16.3.2010

Kanne ja vastaus Tampereen käräjäoikeudessa

A vaati valtiota vastaan ajamassaan kanteessa, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvaukseksi vapaudenmenetyksen aiheuttamasta kärsimyksestä 250 euroa korkoineen.

Valtio myönsi kanteen perusteeltaan oikeaksi, mutta kiisti sen määrältään 114 euroa ylittäviltä osin. Valtio katsoi korvauksen kohtuulliseksi määräksi 150 euroa, mistä määrästä tuli kuitenkin vähentää A:n rangaistuksesta vapaudenmenetysajan perusteella tehtyä 6 päiväsakon vähennystä vastaavat 36 euroa.

Käräjäoikeuden tuomio 28.4.2008

Käräjäoikeus totesi syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista kärsimyksen osalta maksettavan korvauksen määräytyneen oikeuskäytännössä keskimäärin 80 - 120 euroksi vuorokaudelta. Tässä tapauksessa korvauksen määrää oli korotettava mainitusta korvaustasosta, koska A oli ollut vapaudenmenetyshetkellä 17-vuotias. Käräjäoikeus otti edelleen huomioon, että A:n vapaudenmenetysaika oli jo vähennetty hänelle tuomitusta sakkorangaistuksesta. Tämän vuoksi käräjäoikeus piti kohtuullisena korvauksen määränä valtion myöntämää 114 euroa.

Käräjäoikeus velvoitti valtion suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 114 euroa korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Riitta Liisa Mattila.

Turun hovioikeuden tuomio 19.9.2008

A valitti hovioikeuteen vaatien hänelle kärsimyksestä tuomitun korvauksen korottamista 150 euroksi.

Hovioikeus totesi käräjäoikeuden vahvistaneen kärsimyksestä tuomitun hyvityksen 150 euroksi. Syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n mukainen kärsimys ei vähentynyt sen johdosta, että korvaukseen oikeutettu sai hyväkseen rikoslakiin perustuvan vähennyksen, eikä ollut muutakaan perustetta vähentää tuosta korvauksesta vapaudenmenetystä vastaavaa rahamäärää 36 euroa.

Näillä perusteilla hovioikeus korotti A:lle kärsimyksestä tuomitun korvauksen 150 euroksi korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Särkilä, Maile Åkerberg ja Sinikka Linnavuori.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. A on ollut rikoksesta epäiltynä pidätettynä 3. - 4.8.2007. Korkeimmassa oikeudessa on valtion valituksen johdosta kysymys siitä, onko hovioikeuden A:lle vapaudenmenetyksen johdosta aiheutuneesta kärsimyksestä maksettavaksi tuomitsemaa 150 euron korvausta alennettava sen vuoksi, että hänelle tuomitusta sakkorangaistuksesta on tehty rikoslain 6 luvun 13 §:n nojalla sanottua vapaudenmenetysaikaa vastaava vähennys. Valtio on vaatinut, että korvausta alennetaan mainitusta syystä 36 eurolla, mikä määrä vastaa vähennyksenä huomioon otettujen päiväsakkojen rahamäärää.

Sovellettavista säännöksistä ja aikaisemmasta oikeuskäytännöstä

2. Syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n mukaan laissa tarkoitettuna korvauksena vapaudenmenetyksestä maksetaan hyvitys muun muassa kärsimyksestä. Lain 2 §:ssä ovat säännökset siitä, milloin korvausta ei makseta. Pykälän mukaan korvausta ei makseta muun muassa, milloin asianhaarat ovat sellaiset, että korvauksen maksamista ei olisi pidettävä kohtuullisena.

3. Mainittua lakia koskevasta hallituksen esityksestä ilmenee (HE 187/1973 vp s. 32), että viimeksi mainittu säännös on tarkoitettu sovellettavaksi esimerkiksi silloin, kun henkilö on vangittu rikoksesta, josta vangitsemista ei olisi saanut suorittaa, mutta hänet tuomitaan rangaistukseen toisesta rikoksesta, josta vangitseminen olisi ollut luvallista, tai silloin, kun tutkintavankeusaika vähennetään tuomitusta rangaistuksesta. Ottaen huomioon lain 1 §:n (422/1974) alkuperäinen sisältö, viimeksi mainitulla lausumalla on tarkoitettu lähinnä vapaudenmenetysajan vähentämistä vankeusrangaistuksesta (ks. myös HE 187/1973 vp s. 31 ja HE 204/1988 vp s. 2 ja 5).

4. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 1995:100 on ollut kysymys tilanteesta, jossa henkilö oli ollut pidätettynä rikostutkinnan johdosta kaksi päivää ja jossa hänet oli tuomittu sakkorangaistukseen rikoksista, joiden johdosta häntä ei olisi saanut pidättää. Rangaistuksesta oli vähennetty vapaudenmenetysaikaa vastaavat neljä päiväsakkoa. Korkein oikeus katsoi, ettei mainittu vähennys ollut riittävä korvaus vapaudenmenetyksestä, ja tuomitsi kärsimyksestä arvioimansa kohtuullisen korvauksen. Tuossa ratkaisussa ei ollut kysymys nimenomaan siitä, oliko sakkorangaistuksesta tehty vähennys otettava huomioon korvausta alentavana seikkana.

Korkeimman oikeuden kannanotto tässä tapauksessa

5. Laki on ratkaistavana olevan kysymyksen osalta tulkinnanvarainen. Tämän vuoksi huomiota tulee kiinnittää myös yleisiin vahingonkorvausoikeudellisiin periaatteisiin. Lähtökohtana on täyden korvauksen periaate, mutta korvattavaa vahinkoa arvioitaessa on otettava huomioon myös vahinkotapahtuman johdosta saatu hyöty, joka voi ilmetä esimerkiksi rahamääräisen hyvityksen muodossa.

6. Mainitunlaisena hyvityksenä voidaan pitää sakkorangaistuksesta vapaudenmenetyksen johdosta tehtyä vähennystä. Vähennys otetaan huomioon suoraan sakkoa alentavana tekijänä, joten henkilö saa tällöin saman suuruisen rahamääräisen hyvityksen. Jos tällaista hyvitystä ei otettaisi huomioon määrättäessä korvausta vapaudenmenetyksen johdosta, saisi sakkorangaistukseen tuomittu lisähyvityksen verrattuna esimerkiksi vapaudenmenetyksen kohteeksi joutuneeseen henkilöön, jonka osalta syyte hylätään.

7. A on vedonnut muun muassa siihen, että vapaudenmenetysajasta johtuvan sakkorangaistuksesta tehtävän vähennyksen huomioon ottaminen korvausta alentavana tekijänä valtion vaatimalla tavalla saattaisi johtaa hyvätuloisen henkilön kohdalla siihen, ettei tämä saisi lainkaan korvausta vapaudenmenetyksen johdosta, tai että tehty vähennys voi menettää merkityksensä, jos sakon periminen raukeaa. Korkein oikeus toteaa, että korvausharkinta on viime kädessä tapauskohtaista ja että korvaus harkitaan tuomitsemishetkellä ilmenevien seikkojen perusteella. Näin ollen A:n mainitsemilla syillä ei ole merkitystä harkittaessa sitä, voidaanko vapaudenmenetysajasta johtuva hyvitys ottaa huomioon korvausta alentavana tekijänä silloin, kun siihen on mahdollisuus.

8. Mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että sakkorangaistuksesta vapaudenmenetysajan perusteella tehty vähennys on kohtuullista ottaa huomioon kärsimyksestä tuomittavaa korvausta alentavana seikkana. Tässä tapauksessa on perusteltua, että korvausta määrättäessä otetaan vähennystä vastaava rahamäärä huomioon kokonaisuudessaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Pertti Välimäki (eri mieltä), Timo Esko ja Marjut Jokela. Esittelijä Tommi Vuorialho.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Välimäki: Syytä hovioikeuden tuomion muuttamiselle ei ole.