14.2.2007

Helsingin käräjäoikeuden tuomio 13.9.2004

Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta pahoinpitelystä. Syytteen mukaan A oli tehnyt ruumiillista väkivaltaa B:lle retuuttamalla, tarttumalla käsistä sekä lyömällä tätä kädellä vasempaan poskipäähän. A:n teosta oli B:lle aiheutunut kipua, huomattavaa turvotusta vasempaan poskipäähän sekä osittain sinerrystä tai punoitusta poskipäähän.

B yhtyi syyttäjän rangaistusvaatimukseen ja vaati lisäksi vahingonkorvauksia. A kiisti syytteen ja korvausvaatimukset. Käräjäoikeudessa esitettiin kirjallisena todisteena lääkärinlausunto B:n vammoista sekä kuultiin todistelutarkoituksessa B:tä ja A:ta sekä kahta todistajaa.

Käräjäoikeus lausui tuomionsa perusteluissa, että A oli kiistänyt menetelleensä syytteessä kuvatulla tavalla. A oli kertomansa mukaan mennyt hakemaan omaisuuttaan entisen puolisonsa B:n luota ja osannut odottaa vaikeuksia. B oli useasti ilmoittanut hankkivansa A:lle vaikeuksia ja tästä oli nyt kysymys. B:n kertoman mukaan A oli käynyt hänen kimppuunsa ilmeisesti puhelinta tavoitellen. A oli vääntänyt voimakkaasti käsistä ja lyönyt tai huitaissut B:tä kasvoihin.

Käräjäoikeus totesi, ettei todistaja X ollut ollut väitettynä tapahtumahetkenä sisällä asunnossa. Todistaja oli kuitenkin kuullut B:n huutavan ja mennyt sen vuoksi asuntoon sisälle. Tuolloin B oli ilmoittanut todistajalle, että A oli pahoinpidellyt häntä. A oli kiistänyt tämän. Todistaja ei ollut havainnut B:ssä väkivallan merkkejä.

Käräjäoikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt syytteen mukaiseen pahoinpitelyyn ja hylkäsi syytteen sekä korvausvaatimukset.

Asian ovat ratkaisseet notaari Mikko Ahtola sekä lautamiehet.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.3.2006

Virallinen syyttäjä valitti hovioikeuteen vaatien, että A tuomitaan rangaistukseen pahoinpitelystä käräjäoikeudessa esitetyn syytteen mukaisesti. A vaati syyttäjän valituksen hylkäämistä.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn, jonne oli kutsuttu A ja B todistelutarkoituksessa kuultaviksi sekä todistaja X. B jäi saapumatta hovioikeuden pääkäsittelyyn. Hovioikeus katsottuaan, ettei ollut syytä määrätä B:tä tuotavaksi istuntoon, päätti kuunnella B:n käräjäoikeudessa antaman kertomuksen äänitallenteelta.

Hovioikeus lausui näyttöä arvioidessaan, että A oli myöntänyt ottaneensa B:tä ranteista kiinni tavoitellessaan puhelinta. Todistaja X oli kuullut B:n huutavan apua ja X:n tultua paikalle asuntoon B oli kertonut A:n lyöneen häntä. Todistaja oli ollut suhteellisen kaukana B:stä eikä ollut välttämättä voinut tehdä tarkkoja näköhavaintoja tämän kasvoista. Noin kaksi tuntia tapahtumien jälkeen suoritetussa tutkimuksessa lääkäri oli havainnut B:n poskipäässä syytteessä kuvatut vammat. B oli lääkärille kertonut A:n pahoinpidelleen häntä.

Hovioikeus katsoi, että edellä kerrotut seikat yhdessä tukevat B:n kertomaa tapahtumien kulkua. Näin ollen A oli syyllistynyt syytteessä kerrottuun menettelyyn. Hovioikeus tuomitsi A:n pahoinpitelystä sakkorangaistukseen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Risto Uoti, Ilkka Sinisalo ja Aino Virkkunen.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. A:ta vastaan ajetussa pahoinpitelyä koskevassa rikosasiassa oli käräjäoikeuden pääkäsittelyssä kuultu häntä itseään sekä asianomistaja B:tä todistelutarkoituksessa ja kahta todistajaa. Lisäksi B:n vammoista oli esitetty lääkärinlausunto. Käräjäoikeus oli hylännyt syytteen näytön puuttumisen vuoksi.

2. Syyttäjän valitettua käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeus oli päättänyt toimittaa asiassa pääkäsittelyn, jonne hovioikeus oli kutsunut A:n ja B:n, molemmat henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa kuultaviksi, sekä käräjäoikeudessa kuulluista todistajista toisen. B oli kuitenkin jäänyt saapumatta pääkäsittelyyn. Siitä huolimatta hovioikeus oli päättänyt toimittaa pääkäsittelyn ja kuunnella siinä B:n käräjäoikeudessa antaman kertomuksen äänitallenteelta sekä vastaanottaa muun todistelun.

3. Hovioikeus katsoi syytteen näytetyksi B:n käräjäoikeudessa antaman kertomuksen perusteella, jota hovioikeudessa vastaanotettu muu näyttö tuki. A:n syyksi luettiin syytteen mukaisesti pahoinpitely.

4. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko hovioikeus voinut kyseisessä tilanteessa jättää kuulematta B:tä henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä ja perustaa ratkaisunsa sen sijasta tämän käräjäoikeudessa äänitallenteeseen tallennettuun kertomukseen.

Sovellettavat säännökset

5. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 24 a §:n 1 momentin mukaan, jos käräjäoikeudessa vastaanotettua suullista todistelua ei ole joltakin osin otettava vastaan uudelleen, käräjäoikeudessa kertynyt ääni- ja kuvatallenne voidaan tarvittaessa esittää tarpeellisilta osiltaan hovioikeuden pääkäsittelyssä. Saman luvun 15 §:n 1 momentin mukaan asian ratkaisemisen riippuessa käräjäoikeudessa vastaanotetun suullisen todistelun uskottavuudesta hovioikeuden on toimitettava pääkäsittely ja käräjäoikeudessa vastaanotettu todistelu on tarpeellisilta osin otettava vastaan uudelleen pääkäsittelyssä, jollei estettä ole.

6. Kuten edellä sanotusta ilmenee, hovioikeuden pääkäsittelyssä voidaan käyttää todisteena käräjäoikeudessa äänitallenteeseen tallennettua kertomusta vain, jos todistelua ei ole otettava hovioikeudessa uudelleen vastaan. Tästä johtuu, ettei suullista todistelua, jonka uskottavuuden arvioinnista on hovioikeudessa kysymys, voida ottaa hovioikeuden pääkäsittelyssä vastaan äänitallenteelta, vaan hovioikeuden on silloin kuultava todistajaa tai asianosaista taikka muuta kuultavaa henkilökohtaisesti pääkäsittelyssä. Sen varalta, ettei uudelleen kuuleminen olisi hovioikeudessa enää mahdollista, on oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 2 momentissa säädetty, ettei hovioikeus saa muuttaa käräjäoikeuden tekemää näyttöratkaisua, ellei todistelua erityisestä syystä ole arvioitava toisin tai ellei kysymys ole ratkaisun muuttamisesta rikosasian vastaajan eduksi.

Johtopäätökset

7. A on alemmissa oikeuksissa kiistänyt syytteen. Käräjäoikeuden hylättyä syytteen asia on syyttäjän valituksen johdosta saatettu hovioikeuden käsiteltäväksi, jolloin A on vaatinut valituksen hylkäämistä. A:n ja B:n käräjäoikeudessa todistelutarkoituksessa antamat kertomukset syytteessä tarkoitettujen tapahtumien kulusta ovat keskenään ristiriitaiset. Hovioikeudessa on siten tältä osin ollut kysymys asianosaisten kertomusten uskottavuuden arvioimisesta. B:n kertomuksen luotettavuutta hovioikeus ei ole voinut arvioida pelkästään kuuntelemalla äänitallenteelta hänen käräjäoikeudessa antamansa kertomuksen. Sen vuoksi hovioikeuden olisi oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 15 §:n 1 momentin säännöksen osoittamin tavoin pitänyt ottaa käräjäoikeudessa esitetty suullinen todistelu mainituilta osin uudelleen vastaan hovioikeuden pääkäsittelyssä. Näin ollen hovioikeudella ei ole ollut perustetta käräjäoikeudessa tallennetun äänitallenteen käyttämiseen todisteena asiassa B:n henkilökohtaisen kuulemisen asemesta.

8. Edellä lausutuin perustein Korkein oikeus katsoo, että hovioikeus on menetellyt virheellisesti muuttaessaan käräjäoikeuden tuomiota ja tuomitessaan A:n syytteen mukaisesti näytön uudelleen arvioimisen perusteella ilman, että B:tä oli kuultu henkilökohtaisesti todistelutarkoituksessa hovioikeuden pääkäsittelyssä. Sen vuoksi asia palautetaan hovioikeuteen uudelleen käsiteltäväksi.

Päätöslauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen ja, huomioon ottaen palauttamisen syy, siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas (eri mieltä), Kati Hidén, Pertti Välimäki ja Soile Poutiainen. Esittelijä Timo Ojala.