6.5.2009

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 15.6.2007

Virallisen syyttäjän syytteestä käräjäoikeus tuomitsi A:n yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä, koska A oli Z-nimisen aikakautisen lehden päätoimittajana oikeudettomasti joukkotiedotusvälinettä käyttämällä esittänyt X:n yksityiselämästä tiedon ja vihjauksen siten, että teko oli omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä X:lle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Asianomistaja X oli yhtynyt syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan vahingonkorvauksena hänelle aiheuttamastaan henkisestä kärsimyksestä 15 000 euroa korkoineen. X:n mukaan kysymys oli tahallisesta rikoksesta ja vastuu aiheutetusta vahingosta kanavoitui sen vuoksi suoraan työntekijälle.

A oli vastauksessaan vaatinut vahingonkorvausvaatimuksen jättämistä tutkimatta, koska korvauksesta ensisijaisesti isännänvastuussa olevaa Z-lehden julkaisijaa ei ollut haastettu vastaajaksi.

Käräjäoikeus totesi, että sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 14 §:n mukaan lehden julkaisija on toiminnassaan aiheutetun, julkaistun viestin sisällöstä aiheutuneen vahingon korvaamisesta vastuussa vahingonkorvauslain 3 luvun isännänvastuuta koskevan säännön mukaisesti. Julkaisija vastaa vahingosta myös silloin, kun vahinko on jonkun muun kuin työntekijän tai toimeksiantosuhteessa olleen itsenäisen yrittäjän aiheuttama. Tässä tapauksessa julkaisija Yhtyneet Kuvalehdet Oy oli ensisijaisesti vastuussa Z-lehdessä X:stä julkaistun artikkelin mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. Yhtiöltä ei ollut vaadittu korvausta asiassa. Sen vuoksi käräjäoikeus jätti korvausvaatimuksen yksin X:ään kohdistettuna tutkimatta.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Eija Larinkoski sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 10.7.2008

Hovioikeus, pysyttäen käräjäoikeuden tuomion siltä osalta kuin A oli siinä tuomittu rangaistukseen, lausui vahingonkorvausvaatimuksen osalta, että sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain 14 §:n mukaan julkaisija ja ohjelmatoiminnan harjoittaja ovat toiminnassaan aiheutetun vahingon korvaamisesta vahingonkorvauslain 3 luvun mukaisessa vastuussa. Säännöksessä tarkoitetusta niin sanotusta isännänvastuusta säädetään vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:ssä, jonka mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Mainitun säännöksen mukaan työnantajana pidetään myös sitä, joka antaa tehtävän sellaiselle itsenäiselle yrittäjälle, joka huomioon ottaen toimeksiannon pysyvyys, työn laatu ja muut olosuhteet on rinnastettavissa työntekijään.

Hovioikeus lausui, että sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annettua lakia koskevan hallituksen esityksen mukaan vahingonkorvauslain säännöksiä työntekijän korvausvastuusta sovelletaan myös lehden vastaavaan toimittajaan. A oli Z-lehden päätoimittaja. Asiassa oli riidatonta, että hän oli omistamansa yhtiön Pressimiehet Oy:n välityksellä tehnyt suorituksia pitkään samalle toimeksiantajalle eli Yhtyneet Kuvalehdet Oy:lle, joka oli Z-lehden kustantaja ja julkaisija. Tämän vuoksi hovioikeus katsoi, että A:ta voitiin pitää työntekijään rinnastettavana itsenäisenä yrittäjänä, jota siis koskivat vahingonkorvauslain työnantajan ja työntekijän korvausvastuun jakautumista koskevat säännökset.

Vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n niin sanotusta kanavointisäännöksestä johtuu, että työnantajan korvausvastuu on ensisijaista työntekijään nähden. Kanavointisäännös merkitsee, että vahinkoa kärsinyt voi kääntyä työntekijän puoleen vasta sitten, kun työnantajalta ei saada perityksi korvausta maksukyvyttömyyden tai muun syyn vuoksi. Jos taas työntekijä on aiheuttanut vahingon tahallaan, kanavointisäännös ei tullut sovellettavaksi.

Hovioikeus totesi, että yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on rangaistavaa vain tahallisena. Tahalliseen rikokseen syyllistyminen tai tahallinen moitittava menettely ei kuitenkaan välttämättä merkitse sitä, että myös teosta seurannut vahinko olisi tahallisesti aiheutettu. Vahingon aiheuttaminen voi olla vain tuottamuksellista, vaikka moitittavaan menettelyyn ryhtyminen olisi ollut tahallista tai vaikka vahinko olisi aiheutettu tahallisella rikoksella. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että rikosoikeudellinen tahallisuus ulottuu vahinkoseuraukseen saakka silloin, kun vahingon syntyminen kuuluu jo osatekijänä tahallisuutta vaativan rikoksen tunnusmerkistöön.

Hovioikeuden mukaan yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä vahingon aiheutumista. Tämän vuoksi siitä seikasta, että yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen on tahallinen rikos, ei voitu johtaa sitä, että myös mainitusta teosta aiheutunut vahinko olisi aiheutettu tahallisesti. Ennen korvausvaatimuksen käsittelyä tuomioistuimessa ei voitu luotettavasti väittää, että myös rikoksesta seurannut vahinko olisi aiheutettu tahallaan. Korvausvaatimus oli kohdistettava ensisijaisesti työnantajaan ja annettava tuomioistuimen ratkaista, miten korvausvastuu jakautuu työnantajan ja työntekijän kesken. Näin ollen hovioikeus käräjäoikeuden tavoin katsoi, että X:n olisi tullut kohdistaa korvausvaatimuksensa A:n lisäksi myös Yhtyneet Kuvalehdet Oy:öön.

Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön mukaan niissä tapauksissa, joissa korvausvaatimukset on työnantajan ensisijaisesta vastuusta huolimatta kohdistettu vain työntekijään, vaatimukset on hylätty ennenaikaisina. X:n korvausvaatimus olisi siten tullut hylätä tutkimatta jättämisen sijasta. Näin ollen hovioikeus hylkäsi korvausvaatimuksen ennenaikaisena.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Juusela, Riitta Virolainen ja Eero Arvo. Esittelijä Anna-Maria Kangas.

Perustelut

1. A, joka oli Z-lehden päätoimittaja, oli kirjoittanut X:n yksityiselämää loukkaavia tietoja sisältäneen artikkelin, jonka julkaiseminen sanotussa lehdessä oli aiheuttanut X:lle henkistä kärsimystä. Sen johdosta A on tuomittu yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä. Tältä osin tuomio on saanut lainvoiman.

2. Edellä esitetyllä perusteella X on oikeudenkäynnissä vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan hänelle vahingonkorvausta. X:n mukaan kysymys on tahallisesta rikoksesta, minkä vuoksi vastuu aiheutetusta vahingosta kanavoituu suoraan työntekijälle. A on puolestaan ensisijaisesti vaatinut korvausvaatimuksen jättämistä tutkimatta, koska vahingonkorvausvaatimuksesta ensisijaisesti vastuussa olevan Z-lehden kustantajaa ei ole haastettu vastaajaksi asiassa. Käräjäoikeuden ratkaisulla korvausvaatimus on jätetty tutkimatta.

3. Hovioikeus tutkiessaan rikosasian yhteydessä X:n vahingonkorvausvaatimuksen on katsonut, että lehden päätoimittajana toiminutta A:ta voidaan pitää työntekijään rinnastettavana itsenäisenä yrittäjänä, jota koskevat vahingonkorvauslain työnantajan ja työntekijän korvausvastuun jakautumista koskevat säännökset. Hovioikeus on hylännyt yksin A:han kohdistetun vahingonkorvausvaatimuksen ennenaikaisena.

4. Oikeudenkäynnissä on siten noussut esiin Z-lehden kustantajan, Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n mahdollinen vahingonkorvauslain 3 lukuun perustuva vastuu X:lle aiheutuneesta vahingosta. Vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n korvausvastuun niin sanottu kanavointisäännös ei sovellu silloin kun vahinko on aiheutettu tahallisesti. Tästä riippumatta vahingonkorvauslain 7 luvun 5 §:n mukaan lain 3 ja 4 luvussa tarkoitettua korvauskannetta käsiteltäessä on sille, jonka vastuu vahingosta määräytyy mainittujen lukujen säännösten mukaan, mutta jota ei ole haastettu vastaajaksi juttuun, varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa. Tällaista tilaisuutta ei kuitenkaan tässä asiassa ole varattu Yhtyneet Kuvalehdet Oy:lle.

5. Näin ollen alemmat tuomioistuimet eivät olisi esittämillään perusteilla saaneet, hovioikeus ennenaikaisena hylätä ja käräjäoikeus jättää tutkittavaksi ottamatta X:n korvausvaatimusta A:ta vastaan. Sen vuoksi asia sanotuilta osin on otettava uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeudessa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan vahingonkorvausta koskevalta osalta. Asia palautetaan tältä osalta Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Pasi Aarnio, Juha Häyhä ja Soile Poutiainen. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.