14.3.2008

Asian tausta

Vaasan hovioikeus on 26.5.1999 tuominnut X:n sakkorangaistukseen A:han kohdistuneesta painotuotteen kautta vastoin parempaa tietoa tehdystä herjauksesta (tekoaika 4.1. - 27.2.1996).

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan 16.11.2004 katsonut, että X:n tuomitseminen on tapahtunut riittämättömin perustein ja että tuomiolla oli Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 2 kohdan vastaisesti puututtu 1 kohdassa turvattuun sananvapauteen. Ihmisoikeustuomioistuin vahvisti, että asiassa oli tapahtunut ihmisoikeusloukkaus, ja määräsi Suomen valtion maksamaan X:lle erinäisiä korvauksia.

Hakemus Korkeimmassa oikeudessa

X on ihmisoikeustuomioistuimen tuomioon viitaten vaatinut Korkeimpaan oikeuteen 14.11.2005 saapuneessa hakemuksessaan, että hovioikeuden tuomio puretaan.

Välitoimi

Syyttäjä ja A:n kuolinpesä ovat antaneet X:n hakemuksen johdosta pyydetyt vastaukset.

Perustelut

Yleisiä näkökohtia ihmisoikeustuomioistuimen tuomioista

1. Ihmisoikeustuomioistuin tutkii sellaisia yksityishenkilön tekemiä valituksia, joissa jonkin sopimusvaltion väitetään loukanneen niitä yksityishenkilön oikeuksia, jotka on tunnustettu ihmisoikeussopimuksessa tai sen pöytäkirjoissa. Tuomioistuin voi ottaa asian käsiteltäväkseen vasta, kun siinä on turvauduttu kaikkiin kansallisiin oikeussuojakeinoihin. Jokainen sopimusvaltio on sitoutunut noudattamaan tuomioistuimen lopullista tuomiota asiassa, jonka osapuolena se on. Ihmisoikeustuomioistuimen toiminnassa on kysymys ihmisoikeussopimuksen noudattamisen jälkikäteisestä valvonnasta. Tuomioistuimen langettava tuomio ei merkitse, että aikaisempi kansallinen tuomio tulee kaikissa tapauksissa purkaa. Tässä harkinnassa huomioon otettavia näkökohtia on Euroopan neuvoston ministerikomitea esittänyt vuodelta 2000 olevassa suosituksessaan (Recommendation No. R(2000)2 on the re-examination or reopening of certain cases at domestic level following judgments of the European Court of Human Rights).

2. Suosituksen mukaan asian uudelleen tutkiminen on poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittautunut tehokkaimmaksi keinoksi hakijan aikaisemman aseman palauttamiseksi. Näin voi olla muun muassa silloin, kun hakija vielä ihmisoikeustuomioistuimen tuomion jälkeenkin kärsii kansallisen tuomion johdosta hyvin vakavia kielteisiä seurauksia, joita ei voida oikaista ilman asian uutta tutkimista kansallisella tasolla. Esimerkkinä tällaisesta seurauksesta suosituksessa mainitaan pitkä vankeusrangaistus, jota tuomittu edelleen suorittaa.

3. Näin voi olla myös silloin, kun ihmisoikeustuomioistuimen tuomiosta voidaan päätellä, että kansallinen tuomio on asiaratkaisultaan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Suositusta selventävässä muistiossa mainitaan esimerkkinä tapaukset, joissa rikollisiksi luonnehditut lausumat oikeastaan ovat sananvapauden ilmentymiä.

Ihmisoikeustuomioistuimen tuomion sisällöstä ja vaikutuksista tässä tapauksessa

4. Nyt esillä olevassa asiassa X on vuonna 1999 tuomittu hovioikeudessa sakkoon ja korvausvelvollisuuteen. Ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan todennut Suomen rikkoneen ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa, joka koskee sananvapautta. Tuomiossa todetaan, että rikosoikeudenkäynti X:ää vastaan merkitsi valtion puuttumista sananvapauteen. Tällainen puuttuminen oli mainitun artiklan mukaan sallittua silloin kun siitä oli, kuten tässä tapauksessa, säädetty laissa ja sananvapauden rajoitukset olivat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muun muassa muiden henkilöiden maineen tai oikeuksien turvaamiseksi. Oikeudenkäynti ihmisoikeustuomioistuimessa koski sitä, olivatko X:n sananvapauteen kohdistuneet toimenpiteet olleet tällaisia toisen henkilön maineen tai oikeuksien turvaamiseksi välttämättömiä sananvapauden rajoituksia. Mainitsemillaan perusteilla ihmisoikeustuomioistuin päätyi äänestyksen jälkeen siihen, että näin tässä tapauksessa ei ollut. Suomi oli loukannut ihmisoikeussopimusta.

5. Ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan ihmisoikeusloukkauksen todettuaan velvoittanut valtion suorittamaan X:lle korvausta taloudellisesta vahingosta X:n maksamien sakkojen ja erilaisten korvausten osalta sekä X:lle itselleen aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista. Lisäksi, koska pelkkää sopimusloukkauksen toteamista ei ole pidetty riittävänä, valtio on velvoitettu maksamaan X:lle korvausta hovioikeuden tuomion aiheuttamasta henkisestä kärsimyksestä. Suomelle ei ole asetettu velvoitetta ryhtyä asiassa muihin toimenpiteisiin X:ään kohdistuneen ihmisoikeusloukkauksen hyvittämiseksi.

6. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomio ei ole merkinnyt hovioikeuden tuomion ja siihen sisältyvän syyksilukemisen kumoamista ja tuomitun rangaistuksen poistamista. X:n ihmisoikeustuomioistuimen tuomion perusteella saama rahallinen korvaus on kuitenkin käytännössä poistanut hänelle hovioikeudessa tuomittujen taloudellisten seuraamusten vaikutukset. Lisäksi ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa X:ää on rahallisesti hyvitetty hovioikeuden tuomion aiheuttamien henkisten kärsimysten osalta. Edelleen ihmisoikeustuomioistuimen tuomio ja siinä todettu ihmisoikeusloukkaus ovat tulleet Suomessa yleiseen tietoon.

Tuomion purkamisen edellytykset ja Korkeimman oikeuden johtopäätös

7. Lainvoiman saaneet tuomiot on tarkoitettu pysyviksi. Niihin voidaan puuttua vain poikkeuksellisesti laissa tarkoin määritellyin painavin perustein. Rikostuomion purkamisen edellytyksistä syytetyn eduksi on säädetty oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:ssä. Harkittavaksi nyt voi tulla pykälän 3 ja 4 kohdan soveltaminen.

8. Pykälän 3 kohdan mukaan lainvoiman saanut tuomio rikosasiassa voidaan syytetyn eduksi purkaa, jos vedotaan seikkaan, jota ei aikaisemmin ole esitetty, ja sen esittäminen todennäköisesti olisi johtanut syytetyn vapauttamiseen. Vakiintuneesti on katsottu, ettei uusi tuomio ole lainkohdassa tarkoitettu uusi seikka. Ihmisoikeustuomioistuimenkaan tuomiota ei ole luontevaa tässä suhteessa katsoa uudeksi seikaksi.

9. Mainitun pykälän 4 kohdan mukaan tuomio voidaan purkaa, jos se perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Tässä tapauksessa ihmisoikeustuomioistuimen tuomio osoittaa jälkikäteen, että X:ää ei olisi pitänyt tuomita rangaistukseen menettelystään. Ihmisoikeussopimus on Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta ja sen sisältämien oikeusohjeiden väärä soveltaminen rinnastuu siten Suomessa säädetyn lain väärään soveltamiseen.

10. Oikeuskäytännössä ei ole katsottu tämän säännöksen nojalla voitavan purkaa ratkaisuja, joihin tuomioistuin on päätynyt sille kuuluvan harkintavallan rajoissa. Nyt näyttäisi olevan kysymys sellaisesta tilanteesta.

11. Tuomitsemisen edellytyksiä arvioitaessa sekä hovioikeus että ihmisoikeustuomioistuin ovat joutuneet punnitsemaan vastakkain kahta eri oikeutta, sananvapautta ja henkilön yksityisyyden suojaan kuuluvaa oikeutta maineensa loukkaamattomuuteen. Hovioikeus on päätynyt tässä harkinnassaan toiseen lopputulokseen kuin ihmisoikeustuomioistuimen enemmistö. Laiminlyödessään punnintatilanteessa painottaa oikeutta sananvapauteen ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tavalla hovioikeus on ihmisoikeustuomioistuimen mukaan toiminut ihmisoikeussopimuksen vastaisesti.

12. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeudelliset kannanotot ovat Suomen tuomioistuimia sitovia ja ne otetaan huomioon harkittaessa purkamisen mahdollisuutta tämän lainkohdan nojalla. Purkuperusteen soveltaminen on siten sinänsä mahdollista silloinkin, kun lain oikea sisältö täsmentyy vasta ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisulla, jos tuomion purkamisen edellytykset muuten täyttyvät.

13. Ihmisoikeustuomioistuimen tuomiosta ilmenee, miten lakia olisi tullut nyt kysymyksessä olevan kaltaisessa tilanteessa soveltaa. Hovioikeuden tuomiossa on poikettu tästä. Arvioidessaan X:n tekemää purkuhakemusta Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden tuomion lainvoimaiseksi tulosta on kulunut yli kuusi vuotta hakemuksen tekemiseen. Kuten edellä on selvitetty, ihmisoikeustuomioistuimen tuomion seurauksena hovioikeuden tuomion vaikutukset ovat tosiasiassa jo poistuneet eikä X:n myöskään hänen syykseen luetun rikoksen tai siitä tuomitun rangaistuksen laatu huomioon ottaen voida katsoa enää kärsivän kielteisiä seurauksia hovioikeuden tuomion johdosta. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että tässä tapauksessa ei ole sellaisia lain edellyttämiä painavia perusteita, joiden johdosta lainvoiman saanut tuomio voitaisiin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n nojalla purkaa.

Päätöslauselma

X:n hakemus hylätään.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas (eri mieltä) Kati Hidén, Gustav Bygglin, Hannu Rajalahti, Timo Esko. Esittelijä Petteri Mikkola (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Määräaikainen vanhempi oikeussihteeri Mikkola: Korkein oikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa:

Vaasan hovioikeus on tuominnut X:n nyt purettavaksi haetulla tuomiolla 26.5.1999 sakkorangaistukseen 4.1. - 27.2.1996 tehdystä painotuotteen kautta vastoin parempaa tietoa tehdystä herjauksesta.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan 16.11.2004 katsonut, että ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa turvattuun sananvapauteen oli artiklan 2 kohdan vastaisesti puututtu, kun hovioikeus oli tuominnut X:n edellä mainituin tavoin rangaistukseen. Ihmisoikeustuomioistuin vahvisti, että ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa oli näin loukattu ja velvoitti valtion maksamaan X:lle aineellisista vahingoista, joina oli otettu huomioon hovioikeuden X:lle tuomitsemat sakot sekä todistelukustannusten ja asianomistajan oikeudenkäyntikulujen maksuvelvollisuus, 3 500 euroa.

Ihmisoikeustuomioistuimen tuomion perusteella X:ää ei olisi saanut tuomita edellä mainitun artiklan turvaaman sananvapauden rajoissa tapahtuneesta menettelystään rangaistukseen. Tällä tuomiolla on siten jälkikäteen Suomea sitovasti todettu, ettei X:n syyksi luettu teko ole rangaistava. Tällainen tuomio on rinnastettavissa lähinnä suomalaisen muutoksenhakutuomioistuimen tuomioon, jolla puututaan alemman tuomioistuimen tuomioon. Kysymys ei ole sellaisesta tuomioistuimen toisessa asiassa antamasta tuomiosta, jota perinteisesti ei ole katsottu oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 3 kohdassa tarkoitetuksi seikaksi. Estettä katsoa nyt kysymyksessä olevaa ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota lainkohdassa tarkoitetuksi seikaksi ei muutoinkaan ole.

Näin ollen ihmisoikeusystävällisellä tulkinnalla ja järkyttämättä enemmälti tuomionpurkujärjestelmää ihmisoikeustuomioistuimen tuomio on perusteltua tässä tapauksessa katsoa sellaiseksi mainitussa lainkohdassa tarkoitetuksi seikaksi, jonka perusteella hovioikeuden tuomio on purettava. Koska asia on selvä, Korkein oikeus X:n vastapuolia kuultuaan oikaissee tuomiota välittömästi.

Näillä perusteilla Korkein oikeus purkanee Vaasan hovioikeuden tuomion X:n osalta. Häntä vastaan kohdistettu syyte hylättäneen. X vapautettaneen tuomitusta rangaistuksesta ja suorittamasta korvauksia.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiossa 16.11.2004 valtion X:lle aineellisista vahingoista maksettavaksi määrätyn korvauksen kattamalta osalta X:llä ei kuitenkaan ole oikeutta saada takaisin, mitä häneltä on nyt puretun tuomion nojalla peritty.

Oikeusneuvos Tulokas: Toisin kuin ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) langettavissa tuomioissa yleensä, nyt ei ole kysymys kansallisen tuomioistuimen virheellisestä menettelystä, jolla on rikottu oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita. Käsillä oleva EIT:n tuomio koskee Vaasan hovioikeuden ratkaisun aineellista sisältöä, nimittäin sananvapautta koskevan perusoikeuden tulkintaa ja soveltamista kunnianloukkausta koskevassa asiassa. Hovioikeuden on katsottu rikkoneen ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa.

X:n purkuhakemuksen johdosta tulee tutkittavaksi, onko hovioikeuden tuomio perustunut oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdassa tarkoitettuun ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Jos tuo edellytys täyttyy, on vielä harkittava, mikä merkitys on sillä, että EIT:n tuomiolla valtio on määrätty maksamaan X:lle korvausta taloudellisesta ja aineettomasta vahingosta.

Lainvoimainen tuomio voidaan purkaa nyt esillä olevalla perusteella vain silloin, kun voidaan epäilyksittä todeta, että lain soveltaminen on ollut virheellistä. Kysymyksessä tulee olla ilmeisesti väärä lain soveltaminen. Jos tuomitsemiseen liittyy harkinnanvaraisuutta ja tarjolla on lain puitteissa useita ratkaisuvaihtoehtoja, esillä oleva purkuperuste ei sovellu.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen I osassa mainitut perusoikeudet ovat Suomessa sovellettavaa oikeutta ja Suomi on yleissopimuksessa sitoutunut ne takaamaan jokaiselle lainkäyttövaltaansa kuuluvalle. Ihmisoikeuksien tulkinta ja niiden noudattamisen valvonta kuuluvat EIT:lle, jonka kannanotot ja ratkaisut sitovat jäsenvaltioita (46 artikla). Suoraa vaikutusta yksityisiin oikeussuhteisiin EIT:n tuomioilla ei kuitenkaan ole lukuunottamatta tuomioissa mainittuja korvauksia ja hyvityksiä.

X:ää koskevasta EIT:n tuomiosta ja sen sitovasta vaikutuksesta seuraa, että nyt tiedetään Vaasan hovioikeuden tulkinneen väärin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaa ja sen vuoksi päätyneen virheellisesti tuomitsemaan X:n herjauksesta. Lain soveltaminen on ollut virheellistä. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 8 §:n 4 kohdan purkuedellytykset ovat siten käsillä.

Suomen lainsäädäntöön ei sisälly erityisiä määräyksiä kansallisten tuomioiden purkamisesta tai poistamisesta ja asioiden uudelleen käsittelystä EIT:n langettavien tuomioiden johdosta lukuunottamatta oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 2 §:n 3 momenttiin lisättyä määräaikasäännöstä. Myöskään ihmisoikeussopimukseen ei sellaisia määräyksiä ole otettu. Euroopan neuvoston ministerikomitea on kuitenkin 19.1.2000 hyväksymässään suosituksessa esittänyt asiasta näkökohtia.

Komitean suosituksen mukaan tavoitteena tulisi olla se, että loukattu osapuoli pyrittäisiin kansallista lainsäädäntöä soveltamalla tai tällaista lainsäädäntöä kehittämällä saattamaan samaan asemaan, jossa hän oli ennen ihmisoikeusloukkausta. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon, millaisia kielteisiä seurauksia kansalliseen tuomioon liittyy ja millaisia korvauksia ja hyvityksiä loukattu on jo saanut.

X on tuomittu rikoksesta rangaistukseen hänen ammatinharjoittamiseensa liittyvässä asiassa. Tuomio on todettu virheelliseksi. Tuomion purkaminen ei ole X:lle merkityksetöntä, vaikkakin EIT:n tuomion ja valtion maksamien korvausten voidaan arvioida lieventäneen ihmisoikeusloukkauksen seurauksia.

Edellä mainituilla perusteilla päädyn esittelijän mietinnön mukaiseen lopputulokseen.