5.12.2008

Asian tausta

Vakuutusyhtiö oli 15.3.2002 antamallaan päätöksellä myöntänyt Jari A:lle 6.2.1999 sattuneen tapaturman aiheuttamasta pysyvästä haitasta haittarahaa haittaluokan viisi mukaan oikean yläraajan vamman johdosta.

A haki uuden selvityksen johdosta suurempaa haittarahaa.

Keskinäisen Vakuutusyhtiö Fennian päätös 9.12.2004

Vakuutusyhtiö hylkäsi 9.12.2004 antamallaan päätöksellä A:n hakemuksen eikä korottanut haittaluokkaa. Vakuutusyhtiö katsoi, että A:lla todetut jalkaoireet, vasemman yläraajan oireilu sekä lannerangan neljännessä nikamavälissä todettu oikeanpuoleinen välilevyn esiinluiskahdus eivät olleet johtuneet 6.2.1999 sattuneesta tapaturmasta, eikä niitä näin ollen voitu ottaa huomioon haittaluokan suuruutta määrättäessä.

Tapaturmalautakunnan päätös 9.6.2005

A haki muutosta tapaturmalautakunnalta, joka hylkäsi A:n valituksen. Perustelujensa aluksi lautakunta toisti haittarahaa koskevat tapaturmavakuutuslain 18 a §:n säännökset ja sosiaali- ja terveysministeriön tapaturmavakuutuslain 18 a §:ssä tarkoitetusta haittaluokituksesta antaman päätöksen (1012/1986; haittaluokituspäätös) 1 §:n 2 momentin ja 3 §:n A 2 kohdan säännökset, jonka jälkeen lautakunta lausui:

A:lle 6.2.1999 sattuneen tapaturman seurauksena korvaukseen oikeuttaa oikean yläraajan vamma. Korvaukseen eivät oikeuta jalkaoireet, vasemman yläraajan oireilu, lannerangan IV nikamavälissä todettu oikeanpuoleinen välilevyn esiinluiskahdus sekä kaularangassa todetut muutokset.

Tapaturmavammasta johtuvaa pysyvää haittaa ei voida lääkärinlausunnoissa esitetyn tilakuvauksen perusteella arvioida haittaluokkaa viisi suuremmaksi, kun haittaluokan määrittelyyn sovelletaan haittaluokituksesta annetun päätöksen yläraajavammoja koskevia 3 §:n A 2 kohdan mukaisia arviointiperusteita. Haittaluokan suuruutta määrättäessä otetaan huomioon vain tapaturmavammasta aiheutuva pysyvä haitta, mutta ei tapaturmasta riippumattomia muita sairauksia.

Vakuutusoikeuden päätös 11.9.2007

Vakuutusoikeus, jolta A haki muutosta, hylkäsi valituksen. Perusteluinaan vakuutusoikeus lausui:

Vakuutusoikeus hyväksyy tapaturmalautakunnan päätöksen perustelut. Esitetyn uuden selvityksen ei voida katsoa aiheuttavan muutosta korvausharkintaan.

Lisäksi vakuutusoikeus ilmoitti, että sen päätös perustui tapaturmavakuutuslain 18 a §:n 1 ja 2 momenttiin ja haittaluokituspäätöksen 1 §:ään ja 3 §:n A 2 kohtaan.

Asian ovat ratkaisseet vakuutusoikeuden jäsenet Osmo Kurki, Åsa Morelius-Ekelund, Jyrki Salmenkivi, Minna Etu-Seppälä ja Nikolas Elomaa. Esittelijä Johanna Ehtamo-Kettunen.

Perustelut

1. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko vakuutusoikeus perustellut päätöksensä lainmukaisesti.

2. Vakuutusoikeuslain 16 §:n 1 momentin nojalla asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa sovelletaan hallintolainkäyttölakia, jollei erikseen toisin säädetä. Hallintolainkäyttölain 53 §:n mukaan päätös on perusteltava ja perusteluista on ilmettävä, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun ja millä oikeudellisella perusteella siihen on päädytty.

3. Tässä tapauksessa vakuutusoikeudessa on ollut kysymys siitä, onko A:lla esittämänsä uuden selvityksen johdosta oikeus tapaturmavakuutuslain mukaiseen korvaukseen, erityisesti aikaisempaa suurempaan haittarahaan jalkaoireista, vasemman yläraajan oireilusta, lannerangan IV nikamavälissä todetusta oikeanpuoleisesta välilevyn esiinluiskahduksesta sekä kaularangassa todetuista muutoksista. Asiassa on tullut ratkaista ensin se, ovatko vammat 6.2.1999 sattuneen tapaturman seurausta.

4. Vakuutusoikeuden päätöksestä ilmenee ratkaisun lopputulos, jonka mukaan A:n valitus on hylätty, ja mihin lainkohtiin ratkaisu perustuu. Sen sijaan päätöksestä ei ilmene se, millä asiallisilla ja oikeudellisilla perusteilla vakuutusoikeus on päätynyt siihen, etteivät 3. kohdassa mainitut vammat ole olleet tapaturman seurausta tai millä muulla perusteella A ei ole oikeutettu vaatimaansa korvaukseen. Perusteluista puuttuvat näin ollen kokonaan sen perusteena olevat seikat ja ratkaisuun johtanut oikeudellinen päättely.

5. Vakuutusoikeus on lausunut, että se hyväksyy tapaturmalautakunnan perustelut. Tämä voi riittää lainmukaiseksi perusteluksi, jos lautakunnan ratkaisun perustelut ovat kaikin osin hallintolainkäyttölain 53 §:n mukaiset ja kattavat myös sen oikeudenkäyntiaineiston, jonka perusteella valitus ratkaistaan vakuutusoikeudessa.

6. Myös tapaturmalautakunnan ratkaisusta ilmenevät ratkaisun lopputulos ja ratkaisun perusteena olevat lainkohdat. Lisäksi lautakunta on todennut yleisesti, että haittaluokan suuruutta määrätessä ei oteta huomioon tapaturmasta riippumattomia sairauksia. Kuitenkaan lautakunnan ratkaisun perusteluista ei ilmene, millä perusteilla lautakunta on päätynyt siihen, etteivät 3. kohdassa mainitut A:n vammat ole olleet tapaturman seurausta tai millä muulla perusteella A ei ole oikeutettu vaatimaansa korvaukseen.

7. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että vakuutusoikeus ei ole valituksenalaisessa päätöksessään hallintolainkäyttölain 53 §:ssä säädetyin tavoin perustellut päätöstään siltä osin, kun päätöksellä on evätty A:n vaatima korvaus. Asia on tältä osin palautettava vakuutusoikeuteen.

Päätöslauselma

Vakuutusoikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan vakuutusoikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Kati Hidén, Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Jukka Sippo. Esittelijä Mira Koivumaa.