18.6.2008

Asian tausta

A ja B olivat tehneet X:n perusturvalautakunnan 30.9.1998 vahvistamat lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat sopimukset, joiden mukaan heidän lastensa C:n, syntynyt 1989, ja D:n, syntynyt 1992, huolto uskottiin molemmille vanhemmille yhteisesti ja lapset asuivat äidin luona. Lisäksi tapaamisoikeudesta oli sovittu siten, että lapsilla oli oikeus tavata isäänsä yhtäjaksoisesti kahden viikon ajan kuukaudessa. Tapaaminen alkoi perjantaina koulun jälkeen ja päättyi kahden viikon kuluttua perjantaina koulun jälkeen. Lapset asuivat siten puolet ajasta äidin ja puolet ajasta isän luona. Sopimus oli sovittu määräaikaiseksi siten, että sitä tarkastettiin viimeistään 1.9.2001. Sopimusta ei ollut uusittu eikä muutettu.

A ja B olivat asuneet suhteellisen lähellä toisiaan X:llä siihen saakka, kunnes A oli muuttanut Y:lle elokuun alussa 2003. Elokuusta 2003 lukien lapset olivat asuneet käytännössä pelkästään isän luona.

Lohjan käräjäoikeuden päätös 13.2.2006

Käsiteltäessä A:n lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa hakemusta A ja B ilmoittivat sopineensa, että lasten huolto oli yhteinen molemmilla vanhemmilla ja lapset asuivat isänsä luona. Tapaamisoikeuden osalta A ja B olivat sopineet seuraavaa:
1. C ja D saavat tavata äitiään ja olla tämän luona niin paljon kuin haluavat siten, että tapaamisiin ja luonapitoihin sisältyy sekä arkipäiviä että viikonloppuja.
2. Säännönmukainen tapaamisten minimimäärä on parittomina viikkoina keskiviikosta kello 18.00:sta sunnuntaihin kello 18.00:aan.
3. Tapaamiset säännönmukaisten lomien ja juhlapyhien aikana:
- yhden kuukauden ajan A:n kesäloman aikana A:n ilmoittaessa kesälomansa ajankohdan kunakin vuonna 30.4. mennessä;
- parillisina vuosina koulujen hiihtoloman ajan;
- parittomien vuosien pääsiäisinä alkaen kiirastorstaista kello 18.00 ja päättyen toisena pääsiäispäivänä kello 18.00;
- parittomina vuosina koulujen syysloman ajan;
- parittomien vuosien jouluina alkaen 23.12. kello 18.00 ja päättyen 27.12. kello 18.00;
- parillisina vuosina koulujen joululomilla alkaen 27.12. kello 18.00 ja päättyen seuraavana vuonna joululoman päättymistä edeltävänä päivänä kello 18.00; ja
- äitienpäivät alkaen äitienpäivää edeltävästä illasta kello 18.00 ja päättyen äitienpäivää seuraavana päivänä kello 18.00.

Käräjäoikeus, joka oli kuullut C:tä ja D:tä henkilökohtaisesti pääkäsittelyn ulkopuolella, ilmoitti A:lle ja B:lle, että siltä osin kuin tapaamis- ja luonapito-oikeudet oli sopimuksen 2 ja 3 kohdassa määritelty tiukasti kellonaikoihin sidottuina, heidän sopimustaan ei voitu hyväksyä, koska se oli selvästi lasten toivomusten vastainen. Myös ottaen huomioon lasten ikä ja heidän kehitystasonsa, sopimusta ei tältä osin lasten toivomusten vastaisena voitu pitää heidän etunsa mukaisenakaan.

A ilmoitti pitävänsä kiinni tarkasti määritellystä tapaamis- ja luonapito-oikeuden yksilöinnistä sekä pyysi asian ratkaisemista tuomioistuimen päätöksellä kohdan 2 ja 3 osalta. B ilmoitti, että hänelle sopi myös vapaa tapaamis- ja luonapito-oikeuden määrittäminen.

Käräjäoikeus totesi poikien kertoneen erityisesti arvostavansa vapaata oikeuttaan tavata äitiään ja asua tämän luona vapaasti vanhempien ja lasten sopimalla tavalla ilman, että tapaamisia ja äidin luona asumista rajoittivat kellonajat. Käräjäoikeus katsoi, että pojilla ja heidän vanhemmillaan oli tapaamis- ja luonapitoa koskevan sopimuksen lakattua olemasta voimassa 1.9.2001 ollut useita vuosia aikaa sopeutua vapaaseen äitinsä tapaamiseen ja asumiseen äitinsä luona. Pojat olivat pitäneet nykyisiä olosuhteitaan hyvin toimivina ja halunneet niiden jatkuvan sellaisenaan.

C oli 16-vuotias ja D 13-vuotias. Käräjäoikeus totesi, että pojat olivat heitä kuultaessa osoittautuneet hyvin kehittyneiksi sekä rationaalisesti, itsenäisesti ja tasapuolisesti ajatteleviksi nuoriksi. Näiden seikkojen vuoksi heidän omille mielipiteilleen tuli panna erityinen paino. Heidän kertomanaan oli tullut ilmi, että he olivat viime vuosina viettäneet juhlapyhät ja lomat vuorotellen vanhempiensa kanssa ja heidän luonaan. Viimeksi he olivat viettäneet hiihto- ja joululomansa isän kanssa, mutta joulun pyhät, pääsiäisen ja syyslomansa äitinsä luona. Tämän järjestelmän jatkumista he olivat pitäneet erittäin toivottavana ja tasapuolisena kaikille asianosaisille.

Käräjäoikeus totesi tulleensa vakuuttuneeksi siitä, että tapaamiset ja luonapidot A:n luona tapahtuivat luontevimmin ja lasten etu parhaiten huomioon ottaen siten, etteivät ne olleet sidotut tiettyihin määräaikoihin. Myös mahdolliset poikkeamiset tiukasti säännellyistä tapaamisten kestoista ja muut ehtojen muuttamiset saattaisivat aiheuttaa tarpeetonta ahdistusta ja mielipahaa kaikille asianosaisille.

Käräjäoikeus vahvisti vanhempien sovinnon sopimuksen kohdan 1 osalta. Sen sijaan kohdan 2 ja 3 osalta käräjäoikeus ei vahvistanut vanhempien sopimusta sovinnoksi, vaan määräsi, että C ja D tapasivat ja olivat vanhempiensa luona vuorotellen keskenään tarkemmin sopimiensa yksityiskohtien mukaisesti pääsiäisen pyhät, joulun pyhät ja uuden vuoden ajat sekä koulujen hiihto-, syys- ja kesälomat. Muilta osin käräjäoikeus hylkäsi tapaamis- ja luonapito-oikeuden määräämistä koskevat vaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Kirsti Hakola ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden päätös 15.2.2007

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänen ja B:n tekemän sovintosopimuksen kohdissa 2 ja 3 esitetyt tapaamis- ja luonapito-oikeutta koskevat määräykset vahvistetaan asianosaisia sitoviksi. Vaatimuksensa perusteina A lausui, että vanhempien asiana oli päättää ja sopia lasten tapaamisista eikä päätösvaltaa tästä voitu siirtää lapsille. Käräjäoikeuden tapaamisoikeutta koskeva päätös ei myöskään ollut täytäntöönpanokelpoinen.

B vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Lasten ikään nähden tapaamis- ja luonapito-oikeuden määrittelyn tuli olla sisällöltään väljä, koska lapset itse ratkaisivat tapaamis- ja luonapito-oikeuden laajuuden eikä sitä voitu vastoin heidän tahtoaan toteuttaa toisensisältöisenä. Tapaamis- ja luonapito-oikeuden osalta päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudella ei ollut käytännön merkitystä.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Heikki Impivaara, Saara Laapas ja Riitta Sandholm.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Käräjäoikeus on vahvistanut 16-vuotiaan C:n ja 13-vuotiaan D:n vanhempien A:n ja B:n sopimuksen siltä osin kuin vanhemmat olivat sopineet, että lasten huolto on yhteinen ja että C ja D asuvat isänsä luona mutta saavat tavata äitiään A:ta ja olla tämän luona niin paljon kuin haluavat siten, että tapaamisiin ja luonapitoihin sisältyy sekä arkipäiviä että viikonloppuja. Lisäksi käräjäoikeus on määrännyt, että C ja D tapaavat vanhempiaan ja ovat näiden luona vuorotellen keskenään tarkemmin sopimiensa yksityiskohtien mukaisesti pääsiäisen pyhät, joulun pyhät ja uuden vuoden ajat sekä koulujen hiihto-, syys- ja kesälomat.

2. Määrätessään tapaamisoikeudesta edellä mainitulla tavalla käräjäoikeus on jättänyt vahvistamatta A:n ja B:n sopimuksen siltä osin kuin he olivat yksityiskohtaisesti sopineet tapaamisten vähimmäismääristä ja niitä koskevista ajankohdista kellonaikoineen sekä arki- ja viikonlopputapaamisten että loma-aikoihin ja juhlapyhiin sijoittuvien tapaamisten osalta. Käräjäoikeus on katsonut, että vanhempien sopimus ei ole tältä osin ollut lasten edun mukainen. Tämän arvionsa käräjäoikeus on perustanut siihen, että C ja D olivat heitä kuultaessa toivoneet tapaamisoikeuden järjestyvän ilman tapaamisten ajankohtien ja vähimmäismäärien yksilöimistä. Lapset olivat ilmoittaneet erityisesti arvostavansa vapaata oikeutta tavata äitiään ilman että kellonajat rajoittaisivat tapaamisia. Hovioikeus on hyväksynyt käräjäoikeuden ratkaisun.

3. Asiassa on kysymys siitä, onko lasten tapaamisoikeudesta määrättäessä tapaamisajankohdat voitu jättää A:n ja B:n sopimuksesta poiketen täsmällisesti yksilöimättä.

Kysymyksen oikeudellinen arviointi

4. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan lapsen tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava ennen kaikkea lapsen edun mukaisesti. Pykälän 2 momentissa on puolestaan säädetty, että tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava vanhempien sopimalla tavalla, jollei ole aihetta olettaa, että tämä ratkaisu olisi vastoin lapsen etua. Lapsen omat toivomukset on lain 11 §:n mukaan selvitettävä sikäli kuin se on lapsen ikään ja kehitystasoon nähden mahdollista, jos vanhemmat eivät ole asiasta yksimieliset taikka jos tätä muutoin on pidettävä lapsen edun kannalta aiheellisena.

5. Tapaamisoikeuden vahvistamista koskeva sääntely lähtee siten siitä, että tapaamisoikeudesta määrätään vanhempien sopimalla tavalla, jollei lapsen edusta muuta johdu. Selvää on, ettei lähellä täysi-ikäisyyttä olevalla nuorellakaan ole oikeutta itse määritellä sitä, minkä sisältöisenä tapaamisoikeus on vahvistettava. Vanhempien ollessa tapaamisoikeuden sisällöstä yksimielisiä lapsen mielipidettä ei pääsääntöisesti ole edes tarpeen selvittää (HE 224/1982 vp s. 16). Silloinkin, kun näin menetellään, lapsen etua arvioitaessa on lapsen mahdollisten omien toivomusten ohella otettava huomioon se, millaisella määräyksellä voidaan parhaiten turvata lapselle kuuluvien oikeuksien toteutuminen myös mahdollisessa ristiriitatilanteessa.

6. Tapaamisoikeudesta päättäessään tuomioistuimen tulee mainitun lain 9 §:n 3 momentin nojalla antaa tarkemmat määräykset tapaamisen ja luonapidon ehdoista. Tapaamisoikeusratkaisun tarkoitus turvata lapsen sanotun oikeuden toteutuminen edellyttääkin, että tapaamisoikeudesta annettava päätös on tarvittaessa täytäntöönpantavissa. Tapaamisoikeudesta annettavan päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudella turvataan lapsen oikeus myös mahdollisessa ristiriitatilanteessa tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tapaamisoikeuspäätöksen täytäntöönpanokelpoisuus on siten lapsen edun mukaista. Sitä vastoin tuomioistuimen ratkaisu, jossa vastuu tapaamisista ja niiden toteutumisesta jäisi vanhempien välisten mahdollisten ristiriitojen seurauksena lapselle itselleen, ei ole lapsen edun mukainen. Lasta ei tule asettaa sellaiseen tilanteeseen, jossa hänen tulisi itse päättää asemastaan vanhempien välisissä riitaisuuksissa (HE 224/1982 vp s. 6 ja KKO 2004:118).

7. Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 2 §:n mukaan 12 vuotta täyttäneen lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanoon ei saa ryhtyä vastoin lapsen tahtoa. Lasten huoltoa koskevassa ratkaisussa KKO 2001:110 onkin annettu merkitystä lasten omalle ilmoitukselle siitä, kenen henkilön luokse he ovat halunneet jäädä asumaan. Huollon tarkoitus huomioon ottaen ei ole pidetty lasten edun mukaisena huollon uskomista vanhemmalle, jonka luokse lapsia ei vastoin heidän tahtoaan voitu siirtää. Mainitussa tapauksessa ei ole ollut arvioitavana lasten huoltoa koskevan sopimuksen merkitys. Kysymys on siten ollut kokonaisuudessaan nyt ratkaistavana olevaan asiaan verrattuna erilaisesta asiasta.

8. Käsillä olevassa tapauksessa alemmat oikeudet ovat katsoneet, ettei vanhempien tekemää sopimusta voitu lasten toivomusten vastaisena pitää lasten edun mukaisena, viitaten siihen, että lapset olivat heitä kuultaessa ilmoittaneet arvostavansa vapaata oikeutta tavata äitiään ilman että tapaamisajankohtien tarkka määrittely rajoittaisi näitä tapaamisia. On kuitenkin selvää, ettei tapaamisoikeuspäätöksen täytäntöönpanokelpoisuuden vaatima tapaamisajankohtien yksilöinti estä asiaan osallisia sopimasta tapaamisoikeuden toteuttamisesta toisinkin kuin tapaamisoikeuspäätöksessä on määrätty. Tarkat kellonajatkaan eivät rajoita C:n ja D:n ikäisten lasten mahdollisuutta itse viime kädessä päättää haluamiensa tapaamisten ajankohdista. Ajankohtien tarkalla määrityksellä voi olla merkitystä ainoastaan niiden mahdollisten ristiriitatilanteiden varalta, joissa lasten vanhemmat eivät pääse yksimielisyyteen tapaamisoikeuden vapaamuotoisesta toteuttamisesta tai jompi kumpi vanhemmista koettaa vaikeuttaa tapaamisoikeuden toteutumista. Lasten etu vaatii, että tapaamisoikeuspäätöstä vahvistettaessa otetaan tällainenkin mahdollisuus huomioon.

9. Edellä kohdassa 1 selostettu lasten tapaamisoikeutta koskeva alempien oikeuksien määräys ei ole täytäntöönpantavissa. Tapaamisen ja luonapidon ehdoista ei siten ole määrätty lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 9 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla.

10. Edellä lausuttuun viitaten Korkein oikeus katsoo, ettei ole aihetta olettaa, että A:n ja B:n yksimielisesti tekemä sopimus lasten tapaamisoikeudesta olisi tapaamisajankohtien yksilöinnin osalta vastoin lasten etua. Tapaamisoikeudesta on siten lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 10 §:n 2 momentin nojalla määrättävä vanhempien sopimuksen mukaisesti niin, että myös tapaamisten vähimmäismäärät ja ajankohdat vahvistetaan.

11. Koska C on täyttänyt 18 vuotta 15.11.2007, Korkein oikeus ei anna hänen osaltaan tapaamisoikeutta koskevaa määräystä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan siltä osin kuin niissä on määrätty, että C ja D tapaavat vanhempiaan ja ovat näiden luona vuorotellen keskenään tarkemmin sopimiensa yksityiskohtien mukaisesti pääsiäisen pyhät, joulun pyhät ja uuden vuoden ajat sekä koulujen hiihto- ja syyslomat sekä kesälomat.

D oikeutetaan tapaamaan A:ta siten, että säännönmukaisten tapaamisten minimimäärä on parittomina viikkoina keskiviikosta kello 18.00:sta sunnuntaihin kello 18.00:aan ja että tapaamiset lomien ja juhlapyhien aikana määräytyvät seuraavasti:
- yhden kuukauden ajan A:n kesäloman aikana A:n ilmoittaessa kesälomansa ajankohdan kunakin vuonna 30.4. mennessä;
- parillisina vuosina koulujen hiihtoloman ajan;
- parittomien vuosien pääsiäisinä alkaen kiirastorstaista kello 18.00 ja päättyen toisena pääsiäispäivänä kello 18.00;
- parittomina vuosina koulujen syysloman ajan;
- parittomien vuosien jouluina alkaen 23.12. kello 18.00 ja päättyen 27.12. kello 18.00;
- parillisina vuosina koulujen joululomalla alkaen 27.12. kello 18.00 ja päättyen seuraavana vuonna joululoman päättymistä edeltävänä päivänä kello 18.00; ja
- äitienpäivinä alkaen äitienpäivää edeltävästä illasta kello 18.00 ja päättyen äitienpäivää seuraavana päivänä kello 18.00.

Lausunnon antaminen C:n tapaamisoikeuden osalta raukeaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja, Kari Kitunen, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä), Ilkka Rautio ja Jukka Sippo. Esittelijä Lea Nousiainen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Mansikkamäki: A:n valitus perustuu siihen, että ratkaisu loukkaa hänen oikeuttaan saada täytäntöönpanokelpoinen päätös, ja ettei sopimusta voida pitää lasten edun vastaisena sillä perusteella, että nämä ovat ilmoittaneet haluavansa määräaikoihin sitomattomia tapaamisia.

Totean, että C ja D ovat heitä kuultaessa olleet 16- ja 13-vuotiaat. He ovat ilmoittaneet arvostavansa vapaata oikeutta tavata äitiään, asua tämän luona vanhempien ja heidän yhteisestä sopimuksesta ja yhteisesti sovituin tavoin, mutta ilman rajoittavia kellonaikoja. Käsityksensä mukaan he olivat viettäneetkin lähes puolet ajastaan äidin luona.

Poikien ikä ja käräjäoikeuden heidän kehitystasostaan lausuma huomioon ottaen on selvää, että poikien mielipide on perustunut riittävään tietoon ja ollut itsenäinen. Kun tapaamiset olivat jo viiden vuoden ajan toteutuneet vastaavin tavoin, poikien tahdon aitoutta tai vakautta ei ole ollut aihetta epäillä.

B, joka oli alunperin hyväksynyt myös nyt kyseessä olevat tarkat ehdot, on asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan jättänyt asian sittemmin lasten tahtoon sekä heidän harrastuksiinsa ja koulunkäyntiinsä viitaten käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan ennen kuin huoltaja tekee päätöksen lapsen henkilökohtaisessa asiassa hänen tulee keskustella asiasta lapsen kanssa, jos se lapsen ikään ja kehitystasoon sekä asian laatuun nähden on mahdollista. Päätöstä tehdessään hänen on kiinnitettävä huomiota lapsen mielipiteeseen ja toivomuksiin.

Tapaamisoikeus on lapsen oikeus, mutta ei velvollisuus. Vaikka edes täysi-ikäisyyttä lähestyvällä lapsella ei ole määräämisoikeutta huoltoa tai tapaamisoikeutta koskevassa asiassa, on hänen oikeuksiinsa ja kuulemiseensa tarpeen vaatiessa kiinnitettävä huomiota viimeistään asiaa tuomioistuimessa käsiteltäessä. Näin on tässä, alunperin kaikilta osin riitaisessa 16- ja 13-vuotiaiden lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa tapahtunutkin. Tämän johdosta on voitu todeta, että vanhempien välillä saavutettu sopimus on tietyiltä osin selvästi lasten tahdon vastainen, että tapaamiset tapahtuvat luontevimmin ja lasten etu parhaiten huomioon ottaen, kun niitä ei sidota määräaikoihin, ja ettei sopimus siten ole lasten edun mukainen. Samoista syistä ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta annetun lain 2 §:ssä määrätty huomioon ottaen katson, että sopimuksen mukainen ratkaisu olisi ollut omiaan aiheuttamaan ongelmia, tarkoitukseton ja siten lasten edun vastainen.

Koska C on täyttänyt 18 vuotta, lausunnon antaminen hänen osaltaan raukeaa. D:n ja A:n tapaamisia koskevilta osin jätän hovioikeuden päätöksen pysyväksi.