2.6.2009

Syyte Kemi-Tornion käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle ajoneuvoverolain 66 §:n 2 momentin nojalla rangaistusta 8.6.2006 tehdystä ajoneuvoverorikkomuksesta. Syytteen mukaan A oli kuljettanut henkilöautoa, josta oli ollut erääntynyttä ajoneuvoveroa suorittamatta. Lisäksi syyttäjä vaati A:lle ajoneuvolain 8 §:n 1 momentin, 66 §:n 4 momentin ja 96 §:n 2 momentin sekä ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun asetuksen 34 §:n 1 momentin nojalla rangaistusta kahdesta 24.7.2006 tehdystä ajoneuvorikkomuksesta. Syytteiden mukaan A oli käyttänyt liikenteessä rekisteröimätöntä pakettiautoa, johon oli ollut kiinnitettynä toisen ajoneuvon rekisterikilvet.

A kiisti syytteet. A ei ollut ollut auton omistaja tai haltija, eikä hän ollut tiennyt, että vero oli ollut maksamatta. Hän ei ollut myöskään tiennyt eikä hänellä ollut ollut syytä epäillä, että auto oli ollut rekisteröimätön tai että siinä oli ollut väärät rekisterikilvet.

Käräjäoikeuden tuomio 9.1.2007

Käräjäoikeus, joka tuomitsi A:n hänen syykseen lukemistaan muista rikoksista rangaistukseen, hylkäsi mainitut syytteet ajoneuvoverorikkomuksesta ja kahdesta ajoneuvorikkomuksesta tahallisuuden puuttumisen vuoksi. Käräjäoikeus lausui edelleen, että A:lle ei voitu asettaa kansalaisten tavanomaisesta käyttäytymistavasta poikkeavaa selonottovelvollisuutta kuljettamansa auton rekisterikilpien oikeellisuudesta, koska hän ei ollut auton omistaja tai haltija.

Asian ovat ratkaisseet käräjäviskaali Aimo Räbinä ja lautamiehet.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 15.8.2007

Syyttäjä valitti hovioikeuteen ja vaati A:n tuomitsemista rangaistukseen käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti ajoneuvoverorikkomuksesta ja kahdesta ajoneuvorikkomuksesta.

Hovioikeus lausui, että A oli ollut ajoneuvon kuljettajana ajoneuvoverolain 66 §:n 2 momentin nojalla vastuussa ajoneuvon ajoneuvoveron maksamattomuudesta. Ajoneuvorikkomusten osalta hovioikeus totesi A:n kuljettaneen käyttökiellossa ollutta rekisteröimätöntä ajoneuvoa, johon oli kiinnitetty muut kuin siihen kuuluvat rekisterikilvet.

Hovioikeus tuomitsi A:n ajoneuvoverolain 66 §:n 2 momentin, ajoneuvolain 96 §:n 2 momentin 3 ja 9 kohtien, 8 §:n 1 momentin ja 66 §:n 4 momentin sekä ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun asetuksen 34 §:n 3 momentin nojalla ajoneuvoverorikkomuksesta ja kahdesta ajoneuvorikkomuksesta sekä käräjäoikeuden hänen syykseen lukemista rikoksista ehdottomaan vankeusrangaistukseen, jonka sijasta hovioikeus määräsi yhdyskuntapalvelua.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Eero Yrttiaho, Helinä Haataja ja Petri Nykänen. Esittelijä Kaarina Ollikainen.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Asiassa on riidatonta, että A on 8.6.2006 kuljettanut henkilöautoa, josta oli erääntynyttä ajoneuvoveroa suorittamatta, ja että hän on 24.7.2006 kuljettanut pakettiautoa, joka on ollut rekisteröimätön ja jossa on ollut siihen kuulumattomat rekisterikilvet. A ei ole ollut kummankaan auton omistaja tai haltija.

2. A on kertonut, että hän ei ollut tiennyt ajoneuvoveron maksamattomuudesta. Hän ei ollut myöskään tiennyt eikä hänellä ollut ollut syytä epäillä, että pakettiauto oli ollut rekisteröimätön tai että siihen oli ollut kiinnitettynä toiseen ajoneuvoon kuuluvat rekisterikilvet.

3. Korkeimmassa oikeudessa kysymys on siitä, onko A syyllistynyt 8.6.2006 ajoneuvoverorikkomukseen ja 24.7.2006 kahteen ajoneuvorikkomukseen.

Ajoneuvoverorikkomus

4. Ajoneuvoverolain 66 §:n 2 momentin 1 virkkeen mukaan se, joka kuljettaa ajoneuvoa, josta on erääntynyttä ajoneuvoveroa suorittamatta, on tuomittava ajoneuvoverorikkomuksesta sakkoon.

5. Syyttäjä ei ole väittänyt A:n tienneen, että tämän kuljettaman ajoneuvon ajoneuvovero oli ollut maksamatta. Syyttäjän mukaan säännöksessä käytetty ilmaisu "kuljettaa" kuitenkin osoittaa, että teko on tarkoitettu myös muun kuin ajoneuvon omistajan tai haltijan tekemänä rangaistavaksi. Näin ollen toisen ajoneuvoa kuljettavalla on velvollisuus selvittää, onko ajoneuvovero maksettu. Teko on siten myös tuottamuksellisena rangaistava.

6. Korkein oikeus toteaa, että muualla kuin rikoslaissa tarkoitettu teko, jota ei nimenomaisesti säädetä tuottamuksellisena rangaistavaksi, on rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin mukaan vain tahallisena rangaistava, jos teosta on säädetty ankarimmaksi rangaistukseksi enemmän kuin kuusi kuukautta vankeutta tai jos tekoa koskeva rangaistussäännös on annettu tämän lainkohdan voimaantulon jälkeen.

7. Ajoneuvoverolaki annettiin 30.12.2003 eli ennen rikoslain mainitun 3 luvun 5 §:n voimaantuloa 1.1.2004. Ajoneuvoverorikkomuksen seuraamukseksi on säädetty enintään sakkoa, joten siihen ei sovelleta voimassa olevaa rikoslain 3 luvun 5 §:ää. Kuten puheena olevaa säännöstä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 44/2002 vp s. 71) todetaan, oikeustila jäi entisten tulkintojen varaan tällaisten ennen säännöksen voimaantuloa annettujen rangaistussäännösten osalta. Siten ajoneuvoverorikkomuksen syyksiluettavuus määräytyy samoin perustein kuin ennen mainitun lainkohdan säätämistä.

8. Niin kuin mainitun hallituksen esityksen perusteluissa (s. 69 - 70) todetaan, ennen rikoslain nykyisen 3 luvun 5 §:n säätämistä tuottamuksellisen teon rankaisemisen ei rikoslain ulkopuolisten rangaistussäännösten osalta katsottu välttämättä edellyttävän sitä, että tuottamusvastuusta olisi laissa nimenomaisesti säädetty. Tuottamusvastuuta voidaan näissäkin tapauksissa pitää mahdollisena edellyttäen, että sitä on lakia säädettäessä ilmeisesti tarkoitettu eikä lain sanamuoto anna aihetta toisenlaiseen tulkintaan (ks. esim. KKO 2004:81, kohta 8).

9. Pelkästään ajoneuvoverolakia koskevaan hallituksen esitykseen HE 111/2003 vp) tai lain muihinkaan esitöihin ei sisälly kannanottoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa tarkoituksena olleen ajoneuvoverorikkomuksen rankaiseminen myös tuottamuksellisesti tehtynä. Ajoneuvoverorikkomusta koskeva säännös on verraten uusi eikä sen soveltamisesta ole sellaista oikeuskäytäntöä, joka osoittaisi rangaistavuuden vakiintuneen koskemaan myös tuottamuksellista tekoa.

10. Ajoneuvoverorikkomusta koskevan rangaistussäännöksen tavoitteena on turvata ajoneuvoveron asianmukainen suorittaminen. Ajoneuvoverolain 5 §:n mukaan verovelvollinen on yleensä ajoneuvon rekisteriin merkitty omistaja tai haltija. Veronmaksua koskevat asiakirjat toimitetaan verovelvolliselle ajoneuvorekisteriin ilmoitetulla osoitteella eli yleensä rekisteriin merkitylle omistajalle tai haltijalle.

11. Menettelyä pidetään tuottamuksellisena, jos tekijä on rikkonut olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan. Ajoneuvoa satunnaisesti lainaava tai muuten tilapäisesti kuljettava henkilö ei yleensä voi minkään ajoneuvosta ulkopuoliselle nähtävissä olevan seikan perusteella päätellä, onko ajoneuvovero asianmukaisesti suoritettu. Veron suorittamisen osoittavia asiakirjoja ei edellytetä säilytettäväksi ajoneuvossa, eikä veron suorittaminen edes ole vuorokauden kaikkina aikoina puhelimitse viranomaisen rekisteristä tarkastettavissa. Ajoneuvoverorikkomuksen rankaiseminen myös tuottamuksellisesti tehtynä edellyttäisikin ajoneuvon satunnaiselta lainaajalta tai muulta tilapäiseltä kuljettajalta sellaisia toimenpiteitä, joita tavanomaisesti ei ole perusteltua edellyttää ilman nimenomaista lain säännöstä tai lain sanamuodosta johdettavaa ja lakia säädettäessä selvästi ilmaistua tarkoitusta. On myös otettava huomioon, että kyseessä olevan rangaistussäännöksen tarkoituksena ei ole hengen tai terveyden taikka merkittävien omaisuusarvojen suojaaminen.

12. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, että sellaisen ajoneuvon kuljettaminen, josta on erääntynyttä ajoneuvoveroa suorittamatta, ei ole tuottamuksellisesti tehtynä rangaistavaa.

Ajoneuvorikkomukset

13. Hovioikeuden A:n syyksi lukemien kahden ajoneuvorikkomuksen tekoaikana voimassa olleen ajoneuvolain (1090/2002) 96 §:n 2 momentin mukaan se, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo ajoneuvolain 8 §:ssä säädettyä ajoneuvon käyttökieltoa (3 kohta) tai ajoneuvolain 66 §:ssä säädettyä vaatimusta rekisteritunnuksen ja -kilpien käytöstä (9 kohta), on tuomittava ajoneuvorikkomuksesta sakkoon. Ajoneuvolain 8 §:n 1 momentin mukaan rekisteröimätöntä moottorikäyttöistä ajoneuvoa ei saa käyttää liikenteessä. Ajoneuvolain 66 §:n 4 momentin 1 kohdan mukaan ajoneuvon rekisteritunnuksen ja -kilpien käytöstä säädetään asetuksella. Tekoaikana voimassa olleen ajoneuvojen rekisteröinnistä annetun asetuksen 34 §:n 3 momentin (764/2000) mukaan ajoneuvossa ei saa käyttää eikä siihen kiinnittää muita kuin siihen kuuluvat rekisterikilvet.

14. Syyttäjä ei ole väittänyt A:n tienneen tai tällä olleen perusteltua syytä epäillä ajoneuvon rekisteröimättömyyttä tai rekisterikilpien kuulumista toiseen ajoneuvoon, mutta A:lla on syyttäjän mukaan ollut mainituista seikoista sellainen selonottovelvollisuus, jonka laiminlyöminen voidaan lukea hänen syykseen tuottamuksellisena ajoneuvorikkomuksena.

15. Ajoneuvolain 9 §:n 1 momentin mukaan ajoneuvon omistaja tai hänen sijastaan rekisteriin ilmoitettu haltija sekä ajoneuvon kuljettaja ovat vastuussa siitä, että liikenteeseen käytettävä ajoneuvo on liikennekelpoinen, rekisteröity ja asianmukaisesti katsastettu. Auton rekisteröinti ja rekisterikilpien oikeellisuus voidaan selvittää rekisteröintitodistuksesta. Rekisteröintitodistus oli tekohetkellä voimassa olleen ajoneuvolain 66 §:n 3 momentin mukaan pidettävä autossa ajon aikana.

16. Toisen omistaman tai hallitseman ajoneuvon tilapäinen lainaaminen tai muu tilapäinen kuljettaminen on tavallista. Usein lienee kysymys tilanteesta, jossa lainaaja tai muu tilapäinen kuljettaja tuntee läheisesti omistajan tai haltijan ja jo häntä kohtaan tuntemansa luottamuksen perusteella lähtee siitä, että auton omistussuhteet ja rekisteröintiasiat ovat kunnossa. Normaalin huolellisuusvelvoitteen tai edes yleisesti noudatettavien tapojen mukaista tuskin on, että tilapäisesti kuljettajantehtävään ryhtyvä sitä ennen vaatisi asiakirjaselvitystä auton omistussuhteista tai rekisteröinnistä. Toisinaan kysymys voi olla kiireellisestä esimerkiksi lääkärinavun saamiseksi tarvittavasta kuljetustehtävästä, jolloin ei ole todellisia mahdollisuuksia kysymyksessä oleviin tarkistuksiin. Tilanteet saattavat siis olla hyvinkin erilaisia.

17. Korkein oikeus lähtee siitä, että jos autossa on asianmukaisilta näyttävät rekisterikilvet, tilapäinen kuljettaja voi yleensä ajamaan ryhtyessään luottaa siihen, että auto on rekisteröity ja että kilvet ovat autoon kuuluvat. Riski siitä, että auto ei olisikaan rekisteröity tai että kilvet olisivat autoon kuulumattomat, on yleensä niin vähäinen, ettei kuljettajan, joka ei ennen ajoon ryhtymistään tarkista mainittuja seikkoja, ole perusteltua katsoa syyllistyvän rangaistavaan huolimattomuuteen. Kuljettajan huolellisuusvelvollisuus määräytyy kuitenkin olosuhteiden mukaan. Jos tilapäinen lainaus kestää pitempään, esimerkiksi päiviä, kuljettajan huolellisuusvelvollisuutta voidaan arvioida ankarammin. Myös ajoneuvon luovuttajaan, ajoneuvoon tai olosuhteisiin muutoin liittyvät seikat saattavat antaa aiheen epäillä ajoneuvon omistussuhteiden tai rekisteröinnin asianmukaisuutta.

18. Syyttäjä ei ole esittänyt syytteen tueksi sellaisia seikkoja, joiden perusteella A:n voitaisiin katsoa olleen velvollinen tarkastamaan, oliko hänen tilapäisesti kuljettamansa auto rekisteröity asianmukaisesti ja oliko siinä oikeat rekisterikilvet. A:n ei näin ollen ole näytetty tältä osin menetelleen huolimattomasti.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti.

Syyte ajoneuvoverorikkomuksesta ja kahdesta ajoneuvorikkomuksesta hylätään.

A tuomitaan muista hovioikeuden hänen syykseen lukemista rikoksista hovioikeuden tuomitsemaa rangaistusta alempaan vankeusrangaistukseen, jonka sijasta hänelle tuomitaan yhdyskuntapalvelua.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Kari Kitunen, Juha Häyhä ja Ilkka Rautio. Esittelijä Vilja Hahto (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen oikeussihteeri Hahto, jonka mietintö vastasi perustelujen kohtien 1 - 15 osalta Korkeimman oikeuden ratkaisua, esitti, että Korkein oikeus lausuisi kohtien 16 - 18 asemasta seuraavan:

Kun rekisteröintitodistuksen on oltava autossa ajon aikana, ajoneuvon kuljettajan on helppoa ottaa selvää rekisteröintiä koskevista seikoista. Ajoneuvon kuljettajalta yleensä edellytetään tällaista selonottoa, koska hänelle on lailla säädetty vastuu siitä, että hänen kuljettamansa ajoneuvo on rekisteröity. Jollei kuljettaja näin menettele, hän ottaa tietoisen riskin. Selonottovelvollisuuden laiminlyömistä voidaan pitää rikoslain 3 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuna huolimattomuutena. Tähän arvioon ei vaikuta se, kuinka yleistä rekisteröintitodistuksen tarkastamatta jättäminen käytännössä on. Rekisteröimättömän tai väärillä rekisterikilvillä varustetun ajoneuvon kuljettamisen rangaistavuutta ei lähtökohtaisesti poista se, että kuljettaja on uskonut rekisteröinnin olevan kunnossa ja rekisterikilpien olevan asianmukaiset ja jättänyt rekisteritiedot tällä perusteella tarkastamatta.

Toiselle kuuluvan tai toisen hallinnassa olevan ajoneuvon kuljettaminen voi kuitenkin tapahtua sellaisissa olosuhteissa, joissa ei yleisen elämänkokemuksen mukaan voida edellyttää rekisteröintitodistuksen tarkastamista. Näin voisi olla esimerkiksi silloin, kun tunnettu autoliike antaa ajoneuvon asiakkaalleen koeajettavaksi. Käsillä olevassa tapauksessa A ei ole vedonnut tällaisiin erityisiin olosuhteisiin.

Kun A oli laiminlyönyt tarkastaa auton rekisteröintitodistuksen ja siten ottaa selvää siitä, oliko hänen kuljettamansa ajoneuvo asianmukaisesti rekisteröity ja oliko siinä ajoneuvoon kuuluvat rekisterikilvet, on hänen menettelynsä ollut tältä osin huolimatonta. Näin ollen Korkein oikeus katsonee A:n syyllistyneen kahteen ajoneuvorikkomukseen.

Rangaistuksen osalta Korkein oikeus katsonee, että ajoneuvoverorikkomusta koskevan hylätyn syytekohdan mukainen teko on vähäinen verrattuna A:n syyksi luettuun tekokokonaisuuteen. Sellaisenaan ajoneuvoverorikkomuksesta tuomittaisiin lievä sakkorangaistus. A:lle hovioikeudessa määrätty rangaistus on oikeassa suhteessa hänen syykseen luettujen rikosten vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksista ilmenevään tekijän syyllisyyteen. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsonee, että rangaistusta ei ole syytä alentaa.

Hovioikeuden tuomiota muutettaneen seuraavasti:

Syyte ajoneuvoverorikkomuksesta hylätään. A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemista muista rikoksista hovioikeuden tuomiolauselmasta ilmenevään rangaistukseen.

Oikeusneuvos Lehtimaja: Ajoneuvoverorikkomuksen ja avustajanpalkkion osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Ajoneuvorikkomusten osalta (kohdat 16 - 18) hyväksyn mietinnön. Ajoneuvorikkomuksiin syyllistymistä koskevan äänestyksen tuloksen huomioon ottaen olen yhteisen rangaistuksen määräämisen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.