14.3.2008

Asian tausta

A ja B olivat 2.10.2003 allekirjoittaneet sopimusosituskirjan. Sen mukaan B oli saanut omistukseensa puolisoiden yhteisesti omistaman omakotitalokiinteistön sekä henkilöautonsa ja hän oli ottanut yksin vastattavakseen kaikki puolisoiden velat. A oli puolestaan pitänyt oman henkilöautonsa ja saanut pesän ulkopuolisista varoista tasinkoa 60 000 euroa. Lisäksi oli sovittu, että molemmat pitävät kaiken henkilökohtaisen irtaimistonsa, nimissään olevat pankkitilinsä sekä koti-irtaimistosta erikseen sopimuksen ulkopuolella sovitut esineet. Sopimuksen mukaan kyse on lopullisesta osituksesta ja puolisot sitoutuivat olemaan sitä moittimatta.

Ositusperusteen syntyhetkellä B oli omistanut myös Oy B:n osakekannan sekä osamaksulla ostetun moottoripyörän. Kyseisiä omaisuuseriä ei ollut mainittu ositussopimuksessa, vaikka niiden olemassaolo oli ollut osapuolten tiedossa ositusta tehtäessä.

Hakemus Lahden käräjäoikeudessa

Hakemuksessaan A pyysi, että hänen ehdottamansa asianajaja määrätään pesänjakajaksi toimittamaan omaisuuden ositus A:n ja B:n välillä. Ositusta tehtäessä A ei ollut ollut tietoinen siitä, että kummankin puolison omistama kaikki omaisuus oli ositettavaa omaisuutta ja että siten myös B:n omistamat yhtiön osakkeet ja tämän moottoripyörä kuuluivat osituksen piiriin. Kun kaikkea omaisuutta ei ollut ositettu, tuli ositusta täydentää. A:n ei voitu katsoa menettäneen ositusvaadettaan, koska osituksen toimittamisen jälkeen B:n omistukseen oli jäänyt tämän ositusperusteen syntyhetkellä omistama merkittävä omaisuus, jota ei ollut kirjattu ositussopimukseen eikä muutoinkaan otettu huomioon osituksen pohjana olevissa laskelmissa.

Vastaus

B vastusti pesänjakajan määräämistä. Pesänjakaja voitiin määrätä vain, jos asianosaiset eivät olleet päässeet osituksesta sopimukseen. Hänen ja A:n omaisuus oli kuitenkin ositettu kokonaisuudessaan sopimuksella 2.10.2003, ja A:n tarkoittamat omaisuuserät oli yhteisestä sopimuksesta jätetty mainitsematta sopimuksessa. Yhtiön osakekanta oli ositussopimuksessa huomioitu niin, että yhtiölle kuuluva auto oli otettu huomioon osituksessa B:n omaisuutena ja sen arvo oli sovittu yhtiön arvoksi. Moottoripyörä oli hankittu osamaksulla, ja velka oli jäänyt B:n vastattavaksi. Ositussopimuksen maininta siitä, että molemmat saivat pitää henkilökohtaisen irtaimistonsa, sisälsi sekä osakkeet että moottoripyörän.

Osapuolten tarkoitus oli ollut säilyttää B:n omistuksessa yhteinen koti lasten takia sekä B:n yritys ja työpaikka. Sopimuksen mukaan ositus oli lopullinen eikä sitä ollut moitittu. Pesänjakajan määrääminen lähes kolme vuotta sopimusosituksen jälkeen oli kohtuutonta.

Kun otettiin huomioon tasinko, auto ja lisäksi osituksen ulkopuolella sovittu A:lle maksettu asumisoikeusmaksu, A oli osituksessa saanut enemmän kuin mitä ennen sopimusositusta tehdyssä luonnoksessa oli laskettu.

Käräjäoikeuden päätös 4.8.2006

Käräjäoikeus lausui, että oikeuskäytännössä vakiintuneesti sovellettavan keskittämisperiaatteen mukaan aviovarallisuussuhteen purkamiseen liittyvät riitaiset kysymykset kuuluivat osituksessa ensisijaisesti pesänjakajan ratkaistaviksi.

Korkein oikeus oli ratkaisussaan KKO 2001:56 soveltanut keskittämisperiaatetta todeten, että siitä oli aihetta poiketa vain, jos oli selvää, ettei hakijalla ollut enää ositusvaadetta, tai että hakija toimi ilmeisessä oikeuden väärinkäyttötarkoituksessa. Pesänjakajan ratkaistavaksi jätettiin, oliko osituksesta sovittu jo lopullisesti, tai oliko hakija menettänyt ositusvaateensa ajan kulumisen ja passiivisuutensa perusteella. Ratkaisussa osapuolet eivät olleet tehneet kirjallista ositussopimusta.

Nyt käsillä olevassa asiassa oli esitetty osituksen muotovaatimukset täyttävä kirjallinen ositussopimus, joka oli sanamuotonsa mukaan lopullinen ja jota ei ollut moitittu. Näin ollen kyse ei lähtökohtaisesti ollut siitä, että ositus olisi ollut kokonaan toimittamatta ja tulisi saada joutuisasti alkamaan. Kyse ei ollut myöskään ennestään tuntemattoman omaisuuden ilmaantumisesta pesään.

Lisäksi oli otettava huomioon, että pesänjakajalla oli oikeus palkkioon ja kulukorvaukseen pesän varoista. Hakemusta vastustanut B omisti nyt ositettaviksi vaaditut varat, ja suuremman osan asianosaisten koko avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Hakemuksen hyväksyminen aiheuttaisi hänelle siis suuremman kuluriskin kuin hakijalle. Jos pesänjakaja määrättäisiin, tämän tehtävänä olisi ennen osituksen toimittamista ratkaista kysymykset ositusvaateen menettämisestä sekä siitä, aiheuttiko osituksen täydentäminen käytännössä varallisuudensiirtoja. Lopputuloksena saattaisi olla jaon jääminen ennalleen, mutta pesänjakajan palkkio ja kulukorvaukset olisi silti maksettava.

Täten käräjäoikeus katsoi aiheelliseksi tutkia kysymyksen ositusvaateen menettämisestä jo pesänjakajan määräämistä koskevassa asiassa.

Mainitsemillaan perusteilla käräjäoikeus katsoi A:n tietoisesti hyväksyneen sen, että yhtiön osakekanta ja moottoripyörä jäivät 2.10.2003 tehdyn osituksen jälkeen B:n omistukseen, ja luopuneen ositusvaateestaan kyseisten omaisuuserien osalta. A oli osituksen lopullisen toimittamisen vuoksi menettänyt ositusvaateensa.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi pesänjakajan määräämistä koskevan hakemuksen.

Asian on ratkaissut notaari Matleena Haapala.

Kouvolan hovioikeuden päätös 21.5.2007

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan sekä toisti käräjäoikeudessa esittämänsä hakemuksen pesänjakajan määräämisestä. A perusteli valitustaan sillä, että käräjäoikeus oli perusteetta poikennut periaatteesta, jonka mukaan pesänjakaja ratkaisi ositukseen liittyvät kysymykset.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Raija Peltonen, Helena Metso ja Riikka Tuomela, joka myös esitteli asian.

Perustelut

1. B:n ja A:n välinen avioero on tullut vireille 30.9.2003 ja heidät on tuomittu avioeroon 2.4.2004. A on vaatinut 15.2.2006 vireille tulleella hakemuksellaan, että pesänjakaja määrätään toimittamaan hänen ja B:n välinen ositus. Vastustaessaan hakemusta B on vedonnut 2.10.2003 päivättyyn sopimusosituskirjaan, jonka mukaisen osituksen puolisot olivat vahvistaneet lopulliseksi ositukseksi välillään ja sitoutuneet olemaan sitä moittimatta. A on puolestaan väittänyt, että kaikkea puolisoiden omaisuutta ei ole ositettu, vaan että osittamatta ovat jääneet eräät B:n omistamat osakkeet ja moottoripyörä.

2. Asiassa on kysymys siitä, onko tässä tilanteessa edellytyksiä määrätä pesänjakaja. Tämä kysymys sisältää myös kysymykset siitä, tutkitaanko A:n väite osituksen osittaisesta toimittamatta jättämisestä pesänjakajan määräämistä koskevassa hakemusasiassa vai tutkiiko väitteen pesänjakaja toimituksessa vai tutkitaanko väite jossakin muussa menettelyssä.

3. Kun B on vedonnut sopimusosituskirjaan, jonka mukaan puolisoiden välinen lopullinen ositus on jo toimitettu, eikä osituskirjaa ole pidettävä ilmeisen pätemättömänä, lähtökohtana on, että sopimus on koskenut kaikkea puolisoiden omaisuutta ja että sopimus sitoo puolisoita. Vasta sitten jos eri oikeudenkäynnissä on vahvistettu, että sopimus ei koske kaikkea puolisoiden omaisuutta, toimitus voidaan aloittaa uudelleen. Toimitusta ei siis voida käynnistää uudelleen pesänjakajan määräämistä hakemalla siinä tarkoituksessa, että kysymys siitä, mitä omaisuutta toimitettu ositus on koskenut, tutkittaisiin jakajan määräämistä koskevan hakemusasian yhteydessä tai että jakaja tutkisi sen toimituksessa.

4. Asiassa ei ole edellytyksiä määrätä pesänjakajaa.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki ja Soile Poutiainen. Esittelijä Lea Nousiainen.