24.9.2008

Rangaistusvaatimus Helsingin hovioikeudessa

A, jonka valtioon kohdistama kanne syyttömästi pidätetylle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavaa korvausta koskevassa asiassa oli Helsingin käräjäoikeuden tuomiolla 17.4.2003 hylätty, vaati asian ratkaisseelle käräjätuomari X:lle rangaistusta muun ohella rikoslain 40 luvun 9 §:n nojalla virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Rangaistusvaatimuksessa todettiin, että Helsingin käräjäoikeudessa oli 9.4.2003 toimitettu edellä mainitussa korvausasiassa suullinen valmistelu ja pääkäsittely. Käräjäoikeuden kokoonpanon jutussa yksin muodostanut käräjätuomari X oli hankkinut oma-aloitteisesti A:ta koskevan rikosrekisterin otteen kirjalliseksi todisteeksi asianosaisten mielipidettä tiedustelematta ja perustanut tuomionsa seikkaan, jota ei olisi saanut ottaa huomioon ja seikkaan, johon asianosainen ei ollut vedonnut. Sittemmin asia oli palautettu Korkeimman oikeuden päätöksellä 16.3.2005 käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Käräjätuomari X ei olisi saanut hankkia rikosrekisterin otetta eikä käyttää sitä oikeudenkäynnin vastapuolen hyväksi.

Käräjätuomari X oli edellä kerrotuin tavoin menettelemällä tahallaan rikkonut virkavelvollisuutensa ja siten myös velvollisuutensa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toimittamiseen.

Lisäksi A vaati valtion velvoittamista suorittamaan vahingonkorvauksena 1 000 euroa korkoineen.

Käräjätuomari X kiisti rangaistusvaatimuksen ja vaati sen hylkäämistä. Rikosrekisterin hankkiminen oli ollut mahdollista, mutta hän oli menetellyt huomaamattomuudesta virheellisesti, kun ei ollut ottanut rikosrekisterin otteen hankkimista esille suullisessa käsittelyssä. Kysymyksessä oli huomaamattomuus, ei tahallinen menettely.

Valtio vaati korvausvaatimuksen hylkäämistä. X:n menettelyä ei voitu pitää tahallisena.

Hovioikeuden tuomio 25.4.2007

Hovioikeus totesi asiassa olevan riidatonta, että X oli käräjätuomarina rangaistusvaatimuksessa mainittua riita-asiaa käsitellessään oma-aloitteisesti hankkinut A:ta koskevan rikosrekisterin otteen tämän vastapuolena olleen valtion vetoamatta pääkäsittelyssä kiistämisensä perusteena siitä ilmeneviin tietoihin. Käräjätuomari X oli lisäksi varaamatta asianosaisille tilaisuutta lausua sanotusta asiakirjasta perustanut osaksi siihen A:n kanteen hylkäävän käräjäoikeuden tuomion.

Korkein oikeus oli A:n valituksen johdosta antamassaan päätöksessä 16.3.2005 todennut käräjäoikeuden menetelleen virheellisesti ja kumonnut hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot sekä palauttanut asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi. Käräjäoikeus käsitteli asian uudelleen ja antoi asiassa 29.6.2005 kanteen hylkäävän ratkaisun, jonka hovioikeus pysytti tuomiollaan 10.3.2006. Korkein oikeus ei myöntänyt asiassa valituslupaa päätöksellään 1.9.2006.

Jos virkamies virkaansa toimittaessaan tahallaan muulla kuin rikoslain 40 luvussa säädetyllä tavalla rikkoo virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuutensa, eikä teko huomioon ottaen sen haitallisuus ja vahingollisuus ja muut tekoon liittyvät seikat ole kokonaisuutena arvostellen vähäinen, hänet on saman luvun 9 §:n mukaan tuomittava virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Rikoslain 40 luvun 9 §:ssä oli säädetty rangaistaviksi sellaiset virkavelvollisuuden vastaiset teot ja laiminlyönnit, joista ei ollut säädetty luvun muissa säännöksissä. Siltä osin kuin käräjätuomari X:n oli väitetty syyllistyneen virkavelvollisuuden rikkomiseen rikkomalla velvollisuutensa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toimittamiseen hovioikeus totesi, että Korkein oikeus oli päätöksessään 16.3.2005 katsonut käräjäoikeuden hankkineen oma-aloitteisesti kirjallisen todisteen asianosaisten mielipidettä tiedustelematta sekä perustaneen tuomion sellaiseen oikeudenkäyntiaineistoon, jota ei olisi saanut ottaa huomioon ja johon asianosainen ei ollut vedonnut.

Hovioikeus totesi johtopäätöksenään, että X oli riita-asiaa käsitellessään menetellyt virheellisesti perustaessaan käräjäoikeuden tuomion oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:n vastaisella tavalla seikkaan, johon kumpikaan asianosainen ei ollut pääkäsittelyssä vedonnut. Siihen nähden, että valtio oli asian käsittelyn yhteydessä viitannut A:n itsensä tiedossa olevaan rikollisuuteen, hovioikeus katsoi X:n menetelleen lievän tuottamuksellisesti ja teko oli kokonaisuutena arvostellen vähäinen.

Hovioikeus hylkäsi rangaistus- ja korvausvaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Marja Kartano, Anita Stenberg ja Jukka Laine, joka myös esitteli asian.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. Käräjätuomari X on Helsingin käräjäoikeudessa käsitellessään syyttömästi pidätetylle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavaa korvausta koskevaa asiaa ilmeisesti 8.4.2003 hankkinut oma-aloitteisesti kantajana ollutta A:ta koskeneen rikosrekisterin otteen. Käräjäoikeuden pääkäsittelyssä 9.4.2003 asianosaisille ei ollut ilmoitettu otteen hankkimisesta eikä siitä ilmenneitä tietoja ollut tuolloin käsitelty. Käräjäoikeus oli sisällyttänyt tuomionsa perusteluihin rikosrekisterin otteesta ilmenneitä tietoja A:n aiemmasta rikollisuudesta. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko X syyllistynyt menettelyllään tahalliseen virkavelvollisuuden rikkomiseen.

(Kohta 2 otsikoineen ja perusteluineen jätetään julkaistavaan oikeuskysymykseen liittymättöminä julkaisematta tässä.)

Virkavelvollisuuden rikkominen

3. Rikoslain 40 luvun 9 §:n mukaisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitseminen edellyttää virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin tai määräyksiin perustuvan virkavelvollisuuden rikkomista. A ei ole haastehakemuksessaan tarkemmin ilmoittanut, mitä säännökseen tai määräykseen perustuvaa virkavelvollisuutta hän katsoo X:n rikkoneen. Rangaistusvaatimus perustuu kuitenkin tältä osin siihen, että X oli hankkinut rikosrekisterin otteen kirjalliseksi todisteeksi asianosaisten mielipidettä tiedustelematta ja vastoin rikosrekisterilain säännöksiä sekä perustanut tuomion seikkaan, jota ei olisi saanut ottaa huomioon ja johon asianosainen ei ollut vedonnut. X oli vielä käyttänyt rikosrekisterin otetta oikeudenkäynnin vastapuolen hyväksi. Virkavelvollisuutensa rikkoessaan X oli myös rikkonut velvollisuutensa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toimittamiseen.

4. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 §:n mukaan asianosaisten on hankittava asiassa tarpeelliset todisteet. Tuomioistuin saa myös, milloin tarpeelliseksi harkitaan, omasta aloitteestaan päättää hankittavaksi todisteita. Se ei kuitenkaan saa riita-asiassa vastoin asianosaisten yhteistä tahtoa omasta aloitteestaan määrätä uutta todistajaa kuulusteltavaksi tai asiakirjaa esitettäväksi, jos asiassa on sovinto sallittu. Edelleen oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan tuomiossa saadaan ottaa huomioon vain se oikeudenkäyntiaineisto, joka on esitetty pääkäsittelyssä.

5. X on kohdassa 1 kerrotulla tavalla toimiessaan käräjäoikeuden puheenjohtajana menetellyt sanottujen oikeudenkäymiskaaren säännösten vastaisesti. Näin menetellessään X on rikkonut virkatoiminnassa noudatettaviin säännöksiin perustuvan virkavelvollisuutensa.

Kysymys tahallisuudesta

6. A on vaatinut X:lle rangaistusta rikoslain 40 luvun 9 §:n nojalla tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta. X on hovioikeudelle antamassaan vastauksessa kiistänyt menetelleensä asiassa tahallaan virkavelvollisuuksiensa vastaisesti. Hän on myöntänyt menetelleensä huomaamattomuudesta virheellisesti, kun hän ei ollut ottanut rikosrekisterin otteen hankkimista esille suullisessa käsittelyssä. X ei siten ole katsonut syyllistyneensä tahalliseen virkarikokseen.

7. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 8 § ja 24 luvun 2 §:n 1 momentti ovat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin keskeisiä menettelynormeja, jotka tuomarin tulee tuntea. Edellä kohdassa 4 todetuin tavoin niiden noudattamatta jättäminen merkitsee virkavelvollisuuden rikkomista. Pelkästään se, että tuomari on yksittäisessä asiassa lakia soveltaessaan toiminut säännöksen vastaisesti, ei kuitenkaan sellaisenaan osoita, että kysymyksessä olisi rikosoikeudellisesti tahalliseksi katsottava teko (KKO 1984 II 165, KKO 1985 I 3, KKO 1992:78, KKO 1992:126). Tahallisesta virkavelvollisuuden rikkomisesta tuomitseminen edellyttää, että tuomari on arvioitavana olevassa tilanteessa tarkoittanut menetellä lain vastaisesti tai että hänen on ainakin täytynyt mieltää menettelevänsä lain vastaisesti.

8. Selvää on, että X:n on täytynyt tuntea edellä mainitut oikeudenkäymiskaaren säännökset, joita asiassa on rikottu. Asiassa esitetyn perusteella ei kuitenkaan ole tehtävissä sellaista päätelmää, että X olisi nyt kysymyksessä olevassa asiassa sinänsä virkavelvollisuuksiensa vastaisesti menetellessään toiminut tarkoituksellisesti tai tietoisesti lakia rikkoen. Tämän vuoksi ja koska rangaistusvaatimus on koskenut vain tahallista tekoa, Korkein oikeus katsoo, että A:n esittämä rangaistusvaatimus on perusteeton. Myös samoihin seikkoihin nojautuva A:n vahingonkorvausvaatimus valtiota vastaan on niin ikään perusteeton.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Kati Hidén, Eeva Vuori, Timo Esko ja Jukka Sippo. Esittelijä Timo Ojala.