11.1.2007

Syyte ja vahingonkorvausvaatimus Turun käräjäoikeudessa

Syyttäjä vaati A:lle rangaistusta kolmesta törkeästä maksuvälinepetoksesta ja kolmesta törkeästä väärennyksestä (tekoajat 18.3. - 1.4.1997, 7.5.1997 ja 12.8.1997) sekä B:lle kahdesta törkeästä maksuvälinepetoksesta ja kahdesta törkeästä väärennyksestä (tekoajat 18.3. - 1.4.1997 ja 7.5.1997). A ja B olivat ensimmäisessä tapauksessa Englannista saadulla väärennetyllä shekillä nostaneet silloisen Merita Pankki Oyj:n konttorista 1 888 275,25 markkaa, kun taas seuraavissa tapauksissa eivät A:n ja B:n noin 4,8 miljoonan markan ja A:n noin 3,8 miljoonan markan nostot olleet onnistuneet. Pankista saadut rahat oli viety Englantiin.

Nordea Pankki Suomi Oyj vaati, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan sille vahingonkorvaukseksi kateisiin jääneistä rahoista 317 585,09 euroa korkoineen.

Käräjäoikeuden tuomio 7.6.2004

Käräjäoikeus totesi, että A ja B olivat pääpiirteissään kertoneet asioista samankaltaisesti eivätkä todistajienkaan kertomukset olennaisilta osin poikenneet B:n kertomuksista. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että B olisi ollut tietoinen siitä, että kysymyksessä olevat shekit olivat olleet väärennettyjä ja sopimusasiakirjat tekaistuja.

A oli ollut alle 25-vuotias ensimmäisen shekin lunastuksen aikaan. A ja B olivat uskottavasti kertoneet, että A oli luottanut C-nimiseen henkilöön, jolta shekit oli saatu, eikä A:lla ollut ollut tietoa siitä, että shekit ja asiakirjat olisivat olleet vääriä. Todistajien kertomusten mukaan A oli luottanut erittäin paljon C:hen. Sanottujen todistajien ja A:sta käräjäoikeuden istunnossa saatujen kertomusten pohjalta syntynyt vaikutelma huomioon ottaen oli mahdollista, että A oli saattanut olla niin ymmärtämätön ja C:n ja tämän esittelemän liiketoiminnan lumoissa, että hän ei ollut pystynyt näkemään asiaa, kuten ulkopuolinen olisi sen havainnut.

Koska asia epäselvässä tilanteessa oli ratkaistava syytetyn eduksi, käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi tiennyt shekkien olleen väärennettyjä.

Käräjäoikeus hylkäsi syytteet ja korvausvaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Päivi Ranki ja lautamiehet.

Turun hovioikeuden tuomio 16.11.2005

Syyttäjä ja pankki valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi määrättynä pääkäsittelypäivänä, ettei A ollut saapunut paikalle pääkäsittelyyn, vaikka hänet oli kutsuttu saapumaan henkilökohtaisesti. Poissaolon syystä A oli lähettänyt hovioikeuteen kaksi lääkärinlausuntoa. Hovioikeus totesi, että A:lla oli laillinen este, joka oli lausuntojen mukaan oletettavasti pysyvä. A:n sairauden laatu huomioon ottaen hovioikeus päätti pitää pääkäsittelyn A:n poissaolosta huolimatta. Hovioikeus määräsi A:lle edunvalvojan oikeudenkäyntiin. Pääkäsittelyssä kuunneltiin A:n käräjäoikeudessa antama kertomus nauhalta.

Hovioikeus totesi A:n syytteet kiistäessään vedonneen pääasiassa siihen, että hän oli luottanut C:hen. Hovioikeus oli saanut asiassa sen käsityksen, että A:n aikaisempi liiketoiminta ei ollut ollut kovinkaan laajamittaista ja että tässä asiassa esille tulleet tapahtumat olivat olleet A:n olosuhteisiin nähden poikkeuksellisia sekä liiketoiminnan laadun että siinä esiintyneiden rahasummien suuruuden osalta. Hovioikeus ei pitänyt uskottavana, että normaalissa vientikaupassa liikutellaan näin isoille summille kirjoitettuja shekkejä ja käteistä rahaa jopa kadulla suoraan lähettiautosta kirjekuoressa vastaanottamalla. A:n oli täytynyt selostetuista olosuhteista ymmärtää shekit ja syytteessä luetellut muut asiakirjat väärennyksiksi. A oli näin ollen syyllistynyt syytteessä mainittuihin tekoihin.

Hovioikeus totesi B:n tunteneen A:n jo ennen nyt kysymyksessä olevia tapahtumia. Hän oli ollut ainakin jossain määrin tietoinen A:n aikaisemman liiketoiminnan laadusta ja laajuudesta. B oli tullut A:n kautta ja itsekin tapahtumiin osallisena tietämään, minkälaisesta liiketoiminnasta sekä shekkien ja rahojen liikuttelemisesta maasta toiseen tässä asiassa oli shekkien osalta ollut kysymys. Hovioikeus totesi shekkien maahantuontiin ja rahaksi vaihtoon liittyneen niin paljon erikoisia ja poikkeuksellisia olosuhteita, että B:n lakimiehenä oli täytynyt havaita, että kysymys ei ollut normaaliin vientikauppaan kuuluvista tapahtumista ja ymmärtää shekit liiteasiakirjoineen väärennyksiksi.

A:n rangaistuksen osalta hovioikeus totesi, että sairauden vuoksi A:ta ei ollut voitu kuulla henkilökohtaisesti hovioikeudessa, mutta hän oli puolustajansa ja edunvalvojansa kautta antanut suostumuksensa siihen, että asia voitiin siitä huolimatta käsitellä hovioikeudessa. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:stä ilmenevän pääsäännön mukaan vastaajaa ei voitu tuomita vankeusrangaistukseen, ellei häntä ollut henkilökohtaisesti kuultu pääkäsittelyssä. Hovioikeus totesi, että A:lla oli sairaus, joka ilmeisesti esti pitkään hänen kuulemisensa. Koska A:ta oli kuultu henkilökohtaisesti käräjäoikeudessa ja hänen puolustuksestaan oli hovioikeudessa asianmukaisesti huolehdittu, hovioikeus katsoi, että oikeudenkäynnin kokonaisarvioinnin pohjalta asiaa arvioiden A oli saanut osakseen oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin ja että A siten voitiin edellä mainitun säännöksen estämättä tuomita hovioikeudessa lain edellyttämään vankeusrangaistukseen. Rikoslain 6 luvun 7 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla A:lle tuomittavaa rangaistusta kuitenkin kohtuullistettiin, koska A oli vakavasti sairas.

Hovioikeus tuomitsi A:n kolmesta törkeästä maksuvälinepetoksesta ja kolmesta törkeästä väärennyksestä kolmeksi vuodeksi vankeuteen sekä B:n kahdesta törkeästä maksuvälinepetoksesta ja kahdesta törkeästä väärennyksestä niin ikään kolmeksi vuodeksi vankeuteen. A ja B velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan pankille 317 585,09 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Simo Simola, Raimo Kyllästinen ja Teppo Hurme.

Perustelut

A

1. Hovioikeus on todennut kirjallisten lääkärinlausuntojen perusteella, että A:lla oli ollut laillinen este, joka oletettavasti oli pysyvä, ja päättänyt olla kuulematta A:ta henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä. A:n puolustaja on tällöin määrätty hänen edunvalvojakseen oikeudenkäynnissä. Kuunneltuaan pääkäsittelyssä nauhalta A:n käräjäoikeudessa antaman kertomuksen hovioikeus on, päinvastoin kuin käräjäoikeus, tuominnut A:n törkeistä maksuvälinepetoksista ja törkeistä väärennyksistä yhteiseen kolmen vuoden vankeusrangaistukseen. Lisäksi A on velvoitettu maksamaan pankille korvauksia.

2. Oikeudenkäynnistä rikosasioissa annetun lain 8 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan vastaajaa ei saman luvun 11 ja 12 §:ssä säädetyin poikkeuksin, joista tässä asiassa ei ole kysymys, voida tuomita vankeusrangaistukseen, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu pääkäsittelyssä. Säännös koskee rikosasian oikeudenkäyntimenettelyä sekä käräjä- että hovioikeudessa. Tämän säännöksen mukaan hovioikeus ei siis voi tuomita vastaajaa vankeusrangaistukseen rikoksesta, jota koskeva syyte on käräjäoikeudessa hylätty, ellei häntä ole henkilökohtaisesti kuultu pääkäsittelyssä.

3. Sen sijaan saman pykälän 2 momentin mukaan hovioikeus voi tuomita pääkäsittelyä selvästi pakoilevan vastaajan virallisen syyttäjän tai asianomistajan valituksesta vankeusrangaistukseen rikoksesta, jota koskeva syyte on käräjäoikeudessa hylätty, tai muuttaa käräjäoikeuden tuomitseman sakkorangaistuksen vankeudeksi, vaikka vastaajaa ei ole kuultu henkilökohtaisesti hovioikeuden pääkäsittelyssä. Tämä edellyttää kuitenkin, että vastaajaa on käräjäoikeudessa henkilökohtaisesti kuultu niistä vaatimuksista, joita valitus koskee, ja ettei vastaajan henkilökohtaista kuulemista hovioikeuden pääkäsittelyssä pidetä asian selvittämiseksi tarpeellisena. Lisäksi edellytetään, että vastaajan puolustuksesta pääkäsittelyssä on asianmukaisesti huolehdittu ja että vastaajalle on ilmoitettu siitä, että asia voidaan hänen poissaolostaan huolimatta ratkaista.

4. Edellä selostettu 2 momentin säännös on poikkeus vastaajan henkilökohtaista kuulemista edellyttävästä pääsäännöstä. Säännöstä ei voida pitää tulkinnanvaraisena. Jo sen sanamuodosta ilmenee, että se tulee sovellettavaksi vain silloin, kun poissaolon syynä on pakoilu. Säännös ei näin ollen sovellu tilanteeseen, jossa poissaolon syynä on sellainen sairaus, jonka tuomioistuin katsoo lailliseksi esteeksi.

5. Oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin kuuluvat keskeiset kuulemis- ja välittömyysperiaatteet edellyttävät vastaajan henkilökohtaista kuulemista vakavia rikoksia koskevassa rikosasiassa. Vastaajan kuuleminen on usein tärkeää myös sen vuoksi, että sillä on merkitystä, kuten tässä tapauksessa, myös kanssavastaajien oikeudenkäynnin kannalta. Edunvalvojan määräämisellä vastaajalle ei ole tässä tapauksessa henkilökohtaisen kuulemisen kannalta merkitystä.

6. Mainituista syistä on ollut tärkeää, että asiassa olisi selvitetty perusteellisesti, onko A:n sairaus estänyt hänen henkilökohtaisen kuulemisensa hovioikeudessa. A:n hovioikeudelle toimittamista kahdesta lääkärinlausunnosta on toinen ollut häntä hoitaneen lääkärin antama ja toinen tämän sijaisena toimineen lääkärin antama. Nämä muutaman viikon sisällä laaditut lausunnot ovat koskeneet A:n mahdollisuuksia tulla kuulluksi hovioikeuden tulevassa pääkäsittelyssä. Hoitava lääkäri on todennut lausunnossaan, johon hovioikeus ilmeisesti on perustanut oman arvionsa, ettei hän pystynyt arvioimaan, milloin A merkittävällä todennäköisyydellä voisi tulla kuulluksi ja tuliko tällaista hetkeä olemaan.

7. Korkein oikeus katsoo, ettei A:n hovioikeuteen toimittamien lääkärinlausuntojen perusteella voida arvioida, onko A masennuksensa vuoksi syksyllä 2005 ollut pitkään tai pysyvästi kykenemätön saapumaan oikeuteen ja olisiko häntä voitu kuulla henkilökohtaisesti. Hovioikeuden olisi sen vuoksi tullut omasta aloitteestaan hankkia asiasta lisäselvitystä. Tällaista selvitystä olisi voitu saada esimerkiksi kuulemalla lausunnon antaneita lääkäreitä. Hovioikeus olisi voinut hankkia lausunnoista myös muuta asiantuntijaselvitystä A:n sairauden vaikutuksista hänen henkilökohtaiseen kuulemiseensa. Hovioikeuden ratkaisu tuomita A mainituissa olosuhteissa ehdottomaan vankeusrangaistukseen kuulematta häntä itseään henkilökohtaisesti ei ole ollut lain mukainen.

8. Edellä lausutuilla perusteilla asian käsittelyä on A:n osalta jatkettava hovioikeudessa, jonka tulee tarkemmin selvittää A:n esteen laatu ja pysyvyys sekä ratkaista asia kun edellytykset siihen ovat olemassa.

B

9. B:n väitetyn osallisuuden ja tahallisuuden arviointi syytteessä tarkoitettuihin rikoksiin liittyy läheisesti A:n osallisuuden arviointiin. A:n henkilökohtaisella kuulemisella on siten merkitystä arvioitaessa B:n syyllisyyttä tekoihin. Lähtökohtaisesti B:lle tulee myös turvata oikeus esittää A:lle kysymyksiä. Tätä mahdollisuutta hänellä ei ole hovioikeudessa ollut, joten asian käsittelyä on perusteltua jatkaa hovioikeudessa myös hänen osaltaan.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A ja B on tuomittu asiassa rangaistukseen sekä velvoitettu maksamaan Nordea Pankki Suomi Oyj:lle vahingonkorvausta. Asia palautetaan näiltä osin Turun hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se omasta aloitteestaan uudelleen käsiteltäväkseen ja huomioon ottaen palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Gustav Bygglin, Ilkka Rautio ja Soile Poutiainen. Esittelijä Jarmo Hirvonen.