8.1.2008

Nurmeksen käräjäoikeuden tuomio 5.7.2005

Käräjäoikeus tuomitsi A:n, jolle oli määrätty puolustaja ja jolla olisi ollut oikeus oikeusapuun 20 prosentin perusomavastuulla, alentuneesti syyntakeisena tehdystä törkeästä vahingonteosta vankeusrangaistukseen ja velvoitti A:n korvaamaan valtiolle puolustajalle maksetusta korvauksesta omavastuuosuutta vastaavat 633,08 euroa sekä todistelukustannukset 58 euroa.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Lasse Palsio ja lautamiehet.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 21.11.2006

Hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A:n syyksi luettiin ymmärrystä vailla olevana tehty törkeä vahingonteko ja hänet jätettiin rangaistukseen tuomitsematta. A velvoitettiin suorittamaan valtiolle hänen puolustajalleen hovioikeudessa suoritetuista korvauksista omavastuuosuutta vastaavat 227,18 euroa.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden presidentti Markku Arponen sekä määräaikaiset hovioikeudenneuvokset Pekka Pärnänen ja Katriina Rapo.

Perustelut

Käräjäoikeudessa tuomitut korvaukset

1. A on vaatinut, että hänet vapautettaisiin velvollisuudesta korvata valtiolle paitsi hovioikeudessa myös käräjäoikeudessa valtiolle maksettaviksi tuomittuja korvauksia. Käräjäoikeuden osalta tuomittu korvaus koostuu A:n omavastuuosuutta vastaavasta 633,08 euron osasta hänen puolustajalleen maksetusta korvauksesta sekä syyttäjän kuulustuttamille todistajille valtion varoista maksetuista yhteensä 58 euron palkkioista. Syyttäjä on vastauksessaan kiistänyt muutosvaatimuksen näiltä osin katsoen, että se olisi tullut esittää valitettaessa käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen.

2. A oli hovioikeudessa vaatinut, että hänen katsotaan käräjäoikeuden hänen syykseen lukeman teon tehdessään olleen syyntakeeton ja että hänet sen vuoksi jätetään rangaistukseen tuomitsematta, esittämättä sen lisäksi nimenomaisia kohdassa 1 mainittuihin korvauksiin kohdistuvia muutosvaatimuksia. Korkein oikeus toteaa, että rikosasian vastaajalle oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetussa laissa (rikosoikeudenkäyntilaki) asetettu puolustajanpalkkion ja todistelukustannusten takaisinkorvausvelvollisuus ovat pääasiaan nähden siten liitännäisiä seuraamuksia, että A:n muutoksenhakemuksessaan Korkeimmalle oikeudelle esittämä takaisinkorvausvelvollisuuden poistamista koskeva vaatimus voidaan tutkia.

Todistelukustannuksia koskeva korvausvelvollisuus

3. Rikosoikeudenkäyntilain 9 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan vastaaja, joka tuomitaan rangaistukseen tai muuhun rikosoikeudelliseen seuraamukseen, on velvollinen suorittamaan valtiolle valtion varoista maksettavista todistelukustannuksista annetun lain nojalla maksettaviksi määrätyt korvaukset, jos nämä ovat olleet tarpeen asian selvittämiseksi. A on syyllistynyt törkeään vahingontekoon, mutta hänet on ymmärrystä vailla olevana jätetty rangaistukseen tuomitsematta. Säännöksessä mainitut korvausvastuun edellytykset eivät niin ollen täyty, joten A tulee vapauttaa velvollisuudesta korvata todistelukustannukset valtiolle.

Puolustajalle maksettuja korvauksia koskeva takaisinkorvausvelvollisuus

4. Kysymys on lisäksi siitä, onko A pääasian päätyttyä kerrotuin tavoin rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 11 §:n nojalla velvollinen korvaamaan valtiolle oikeusavun omavastuuosuuttaan vastaavan määrän hänen puolustajalleen valtion varoista maksetuista korvauksista.

5. Mainitun säännöksen mukaan, jos tuomioistuin toteaa epäillyn syyllistyneen rikokseen, jonka esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten hänelle on määrätty puolustaja, hänet on velvoitettava korvaamaan valtiolle sen varoista lain 10 §:n nojalla maksetut korvaukset. Jos epäilty täyttää oikeusapulaissa tarkoitetut oikeusavun saamisen taloudelliset edellytykset, korvaus ei saa olla suurempi kuin oikeusapulain mukainen korvaus olisi.

6. Rikosoikeudenkäyntilain 2 luvun 11 §:n mukaan korvausvelvollisuus voidaan määrätä vain sille, jonka todetaan syyllistyneen rikokseen. Rikos on tunnusmerkistönmukaisesti oikeudenvastainen teko, joka osoittaa tekijässään syyllisyyttä. Syyllisyysvaatimus sisältää tekijän syyntakeisuuden ja arvion tekijän menettelyn moitittavuudesta. Tämä seikka puoltaisi tulkintaa, jonka mukaan syyntakeetonta vastaajaa ei voitaisi velvoittaa korvaamaan valtiolle hänelle määrätylle puolustajalle valtion varoista maksettua palkkiota ja kulukorvausta.

7. Asiaa on kuitenkin tarkasteltava myös ottaen huomioon kuluvastuun rikosasioissa yleensä sekä valtion osallistumista vastaajan oikeudenkäyntikuluihin koskevat järjestelyt.

8. Ratkaisussaan 2007:9 (kohta 7) Korkein oikeus on viitannut rikosasioiden oikeudenkäyntikuluja koskevaan rikosoikeudenkäyntilain 9 lukuun, josta ilmenee, että vastaaja joutuu itse vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan, jos syyte hyväksytään. Mutta jos syyttäjän syyte tai muu vaatimus hylätään, jätetään tutkimatta tai jää sillensä, valtio on lain 9 luvun 1 a §:n 1 momentin mukaan vastaajan vaatimuksesta velvollinen korvaamaan vastaajan kohtuulliset oikeudenkäyntikulut.

9. Arvioidessaan nyt kysymyksessä olevaa tilannetta, jossa syytettä ei ole hylätty, vaan vastaajan on näytetty tehneen teon, josta syyttäjä on vaatinut hänelle rangaistusta, mutta hänet on jätetty siitä ymmärrystä vailla olevana rangaistukseen tuomitsematta, Korkein oikeus katsoo, että edellä tarkasteltujen sääntelyn ja periaatteiden valossa vastaajalla ei ilmeisestikään olisi oikeutta saada valtion varoista korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Näin ollen myöskään A:n puolustajalle maksettuja korvauksia ei tule jättää valtion vahingoksi. A:n on siten korvattava valtiolle omavastuuosuuttaan vastaava määrä hänen puolustajalleen käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa maksetuista korvauksista.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siltä osin kuin A on velvoitettu korvaamaan valtiolle todistelukustannukset 58 euroa. A vapautetaan korvausvelvollisuudesta tältä osin. Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Mikko Tulokas, Mikael Krogerus, Juha Häyhä ja Ilkka Rautio. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.