14.6.2011

Espoon käräjäoikeuden tuomio 20.3.2008

A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n syyksi luetut rikokset

A)

1) Törkeä huumausainerikos (tekoaika 1.4. - 2.8.2007). A oli laittomasti pitänyt hallussaan Rajatorpassa takavarikoitua 7,895 kilon amfetamiinierää sekä laittomasti hankkinut ja pitänyt hallussaan Tervalammen kätkössä ollutta 1,975 kilon amfetamiinierää. Lisäksi hän oli pitänyt hallussaan ja myynyt vähäisiä määriä amfetamiinia sekä myynyt 250 grammaa amfetamiinia. Menettelyllään A oli syyllistynyt huumausainerikokseen, jonka kohteena oli ollut suuri määrä 10 kiloa 120 grammaa erittäin vaarallista huumausainetta ja jossa oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä;

2) Törkeä huumausainerikos (tekoaika 17.7. - 2.8.2007). A oli laittomasti pitänyt hallussaan 4,485 kilon amfetamiinierää sekä laittomasti pitänyt hallussaan ja myynyt edelleen L:lle yhden kilon amfetamiinia. Menettelyllään A oli syyllistynyt huumausainerikokseen, jonka kohteena oli ollut suuri määrä 5 kiloa 485 grammaa erittäin vaarallista huumausainetta ja jossa oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä;

3) Törkeä huumausainerikos (tekoaika 1. - 31.7.2007). A oli laittomasti pitänyt hallussaan ja myynyt edelleen 40 grammaa kokaiinia ja sen lisäksi pitänyt hallussaan omaa käyttöä varten kokaiinia muutamia grammoja sekä pitänyt hallussaan kokaiinia 10 grammaa, jotka hän oli käyttänyt yhdessä M:n kanssa. Menettelyllään A oli syyllistynyt huumausainerikokseen, jonka kohteena oli ollut yli 50 grammaa erittäin vaarallista huumausainetta ja joka oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus otti A:lle rangaistusta määrättäessä koventamisperusteena huomioon, että A oli tehnyt hänen syykseen luetut rikokset vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä.

Käräjäoikeus tuomitsi A:n kolmesta törkeästä huumausainerikoksesta yhteiseen 10 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, mistä oli rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähennettävä 7 kuukautta 19 päivää.

B)

1) Törkeä huumausainerikos (tekoaika 28.6. - 2.8.2007). B oli laittomasti yrittänyt hankkia Rajatorpassa takavarikoidun 7,895 kilon amfetamiinierän ja laittomasti pitänyt hallussaan Tervalammen kätkössä ollutta 1,975 kilon amfetamiinierää. Menettelyllään B oli syyllistynyt huumausainerikokseen, jonka kohteena oli ollut suuri määrä 9 kiloa 870 grammaa erittäin vaarallista huumausainetta ja jossa oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä;

2) Törkeä huumausainerikos (tekoaika 13.7. - 2.8.2007). B oli laittomasti pitänyt hallussaan 4,485 kilon amfetamiinierää sekä laittomasti pitänyt hallussaan ja A:n välityksellä myynyt edelleen L:lle yhden kilon amfetamiinia. B oli myös pitänyt hallussaan ja välittänyt tai myynyt noin 40 grammaa amfetamiinia. Menettelyllään B oli syyllistynyt huumausainerikokseen, jonka kohteena oli ollut suuri määrä 5,5 kiloa erittäin vaarallista huumausainetta ja jossa oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus otti B:lle rangaistusta määrättäessä koventamisperusteena huomioon, että B oli tehnyt hänen syykseen luetut rikokset vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Lisäksi käräjäoikeus lausui, että B oli syyllistynyt hänen syykseen nyt luettuihin rikoksiin ehdonalaisen vapauden koeajalla. B:n jäännösrangaistus oli kahdeksan kuukautta ja se määrättiin nyt kokonaan täytäntöönpantavaksi. Jäännösrangaistuksen vaikutus B:lle nyt määrättyyn yhteiseen vankeusrangaistukseen oli yksi kuukausi.

Käräjäoikeus tuomitsi B:n kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta ja määräsi hänelle niistä ja täytäntöönpantavaksi määrätystä jäännösrangaistuksesta yhteisen 10 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistuksen, mistä oli rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähennettävä 5 kuukautta 22 päivää.

C)

1) Törkeä huumausainerikos (tekoaika 28.6. - 2.8.2007). C oli laittomasti yrittänyt hankkia Rajatorpassa takavarikoidun 7,895 kilon amfetamiinierän ja laittomasti pitänyt hallussaan Tervalammen kätkössä ollutta 1,975 kilon amfetamiinierää. Menettelyllään C oli syyllistynyt huumausainerikokseen, jonka kohteena oli ollut suuri määrä 9 kiloa 870 grammaa erittäin vaarallista huumausainetta ja jossa oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä;

2) Törkeä huumausainerikos (tekoaika 13.7. - 9.9.2007). C oli laittomasti pitänyt hallussaan A:n asunnon pannuhuoneesta takavarikoitua 4,485 kilon amfetamiinierää sekä laittomasti pitänyt hallussaan ja A:n välityksellä myynyt edelleen L:lle yhden kilon amfetamiinia. C oli myös pitänyt hallussaan ja välittänyt tai myynyt noin 40 grammaa amfetamiinia. Menettelyllään C oli syyllistynyt huumausainerikokseen, jonka kohteena oli ollut suuri määrä 5,5 kiloa erittäin vaarallista huumausainetta ja jossa oli tavoiteltu huomattavaa taloudellista hyötyä. Rikos oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä;

3) Vaarallisen esineen hallussapito (tekoaika 9.9.2007). C oli tahallaan järjestyslain 9 §:n vastaisesti pitänyt yleisellä paikalla olevassa kulkuneuvossa hallussaan veistä ja sähkölamautinta ilman hyväksyttävää syytä.

Käräjäoikeus otti C:lle rangaistusta määrättäessä koventamisperusteena huomioon, että C oli tehnyt hänen syykseen luetut rikokset vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä, sekä C:n rikosrekisteristä ilmenevän aikaisemman rikollisuuden, koska sen ja nyt kysymyksessä olevien rikosten suhde rikosten samankaltaisuuden johdosta ja muutenkin osoitti C:ssä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Lisäksi käräjäoikeus lausui, että C oli syyllistynyt hänen syykseen nyt luettuihin rikoksiin ehdonalaisen vapauden koeajalla. C:n jäännösrangaistus oli 1 vuosi 10 kuukautta 10 päivää. Tästä jäännösrangaistuksesta käräjäoikeus määräsi täytäntöönpantavaksi 1 vuoden. Jäännösrangaistuksen vaikutus C:lle nyt määrättävään yhteiseen vankeusrangaistukseen oli noin kaksi kuukautta.

Käräjäoikeus tuomitsi C:n kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta ja vaarallisen esineen hallussapidosta ja määräsi C:lle näistä rikoksista ja jäännösrangaistuksesta nyt täytäntöönpantavaksi määrätystä osasta yhteisen 10 vuoden 5 kuukauden vankeusrangaistuksen, mistä oli rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähennettävä 6 kuukautta 12 päivää.

D)

1) Törkeä huumausainerikos (tekoaika 25.7.2007). D oli pitämällä hallussaan, kuljettamalla ja myymällä tai välittämällä edelleen ja siten levittämällä 40 grammaa kokaiinia syyllistynyt huumausainerikokseen, jonka kohteena oli ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta ja joka oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä;

2) Törkeä huumausainerikos (tekoaika 3.8. - 7.9.2007). D oli pitämällä hallussaan ja siirtämällä paikasta toiseen 1,975 kilon amfetamiinierää sekä näyttämällä kätköpaikan C:lle syyllistynyt huumausainerikokseen, jonka kohteena oli ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta ja joka oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä.

Käräjäoikeus otti D:lle rangaistusta määrättäessä koventamisperusteena huomioon, että D oli tehnyt hänen syykseen luetut rikokset vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä.

Käräjäoikeus tuomitsi D:n kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta yhteiseen 4 vuoden 10 kuukauden vankeusrangaistukseen, mistä oli rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähennettävä 7 kuukautta 5 päivää.

E)

1) Törkeä huumausainerikos (tekoaika 9.9.2007). E oli pitämällä laittomasti hallussaan 996 grammaa amfetamiinia syyllistynyt huumausainerikokseen, jonka kohteena oli ollut suuri määrä erittäin vaarallista huumausainetta ja joka oli myös kokonaisuutena arvostellen törkeä;

2) kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta (tekoaika 9.9.2007). E oli kuljettanut henkilöautoa ilman ajo-oikeutta.

Käräjäoikeus otti E:lle rangaistusta määrättäessä koventamisperusteena huomioon, että E oli tehnyt hänen syykseen luetut rikokset vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä, sekä E:n rikosrekisteristä ilmenevän aikaisemman rikollisuuden, koska se osoitti E:ssä ilmeistä piittaamattomuutta lain kielloista ja käskyistä. Lisäksi käräjäoikeus lausui, että E oli syyllistynyt hänen syykseen nyt luettuihin rikoksiin ehdonalaisen vapauden koeajalla. E:n jäännösrangaistus oli 3 vuotta 3 kuukautta 27 päivää. Tästä jäännösrangaistuksesta käräjäoikeus määräsi täytäntöönpantavaksi 1 vuoden. Jäännösrangaistuksen vaikutus E:lle nyt määrättävään yhteiseen vankeusrangaistukseen oli noin kaksi kuukautta.

Käräjäoikeus tuomitsi E:n törkeästä huumausainerikoksesta ja kulkuneuvon kuljettamisesta oikeudetta ja määräsi hänelle näistä rikoksista ja jäännösrangaistuksesta nyt täytäntöönpantavaksi määrätystä osasta yhteisen 3 vuoden 4 kuukauden vankeusrangaistuksen, mistä oli rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähennettävä 5 kuukautta 13 päivää.

Rangaistuksen koventamisperusteena käytetyn rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan (vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytynyt ryhmä) soveltamisen perustelut

Todistajana kuultu keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli oli kertonut seuranneensa työkseen järjestäytyneitä rikollisryhmiä vuodesta 1996. Järjestäytynyt rikollisuus oli Euroopan Unionissa määritelty 11 kriteerin avulla ja näistä kriteereistä kuuden oli täytyttävä, jotta rikollisryhmä täytti järjestäytyneisyyden kriteerit. Järjestäytyneen rikollisuuden EU-kriteerit olivat

1. useamman kuin kahden henkilön yhteistyö
2. ryhmän jäsenillä on omat määrätyt tehtävät
3. ryhmä toimii pitkän tai rajoittamattoman ajan
4. ryhmä käyttää sisäistä kuria
5. ryhmää epäillään törkeistä rikoksista
6. ryhmä toimii kansainvälisellä tasolla
7. ryhmä käyttää väkivaltaa tai muita uhkailukeinoja
8. ryhmä käyttää peiteyhtiöitä
9. ryhmä harjoittaa rahanpesua
10. ryhmä pyrkii vaikuttamaan poliitikkoihin, julkiseen hallintoon, tiedotusvälineisiin, oikeusviranomaisiin tai talouselämän edustajiin
11. ryhmän toiminnassa taloudellisen hyödyn ja/tai vallan tavoittelu on määräävänä tekijänä.

Rikosylikonstaapelin mukaan Bandidos-liike oli tuotu Euroopasta Suomeen 1990-luvun puolivälissä. Bandidos-liike oli lähtöisin Yhdysvalloista ja sillä oli kansainväliset säännöt perusperiaatteenaan, mutta jokaisella maalla oli kansalliset sääntönsä. Bandidos MC Downtown Helsinki -kerhon (Bandidos Helsinki) tiloista Kyläsaarenkadulta takavarikoidut asiakirjat sisälsivät edelleen voimassa olevat säännöt ja jäsenten oli noudatettava niitä. Ryhmällä oli omat rangaistussäännöt ja ankarin rangaistus oli kuolema. Bandidos-periaatteet koskivat myös Support Team X -ryhmää, vaikka sillä oli omatkin säännöt. Support Team X toimi Bandidosin alaisuudessa ja Bandidosin jäsen voi käskeä Support Team X -jäsentä ja Support Team X -jäsenen käyttäytyminen vaikutti hänen mahdollisuuksiinsa päästä Bandidosin jäseneksi. Bandidos-ryhmän jäsenet käyttivät 1 % -tunnusta, joka tarkoitti, että yksi prosentti ihmisistä halusi olla yhteiskunnan ulkopuolella, he olivat lainsuojattomia. Nämä ihmiset olivat keskimääräistä enemmän tekemisissä poliisin kanssa ja he kantoivat vaatteissaan 1 % -merkkiä.

Bandidos-kerhossa oli selvät käskyvaltasuhteet. Organisaation huipulla oli presidentti ja hänen alapuolellaan varapresidentti, sihteeri, rahastonhoitaja, kersantti, road captain ja enforser. Probationary oli kerhon täysjäsen ja hän voi käskeä prospect-jäsentä, joka puolestaan voi käskeä
hangaround-jäsentä. Keskusrikospoliisin tulkinnan mukaan hangaround ja kaikki häntä ylemmässä asemassa olevat henkilöt olivat kerhon jäseniä ja tätä tulkintaa noudattivat muutkin viranomaiset. Kerhon toiminnassa mukana ja kerhotiloissa voi olla muukin kuin jäsen.

Bandidos-jäseniä oli maailmassa noin 2 000 ja Suomessa heitä oli arviolta 120. Bandidos Helsinki -kerhossa jäseniä oli 10 - 15.

Bandidos-moottoripyöräkerhon päärikos oli maailmanlaajuisesti huumausainekauppa, erityisesti amfetamiinin ja metamfetamiinin kauppa. Kerhon jäsenet tekivät myös omaisuusrikoksia ja perivät velkoja. Väkivaltarikokset puolestaan olivat yleensä moottoripyöräkerhojen välisiä. Bandidosit harjoittivat myös liiketoimintaa kuten rakentamista sekä tatuointiin ja moottoripyöriin liittyvää liiketoimintaa, joihin huumausainekauppa piilotettiin. Bandidos-jäsenyys ei kuitenkaan edellyttänyt rikoksen tekemistä.

Bandidos-periaatteisiin kuului, että jäsenet olivat lojaaleja toisilleen, omista ja toisten rikoksista ei puhuttu. Kertominen oli vasikointia ja jäsenet pitivät periaatteenaan, etteivät he kommentoineet asioita poliisille.

Bandidos-jäsenet maksoivat jäsenmaksua yhteiseen kassaan ja myös Yhdysvaltoihin. Eurooppaan he maksoivat noin 500 euroa kuukaudessa. Suomessa jäsenmaksu oli 50 - 100 euroa kuukaudessa.

Todistaja oli ollut mukana, kun Kyläsaarenkadulla Bandidos Helsinki -kerhon tiloissa oli suoritettu kotietsintä 27.9.2007 ja toimiston hyllystä oli takavarikoitu mappi, jossa kerhon säännöt olivat. Mappeja ei ollut arkistoitu, vaan ne olivat selvästi olleet jokapäiväisessä käytössä.

A oli kiistänyt olevansa Bandidos- tai edes Support Team X -kerhon jäsen.

B oli kertonut olevansa Bandidos Helsinki -kerhon täysjäsen ja henkilölehden mukaan hän oli sen täyttäessään ollut probationary-asemassa.

C oli henkilölehden täyttäessään ollut Support Helsinki -kerhon rahastonhoitaja, mutta nyt hän oli Bandidos Helsinki -kerhon jäsen ja prospect-asemassa.

D oli esitutkinnassa kertonut olevansa Support Team X Helsinki -kerhon (Support Helsinki) hangaround-jäsen.

E oli 3.5.2007 päivätyn henkilölehden mukaan Support Helsinki -kerhon hangaround-jäsen.

Vastaaja P oli henkilölehden mukaan Support Helsinki -kerhon jäsen.

Vastaaja R, joka oli kertomansa mukaan Bandidos Helsingin jäsen, oli kertonut, että Bandidos-kerhon jäsenmaksu oli 100 euroa kuukaudessa ja jäsenmaksuilla maksettiin kerhotilojen ylläpitokustannukset. R ei ollut nähnyt kerhossa kirjallisia sääntöjä, hän oli kuullut vain suulliset säännöt. Bandidos-kerho oli 1 % -kerho ja R:lläkin oli 1 % -merkki. R:n mukaan se ei kuitenkaan tarkoittanut, että hän olisi lain ulkopuolella.

Käräjäoikeus lausui johtopäätöksenään seuraavan.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi (HE 44/2002 vp) oli todettu, että järjestäytymisen oli oltava niin tiivistä, että siitä voitiin päätellä käskyvaltasuhteiden olemassaolo ja työnjaon eriytyminen. Esimerkkinä hallituksen esityksessä oli huumeliiga.

Oikeuskäytäntöä rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperusteen soveltamisesta ei ollut.

1. Nyt syyksi luettuja huumausainerikoksia oli tehty useamman kuin kahden henkilön yhteistyönä.

Bandidos Helsinki -moottoripyöräkerhon ja Support Helsinki -kerhon toimitila Helsingissä Kyläsaarenkadulla oli kiistatta ollut A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n sekä P:n syyksi luetun toiminnan keskipiste. Tämä ilmeni asianosaisten kertomuksista ja erityisesti telepaikannustiedoista. Kerholla tapaaminen oli ollut päivittäistä ja sinne oli kokoonnuttu heti, jos jotakin merkityksellistä heidän huumekauppaansa liittyvää oli tapahtunut.

2. Bandidos Helsinki ja Support Helsinki -kerhojen säännöistä ilmeni, että ryhmän kullakin jäsenellä oli omat määrätyt tehtävänsä. Tämä oli havaittavissa myös henkilölehdistä, joissa oli erikseen maininta jäsenen asemasta.

3. Ryhmä oli toiminut pitkän ja rajoittamattoman ajan. Bandidos Helsinki -kerho oli toiminut Helsingissä useita vuosia ja nyt ryhmään sitoutuneet henkilöt olivat olleet mukana ryhmässä useita kuukausia. Support Helsinki -kerho toimi Bandidos-kerhon tiloissa ja oli sen alaryhmä.

4. Kerhojen säännöistä ilmeni, että Bandidos Helsinki -kerhossa käytettiin sisäistä kuria ja nämä säännöt koskivat myös Support Helsinki -kerhon jäseniä. Todistajana kuullun rikosylikonstaapelin luotettavina pidettyjen havaintojen mukaan säännöt olivat edelleen käytössä. Käskyvaltasuhteet olivat tulleet selvästi esille, ja myös A kuului ryhmään. Jäsenet olivat toimineet käskyvaltasuhteiden mukaisesti ja hyväksyneet säännöt ainakin tältä osin.

B:lle oli ilmoitettu vain tärkeimmistä asioista ja B itse oli ollut vaitonaisin puhelinkeskusteluissa. B ja C olivat muodostaneet läheisen työparin ja heillä oli ollut selvä määräysvalta A:han. A oli soittanut erityisen ahkerasti C:lle ja myös B:lle. A:n tehtävänä oli ollut rahojen hankkiminen, huumausaineen säilyttäminen, kaupoista huolehtiminen ja rahojen tilittäminen B:lle ja C:lle. A oli järjestänyt B:lle ja C:lle avoauton ja B:lle internetin laajakaistayhteyden. A oli huolehtinut hotellin tilaamisesta B:lle ja C:lle Espanjaan ja antanut oman äitinsä luottokortin hotellilaskun maksamisen vakuudeksi. A oli pitänyt B:n ja C:n ajan tasalla, kun he olivat olleet Espanjassa, ja C oli puhelimitse antanut A:lle luvan tehdä joitakin päätöksiä heidän poissaollessaan. A oli huumekaupan ohella hoitanut oman työnsä ja perheensä ja sen vuoksi hänellä oli ollut ainainen kiire.

Kerhotiloista ei ollut löytynyt A:n henkilölehteä. A oli kiistänyt kuuluvansa Bandidos Helsinki -kerhoon jäsenenä eikä hänellä ollut moottoripyörää. A oli kuitenkin ollut kerhotiloissa vapaasti ja ilman rajoituksia. A oli puheluissaan käyttänyt itsestään ja moottoripyöräkerholaisista sanaa ”me”. Puhelussaan vaimolleen 23.7.2007 kello 21.30 A oli puhunut meidän miehistä ja meidän jätkistä, kun hän oli tarkoittanut moottoripyöräkerholaisia.

B:llä ja C:llä oli ollut määräysvalta myös P:hen. C oli tekstiviestillä määrännyt Tampereella perheensä kanssa olleen P:n O:ta vastaan Helsingin satamaan. P:n ja A:n puhelusta ilmeni, että P olisi ollut valmis lähtemään edestakaisin Helsinkiin, ellei B olisi hoitanut asiaa. P oli yhdessä D:n kanssa kerholla saamansa määräyksen mukaisesti siirtänyt amfetamiinin Kuusisaaresta uuteen kätköön. P oli A:n määräyksestä hakenut rahat L:ltä Turusta ja kuljettanut kokaiinin Linnanmäeltä Hyvinkäälle. P oli B:n ja C:n määräyksestä käynyt Virossa tapaamassa O:ta. P:n alisteisuus ilmeni puheluista, joissa P kyseli ohjeita ja ilmoitti asioista, joihin B:n ja C:n piti puuttua. O:lle oli täytynyt ilmoittaa turhista soitoista ja kertoa, että B ja C hoitivat asiat.

D oli noudattanut kerholla saamiaan määräyksiä. Hän oli itse kertonut, että hänelle oli kerholla annettu määräys siirtää amfetamiini Kuusisaaresta uuteen kätköön yhdessä P:n kanssa.

E oli C:n määräyksestä lähtenyt Tervalammelle.

H ei ollut kuulunut moottoripyöräkerhoon. H oli lähetetty Rajatorpan kätkölle, kun A oli epäillyt kätkön olevan poliisin tiedossa. A, B ja C eivät olleet luottaneet H:hon, koska he olivat epäilleet H:n ottaneen amfetamiinin itselleen ja kadonneen. Moottoripyöräkerhon jäsenyyteen kuului luottamus.

5. A, B, C, D ja E sekä P olivat nyt syyllistyneet törkeisiin huumausainerikoksiin ryhmän jäseninä.

6. Ryhmällä oli yhteydet ulkomaille ja amfetamiinia oli tuotu Virosta. B:llä ja C:llä oli kansainvälisiä yhteyksiä muiden maiden Bandidos-jäseniin. Todistajana kuultu rikosylikonstaapeli oli luotettavasti selvittänyt, että amfetamiinikauppa oli moottoripyöräkerhojen hallinnassa.

7. Ryhmän toiminnassa taloudellisen hyödyn tavoittelu oli määräävänä tekijänä. Huumekaupalla ryhmä oli hankkinut itselleen rahaa.

Bandidos Helsinki -kerhon asiakirjojen ja myös edellä mainitun todistajan tietojen mukaan kerhon jäsenmäärä oli 10 - 15.

A, B ja C olivat muodostaneet Bandidos Helsinki -moottoripyöräkerhon jäseninä ja D, E sekä P tämän kerhon kanssa samoissa tiloissa toimivan Support Helsinki -kerhon jäseninä ryhmän, joka täytti järjestäytyneen rikollisuuden EU-kriteerit. A:lle, B:lle, C:lle, D:lle ja E:lle sekä P:lle rangaistusta määrättäessä oli koventamisperusteena otettava huomioon, että he olivat tehneet nyt heidän syykseen luetut rikokset vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä.

F:lle tuomittu menettämisseuraamus

Käräjäoikeus, joka tuomitsi F:n avunannosta törkeään huumausainerikokseen, tuomitsi F:n menettämään valtiolle huumausainerikoksen rahoittamiseen käyttämänsä varat 10 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet laamanni Olli Saunanoja ja käräjätuomari Outi Nokso-Koivisto sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 31.3.2009

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että rangaistuksen mittaamiseen ei sovelleta rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan mukaista koventamisperustetta ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan. Lisäksi A vaati, että rangaistusta lievennetään rikoslain 6 luvun 6 §:n 1 momentin 3 kohdan perusteella.

B valitti hovioikeuteen ja vaati, ettei koventamisperustetta sovelleta ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

C valitti hovioikeuteen ja vaati, että rangaistusta mitattaessa ei sovelleta rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 tai 5 kohdan koventamisperustetta ja että rangaistusta joka tapauksessa alennetaan.

D valitti hovioikeuteen ja vaati, että rangaistusta mitattaessa ei sovelleta koventamisperustetta.

E valitti hovioikeuteen ja vaati, että rangaistusta alennetaan, koska koventamisperusteen käytölle ei ollut perusteita.

F valitti hovioikeuteen ja vaati, että menettämisseuraamus kumotaan, koska F ei ollut syyllistynyt asiassa rikokseen. Menettämisseuraamus oli joka tapauksessa kumottava, sillä A:n tuomiolauselman kohdassa 2, B:n tuomiolauselman kohdassa 7 ja C:n tuomiolauselman kohdassa 9 mainitut huumausaineet oli takavarikoitu poliisin toimesta.

Hovioikeus totesi rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena olevan muun muassa rikoksen tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä ja lausui tältä osin seuraavan.

Lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 44/2002 vp s. 191 - 192) mukaan koventamisperusteen soveltamisen edellytyksenä oli ensinnäkin se, että kysymyksessä oli järjestäytynyt ryhmä. Järjestäytymisen oli oltava niin tiivistä, että siitä voitiin päätellä käskyvaltasuhteiden olemassaolo ja työnjaon eriytyminen. Esimerkiksi sopi huumeliiga, jossa yksi voi olla rahoittaja ja toiminnan johtaja, toinen huumausaineiden maahantuoja, kolmas tukkumyyjä ja muut jakelijoita vähittäiskaupassa. Perusteen soveltaminen edellytti myös, että ne rikokset, joiden tekemistä varten ryhmä oli järjestäytynyt, olivat vakavia. Koventamisperusteen soveltamista ei kuitenkaan ollut yleisesti rajoitettu vakaviin rikoksiin. Se sopi vähäiseenkin rikokseen, jos se oli välittömästi edistänyt liigan yhteistä toimintatavoitetta. Jos liigan jäsenen rikoksella ei ollut mitään yhteyttä liigan toimintakokonaisuuteen, koventamisperustetta ei voinut käyttää.

Hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että Bandidos Helsinki ja Support Helsinki -kerhot täyttivät edellä mainitun hallituksen esityksen edellytykset eli käskyvaltasuhteiden olemassaolon ja työnjaon eriytymisen. Mainitut kerhot täyttivät lisäksi käräjäoikeuden tuomiossa kerrotuin tavoin Euroopan Unionin järjestäytyneen rikollisuuden määritelmän.

A:n osalta oli ollut riidatonta, että hän ei ollut ollut Bandidos Helsinki- eikä Support Helsinki -kerhojen jäsen, eikä hän ollut omistanut moottoripyörää. Hovioikeus katsoi, että sille seikalle, miten Bandidos Helsinki -kerho itse määritti jäsenyytensä, ei voinut antaa ratkaisevaa merkitystä rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperusteen soveltamisessa. Sen sijaan huomio oli kiinnitettävä A:n tosiasialliseen toimintaan ja rooliin rikoksen tekemisessä vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. A:n rooli huumausainerikoksen tekemisessä oli ollut käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevin tavoin merkittävä, ja hänen tehtävänään oli ollut yhteydenpito kerhon keskeisten henkilöiden välillä, rahoituksen hankkiminen, huumausaineen säilyttäminen, kaupoista huolehtiminen sekä rahojen tilittäminen B:lle ja C:lle. Lisäksi A oli oleskellut usein Bandidos Helsinki -kerhon tiloissa. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi kuten käräjäoikeus, että A oli syyllistynyt hänen syykseen luettuihin rikoksiin vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän tosiasiallisena jäsenenä.

Tämän koventamisperusteen osalta hovioikeudella ei ollut toimitetun pääkäsittelyn perusteella aihetta arvioida koventamisperusteesta esitettyä näyttöä ja siitä tehtäviä johtopäätöksiä myöskään B:n, C:n, D:n ja E:n tai P:n osalta toisin kuin käräjäoikeus.

Rangaistusseuraamuksia määrätessään hovioikeus lausui A:n osalta, että rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan rangaistuksen lieventämisperusteena voitiin ottaa huomioon tekijän pyrkimys edistää rikoksensa selvittämistä. Lain esitöiden (HE 44/2002 vp s. 199) mukaan lieventämisperusteita voivat olla esimerkiksi vilpitön käyttäytyminen kuulusteluissa, muun muassa tunnustaminen sekä itsensä ilmiantaminen.

A:n syyksi luetut huumausainerikokset olivat selvinneet häneltä kiinniotettaessa tai maastokätköltä takavarikoitujen huumausainemäärien perusteella. Asiassa ei ollut ilmennyt perusteita rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan lieventämisperusteen soveltamiselle.

A:n tekojen moitittavuus, vahingollisuus, vaarallisuus ja vaikuttimet sekä muut hovioikeuden tuomiossa mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, ettei ollut aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomiota rangaistusseuraamuksen osalta. Rangaistuksesta oli vähennettävä rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla 1 vuosi 7 kuukautta 29 päivää.

B:n tekojen moitittavuus, vahingollisuus, vaarallisuus ja vaikuttimet sekä muut hovioikeuden tuomiossa mainitut seikat huomioon ottaen hovioikeus katsoi, ettei ollut aihetta muuttaa käräjäoikeuden tuomiota B:lle tuomitun rangaistusseuraamuksen osalta. Rangaistuksesta oli vähennettävä rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla 1 vuosi 6 kuukautta 3 päivää.

C:n osalta hovioikeus lausui, että C oli syyllistynyt hänen syykseen luettuihin törkeisiin huumausainerikoksiin 28.6. - 2.8.2007 ja 13.7. - 9.9.2007. C:n koeaika oli alkanut 14.7.2006 ja koeajan viimeinen päivä oli ollut 13.7.2009, eli hän oli syyllistynyt uusiin rikoksiin koeajan ensimmäisellä puoliskolla. C:n jäännösrangaistuksen pituus oli ollut 1 vuosi 10 kuukautta ja 10 päivää. Rikoksen tekeminen koeajan ensimmäisellä puoliskolla, jäännösrangaistuksen pituus sekä koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittavan rangaistuksen pituus puolsivat jäännösrangaistuksen määräämistä pantavaksi kokonaisuudessaan täytäntöön.

Hovioikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla, ettei asiassa ollut tullut ilmi seikkoja, joiden vuoksi olisi perusteltua määrätä C:n jäännösrangaistus täytäntöönpantavaksi vain osittain. Uusien rikosten tekeminen koeajan ensimmäisellä puoliskolla, jäännösrangaistuksen pituus ja koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittavan rangaistuksen pituus huomioon ottaen jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus mittaamiseen oli 7 kuukautta, eli noin kolmannes jäännösrangaistuksesta. C:n tekojen moitittavuus, vahingollisuus, vaarallisuus ja vaikuttimet sekä muut hovioikeuden tuomiossa mainitut seikat huomioon ottaen muuta syytä rangaistuksen alentamiselle tai korottamiselle ei ollut.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen kohtuullisena rangaistusseuraamuksena C:n syyksi luetuista rikoksista oli jäännösrangaistus mukaan lukien pidettävä 10 vuotta 10 kuukautta vankeutta, mistä oli rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähennettävä 1 vuosi 6 kuukautta 22 päivää.

D:n osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Rangaistuksesta oli vähennettävä rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla 1 vuosi 5 kuukautta 3 päivää.

E:n osalta hovioikeus lausui, että E oli syyllistynyt hänen syykseen luettuihin törkeään huumausainerikokseen ja kulkuneuvon kuljettamiseen oikeudetta 9.9.2007. E:n koeaika oli alkanut 8.2.2007 ja koeajan viimeinen päivä oli ollut 8.2.2010, eli hän oli syyllistynyt uusiin rikoksiin koeajan ensimmäisellä puoliskolla. E:n jäännösrangaistuksen pituus oli ollut 3 vuotta 3 kuukautta ja 27 päivää. Rikosten tekeminen koeajan ensimmäisellä puoliskolla, jäännösrangaistuksen pituus sekä koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittavan rangaistuksen pituus puolsivat jäännösrangaistuksen määräämistä pantavaksi kokonaisuudessaan täytäntöön.

Hovioikeus katsoi mainitsemillaan perusteilla, ettei asiassa ollut tullut ilmi seikkoja, joiden vuoksi olisi perusteltua määrätä E:n jäännösrangaistus täytäntöönpantavaksi vain osittain. Uusien rikosten tekeminen koeajan ensimmäisellä puoliskolla, jäännösrangaistuksen pituus ja koeajalla tehdyistä rikoksista tuomittavan rangaistuksen pituus huomioon ottaen jäännösrangaistuksen tosiasiallinen vaikutus mittaamiseen oli noin 10 kuukautta. Koska E:n jäännösrangaistuksen pituus oli yli kolme vuotta, hovioikeus katsoi, että jäännösrangaistuksesta oli täytäntöönpantava neljännes.

Edelleen hovioikeus lausui, että rikoslain 7 luvun 6 §:n mukaan aikaisempi ehdoton vankeusrangaistus voitiin uutta rangaistusta määrättäessä ottaa kohtuuden mukaan huomioon rangaistusta alentavana tai lieventävänä seikkana, jos ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta. Mainittua lainkohtaa oli tulkittu siten, että se tarkoitti tekoja, jotka olisivat voineet olla käsiteltävinä samanaikaisesti. Edellä mainitun lainkohdan nojalla E:n syyksi luettujen rikosten osalta voitiin ottaa huomioon Tuusulan käräjäoikeuden tuomio 19.12.2007 (Helsingin hovioikeus 19.3.2008).

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen kohtuullisena rangaistusseuraamuksena E:n syyksi luetuista rikoksista oli jäännösrangaistus mukaan lukien pidettävä 4 vuotta vankeutta, mistä oli rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla vähennettävä 1 vuosi 2 kuukautta 3 päivää.

F:lle tuomitun menettämisseuraamuksen osalta hovioikeus lausui, että rikoslain 50 luvun 6 §:n mukaan valtiolle menetetyksi oli tuomittava: 1) välineet, tarvikkeet tai aineet, joita oli käytetty tässä luvussa tarkoitetun rikoksen tekemiseen tai jotka oli tähän tarkoitukseen hankittu; sekä 2) edellä 4 §:n 2 kohdassa tarkoitetut varat siinäkin tapauksessa, että teko oli rangaistava huumausainerikoksena tai törkeänä huumausainerikoksena; varojen menettämiseen oli tuomittava rahoittaja, rahoituksen vastaanottaja tai kumpikin yhteisvastuullisesti. Muutoin oli noudatettava, mitä 10 luvussa säädettiin.

Lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 80/2000 vp s. 32) mukaan arvon menettäminen tulisi kyseeseen käytännössä silloin, kun omaisuus oli kätketty tai sitä ei muutoin ollut tavoitettu. Arvoa ei kuitenkaan tuomittaisi menetetyksi, jos saatettaisiin todennäköiseksi, että huumausaine oli hävitetty tai käytetty.

Oikeuskirjallisuudessa (Ari-Matti Nuutila: Rikosoikeus, s. 1480 - 1481) oli todettu, että huumausaineen arvo voitiin tuomita valtiolle menetetyksi vain, jos huumausaine oli kätketty tai sitä ei ollut muutoin tavoitettu. Myös huumausainerikoksen edistämiseen käytetyt varat oli tuomittava valtiolle menetetyksi. Pakollinen menettämisseuraamus koski rahoitusta siitä riippumatta, oliko teko rangaistava huumausainerikoksen edistämisenä tai esimerkiksi yllytyksenä tai avunantona huumausainerikokseen. Mikäli varat oli jo ehditty käyttää huumausaineisiin, tuomittaneen menetetyksi vain ostetut huumeet, poikkeustapauksessa niiden arvo, tai jos huumeet on ehditty myydä eteenpäin, rikoshyöty. Käytettyjen varojen tuomitseminen valtiolle olisi asiallisesti rangaistuksen luonteista.

F:n oli todettu rahoittaneen huumausaineiden hankintaa
10 000 eurolla. Huumausaine-erän rahoittaminen liittyy A:n syyksi tuomiolauselman kohdassa 2, B:n syyksi tuomiolauselman kohdassa 7 ja C:n syyksi tuomiolauselman kohdassa 9 luettuihin tekoihin, eli A:n pannuhuoneesta takavarikoituun noin 4,5 kiloon amfetamiinia sekä L:lle kohdassa 18 myytyyn noin yhteen kiloon amfetamiinia, Huumausaine-erät oli suurimmaksi osaksi takavarikoitu 29.6.2007 (Rajatorpasta), 27.7.2007 (L:n hallusta) ja 2.8.2007 (A:n asunnosta) ja vielä osa C:n ja E:n hallusta ja Tervalammen maastosta. Koska mainittu summa oli jo käytetty huumausaineen hankintaan ja kysymyksessä olevat huumausaine-erät oli lähes kokonaisuudessaan takavarikoitu, F:ää ei voitu tuomita menettämään valtiolle rahoitukseen käytettyä määrää. Käräjäoikeuden tuomitsema menettämisseuraamus oli kumottava.

Mainituilla perusteilla hovioikeus hylkäsi menettämisseuraamusta koskevan vaatimuksen ja vapautti F:n velvollisuudesta korvata valtiolle 10 000 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Miettinen (eri mieltä), Erkki Koivula ja Maija Nyyssönen. Valmistelija Kati Lavi-Waltari.

Eri mieltä ollut hovioikeudenlaamanni Miettinen lausui F:ää koskevan menettämisseuraamuksen osalta, että F:n oli katsottava rahoittaneen huumausaineiden kauppaa 7 000 eurolla. Muutoin hän oli menettämisseuraamuksen osalta samaa mieltä kuin hovioikeuden enemmistö.

A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n sekä P:n koventamisperusteen osalta Miettinen lausui asiassa olevan riidatonta, että B ja C olivat olleet tapahtuma-aikaan moottoripyöräkerhon Bandidos Helsingin jäseniä. D ja P olivat olleet kerhoon läheisesti liittyvän Support Helsingin jäseniä ja E oli ollut viimeksimainitussa järjestössä niin sanottu hangaround, eli hän ei ollut ollut vielä varsinainen jäsen. A ei ollut kuulunut kumpaankaan järjestöön.

Bandidos Helsinkiin kuului parikymmentä jäsentä ja tässä oikeudenkäynnissä heistä oli kuultu vain kahta ja esimerkiksi kerhon johtoa ei ollut asiassa kuultu. Myös Support Helsingin jäsenistöstä oli kuultu vain murto-osaa. Järjestöjen liittymisestä rikolliseen toimintaan oli esitetty selvityksenä Bandidos Helsingin ohjeita ja sääntöjä sekä kuultu asiantuntevana todistajana keskusrikospoliisin rikosylikonstaapelia, joka oli kertonut lähinnä Bandidos Helsingin luonteesta yleisesti.

Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena oli rikoksen tekeminen vakavia rikoksia varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Koventamisperusteen soveltaminen edellytti järjestäytynyttä ryhmää ja toimimista ryhmän jäsenenä. Hallituksen esityksessä (HE 125/1975 vp) edellytettiin ryhmän järjestäytymisen olevan siten tiivistä, että voitiin päätellä käskyvaltasuhteiden olemassaolo ja toimiminen tietyn suunnitelman mukaan. Koventamisperusteen soveltaminen edellytti myös sitä, että ne rikokset, joiden tekemistä varten ryhmä oli järjestäytynyt, olivat vakavia.

Asiassa oli selvitetty, että Bandidos Helsingin toiminta oli liittynyt läheisesti rikolliseen toimintaan ja siinä muun ohessa huumausainekauppaan. Support Helsingin osalta asiassa ei ollut suoranaisesti näytetty sen toiminnan liittyvän välittömästi yhteiskunnan normien vastaiseen toimintaan. Asiassa ei ollut kuitenkaan selvitetty, että Bandidos Helsingin tai Support Helsingin johto ja organisaatio olisi osallistunut nyt kysymyksessä olevaan huumausainekauppaan.

A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n sekä P:n rikokset tässä asiassa olivat olleet vakavia ja heille niistä tuomittavat rangaistukset olivat ankaria. A:ta lukuun ottamatta heidän rikosrekistereistään ilmeni merkintöjä aikaisemmista vakavista rikoksista.

Miettinen katsoi, että A, B, C, D, E ja P olivat järjestäytyneet itsenäisesti järjestöksi, jossa Bandidos Helsingin jäsenten B:n ja C:n alapuolella muut nyt kysymyksessä olevat henkilöt olivat olleet käskyvaltasuhteessa heihin ja tämä järjestö oli toiminut, vaikkakin vain lyhyehkön ajanjakson, suunnitelmallisesti ja järjestäytyneesti huumausainekaupassa, jossa oli ollut kansainvälisiä piirteitä. Sanottu ryhmä oli järjestäytynyt rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetusta syystä, ryhmän jäsenten teot, joihin he olivat syyllistyneet, olivat sellaisia kuin sanotussa lainkohdassa tarkoitettiin ja ryhmän jäseniin tuli siten soveltaa sanottua rikoslain koventamisperustetta.

Perustelut

1. Asiassa on kysymys siitä, ovatko A, B, C, D ja E (jäljempänä vastaajat) tehneet heidän syykseen luetut rikokset rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. A:n osalta on kysymys lisäksi siitä, onko asiassa käsillä rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdassa tarkoitettu peruste lieventää A:lle tuomittua rangaistusta sillä perusteella, että A oli pyrkinyt edistämään rikostensa selvittämistä. Vielä asiassa on kysymys siitä, onko F tuomittava menettämään valtiolle huumausaineen oston rahoittamiseen käytetyt 10 000 euroa.

Järjestäytynyttä rikollisuutta koskevista säännöksistä

2. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan mukaan rangaistuksen koventamisperusteena on rikoksen tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Säännös on alun perin otettu rikoslakiin rangaistuksen mittaamista koskevaa rikoslain 6 lukua lailla 466/1976 säädettäessä. Kun rikoslain mainittu luku lailla 515/2003 uudistettiin koskemaan rangaistuksen määräämistä, säännös siirrettiin uudistettuun lukuun sellaisenaan.

3. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan soveltamisedellytyksiä arvioidessaan käräjäoikeus ja hovioikeus ovat perustaneet ratkaisunsa osaksi siihen, että vastaajat ovat toimineet moottoripyöräkerhoissa, joiden toiminnassa täyttyvät Euroopan unionin järjestäytyneen rikollisuuden kriteerit. Alemmat oikeudet eivät kuitenkaan ole tuomioissaan tarkemmin määritelleet sitä, mihin niiden toteama Euroopan unionin järjestäytyneen rikollisuuden määritelmä perustuu eivätkä arvioineet määritelmän vaikutusta lainkohtaa tulkittaessa.

4. Rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsenvaltioissa hyväksytyn yhteisen toiminnan 98/733/YOS (21 päivältä joulukuuta 1998) 1 artiklan 1 kohdan mukaan rikollisjärjestöllä tarkoitetaan useamman kuin kahden henkilön muodostamaa tietyn ajan kestävää järjestäytynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin tehdäkseen sellaisia rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljän vuoden pituinen vankeusrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimenpide tai sitä ankarampi rangaistus, olivatpa nämä rikokset itsessään tavoitteena tai keino saada aineellista hyötyä ja tarpeen mukaan vaikuttaa aiheettomasti viranomaisten toimintaan. Asiakirjan johdosta ei muutettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohtaa, mutta rikoslain 17 lukuun lisättiin uusi järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskeva 1 a §, jonka 4 momentti sisältää järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmän. Säännöksen esitöiden (HE 183/1999 vp) mukaan rikollisjärjestön toimintaan osallistumisen säätämisessä rangaistavaksi pääasiallisena tarkoituksena oli panna täytäntöön kyseinen vuonna 1998 hyväksytty yhteinen toiminta. Yhteinen toiminta 98/733/YOS on korvattu järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta 24 päivänä lokakuuta 2008 annetulla neuvoston puitepäätöksellä 2008/841/YOS, joka sisältää rikollisjärjestön määritelmän.

5. Suomi on joulukuussa 2000 allekirjoittanut kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (niin sanottu Palermon sopimus), joka velvoittaa säätämään rangaistavaksi järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumisen. Palermon sopimuksen johdosta muutettiin rikoslain 17 luvun 1 a §:n 1 momenttia (lailla 1372/2003).

6. Suomi on kerrotulla tavalla sitoutunut eräisiin järjestäytyneen huumausainerikollisuuden ja muun järjestäytyneen rikollisuuden vastustamiseksi tehtyihin kansainvälisiin sopimuksiin ja ollut mukana Euroopan unionin yhteistyössä järjestäytyneen rikollisuuden vastustamiseksi. Rikoslakiin on nykyisen rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan säännöksen voimassa ollessa osaksi ennen sen uudistamista ja osaksi uudistamisen jälkeen otettu edellä mainittuja ja useita muita säännöksiä, joissa säädetään osallistumisesta rikollisryhmän toimintaan tai rikoksen tekemisestä rikollisryhmän jäsenenä. Esimerkiksi rikoksen tekeminen osana rikoslain 17 luvun 1 a §:n 4 momentissa tarkoitetun järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa voidaan ottaa huomioon arvioitaessa, onko laittoman maahantulon järjestämistä (RL 17 luvun 8 a §:n 2 kohta), ihmiskauppaa (RL 25 luvun 3 a §:n 1 momentin 4 kohta) tai tulliselvitysrikosta (RL 46 luvun 8 §:n 3 kohta) pidettävä törkeänä. Samoin voidaan rikoksentekijän toimiminen huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä ottaa huomioon arvioitaessa, onko huumausainerikosta (RL 50 luvun 2 §:n 3 kohta) tai huumausainerikoksen edistämistä (RL 50 luvun 4 a §:n 1 momentti) pidettävä törkeänä. Puheena olevaa säännöstä ei kuitenkaan ole kansainvälisten sopimusten voimaansaattamisen johdosta tai Euroopan unionin yhteistyön seurauksena muutettu. Sen vuoksi kansainvälisissä sopimuksissa tai muissa edellä tarkoitetuissa asiakirjoissa esitettyjä järjestäytynyttä rikollisuutta koskevia määritelmiä ei sellaisinaan voida käyttää lähteinä lainkohtaa tulkittaessa. Näissä asiakirjoissa esitetyillä näkökohdilla saattaa kuitenkin olla merkitystä arvioitaessa, mitkä seikat voivat osoittaa rikollisryhmän järjestäytyneisyyttä.

7. Siltä osin kuin edellä kohdassa 4 mainitulla Euroopan unionin puitepäätöksellä voisi olla tulkintavaikutusta nyt kysymyksessä olevaa lainkohtaa sovellettaessa, on huomattava, että nyt käsiteltävänä olevat rikokset on tehty vuonna 2007 eli ennen kuin mainittu puitepäätös on annettu. Tästä syystä ratkaisua ei voida alempien oikeuksien tavoin suoraan perustaa Euroopan unionissa rikollisryhmän järjestäytyneisyyden arvioimisessa käytettäviin perusteisiin. Siltäkin osin kuin perusteita voitaisiin käyttää apuna järjestäytyneen rikollisuuden ilmenemismuotoja arvioitaessa, on huomattava, että järjestäytyneen rikollisuuden määritelmät on yleensä laadittu määrittämään sopimusten soveltamisalaa eikä sellaisinaan sovellettaviksi, mikä on otettava huomioon niissä esitettyjen näkökohtien merkitystä arvioitaessa.

8. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperustetta koskeva säännös on rangaistuksen määräämistä koskeva itsenäinen säännös, jota sovelletaan siitä riippumatta, koskeeko tiettyä rikosta myös jokin erityissäännös sen tilanteen varalle, että rikos olisi tehty rikollisryhmän toiminnassa. Tämän vuoksi mainittua koventamisperustetta on sovellettava sen omista tarkoitusperistä lähtien ja sen soveltamisedellytyksiä harkittaessa johtoa on haettava ensisijaisesti säännöksen sanamuodosta ja sen omista, kotimaisista esitöistä.

9. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan esitöissä (HE 125/1975 II vp s. 11 - 12 ja HE 44/2002 vp s. 191 - 192) todetaan, että kyseisen koventamisperusteen soveltamisen edellytyksenä on, että kysymyksessä on järjestäytynyt ryhmä. Järjestäytymisen ryhmässä tulee olla niin tiivistä, että siitä voidaan päätellä käskyvaltasuhteiden olemassaolo ja työnjaon eriytyminen. Esimerkkeinä rikostyypeistä, joihin koventamisperuste soveltuisi, on mainittu huumausainekauppa, taloudellinen rikollisuus ja rahanpesu, ihmiskauppa sekä yleensä rajat ylittävät kansainvälisen rikollisuuden muodot. Esitöiden mukaan koventamisperusteen soveltaminen edellyttää järjestäytymisen lisäksi, että ne rikokset, joiden tekemistä varten ryhmä on järjestäytynyt, ovat vakavia. Koventamisperusteen soveltamista ei ole kuitenkaan rajoitettu yleisesti vain vakaviin rikoksiin, vaan koventamisperustetta voitaisiin soveltaa myös vähäiseen rikokseen, jos se on välittömästi edistänyt ryhmän yhteistä toimintatavoitetta. Jos rikollisryhmän jäsenen tekemällä rikoksella ei ole mitään yhteyttä rikollisryhmän toimintakokonaisuuteen, koventamisperustetta ei voida käyttää.

10. Edellytyksenä kyseisen koventamisperusteen käytölle ei siis ole tehdyn rikoksen vakavuus sinänsä, vaan se, mikä on ollut rikollisryhmän yhteenliittymisen syy. Jotta säännöstä voitaisiin soveltaa, on rikollisryhmän yhteenliittymisen nimenomaisena tarkoituksena tullut olla järjestäytyminen vakavien rikosten tekemistä varten ja väitetyt rikokset on tullut tehdä osana ryhmän järjestäytymisen perusteena ollutta toimintaa. Tämän vuoksi asiassa on tarkasteltava erityisesti sitä, missä tarkoituksessa vastaajien syyksi luetut rikokset on tehty.

Moottoripyöräkerhojen jäsenyyden merkityksestä koventamisperusteen soveltamisessa

11. Käräjäoikeus on katsonut vastaajien Bandidos MC Downtown Helsinki (Bandidos Helsinki) ja Support Team X Helsinki (Support Helsinki) nimisten kerhojen jäseninä tai niiden yhteydessä toimineina muodostaneen Euroopan unionissa käytettyjen kriteereiden mukaan järjestäytyneen rikollisryhmän ja syyllistyneen törkeisiin huumausainerikoksiin tämän ryhmän jäseninä, minkä vuoksi heille rangaistuksia määrättäessä on sovellettu rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan mukaista koventamisperustetta. Hovioikeuden tuomion perustelujen mukaan mainitut kerhot täyttävät lainkohdan esitöissä (HE 44/2002 vp) asetetut edellytykset käskyvaltasuhteiden olemassaolosta ja työnjaon eriytymisestä ja lisäksi Euroopan unionin järjestäytyneen rikollisuuden määritelmän. Hovioikeus on koventamisperusteen soveltamisen osalta päätynyt samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus.

12. Korkein oikeus toteaa, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioissa on edellä kerrotulla tavalla annettu merkitystä Bandidos Helsingin ja Support Helsingin toiminnan järjestäytyneisyyttä ilmentäville piirteille arvioitaessa, onko vastaajille rangaistusta määrättäessä ollut sovellettava rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan mukaista koventamisperustetta. Sen vuoksi on ensiksi arvioitava, onko kerhojen toiminnasta ja tehtyjen rikosten yhteydestä kerhojen toimintaan esitetty sellaista selvitystä, että rikosten tekeminen kerhojen toiminnan yhteydessä jo perustaisi koventamisperusteen soveltamisen.

Kerhojen järjestäytymisestä huumausainerikosten tekemiseksi esitetty selvitys ja sen arviointi

13. Syytteestä ei ilmene, millä perusteella mainittujen kerhojen katsotaan järjestäytyneen huumausainerikosten tekemistä varten. Syyttäjän selvitys kerhojen toiminnasta perustuu keskeisesti asiassa todistajana kuullun rikosylikonstaapelin kertomaan Bandidos-kerhojen yleisistä toimintatavoista ja -periaatteista. Todistajan mukaan kerhojen toiminnassa noudatetaan kirjallisia sääntöjä ja niissä on selvät käskyvaltasuhteet, joita tuetaan sisäisellä kurilla. Kerhot ovat toimineet pitkän ja rajoittamattoman ajan ja niillä on keskinäisiä taloudellisia velvoitteita. Bandidos-jäsenyyteen kuuluu halu nähdä kerhojen toimivan järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Bandidos-kerhojen pääasiallinen rikollisuus liittyy huumausainekauppaan. Todistajan mukaan Bandidos-jäsenyys ei kuitenkaan edellytä rikoksen tekemistä ja kerhot harjoittavat myös liiketoimintaa.

14. Todistajan kertomat tiedot osoittavat Bandidos-kerhojen järjestäytyneisyyttä ja niiden keskinäistä taloudellista yhteyttä sekä niiden toimintaan liittyvän rikollisuutta. Tiedot koskevat pääasiassa sellaisia seikkoja, joilla on merkitystä arvioitaessa sitä, täyttävätkö kerhot alempien oikeuksien mainitsemat Euroopan unionissa järjestäytyneen rikollisuuden määrittelemisessä käytetyt perusteet. Niin kuin edellä kohdassa 8 on lausuttu, rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohtaa sovellettaessa ei kuitenkaan voida sellaisenaan tukeutua näihin järjestäytyneen rikollisuuden perusteisiin. Säännöksen soveltaminen edellyttää kohdassa 10 todetulla tavalla sitä, että rikollisryhmän yhteenliittymisen nimenomaisena tarkoituksena on ollut järjestäytyminen vakavien rikosten tekemistä varten ja väitetyt rikokset on tullut tehdä osana ryhmän järjestäytymisen perusteena ollutta toimintaa. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan koventamisperusteen soveltaminen käsillä olevassa asiassa edellyttää siten sen osoittamista, että Bandidos Helsinki ja Support Helsinki ovat nimenomaisesti järjestäytyneet vakavien rikosten tekemistä varten.

15. Edellä 13 kohdassa tarkoitetun todistajan kertomuksen perusteella ei ole riittäviä perusteita arvioida sitä, ovatko Bandidos Helsinki ja Support Helsinki järjestäytyneet huumausainerikosten tekemistä varten. Tätä koskeva arvio tulee muun selvityksen vähäisyyden vuoksi perustaa pääasiassa siihen, osoittavatko asiassa täällä muutoksenhakijoina olevien ja muiden vastaajien syyksi luetut rikokset kerhojen järjestäytyneisyyttä rikosten tekemistä varten. Tässä arvioinnissa on keskeistä, ovatko tehdyt rikokset sellaisia, jotka tekotapansa ja vakavuutensa puolesta sopivat järjestäytyneen ryhmän rikollisuudeksi ja onko rikokset tehty osana kerhojen toimintaa. Viimeksi mainitulta osin on olennaista, onko aloite rikoksiin tullut kerhoilta ja ovatko rikokset hyödyntäneet tai edistäneet kerhojen väitettyä rikollista tarkoitusta.

16. Korkein oikeus toteaa, että törkeät huumausainerikokset ovat sinänsä sellaisia vakavia rikoksia, joiden tekemistä varten järjestäytyminen voi täyttää puheena olevassa lainkohdassa vaaditun edellytyksen. Syyttäjä on alun perin vaatinut A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n ohella myös neljän muun henkilön osalta, että rangaistuksen koventamisperusteena otetaan huomioon rikosten tekeminen vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä. Käräjäoikeuden tuomion perustelujen mukaan kahdella näistä henkilöistä on ollut liityntä Support Helsinkiin ja yhdellä Bandidos Helsinkiin.

17. Toisen Support Helsinki -liitynnän omaavan henkilön osalta käräjäoikeus on hylännyt syytteen törkeästä huumausainerikoksesta, mikä ratkaisu on jäänyt lainvoimaiseksi. Toinen Support Helsinki -liitynnän omaava henkilö on tuomittu avunannosta törkeään huumausainerikokseen ja kahdesta törkeästä huumausainerikoksesta ja hänen osaltaan alemmat oikeudet ovat katsoneet, että häneen voidaan soveltaa puheena olevaa koventamisperustetta, mikä ratkaisu on jäänyt lainvoimaiseksi. Bandidos Helsinki -liitynnän omaavan henkilön osalta alemmat oikeudet ovat hylänneet syytteen törkeästä huumausainerikoksesta, mikä ratkaisu on jäänyt lainvoimaiseksi. Neljännen henkilön osalta käräjäoikeus on katsonut, ettei hän ole kuulunut kumpaankaan kerhoon eikä asiassa ollut tullut esille seikkoja, joiden perusteella hänen voitaisiin katsoa kuuluvan tähän rikollisryhmään. Ratkaisu on jäänyt tältä osin lainvoimaiseksi.

18. Muita kuin edellä mainittuja yhteyden Bandidos Helsinkiin tai Support Helsinkiin omaavia henkilöitä ei ole asiassa syytetty eikä asiassa ole siten edes voitu tutkia sitä, ovatko muut kerhojen jäsenet syyllistyneet vastaavankaltaisiin rikoksiin kerhojen toiminnan puitteissa. Muita kyseisissä kerhoissa toimivia, esimerkiksi kerhojen johtoa, ei ole asiassa kuultu. Käräjäoikeuden tuomiossa on todettu, että Bandidos Helsingissä jäseniä on 10 - 15. Support Helsingin jäsenmäärä on jäänyt täsmällisemmin selvittämättä. Se seikka, että jotkut kerhojen jäsenistä eli tässä tapauksessa B, C, D ja E sekä kerhojen toimintaan osallistunut A, ja kuudes henkilö, jonka osalta asia ei enää ole ollut Korkeimman oikeuden tutkittavana, ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin, ei sellaisenaan riitä osoittamaan, että kerhot olisivat järjestäytyneitä rikollisryhmiä.

19. Korkein oikeus toteaa, ettei asiassa ole esitetty selvitystä siitä, että vastaajien rikokset olisi tehty kerhojen nimissä tai lukuun esimerkiksi kerhojen tunnuksia hyväksikäyttäen. Vastaajien rikoksista mahdollisesti saaman hyödyn ei ole osoitettu tulleen suoraan kerhojen hyväksi tai niiden toimesta esimerkiksi jollakin tavoin jaetuksi kerhojen toimintaan osallistuneiden henkilöiden kesken. Asiassa ei ole myöskään selvitetty, että vastaajien rikokset olisi tehty kerhon aloitteesta, tai esitetty muutakaan selvitystä, joka osoittaisi vastaajien tekemät rikokset nimenomaan Bandidos Helsingin tai Support Helsingin nimissä tai toimesta tehdyiksi rikoksiksi.

20. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo tässä asiassa jääneen näyttämättä, että Bandidos Helsinki tai Support Helsinki olisivat rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla järjestäytyneet vakavien rikosten tekemistä varten. Näin ollen pelkästään se, että vastaajat ovat toimineet Bandidos Helsingin tai Support Helsingin yhteydessä, ei osoita heidän muodostaneen rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitettua ryhmää.

Vastaajien järjestäytyneisyyden muu arviointi

21. Korkein oikeus toteaa, että vastaajien syyksi luetut törkeät huumausainerikokset on tehty käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioiden perusteluissa kerrotulla tavalla vastaajien kesken yhteistoiminnassa ja että vastaajien keskinäisessä toiminnassa on ollut työnjakoa. Lisäksi ryhmällä on todettu olleen yhteyksiä ulkomaille ja taloudellisen hyödyn tavoittelun olleen sen toiminnassa määräävänä tekijänä.

22. Korkein oikeus toteaa, että huumausaineiden laitonta maahantuontia, markkinointia ja jakelua harjoitetaan usein ryhmässä, jossa työnjako voi olla hyvinkin eriytynyt. Yksi henkilö voi esimerkiksi toimia huumausaineen maahantuojana, yksi hoitaa tukkukauppaa, yksi toimia jakelijana vähittäiskaupassa ja yksi hoitaa toiminnan organisointia. Huumausainerikoksille ominainen rikoksentekijöiden yhteistoiminta on otettu huomioon huumausainerikoksia koskevassa lainsäädännössä nimenomaisesti siten, että rikoslain 50 luvun 2 §:n 3 kohdan mukaan rikoksentekijän toimiminen huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jäsenenä voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sitä, onko huumausainerikosta pidettävä törkeänä.

23. Rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdan soveltamisessa on kysymys lähtökohtaisesti eri asiasta kuin rikoslain 50 luvun 2 §:n 3 kohdan mukaisessa huumausainerikoksen törkeysarvioinnissa, vaikka yksittäistapauksessa samaa tosiasiallista seikkaa, kuten osallistumista huumausaineiden hallussapitoon ja levittämiseen, voidaankin joutua arvioimaan samanaikaisesti kummankin säännöksen kannalta. Rikoksentekijöiden huumausainerikoksille tavanomainen yhteistoiminta rikoksen tekemisessä ei sellaisenaan osoita tekijöiden järjestäytymistä rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohdassa tarkoitetuksi rikollisryhmäksi. Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että vastaajat olisivat keskenään järjestäytyneet mainitussa lainkohdassa tarkoitetulla tavalla.

Lieventämisperusteen olemassaolo A:n osalta

24. Korkein oikeus hyväksyy tältä osin hovioikeuden perustelut.

Rangaistusten mittaaminen

25. Rikoslain 6 luvun 4 §:n mukaan rangaistus on mitattava niin, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa rikoksen vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen, teon vaikuttimiin sekä rikoksesta ilmenevään muuhun tekijän syyllisyyteen.

26. B:n ja C:n syyksi on luettu se, että he olivat yrittäneet hankkia niin sanotusta Rajatorpan kätköstä takavarikoidun 7,895 kilon erän amfetamiinia ja pitäneet hallussaan niin sanotussa Tervalammen kätkössä ollutta 1,975 kilon erää amfetamiinia. Lisäksi heidän syykseen on luettu se, että he olivat pitäneet hallussaan A:n asunnon pannuhuoneesta takavarikoitua 4,485 kilon erää amfetamiinia sekä pitäneet hallussaan ja A:n välityksellä myyneet yhden kilon amfetamiinia kanssasyytetty L:lle. Vielä heidän syykseen on luettu se, että he olivat pitäneet hallussaan ja välittäneet tai myyneet noin 40 gramman erän amfetamiinia. C:n syyksi on luettu myös vaarallisen esineen hallussapito C:n pitäessä veistä ja sähkölamautinta laittomasti hallussaan sellaisen ajon aikana, joka liittyy huume-erän noutamiseen metsäkätköstä.

27. D:n syyksi on luettu se, että hän oli pitämällä hallussaan, kuljettamalla ja myymällä tai välittämällä edelleen ja siten levittämällä 40 grammaa kokaiinia syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen. Lisäksi hänen syykseen on luettu se, että hän oli pitämällä hallussaan ja siirtämällä paikasta toiseen 1,975 kilon erää amfetamiinia sekä näyttämällä kätköpaikan C:lle syyllistynyt törkeään huumausainerikokseen.

28. A:n syyksi on luettu se, että hän oli pitänyt hallussaan Rajatorpan kätköstä takavarikoidun 7,895 kilon erän amfetamiinia ja hankkinut ja pitänyt hallussaan Tervalammen kätkössä olleen 1,975 kilon erän amfetamiinia. Lisäksi hänen syykseen on luettu se, että hän oli pitänyt hallussaan ja myynyt vähäisiä määriä amfetamiinia, myynyt 250 gramman erän amfetamiinia, pitänyt hallussaan 4,485 kilon erää amfetamiinia sekä pitänyt hallussaan ja myynyt kanssasyytetty L:lle yhden kilon amfetamiinia. Vielä hänen syykseen on luettu se, että hän oli pitänyt hallussaan ja myynyt edelleen 40 gramman erän kokaiinia, pitänyt hallussaan omaa käyttöä varten muutaman gramman erää kokaiinia sekä pitänyt hallussaan 10 gramman erää kokaiinia, jotka hän oli käyttänyt kanssasyytetty M:n kanssa.

29. E:n syyksi on luettu se, että hän oli pitänyt hallussaan 996 gramman erää amfetamiinia. Lisäksi hänen syykseen on luettu kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta sellaisen ajon aikana, joka liittyy huumausaine-erän noutamiseen metsäkätköstä.

30. Eri vastaajien syyksi luetut rikokset liittyvät olennaisesti samoihin huumausaine-eriin. Huumausaine-eristä 9,870 kiloa liittyy Rajatorpan ja Tervalammen kätköistä takavarikoituun amfetamiinierään, 4,485 kiloa A:n asunnon pannuhuoneesta takavarikoituun amfetamiinierään ja yksi kilo kanssasyytetty L:lle myytyyn amfetamiinierään. Kaikkien näiden amfetamiinierän osalta jutussa on tuomittu A, B ja C sekä Tervalammen amfetamiinierään liittyen D ja E. B ja C on lisäksi tuomittu kumpikin samaan 40 gramman amfetamiinierään perustuvasta rikoksesta sekä A ja D samaan 40 gramman kokaiinierään kohdistuvasta rikoksesta.

31. Vaikka Korkein oikeus katsookin, että vastaajiin ei voida soveltaa koventamisperusteena rikoksen tekemistä vakavien rikosten tekemistä varten järjestäytyneen ryhmän jäsenenä, hovioikeuden vastaajille tuomitsemia rangaistuksia ei ole pidettävä liian ankarina erityisesti ottaen huomioon rikoksen kohteena olleen huumausaineen vaarallisuus ja poikkeuksellisen suuri määrä. Vastaajille tuomitut rangaistukset ovat siten oikeudenmukaisessa suhteessa heidän kunkin syyksi luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksista ilmenevään syyllisyyteen. Tämän vuoksi syytä rangaistusten alentamiseen ei ole.

F:ää koskeva menettämisseuraamus

32. Syyttäjä on vaatinut F:n tuomitsemista menettämään huumausaineen ostamiseen lainamaansa 10 000 euroa katsoen, että huumausaineen takavarikointi ei poista rahoittajaan kohdistuvaa menettämisseuraamusta ja että asiassa rikoksen kohteena ollutta huumausainetta on joka tapauksessa jäänyt takavarikoimatta arvoltaan enemmän kuin F:ltä vaadittua menettämisseuraamusta vastaava määrä.

33. Rikoslain 50 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomitaan, jollei teko ole rangaistava osallisuutena huumausainerikokseen tai törkeään huumausainerikokseen, huumausainerikoksen edistämisestä se, joka varoja lainaamalla tai muuten edistää huumausainerikosta tietäen, että rahoitus käytetään tähän tarkoitukseen. Rikoslain 50 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan valtiolle menetetyksi on tuomittava 50 luvun 4 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut varat siinäkin tapauksessa, että teko on rangaistava huumausainerikoksena tai törkeänä huumausainerikoksena. Varojen menettämiseen on tuomittava rahoittaja, rahoituksen vastaanottaja tai kumpikin yhteisvastuullisesti. Rikoslain 50 luvun 6 §:n 2 momentin mukaan muutoin on noudatettava, mitä 10 luvussa säädetään.

34. Rikoslain 10 luvun 4 §:n 2 momentin mukaan menetetyksi voidaan tuomita esine tai omaisuus, jota on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä, ja oikeudenkäynnin kohteena olevaan tahalliseen rikokseen läheisesti liittyvä esine tai omaisuus, joka on yksinomaan tai pääasiallisesti tahallista rikosta varten hankittu tai valmistettu taikka ominaisuuksiltaan erityisen sovelias tahallisen rikoksen tekemiseen. Rikoslain 10 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan, jos 4 §:ssä tarkoitettua esinettä tai omaisuutta ei voida tuomita menetetyksi siksi, että esine tai omaisuus on kätketty tai sitä ei muutoin tavoiteta, rikoksentekijä, rikokseen osallinen tai se, jonka puolesta tai suostumuksin rikos on tehty, voidaan tuomita esineen tai omaisuuden sijasta menettämään kokonaan tai osaksi sen arvo.

35. Kysymyksessä olevat menettämisseuraamusta koskevat säännökset on tarkoitettu turvaamaan sitä, että laittomasti hallussapidetty huumausaine tuomitaan valtiolle menetetyksi ja etteivät rikoksentekijän rikoksen tekemisessä käyttämät tekovälineet tai rikoksen tekemiseen läheisesti liittyvät esineet tai omaisuus jää hänen haltuunsa. Menettämisseuraamuksen tarkoituksena ei ole ankaroittaa rikoksen kokonaisseuraamuksia. Jos huumausaine tai muu omaisuus ei ole takavarikoitavissa, menettämisseuraamus kohdistuu omaisuuden arvoon. Arvon menettämistä koskevan sääntelyn tavoitteena on, että esinettä tai omaisuutta koskeva menettämisseuraamus ei vaikutuksiltaan kohtuuttomasti vaihtelisi sen mukaan, onko esine takavarikoitavissa vai ei. Jos menetettäväksi tuomittavissa oleva huumausaine saadaan takavarikoiduksi, se ei enää voi hyödyttää rikoksentekijää eikä myöskään esimerkiksi sitä, joka on luovuttanut varoja huumausaineen hankintaan. Rikokseen osallisella ei myöskään ole oikeutta saada korvausta rikokseen käyttämistään varoista tekijältä.

36. F:n syyksi on luettu avunantona törkeään huumausainerikokseen menettely, jossa F on antanut 10 000 euroa muiden ohella A:lle, B:lle ja C:lle tietoisena näiden pyrkimyksestä hankkia huumausainetta sekä oman toimintansa rikosta edistävästä merkityksestä. Hovioikeus on lainvoimaisesti katsonut, että huumausaine-erän rahoittaminen liittyy A:n syyksi tuomiolauselman kohdassa 2, B:n syyksi tuomiolauselman kohdassa 7 ja C:n syyksi tuomiolauselman kohdassa 9 luettuihin tekoihin, eli A:n pannuhuoneesta takavarikoituun noin 4,5 kiloon amfetamiinia sekä L:lle myytyyn noin yhteen kiloon amfetamiinia. Ensin mainittu huumausaine-erä oli takavarikoitu 2.8.2007. L:n hallusta oli 27.7.2007 takavarikoitu 155,5 grammaa amfetamiinia.

37. Alemmat oikeudet ovat lainvoimaisesti katsoneet, että F:n antamalla rahamäärällä on saatu 5 000 euron kilohinnalla ainakin kaksi kiloa amfetamiinia. Sen jälkeen, kun F oli 5. - 13.7.2007 syyllistynyt hänen syykseen luettuun tekoon, A:n, B:n ja C:n jäljiltä on takavarikoitu mainitut noin 4,65 kiloa amfetamiinia. Rikoksen kohteena olleista huumausaineista on jäänyt takavarikoimatta vain 845 grammaa amfetamiinia. Vaikka asiassa on jäänyt tarkemmin selvittämättä, mikä on ollut se nimenomainen huumausaine-erä, joka F:n antamalla rahamäärällä on hankittu, ei ole esitetty perusteita katsoa, että F:n antamalla rahamäärällä hankittua huumausainetta olisi jäänyt kateisiin siten, että hänellä olisi mahdollisuus saada takaisin huumausainekaupan rahoittamiseen käyttämiään varoja. F:ää ei siten voida tuomita menettämään sanottua 10 000 euron määrää valtiolle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan A:n, B:n, C:n, D:n ja E:n osalta siltä osin kuin heidän rangaistuksiaan mitattaessa on sovellettu koventamisperusteena rikoslain 6 luvun 5 §:n 2 kohtaa. Mainitun koventamisperusteen käyttämistä koskevat lausunnot poistetaan. Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Hannu Rajalahti, Ilkka Rautio, Soile Poutiainen ja Ari Kantor. Esittelijä Kari Vesanen.