12.10.2010

Kuopion käräjäoikeuden tuomio 20.8.2008

Virallisen syyttäjän vaadittua A:lle rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta käräjäoikeus tuomitsi A:n syytteen muutoin hyläten liikennerikkomuksesta sakkorangaistukseen. Käräjäoikeus katsoi näytetyksi, että A oli ajon aikana käyttänyt matkapuhelinta pitämällä sitä kädessä. Lisäksi käräjäoikeus velvoitti A:n korvaamaan valtiolle sen varoista maksetut todistelukustannukset 593,74 euroa sekä korvausta ansionmenetyksestä oikeuteen kuultavaksi kutsutuille B:lle 71,13 euroa ja C:lle 82,88 euroa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Mikko Rautsi ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 29.5.2009

A vaati valituksessaan, että hänet vapautetaan velvollisuudesta suorittaa valtiolle sen varoista käräjäoikeudessa maksetut todistelukustannukset sekä B:lle ja C:lle maksettaviksi määrätyt korvaukset ansionmenetyksestä. Henkilötodistelu ei ollut ollut tarpeen hänen syykseen luetun puhelimen käytön selvittämiseksi, vaan se oli liittynyt hylättyyn, liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevaan rangaistusvaatimukseen.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Tuulikki Räsänen ja Mikko Ollikainen, joka myös esitteli asian.

Perustelut

1. Syyttäjä on haastehakemuksessaan käräjäoikeudelle vaatinut A:lle rangaistusta liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, koska A oli kuljettaessaan traktoria laiminlyönyt ryhmittyä ajoradan keskiviivan oikealle puolelle ja näyttää kääntymistä osoittavaa suuntamerkkiä seurauksin, että samaan suuntaan matkalla ollut B oli törmännyt kuljettamansa henkilöauton oikealla keulaosalla traktorin vasempaan takarenkaaseen. Syytteen teonkuvauksessa todetaan, että A oli puhunut törmäyksen aikaan matkapuhelimeensa.

2. A on esitutkinnassa kiistänyt syyllistyneensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen, mutta myöntänyt syyllistyneensä liikennerikkomukseen pitämällä ajon aikana matkapuhelinta kädessään. Hän on kiistänyt syyllistyneensä liikenneturvallisuuden vaarantamiseen myös käräjäoikeudelle antamassaan vastineessa.

3. Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä syyttäjä on esittänyt haastehakemuksen mukaisen syytteen ja lisäksi vaatinut, että A:n katsotaan syyllistyneen ainakin liikennerikkomukseen käyttämällä matkapuhelinta ajon aikana. A on pääkäsittelyssä myöntänyt käyttäneensä ajon aikana matkapuhelinta siten, että hän oli pitänyt sitä korvansa ja kuulosuojaimen välissä. A:n mukaan puhelimen käyttö ei ollut aiheuttanut häiriötä ajamiselle.

4. Käräjäoikeus on hylännyt syytteen liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, mutta tuominnut A:n liikennerikkomuksesta katsoen A:n traktoria liikenteessä kuljettaessaan käyttäneen matkapuhelinta pitämällä sitä kädessään. Käräjäoikeuden ratkaisu on tältä osin perustunut A:n esitutkintakertomukseen sekä syyttäjän nimeämien todistajien B:n ja C:n käräjäoikeudessa antamiin kertomuksiin. Asiassa on kysymys siitä, onkoA velvollinen korvaamaan valtiolle sen varoista asiassa maksetut todistelukustannukset sekä korvausta ansionmenetyksestä B:lle ja C:lle.

5. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan vastaaja, joka tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen, on velvollinen suorittamaan valtiolle valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain (666/1972) nojalla maksettaviksi määrätyt korvaukset, jos nämä ovat olleet tarpeen asian selvittämiseksi. Lainkohdan esitöiden (HE 82/1995 vp s. 117) mukaan kustannusten tarpeellisuus on harkittava niiden syntyhetkellä vallinneen tilanteen valossa. Esimerkiksi tapauksessa, jossa rikoksesta epäilty ei ole esitutkinnassa tunnustanut syyllisyyttään, mutta on oikeudessa myöntänyt syytteen oikeaksi, on syyttäjän tuomioistuimeen kutsumille todistajille, joiden kuulemisesta on sittemmin luovuttu, valtion varoista suoritettuja korvauksia pidettävä asian selvittämiseksi tarpeellisina.

6. Valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain 9 §:n mukaan jos todistaja tai muu valtion varoista korvaukseen oikeutettu vaatii matka- ja toimeentulokustannuksista sekä taloudellisesta menetyksestä korvausta enemmän kuin valtion varoista saadaan myöntää, voidaan se asianosainen, joka mainitun lain nojalla tuomitaan korvaamaan todistelukustannuksia valtiolle, samalla velvoittaa maksamaan kohtuulliseksi harkittu lisäkorvaus.

7. B ja C on kutsuttu käräjäoikeuteen henkilökohtaisesti kuultaviksi liikenneturvallisuuden vaarantamista koskevan syytteen johdosta. Tämä syyte on hylätty, joten A ei ole velvollinen korvaamaan sen selvittämisestä aiheutuneita kustannuksia. B:n ja C:n kuuleminen on laajentunut koskemaan matkapuhelimen käyttöön ajon aikana perustuvaa syytettä vasta käräjäoikeuden pääkäsittelyssä syyttäjän esitettyä sitä koskevan vaihtoehtoisen syytteen ja A:n kiistettyä tämän syytteen väittäen aikaisemmasta poiketen, ettei hän ollut pitänyt matkapuhelinta kädessään ajon aikana. Syyttäjälle on tällöin syntynyt tarve esittää todistelua myös matkapuhelimen käyttötavasta.

8. Korkein oikeus toteaa, että B:n ja C:n kutsuminen pääkäsittelyyn ei ole tapahtunut liikennerikkomusta koskevan syytteen vuoksi eikä matkapuhelimen käyttöä koskevan liikennerikkomuksen johdosta olisi ollut tarpeenkaan kutsua todistajia, koska A ei ollut ennen pääkäsittelyä kiistänyt matkapuhelimen käyttöä koskevia väitteitä. Matkapuhelimen käyttöön ajon aikana perustuva syyte liikennerikkomuksesta olisi voitu ratkaista niiden lausumien perusteella, jotka A oli antanut ennen asian pääkäsittelyä. Kysymyksessä olevat todistelukustannukset ovat syntyneet siitä riippumatta, onko B:n ja C:n kuuleminen ollut A:n matkapuhelimen käyttötavan osalta tarpeen. Korkein oikeus katsoo, etteivät B:n ja C:n käräjäoikeuteen saapumisesta aiheutuneet kustannukset ole siten olleet oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 9 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin tarpeen sen menettelyn selvittämiseksi, josta A on tuomittu rangaistukseen.

9. Edellä mainituilla perusteilla A on vapautettava korvaamasta valtiolle sen varoista käräjäoikeudessa maksetut todistelukustannukset. Valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain 9 §:n säännös huomioon ottaen hänet on vapautettava myös suorittamasta B:lle ja C:lle korvausta ansionmenetyksestä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A vapautetaan korvaamasta valtiolle sen varoista käräjäoikeudessa maksetut todistelukustannukset 593,74 euroa.

A vapautetaan myös suorittamasta käräjäoikeuden tuomitsemia korvauksia ansionmenetyksestä B:lle 71,13 euroa ja C:lle 82,88 euroa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Pertti Välimäki, Juha Häyhä, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Heli Sankari.