19.2.2008

Yksityistietoimitus

Vesankajärven ranta-alueelle 1.8.1995 vahvistetussa rantaasemakaavassa alueella sijaitsevien vapaa-ajankiinteistöjen kulkuyhteys yleiselle tielle oli järjestetty K:n tien ja L:n tien yksityisteiden kautta.

Useat K:n tien osakkaat olivat hakeneet yksityistietoimitusta K:n tien ja S:n yksityisteiden yhdistämiseksi rakentamalla uusi tie suurimmalta osalta tilan alueelle. Toimituksessa 3.5.2005 päätettiin, ettei alkuperäisen hakemuksen mukainen linjaus ollut hyväksyttävissä, koska nykyiset tieyhteydet palvelivat jo tyydyttävästi toimitusalueen loma-asutuksen tarpeita ja koska esitetystä tiestä aiheutuisi hakemuksen kohteena olevalle kiinteistölle huomattavaa haittaa. Päätöksen kuultuaan toimituksessa saapuvilla olleet hakijat esittivät, että uusi tieyhteys voitaisiin perustaa K:n tien ja S:n yhdistämiseksi maastossa jo olevan polun ja sähkölinjan sijainteja noudattaen tilojen X ja Y alueille.

Toimitus keskeytettiin ja jatkokokouksesta tiedotettiin muun ohessa S:n yksityistien tiekunnalle. Kutsussa ilmoitettiin nimenomaisesti, ettei toimituksessa käsiteltäisi lainkaan S:n yksityistiehen liittyviä asioita. S:n yksityistien tiekunta paitsi antoi vastineen, oli myös jatkokokouksessa edustettuna. Tieoikeutta kiinteistöjensä tarpeisiin hakivat enää Å:n tilan omistajat C ja D sekä Z:n tilan omistajat E ja F.

Toimituksessa perustettiin tiloille Å ja Z K:n ja S:n yksityisteiden välille aikavälin 1.11. - 30.4. voimassa oleva 8 metriä leveä tieoikeus tilojen X ja Y alueille toimituskartasta ilmenevää reittiä myöten siten, että oikeuden saajien tuli asettaa lukittava portti K:n yksityistien puoleiseen päähän. Uusi tieyhteys oli tarpeen etenkin talvikaudella työmatkaliikenteeseen, koska kiinteistöillä ainakin pääasiallisesti asuttiin ja koska loma-asutusta varten perustettujen tieyhteyksien käyttämisessä oli ilmennyt huomattavia vaikeuksia lähdettäessä töihin lumisena aikana ja varhain aamulla. Suoritetuissa katselmuksissa oli lisäksi ilmennyt, ettei halutusta tieoikeudesta aiheutuisi rasitetuille kiinteistöille juuri minkäänlaista haittaa ja että mahdollinen haitta olisi kohtuullistettavissa rajoittamalla tieoikeus talvikauteen.

Kuopion käräjäoikeuden maaoikeutena antama tuomio 28.9.2006

S:n yksityistien tiekunta sekä sen osakkaat A ja B valittivat maaoikeuteen ja vaativat yksityistietoimituksen kumoamista. C, E ja F kiistivät muutosvaatimuksen.

Maaoikeus lausui käsittelyratkaisunaan, että asianosaiset olivat ilmoittaneet suostuvansa siihen, että maaoikeus ratkaisi samalla kertaa yksityisistä teistä annetun lain (yksityistielaki) 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun riidan oikotien rakentamisesta sekä sanotun lain 9 §:n 1 momentin mukaisen kysymyksen lisätieoikeuden myöntämisestä S:n yksityistiehen tieoikeuden hakijoille. Sen vuoksi ja painaviksi katsottavista prosessiekonomisista syistä johtuen maaoikeus päätyi siihen, että se ratkaisi samalla kertaa kysymykset oikotien rakentamisesta sekä lisätieoikeuden myöntämisestä.

Maaoikeus lausui toimittamaansa katselmukseen viitaten, että matka Å:n tilalta Jyväskylä - Keuruu valtatielle ja lähimmälle linja-autopysäkille lyhenisi haetun tieoikeuden myötä viidestä kilometristä noin kahteen kilometriin, että rakennettavaksi aiotun oikotien pituus olisi noin 350 - 400 metriä eikä se kulkenut asuinrakennusten, talouskeskusten tai pihamaan läheltä eikä myöskään peltojen poikki.

Maaoikeus katsoi tehtyjen katselmushavaintojen ja istunnossa esille tulleiden seikkojen perusteella, että hakijakiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä varten oli tärkeä saada haettu kulkuyhteys toisten kiinteistöjen kautta, koska matka hakijakiinteistöiltä Jyväskylä - Keuruu valtatielle ja lähimmälle linja-autopysäkille lyheni useita kilometrejä ja koska talvikunnossapito helpottui uuden tien myötä. Haetusta tieoikeudesta ja lisätieoikeudesta siihen liitetyt rajoituksetkin huomioon ottaen ei aiheutunut huomattavaa haittaa millekään kiinteistölle.

Maaoikeus, samalla kun se hylkäsi valituksen, myönsi C:lle, D:lle sekä E:lle ja F:lle yksityistietoimituksessa määrätyn tieoikeuden lisäksi oikeuden käyttää S:n yksityistietä toimituksessa mainituin rajoituksin.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Ari Kyllönen, maaoikeusinsinööri Leo Kotilainen (eri mieltä) sekä lautamiehet V ja W (eri mieltä).

Eri mieltä ollut maaoikeusinsinööri Kotilainen lausui käsittelyratkaisun osalta, ettei maaoikeus voinut ratkaista yksityistielain 9 §:n 1 tai 2 momentissa tarkoitettuja kysymyksiä lisätieoikeuden myöntämisestä S:n yksityistiehen, koska tätä kysymystä ei ollut käsitelty toimituksessa.

Pääasian osalta Kotilainen lausui, että hakijakiinteistöille johti hyväkuntoinen, lähes paikallistietasoa vastaava yksityistie, jota käyttäen matka lähimmälle yleiselle tielle ei ollut olennaisesti pitempi, kuin mitä se olisi uutta tielinjaa pitkin. Katselmuksessa ei ollut tullut esiin seikkoja, jotka olisivat osoittaneet, että talvikunnossapito olisi ollut erityisen vaikeaa, sillä tie kulki metsäisessä maastossa eikä tiellä ollut tuiskulle alttiita aukeita paikkoja. Tiellä ei myöskään ollut tavanomaista jyrkempiä mäkiä. Jalankulkijat eivät tarvinneet eikä heille voitukaan yksityistielain säännöksen huomioon ottaen perustaa tieoikeutta.

Hakijoiden käyttämän K:n tien tieosakkaat olivat suurimmaksi osaksi vapaa-ajanasuntojen omistajia. Asiakirjoista ja maaoikeuden istunnossa saadun selvityksen mukaan ainakin E ja F olivat hakeneet Jyväskylän maalaiskunnalta poikkeamislupaa ranta-asemakaavan määräyksistä muuttaa vapaa- ajan asuntonsa vakituiseksi asunnoksi, mutta hakemus oli hylätty. Osoitetietojen mukaan C ja D asuivat vakituisesti Jyväskylässä. Yksityistietoimituksessa hakijat olivat perustelleet hakemustaan sillä, että uusi tieyhteys olisi ollut tarpeen etenkin talvikaudella, koska heidän olisi tullut päästä ajamaan käyttökelpoista reittiä myöten työpaikoilleen. Koska hakijoiden omistamat kiinteistöt olivat vapaa-ajanasuntoja, ei heillä ollut tarvetta saada mainitsemillaan perusteilla uutta tieyhteyttä. Lisäksi uudesta tieyhteydestä tulisi aiheutumaan yksin heidän kustannettavakseen jääviä kustannuksia tien rakentamisesta sekä oman tien kunnossapidosta. Uusikin tieyhteys tulisi siltä ulospääsyn varmistamiseksi edellyttämään auraamista samoin kuin K:n tie. Sekä vapaa-ajanasunnoille että maaseudulla sijaitseville vakituisille asunnoille kuljettiin poikkeuksetta omalla autolla, joten vetoaminen linja-autopysäkille lyhenevään matkaan ei ollut perusteltua.

Katselmushavaintojen mukaan S:n yksityistien vaikutuspiirissä olleet kiinteistöt olivat ympärivuotisia asuntoja ja osa niistä sijaitsi 10 - 20 metrin etäisyydellä tiestä. Tien varteen oli sijoitettu vahvistettavana olevan yleiskaavan mukaan kahdeksan uutta ympärivuotiseen asumiseen tarkoitettua rakennuspaikkaa. S:n yksityistie oli huomattavasti kapeampi kuin K:n tie.

Lopuksi Kotilainen lausui, että S:n yksityistiehen myönnetystä tieoikeudesta aiheutui entiset ja tulevassa kaavassa suunnitellut uudet tienkäyttäjät huomioon ottaen tien varressa asuville kiinteistöille huomattavaa haittaa. Hakijakiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä varten ei ollut tärkeää saada uutta kulkuyhteyttä toisen kiinteistön ja ennestään olevan tien kautta.

Kotilainen samalla, kun hän hyväksyi valituksen, tieoikeuden perustamisen edellytysten puuttuessa kumosi toimituksen.

Lautamies X oli samaa mieltä kuin maaoikeusinsinööri Kotilainen.

Perustelut

1. Toimituksessa on annettu K:n yksityistien osakastiloille Å ja Z tieoikeus tilan Y:n ja tilan X:n alueille toimituskartasta ilmenevään paikkaan ja toimituksessa määrätyin ehdoin. Tällä tavoin on muodostunut oikeus yhdystiehen K:n yksityistieltä S:n yksityistielle. Sen sijaan toimituksessa ei ole ollut käsiteltävänä Å:n ja Z:n tilojen oikeus saada käyttää S:n yksityistietä. Maaoikeuteen ovat valittaneet S:n yksityistien tiekunta ja kaksi sen osakasta.

2. Maaoikeus on hyväksynyt toimituksessa tehdyn ratkaisun. Lisäksi se on ottanut viran puolesta käsiteltäväksi tieoikeuden myöntämisen Å:n ja Z:n tiloille olemassa olevaan S:n yksityistiehen. Maaoikeuden tuomiolla tämä tieoikeus on perustettu.

3. Yksityisistä teistä annetun lain 38 §:n 3 momentin mukaan vireillä olevan toimituksen yhteydessä voidaan päättää tieoikeuksien perustamisesta muuhunkin kuin toimitusmääräyksessä tarkoitettuun tiehen, jos tiet liittyvät toisiinsa ja toimituksen tällainen laajentaminen on tarpeellista. Näin ei kuitenkaan tässä tapauksessa ole tehty. Maaoikeudessa ei ole ollut mahdollista asianosaisten suostumuksellakaan ottaa ratkaistavaksi sellaista kysymystä, jota ei ole toimituksessa käsitelty. Maaoikeuden ratkaisu on lisäksi ollut sinne valittaneille vastainen. Kun vastapuoli ei ollut valittanut, tällaista ratkaisua ei olisi saanut tehdä.

4. Tämän jälkeen tulee harkittavaksi, voidaanko asia ratkaista välittömästi Korkeimmassa oikeudessa vai onko se palautettava toimituksessa uudelleen käsiteltäväksi. Toimituksessa perustettu tieoikeus ei ole johtanut siihen tulokseen, johon toimituksen hakijat ovat pyrkineet. Heidän tarkoituksenaan on ollut saada olemassa olevaa tieyhteyttä lyhempi ja talvella helppohoitoisempi yhteys yleiselle tielle. Tämä tarkoitus ei ole toteutunut, kun kysymystä tieoikeudesta olemassa olevaan S:n yksityistiehen ei toimituksessa ollut ratkaistu. Näin ollen myöskään ne haitat, jotka lisääntyvästä liikenteestä S:n yksityistielle aiheutuisivat, eivät ole voineet olla toimituksessa arvioitavina. Myöskään se, onko uuden tieyhteyden perustamiselle yleensä edellytyksiä, ei ole siten voinut tulla kaikki näkökohdat huomioon ottavalla tavalla arvioiduksi. Mainitut seikat huomioon ottaen Korkeimmalla oikeudella ei ole edellytyksiä ottaa ratkaistavaksi kysymystä siitä, onko toimitukseen ryhtymiselle ollut edellytyksiä. Sen vuoksi asia tulee palauttaa toimituksessa käsiteltäväksi.

5. Toimituksessa tulee haetuista tieoikeuksista päätettäessä kiinnittää huomiota myös yksityistielain 103 §:ssä säädettyjen edellytysten täyttymiseen.

Päätöslauselma

Maaoikeuden tuomio kumotaan. Asia palautetaan toimitukseen, jossa asia on viran puolesta otettava uudestaan käsiteltäväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Mikael Krogerus, Gustav Bygglin, Juha Häyhä ja Timo Esko. Esittelijä Elisa Mäntysaari.