassaan samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus. Kunkin asiaa käsittelevän tuomioistuimen tehtävänä on määrätä oikeusapulain nojalla avustajalle valtion varoista maksettavat palkkiot ja kulujen korvaukset. Näin ollen kukin tuomioistuin harkitsee myös korvausten maksamisen edellytykset itsenäisesti.

10. Hovioikeudenkin on omassa palkkioharkinnassaan otettava huomioon, mikä avustajan valinnassa on ollut tarkoituksenmukaista ensisijaisesti niiden tietojen perusteella, jotka valintaa tehtäessä ovat olleet olennaisia. Tässä tapauksessa valintavaiheessa on ollut perusteita muunkin kuin sellaisen avustajan valitsemiseen, joka yleisesti hoitaa asianajotehtäviä Vantaan käräjäoikeudessa. Avustajan vaihtaminen muutoksenhakuvaiheessa on yleensä asian hoidon kannalta epätarkoituksenmukaista.

11. Vaikka A:n hoitamien B:n muiden asioiden laadusta ei ole esitetty selvitystä, joka sellaisenaan yksin olisi riittävä peruste pitää A:n valintaa avustajaksi tarkoituksenmukaisena, aikaisempien toimeksiantojen kautta syntynyt luottamussuhde kuitenkin tukee A:n valintaa avustajaksi. Merkitystä voidaan antaa myös alemman tuomioistuimen ratkaisulle matkakustannusten korvaamisesta. Asiassa ilmenneitä eri seikkoja harkittuaan Korkein oikeus katsoo, että A:lla on myös hovioikeudessa oikeus saada palkkio myös matka-ajalta ja korvaus matkustamisesta aiheutuneista lisäkuluista.

12. Palkkion ja kulujen määrää harkitessaan Korkein oikeus on ottanut huomioon, että A:n ilmoituksen mukaan hänen sijastaan B:tä hovioikeudessa avustaneelle lakimiehelle ei ole korvattu matkustamisesta aiheutuneita kustannuksia samana päivänä Helsingin käräjäoikeudessa esillä olleen asian yhteydessä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Valtion varoista maksetaan asianajaja A:lle B:n avustamisesta hovioikeudessa hovioikeuden määräämän palkkion lisäksi palkkioksi neljän tunnin matka-ajalta 400 euroa ja matkakulujen korvaukseksi 56,94 euroa sekä arvonlisäveron määrä 102,52 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos (eri mieltä), Kati Hidén (eri mieltä), Ilkka Rautio, Timo Esko ja Pekka Koponen. Esittelijä Kristina Oinonen.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Hidén: Mitään estettä ei sinänsä ole sille, että oikeusapulain nojalla asianosaiselle määrätään avustajaksi tämän valitsemana henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä siinä tuomioistuimessa, jossa päämiehen asia käsitellään. Silloin matkustamisesta aiheutuvat lisäkulut ja ajanhukka korvataan kuitenkin oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan valtion varoista ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua. Pääsääntö siten on, että näiltä osin korvauksia ei makseta.

Oikeusapulain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 82/2001 vp s. 103 - 104) mukaan pääsäännöstä poikkeaminen olisi 17 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin perusteltua esimerkiksi silloin, kun avustajaksi on tarkoituksenmukaisempaa määrätä oikeusavun saajan asuin- tai työskentelypaikkakunnalla toimiva avustaja tai kun jutun erityinen laatu puoltaa kyseisen avustajan käyttämistä. Kuten oikeusapulakia edeltäneen maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 185/1992 vp s. 2 - 3) katsottiin, erityistä syytä on muun muassa hyväksyä vankilassa olevalle päämiehelle vankilapaikkakunnalla toimiva avustaja.

A on viitannut ratkaisuun KKO 2007:30 ja vedonnut siihen, että B:n kotipaikka oli Mikkeli ja että tämä oli jutun vastaanottamisen aikana ollut Konnunsuon vankilassa ja myöhemmin Riihimäen vankilassa. Lisäksi A oli entuudestaan avustanut B:tä Helsingin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tapon yritystä sekä vahingonkorvausta koskevassa jutussa, joista jälkimmäisen vireillä ollessa tämäkin tehtävä oli otettu vastaan. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa tekojen tekopaikat olivat Helsinki, Vantaa ja Turku, joten Vantaan valikoituminen asian käsittelypaikaksi oli ollut vain sattumanvaraista. Vantaan käräjäoikeus oli hyväksynyt sen, että vastaaja B käytti tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolista avustajaa. Tästä syystä ei ole perustetta asettaa avustajaa heikompaan asemaan Helsingin hovioikeudessa.

Sinänsä tarkoituksenmukaisena voidaan pitää, että avustajana käräjäoikeudessa toiminut asianajaja jatkaa tehtävässä hovioikeudessa. Silloin, kun käräjäoikeudessa on ollut oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa edellytetyin tavoin perusteltua käyttää avustajana henkilöä, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, voidaankin yleensä arvioida olevan perusteltua käyttää muutoksenhakuasteessa samaa avustajaa. Sen vuoksi kysymys on nyt myös siitä, onko ollut perusteltua, että Tampereella olevan asianajotoimiston palveluksessa oleva henkilö on toiminut B:n avustajana Vantaan käräjäoikeudessa. Siten hovioikeudenkin on omassa harkinnassaan tullut ottaa huomioon, mikä avustajanvalinnassa on ollut tarkoituksenmukaista ensisijaisesti niiden tietojen perusteella, jotka valintaa tehtäessä ovat olleet olennaisia.

Tämän johdosta totean, että juttu on tullut vireille 4.11.2008. Laskun mukaan A on ottanut tehtävän vastaan 27.1.2009. Tuolloin on jo ollut tiedossa, että syytteitä käsitellään Vantaan käräjäoikeudessa ja että tamperelaisessa asianajotoimistossa työskentelevän asianajajan toimiminen asiassa vastaajan avustajana edellyttää matkustamista, johon kuluu aikaa ja josta aiheutuu kustannuksia. Kun A on tässä tilanteessa suostunut B:n avustajaksi, hänen on oikeusapulain säännökset huomioon ottaen tullut ymmärtää, että valtion varoista ei ehkä makseta hänelle korvausta matka-ajalta ja matkakuluista edes käräjäoikeuden osalta. A on siten jo tehtävän vastaan ottaessaan ottanut samalla tietoisen riskin siitä, että ylimääräiset matkakulut ja ajanhukka jäävät korvaamatta. Kuten Korkeimman oikeuden päätöksen perusteluissa todetaan, käräjäoikeuden osaltaan tekemä ratkaisu ei myöskään velvoita hovioikeutta, jonka asiana on itsenäisesti ratkaista, onko edellytyksiä maksaa vaadittuja korvauksia valtion varoista.

A:n mainitsemassa ratkaisussa KKO 2007:30 on myös ollut kysymys tilanteesta, jossa päämiehellä oli kytkentöjä useaan paikkakuntaan. Tuomioistuinpaikkakuntana oli Lahti, jonka käräjäoikeudessa kuopiolainen asianajaja avusti päämiestään myös toisessa samaan aikaan vireillä olleessa asiassa. Ratkaisussa todettiin, että aikaisempi pitkäaikainenkaan asiakassuhde ei yksinään riitä perusteeksi käyttää tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolelta tulevaa avustajaa. Uuden asian ja samassa käräjäoikeudessa samanaikaisesti vireillä olleen toisen asian kiinteä keskinäinen yhteys muodosti kuitenkin perustellun syyn käyttää molemmissa asioissa samaa avustajaa. Vaasassa kirjoilla olevalla, Helsingissä asuvalla päämiehellä ei ollut mitään yhteyksiä Lahden kaupunkiin. Sen sijaan hän kävi työasioiden vuoksi Kuopiossa. Tämäkin puolsi Kuopiosta olevan, asiaan jo perehtyneen asianajajan käyttämistä avustajana.

Nyt esillä olevassa tapauksessa on ollut kysymys vastaajana olevan B:n avustamisesta tavanomaisessa petoksia ynnä muuta koskevassa rikosasiassa, joka ei ole ollut laaja eikä laadultaan vaikea. B:tä ei siten ole epäilty niin vakavista rikoksista, että hänen oikeusturvansa vuoksi olisi ollut syytä antaa erityistä merkitystä vastaajan omalle avustajan henkilöä koskevalle mielipiteelle. Asialla ei ole myöskään ilmoitettu olevan yhteyttä siihen toiseen rikosasiaan tai vahingonkorvausasiaan, joissa A on avustanut B:tä. Siten tämä asia poikkeaa edellä selostetussa ennakkoratkaisussa esillä olleesta tilanteesta eikä vastaavaa perustetta ulkopuolelta tulevan avustajan käyttämiselle ole ollut. Enemmistön tavoin katson, että A:n ja B:n välillä ei ole aikaisempien tai samanaikaisesti vireillä olleiden asioiden laatuun tai niiden keskinäiseen suhteeseen nähden sellaista asiakassuhdetta, joka sellaisenaan voisi yksin muodostaa riittävän perusteen poiketa matka-ajan ja matkakulujen korvaamista koskevasta pääsäännöstä.

Ensisijaisesti avustaja tulee siis määrätä tuomioistuinpaikkakunnalta. Tässä tapauksessa on jo avustajaa valittaessa ollut tiedossa, että oikeudenkäyntipaikkana on Vantaan käräjäoikeus. Toisaalta on ollut ilmeistä, että B olisi vankilassa myös käräjäoikeuskäsittelyn aikaan. Siten on ehkä ollut perusteita määrätä asiamies myös joltakin muultakin kuin tuomioistuinpaikkakunnalta, lähinnä vankilan sijaintipaikkakunnalta tai sen suunnalla olevalta paikkakunnalta. Tampere ei ole Vantaan ja Konnunsuon vankilan eikä Vantaan ja Riihimäen välillä. B:llä itsellään ei myöskään ole ilmoitettu olevan muita yhteyksiä Tampereeseen kuin juuri hänen avustajanaan aikaisemmin toiminut N. Tässäkin suhteessa olosuhteet ovat näin ollen toisenlaiset kuin ratkaisussa KKO 2007:30, jossa avustaja tuli paikkakunnalta, jolla päämies töidensä vuoksi kävi.

Nyt ratkaistavana olevaa kysymystä voidaan vielä tarkastella matka-ajan ja -kulujen korvaamista koskevan rajoituksen tarkoituksen kannalta. Rajoituksella pyritään siihen, että valtion varoista suoritetaan korvausta yleensä vain sellaisista kuluista, joita kyseisessä tuomioistuimessa normaalisti toimivalle aiheutuu. Vaikka tästä pääsäännöstä voidaan perustellusta syystä poiketa, lähtökohtaisesti avustajan valinnan tulisi kaikissa tilanteissa tapahtua sen mukaan, mikä valintahetkellä näyttää kustannuksiltaan edullisimmalta. Siinä tapauksessa, että B:n avustajana toimiminen olisi edellyttänyt päämiehen tapaamista ennen oikeudenkäyntiä ja siten vankilassa käyntiä, tehtävän hoitaminen Tampereelta käsin ei olisi voinut olla taloudellisesti edullisin vaihtoehto. Jos taas jo tehtävää vastaan otettaessa on ollut selvää, että vankilassa käyminen on tarpeetonta, avustaja olisi hoidettavan asian tavanomainen laatu huomioon ottaen tullut valita tuomioistuinpaikkakunnalta. Näin ollen on jo alun perin voitu arvioida, että tässä tapauksessa Tampereelta tulevan avustajan käyttäminen ei missään tapauksessa olisi kustannuksiltaan edullisin vaihtoehto eikä siten oikeusapulain 17 §:n 1 momentin edellyttämällä tavalla perusteltua.

Näillä perusteilla päädyn katsomaan, että syytä hovioikeuden ratkaisun lopputuloksen muuttamiseen ei ole. Sen vuoksi hylkään valituksen.

Äänestyksen lopputuloksen johdosta velvollisena lausumaan A:lle tuomittavien korvausten määristä ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Raulos: Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan, jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua. Pääsääntö sanotun lainkohdan mukaan on siis se, ettei sanottuja kuluja ja ajanhukkaa korvata. On lähinnä korvausta vaativan avustajan asiana tuoda esiin sellaiset seikat, jotka saattavat perustaa oikeuden korvauksen saantiin.

N, joka on tamperelaisen asianajotoimiston palveluksessa, on määrätty avustamaan päämiestään B:tä Vantaan käräjäoikeudessa petoksia, petoksen yrityksiä ja väärennystä koskeneessa asiassa. Käräjäoikeus oli, ratkaisuaan tältä osin kuitenkaan mitenkään perustelematta, määrännyt A:lle korvauksen myös ajanhukasta matka-ajalta ja matkakulujen korvauksen. Hovioikeus on sitä vastoin lausunut, ettei sellaisia perusteita ollut esitetty, jotka oikeuttaisivat korvaukseen sanotuista seikoista, ja hylännyt A:n vaatimuksen hovioikeuskäsittelyn osalta.

Korkeimmassa oikeudessa A on vedonnut seuraaviin seikkoihin. B:n kotipaikka oli Mikkeli ja hän oli toimeksiannon vastaanottamisen aikaan Konnunsuon vankilassa ja myöhemmin Riihimäen vankilassa. A oli aikaisemmin avustanut B:tä Helsingin käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa tapon yritystä ynnä muuta koskeneessa jutussa. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa B:n viaksi väitetyt teot olivat tapahtuneet Helsingissä, Vantaalla ja Turussa, joten Vantaan valikoituminen oikeuspaikaksi oli ollut sattumanvaraista. Käräjäoikeus oli hyväksynyt B:n käyttävän tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolista avustajaa eikä ollut perusteita asettaa avustaja heikompaan asemaan hovioikeudessa.

Ymmärrän A:n näillä perusteluilla pyrkivän ensisijaisesti osoittamaan, että käräjäoikeuden menettely on ollut perusteltua ja että hovioikeuden olisi jo sen vuoksi pitänyt omalta osaltaan suorittaa korvaus matkakuluista ja ajanhukasta. Ottamatta lähemmin kantaa käräjäoikeuden menettelyyn, josta täällä ei ole kysymys, totean, että asiaan on A:n tieten alusta alkaen sisältynyt se mahdollisuus, että ulkopaikkakuntalaisen matkakuluja ja ajanhukkaa ei korvata. Selvää myös on, ettei hovioikeus ole ollut sidottu käräjäoikeuden arviointiin, vaan sen velvollisuus on ollut muodostaa kantansa itsenäisesti.

Luodessaan käytäntöjä tällaisissa tilanteissa muutoksenhakutuomioistuinten tulisi harkinnassaan ottaa huomioon myös yleiset oikeusturvanäkökohdat. Tässä yhteydessä ei ole aihetta puuttua tarkemmin siihen kysymykseen, onko oikeusapulain perusteella määrätyllä avustajalla ylipäänsä oikeutta luopua muutoksenhakuvaiheessa tehtävästään sillä perusteella, ettei saisi sanotun lain 17 §:ssä tarkoitettuja ylimääräisiä matkakulujaan ja ajanhukkaa korvatuiksi. Mutta joka tapauksessa niiden korvaamatta jääminen voi olla hyväksyttävä syy käyttää lain 9 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavaa sijaista. On kuitenkin asioita, joissa asianosaisen oikeussuojan turvaamisen kannalta on perusteltua edistää sitä tavoitetta, että muutoksenhakuasteessa asianosaista voisi avustaa sama henkilö kuin alemmassa asteessa. Tällaisia asioita ovat tyypillisesti laajaa perehtymistä edellyttävät ja oikeudellisesti vaativat asiat. Etenkin näissä asioissa muutoksenhakutuomioistuin voi antaa merkitystä myös sille, onko alempi tuomioistuin omalta osaltaan määrännyt puheena olevat matkakustannukset ja ajanhukan korvattaviksi.

Nyt kysymyksessä oleva B:tä vastaan ajettu syytejuttu ei arvioni mukaan ole ollut sellainen asia, jossa edellisessä kappaleessa mainituilla oikeusturvanäkökohdilla olisi lopputuloksen kannalta erityistä painoarvoa. Myöskään sillä, että A on aikaisemmin hoitanut B:n puolesta toimeksiannon, joka ei ole liittynyt nyt kysymyksessä olevaa syytejuttuun, tai sillä, että B on nimennyt avustajakseen juuri A:n, ei ole asian ratkaisun kannalta keskeistä merkitystä. Katson niin ollen, kuten hovioikeuskin, ettei asiassa ole esitetty sellaisia perusteita, joiden nojalla matkustamisesta A:lle aiheutuneet lisäkulut ja ajanhukka olisi korvattava. Jätän siten hovioikeuden ratkaisun lopputuloksen pysyväksi.

Äänestyksen lopputuloksen johdosta velvollisena lausumaan A:lle maksettavan korvauksen määrästä ilmoitan yhtyväni enemmistön kantaan.