2.4.2007

Asian tausta ja korvausvaatimus Tampereen käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta 19.1.2005 tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta ja vammantuottamuksesta. Syyttäjän mukaan A oli kuljettanut henkilöautoa tiellä nautittuaan alkoholia niin, että hänen verensä alkoholipitoisuus oli ajon jälkeen ollut 1,84 promillea olosuhteiden ollessa sellaiset, että teko oli ollut omiaan aiheuttamaan vaaraa toisen turvallisuudelle. Edelleen A oli jättänyt noudattamatta punaista liikennevaloa seurauksin, että hänen kuljettamansa auto oli törmännyt vastakkaisesta suunnasta tulleeseen, vasemmalle kääntymässä olleeseen kuorma-autoon, jolloin henkilöauton kyydissä olleet henkilöt olivat loukkaantuneet. A oli menettelyllään aiheuttanut autossa matkustajana olleelle B:lle aivoruhjevamman. B vaati A:lta korvausta liikennevahingon johdosta kärsimästään kivusta ja särystä sekä vaatteiden rikkoutumisesta. Oikeudenkäyntiin kuultavaksi haastettu Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva, jossa henkilöauto oli liikennevakuutettu, oli liikennevakuutuslain 7 §:n 1 momentin nojalla kieltäytynyt maksamasta korvauksia.

Käräjäoikeuden tuomio 3.8.2005

Käräjäoikeus, joka tuomitsi A:n rangaistukseen syytteen mukaisesti, lausui B:n vahingonkorvausvaatimuksen johdosta, että B:n oli A:n kuljettamaan autoon mennessään olosuhteiden johdosta täytynyt olla tietoinen siitä, että A oli nauttinut alkoholia, ja havaita tämän humalatila. Lisäksi B oli istunut ajon aikana auton etupenkillä sylikkäin toisen matkustajan kanssa turvavyötä kiinnittämättä. Hän oli näin myötävaikuttanut vammautumiseensa niin, että A oli velvollinen korvaamaan hänelle vain puolet aiheuttamansa vahingon määrästä eli 375 euroa kivusta ja särystä sekä 75 euroa tuhoutuneista vaatteista eli yhteensä 450 euroa korkoineen. B oli liikennevakuutuslain 7 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut kärsimänsä henkilövahingon syntymiseen siinä määrin, että vakuutusyhtiötä ei tullut velvoittaa suorittamaan B:n vaatimia korvauksia.

Käräjäoikeuden tuomio on lainvoimainen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Arto Lintunen sekä lautamiehet.

Perustelut

Liikennevakuutuslain myötävaikutussäännöksestä

1. Purkuhakemuksen kohteena olevassa tuomiossa on vakuutusyhtiön myöntämään liikennevakuutukseen perustuvan korvausvastuun osalta sovellettu liikennevakuutuslain 7 §:ää, joka koskee henkilö- tai omaisuusvahinkoa kärsineen myötävaikutusta korvattavaan vahinkoon. Pykälän 1 momentin mukaan, jos joku on törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut kärsimänsä henkilövahingon syntymiseen, voidaan korvausta alentaa tai se evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista. Omaisuusvahingosta suoritettavaa korvausta voidaan 2 momentin mukaan vahinkoa kärsineen myötävaikutuksen perusteella alentaa tai se evätä ottaen huomioon vahinkoa kärsineen viaksi jäävä syyllisyyden määrä ja muut olosuhteet.

2. Aikaisemmin 30.6.2002 saakka voimassa olleen liikennevakuutuslain 7 §:n 3 momentin (656/1994) mukaan matkustajalle, joka oli vahingon sattuessa mukana ajoneuvossa tietoisena sen kuljettajan säännöksessä tarkemmin määritellystä humalatilasta, suoritettiin ajoneuvon vakuutuksesta korvausta liikennevahingosta vain erityisestä syystä.

3. Eduskunnalle annettiin 24.5.2002 hallituksen esitys laiksi liikennevakuutuslain 7 §:n muuttamisesta. Esityksessä ehdotettiin liikennevakuutuslain 7 §:ää muutettavaksi siten, että siinä otetaan huomioon Euroopan yhteisön liikennevakuutusta koskevien direktiivien 72/166/ETY, 84/5/ETY ja 90/232/ETY sääntely. Liikennevakuutuslain korvausjärjestelmää ehdotettiin muutettavaksi siten, että ajoneuvossa olleella matkustajalla olisi esityksen mukaan lähtökohtaisesti oikeus saada korvaus henkilövahingoistaan, vaikka kuljettaja olisi syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen. Matkustajan oikeutta korvaukseen voitaisiin kuitenkin alentaa tapauskohtaisesti, jos hän oli myötävaikuttanut vahingon syntymiseen. Matkustajalle aiheutuneen vahingon korvaaminen ei esityksen mukaan aikaisemmasta poiketen edellyttäisi erityistä syytä, vaan lähtökohtana olisi, että vahinko korvataan.

4. Ehdotettu laki liikennevakuutuslain 7 §:n muuttamisesta (548/2002) hyväksyttiin ja tuli voimaan 1.7.2002. Lailla liikennevakuutuslain 7 §:n 3 momenttia muutettiin siten, että sen viimeisen virkkeen mukaan matkustajan korvausta voidaan kohtuuden mukaan alentaa hänen oman myötävaikutuksensa perusteella, jos hän vahingon sattuessa oli mainitussa momentissa tarkoitetun kuljettajan mukana ajoneuvossa.

5. Lainmuutoksen jälkeen eduskunnalle annettiin 18.10.2002 hallituksen esitys laiksi liikennevakuutuslain 7 ja 20 §:n muuttamisesta. Esityksessä ehdotettiin liikennevakuutuslain 7 §:ää muutettavaksi selkeämmäksi säännösten jäsentelyä muuttamalla. Tuolloin voimassa olleen lain 7 §:n 1 momentin säännökset ehdotettiin siirrettäviksi uuteen 1 ja 2 momenttiin siten, että 1 momentti sisältäisi henkilövahinkoja ja 2 momentti esinevahinkoja koskevat myötävaikutussäännökset. Matkustajaa koskevalta osalta uuden 1 momentin ehdotettiin korvaavan tuolloin voimassa olleen 3 momentin viimeisen virkkeen myötävaikutussäännöksen.

6. Ehdotettu laki liikennevakuutuslain muuttamisesta (1144/2002) hyväksyttiin ja tuli voimaan 1.2.2003. Lailla liikennevakuutuslain 7 §:n 1 ja 2 momentit muutettiin nyt kysymyksessä olevan vahingon tapahtuma-aikaan ja nykyisin voimassa olevaan, edellä kohdasta 1 ilmenevään muotoonsa.

Kysymyksenasettelusta

7. Kysymys on hakemuksen kohteena olevan tuomion purkamisesta rikosasiassa tehtyä yksityisoikeudellista vaatimusta koskevalta osalta. Oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 15 §:n mukaan asiassa on sovellettava riita-asiassa annetun tuomion purkamista koskevia säännöksiä.

8. Käräjäoikeus on sovitellut A:n B:lle maksettaviksi tuomittuja vahingonkorvauksia B:n oman myötävaikutuksen perusteella puoleen sillä perusteella, että tämä oli mennyt matkustajaksi A:n kuljettamaan autoon huolimatta siitä, että hänen olisi tullut havaita A:n humalatila, sekä siitä syystä, että B oli istunut auton etupenkillä toisen matkustajan kanssa sylikkäin ilman turvavyötä. Käräjäoikeus on näillä perusteilla velvoittanut A:n suorittamaan B:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 375 euroa ja turmeltuneista vaatteista 75 euroa, molemmat määrät korkoineen. Käräjäoikeus on sitä vastoin katsonut B:n törkeällä huolimattomuudellaan myötävaikuttaneen kärsimänsä henkilövahingon syntymiseen siinä määrin, ettei vakuutusyhtiötä tullut velvoittaa korvaamaan näitä vahinkoja.

9. Hakemuksessa on katsottu, että A:n kuljettaman henkilöauton pakollisen liikennevakuutuksen perusteella vakuutusyhtiöltä vaadittujen korvausten epäämiselle ei ole ollut laillisia edellytyksiä ja että käräjäoikeuden tuomio on siten perustunut ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. Näin ollen tulee arvioitavaksi, onko B:n edellä kuvattu myötävaikutus ollut sellaista, että korvausten epääminen olisi liikennevakuutuslain 7 §:n 1 ja 2 momentin nojalla ollut mahdollista.

Yhteisön oikeuden vaikutuksesta liikennevakuutuslain 7 §:n tulkinnassa

10. Liikennevakuutuslain 7 §:n muuttamiseen johtaneissa esitöissä (HE 73/2002 vp) on viitattu liikennevakuutusta koskevien direktiivien asianomaisiin säännöksiin, joiden pohjalta ajoneuvon matkustajien vakuutusturva Euroopan yhteisön lainsäädännössä määräytyy, ja korostettu niitä vaatimuksia, joita liikennevakuutusdirektiivit asettavat matkustajien vakuutusturvan varmistamiselle. Uudistetussa säännöksessä on tiukennettu edellytyksiä, joiden perusteella matkustajan myötävaikutus voi johtaa vakuutuskorvauksen pienentämiseen tai epäämiseen asettamalla pääsäännöksi, että matkustajalle aiheutunut vahinko korvataan, vaikka kuljettaja on syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen. Euroopan yhteisön lainsäädännön asettamat vaatimukset on siten pyritty ottamaan huomioon liikennevakuutuslain 7 §:ää muutettaessa.

11. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on monesti ja muun muassa tuomiossaan 5.10.2004 yhdistetyissä asioissa C-397/01 - C-403/01 Pfeiffer ym., Kok. 2004, s. I-8835, todennut kansallisten tuomioistuinten tehtävänä olevan nimenomaan varmistaa, että oikeussubjektit saavat sen oikeusturvan, joka heille yhteisön oikeuden säännöksillä myönnetään, ja taata mainittujen säännösten täysi oikeusvaikutus (ratkaisun kohta 111). Kansallisen tuomioistuimen on kansallista lainsäädäntöä soveltaessaan ja erityisesti sellaisia säännöksiä soveltaessaan, jotka on nimenomaan annettu direktiivissä asetettujen edellytysten täytäntöönpanemiseksi, tulkittava kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi ja noudatettava tällä tavoin Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 249 artiklan kolmatta kohtaa (ratkaisun kohta 113).

12. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on 30.6.2005 eli ennen purettavaksi haetun tuomion antamista antanut asiassa C-537/03, Candolin, Kok. 2005, s. I-5745, liikennevakuutusdirektiivien tulkintaa koskevan ennakkoratkaisun, jotka Korkein oikeus oli pyytänyt ennen 1.7.2002 voimassa olleen liikennevakuutuslain 7 §:n 3 momentin (656/1997) tulkintaa koskeneessa asiassa. Ratkaisusta ilmenee, miten liikennevakuutusdirektiivien perusteella annettua lainsäädäntöä on tulkittava silloin, kun kysymys on matkustajan kärsimästä vahingosta.

13. Ennakkoratkaisussaan yhteisöjen tuomioistuin katsoi muun muassa, että jäsenvaltioiden on käytettävä toimivaltaansa yhteisön oikeutta ja erityisesti ensimmäisen direktiivin 3 artiklan 1 kohtaa, toisen direktiivin 2 artiklan 1 kohtaa ja kolmannen direktiivin 1 artiklaa noudattaen. Tarkoituksena on sen takaaminen, että kaikkien matkustajien on voitava saada korvaus pakollisesta liikennevakuutuksesta heidän ajoneuvon aiheuttaman onnettomuuden johdosta kärsimistään vahingoista (ratkaisun kohta 27). Kansalliset säännökset, joilla säännellään ajoneuvon käyttämisestä aiheutuvien vahinkotapahtumien korvaamista, eivät siis voi riistää kyseisiltä säännöksiltä niiden tehokasta vaikutusta (kohta 28). Tämä on vaarana erityisesti, jos kansallisessa säännöstössä yleisin ja abstraktein kriteerein joko evätään matkustajalta oikeus saada korvausta pakollisesta liikennevakuutuksesta tai rajoitetaan tätä oikeutta suhteettomasti yksinomaan sillä perusteella, että matkustaja on myötävaikuttanut vahingon syntymiseen (kohta 29). Vahingonkärsijälle tulevan korvauksen laajuutta voidaan rajoittaa vain poikkeuksellisissa olosuhteissa ja tapauskohtaisen arvioinnin perusteella (kohta 30).

14. Yhteisöjen tuomioistuin vastasi ennakkoratkaisupyynnön kohteena olevassa asiassa esitettyihin kysymyksiin, että tuon asian kaltaisissa olosuhteissa toisen direktiivin 2 artiklan 1 kohta ja kolmannen direktiivin 1 artikla ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa sallitaan evätä matkustajan oikeus saada korvausta pakollisesta liikennevakuutuksesta tai rajoittaa korvausta suhteettomasti sillä perusteella, että hän on myötävaikuttanut kärsimäänsä vahinkoon (ratkaisun kohta 35).

Korkeimman oikeuden johtopäätökset

15. Kun liikennevakuutuslain 7 §:n 1 ja 2 momentin myötävaikutussäännöksiä sovelletaan niiden tarkoituksen mukaisesti, matkustajalle liikennevakuutuksesta maksettavaa korvausta liikennevahingosta voidaan matkustajan oman myötävaikutuksen perusteella alentaa tai korvaus evätä vain silloin, kun vahingon tapahtumaolosuhteet ovat olleet poikkeukselliset. Pääsääntönä on, että matkustajalle aiheutunut vahinko korvataan, vaikka kuljettaja olisikin syyllistynyt törkeään rattijuopumukseen. Korvausoikeuden rajoittaminen edellyttää tapauskohtaista arviointia, eikä rajoittaminen saa olla suhteetonta. Tämä on todettu myös purettavaksi haetun tuomion jälkeen annetussa Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2005:145.

16. Käräjäoikeuden tuomion mukaan B:n myötävaikutus on ilmennyt siinä, että hän on mennyt humalassa olleen A:n kuljettaman henkilöauton kyytiin istuen auton etuistuimella sylikkäin toisen henkilön kanssa ilman turvavyötä. Liikenneonnettomuus on tapahtunut kaupungissa risteysalueella A:n laiminlyötyä noudattaa punaista liikennevaloa. Mitkään seikat eivät kuitenkaan viittaa siihen, että B olisi myötävaikuttanut siihen, miten A on autoa kuljettanut.

17. Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden ratkaisu, sen päädyttyä siihen, ettei B:lle edellä mainituissa olosuhteissa aiheutunutta vahinkoa tullut vahvistaa korvattavaksi osaksikaan liikennevakuutuksesta, on ristiriidassa sen kanssa, mitä edellä on todettu liikennevakuutuslain 7 §:n soveltamisesta matkustajaa kohdanneisiin henkilövahinkoihin. Korvausoikeuden kokonaan epääminen rajoittaa suhteettomasti B:n oikeutta liikennevakuutusturvaan. Tuomio perustuu tältä osin lainkohdan ilmeisesti väärään soveltamiseen. Edellytykset käräjäoikeuden tuomion purkamiselle oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla ovat siten olemassa.

18. Edelleen Korkein oikeus katsoo, että käräjäoikeuden tuomio on vakuutusyhtiön suoritettavaksi tulevan korvauksen osalta välittömästi oikaistavissa, kun hakemuksen perusteella on ratkaistava, vahvistetaanko A:n B:lle maksettavaksi määrätty korvaus liikennevakuutuksesta suoritettavaksi. Vakuutusyhtiö, joka on vastauksessaan tosin katsonut, ettei edellytyksiä tuomion purkamiseen ole olemassa, ei ole kuitenkaan riitauttanut vaatimusta sen suhteen, onko korvaus, sen määräisenä kuin se on tuomittu A:n maksettavaksi, vahvistettavissa suoritettavaksi liikennevakuutuksesta. Tähän nähden ja asiassa muutoin esitetyn selvityksen perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei asian uusi käsittely käräjäoikeudessa ole tässä tapauksessa tarpeellinen, vaan käräjäoikeuden A:n maksettavaksi tuomitsema korvaus voidaan sellaisenaan vahvistaa suoritettavaksi liikennevakuutuksesta.

Lainkohdat

Liikennevakuutuslaki 7 § 1 ja 2 momentti
Oikeudenkäymiskaari 31 luku 7 § 1 momentti 4 kohta ja 14 §

Päätöslauselma

Tampereen käräjäoikeuden tuomio 3.8.2005 nro 3521 puretaan siltä osalta kuin siinä on lausuttu, ettei A:n B:lle maksettaviksi tuomittuja korvauksia ole suoritettava liikennevakuutuksesta.

A:n B:lle maksettaviksi tuomitut korvaukset kivusta ja särystä sekä turmeltuneista vaatteista vahvistetaan suoritettaviksi A:n kuljettaman henkilöauton liikennevakuutuksesta käräjäoikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen 19.1.2005 lukien.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Gustav Bygglin, Pertti Välimäki ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Jukka-Pekka Salonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Lehtimaja: Perustelujen kohtien 1 - 15 sekä käräjäoikeuden tuomion purkamisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Mitä kuitenkin tulee tuomion välittömään oikaisemiseen, totean seuraavan.

Vakuutusyhtiö on vastauksessaan B:n myötävaikutukseen vedoten kokonaan kiistänyt liikennevakuutukseen perustuvan korvausvastuunsa puheena olevasta liikennevahingosta. Kun liikennevahingon tapahtumaolosuhteissa on B:n myötävaikutukseen viittaavia poikkeuksellisia piirteitä, joista myös käräjäoikeuden perusteluissa on lausuttu, esimerkiksi se, että B on istunut auton etuistuimella sylikkäin toisen matkustajan kanssa ilman turvavyötä, katson, että liikennevakuutuksesta suoritettavan korvauksen määrän vahvistaminen, liikennevakuutuslain 7 §:n 1 ja 2 momentit huomioon ottaen, voi soveliaimmin tapahtua Tampereen käräjäoikeudessa. Näin ollen palautan asian käräjäoikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Äänestyksen tulokseen nähden velvollisena lausumaan myös vahvistettavan vakuutuskorvauksen määrästä ilmoitan olevani samaa mieltä kuin enemmistö, ottaen tällöin erityisesti huomioon sen, että jo A:n maksettavaksi tuomittua vahingonkorvausta oli vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla B:n myötävaikutuksen takia soviteltu puoleen täydestä vahingon määrästä.