6.11.2006

Kotkan käräjäoikeuden tuomio 3.9.2004

Asianajaja A, jonka toimisto sijaitsi Anjalankoskella Kouvolan käräjäoikeuden tuomiopiirissä, oli määrätty Kotkasta olevan B:n avustajaksi Kotkan käräjäoikeudessa käsiteltävässä törkeää liikenneturvallisuuden vaarantamista ynnä muuta koskevassa asiassa.

Käräjäoikeus määräsi A:lle maksettavaksi kohtuullisen palkkion tarpeellisista toimenpiteistä ja korvauksen kuluista, mutta hylkäsi vaatimuksen yhden tunnin matka-ajan palkkiosta, koska A:n toimisto ei sijainnut niin kaukana Kotkan käräjäoikeuden Karhulassa olevasta istuntopaikasta, että matka-ajan korvaamiselle olisi ollut perusteet.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Marja Lehtimäki ja lautamiehet.

Kouvolan hovioikeuden päätös 6.10.2005

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänelle maksetaan palkkio myös yhden tunnin matka-ajalta.

Hovioikeus lausui, että oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua. Oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen (palkkioasetus) 4 §:n 3 momentin mukaan matka-ajalta ei määrätä palkkiota, jos asia käsitellään avustajan omalla tuomioistuinpaikkakunnalla.

Säännösten sanamuodot poikkesivat toisistaan. Oikeusapulaki puhui henkilöstä, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, ja asetus taas omasta tuomioistuinpaikkakunnasta.

Oikeusapulain säätämiseen johtaneesta hallituksen esityksestä kävi ilmi, että avustajan matkustamiseen liittyvien lisäkulujen välttämiseksi avustaja yleensä palkataan kyseisessä tuomioistuimessa yleisesti asianajotehtäviä hoitavien avustajien piiristä ja että tätä on kohtuullista pääsääntöisesti edellyttää myös julkista oikeusapua saavalta (HE 82/2001 vp s. 1039).

Oikeusapulailla kumottiin 1.6.2002 laki maksuttomasta oikeudenkäynnistä (87/1073). Viimeksi mainitun lain 15 §:n 1 momentin (105/1998) mukaan avustajalla oli oikeus saada valtion varoista kohtuullinen palkkio työstään ja ajanhukastaan sekä korvaus tarpeellisista kuluistaan. Palkkiota ja kulujen korvausta määrättäessä oli niiden määrään vaikuttavana seikkana otettava huomioon muun muassa se, oliko ollut erityisiä syitä määrätä avustaja tuomioistuinpaikkakunnan ulkopuolelta. Yleisen oikeusavun ja maksuttoman oikeudenkäynnin palkkioperusteista annetun asetuksen (359/1998) 4 §:n 4 momentissa (352/2001) oli puolestaan määrätty, että matka-ajalta ei määrätty palkkiota, jos asia käsiteltiin avustajan omalla tuomioistuinpaikkakunnalla.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin esitöistä ilmeni, että avustajaksi olisi pääsääntöisesti määrättävä tuomioistuinpaikkakunnalla vakinaisesti asianajoa harjoittava lakimies. Jos avustajaksi määrätään muualta kuin tuomioistuinpaikkakunnalta oleva lakimies, palkkio maksettaisiin ottamatta huomioon tämän matkaan kulunutta aikaa, paitsi jos olisi erityisiä syitä korvata myös matkaan kulunut ajanhukka (HE 185/1992 vp s. 2 - 3). Sääntelyn tarkoituksena oli, että muualla kuin tuomioistuinpaikkakunnalla toimivalla avustajalla olisi oikeus saada palkkio matka-ajalta ainoastaan silloin, kun hänen määräämiselleen avustajaksi oli ollut esimerkiksi asian laadun vuoksi erityisiä syitä.

Tarkasteltuaan maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentin (105/1998), oikeusapulain 17 §:n 1 momentin sekä palkkioasetusten 4 §:n 4 momentin (352/2001) ja 4 §:n 3 momentin säännöksiä ja niiden esitöitä, hovioikeus piti kaikkien säännösten kohdalla matka-ajan palkkion säätämisen olennaisena perusteena sitä, että tuomioistuimen tuomiopiirin ulkopuolelta olevalla avustajalla oli oikeus saada palkkio matka-ajalta vain, jos oli ollut peruste, erityinen syy, hänen toimimiselleen avustajana kyseisessä tuomioistuimessa. Esityöt eivät viitanneet siihen, että oikeusapulain 17 §:n 1 momentissa olevalla määritelmällä henkilöstä, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, olisi tarkoitettu muuttaa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain 15 §:n 1 momentissa ollutta sääntelyä ja sen perusteella syntynyttä oikeuskäytäntöä avustajan omasta tuomioistuinpaikkakunnasta. Hovioikeuden mukaan oikeusapulain 17 §:n 1 momentin tulkinnanvarainen sanamuoto sekä sen ja palkkioasetuksen 4 §:n 3 momentin sanamuotojen keskinäinen ristiriita eivät näin ollen antaneet aihetta päätyä siihen, että oikeusapulakia olisi tulkittava edellä selostetusta keskeisestä tarkoituksesta poikkeavasti siitä huolimatta, että tulkinnallisessa tilanteessa oikeusapulaki syrjäyttää alemmanasteisen palkkioasetuksen ja että yksinomaan oikeusapulain sanamuodosta saattaa johtaa oikeuden palkkioon matka-ajalta nyt käsiteltävässä olevassa tapauksessa.

Jos tulkinnassa painotetaan sanamuotoa ja otetaan huomioon kerrotut esityöt, niin yleisesti avustajantehtäviä Kotkan käräjäoikeudessa hoitavaa A:ta olisi säännöksen soveltamisessa matka-ajan osalta kohdeltava samalla tavoin kuin avustajaa, jonka toimisto sijaitsee Kotkan käräjäoikeuden tuomiopiirissä. Tällöin A:lle ei kuuluisi palkkiota matka-ajalta.

Selostetun perusteella hovioikeus tulkitsi oikeusapulain 17 §:n 1 momentin ja palkkioasetuksen 4 §:n 3 momenttia siten, että niillä tarkoitettiin samaa asiaa. Näin ollen tuomioistuimella, jossa avustaja yleensä hoitaa asianajotehtäviä tarkoitettiin avustajan oman tuomioistuinpaikkakunnan tuomioistuinta eli sitä tuomioistuinta, jonka tuomiopiirissä avustajalla on toimisto.

Kouvolaa oli pidettävä palkkioasetuksen 4 §:n 3 momentin mukaisena A:n omana tuomioistuinpaikkakuntana, koska hänen toimistonsa sijaitsi Anjalankoskella Kouvolan käräjäoikeuden tuomiopiirissä. Kouvolan käräjäoikeutta oli siten pidettävä oikeusapulain 17 §:n 1 momentissä tarkoitettuna tuomioistuimena. Näin ollen Kotkan käräjäoikeutta ei ollut pidettävä laissa tarkoitettuna tuomioistuimena, jossa A yleisesti hoitaa asianajotehtäviä. Hoitaessaan Kotkassa asianajotehtäviä A:lla oli oikeus palkkioon matka-ajalta vain, jos hänen avustajana toimimisensa oli ollut perusteltua 17 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin. B:n kotipaikka oli Kotka. Asiassa ei ollut selvitetty, että A:n toimimiselle avustajana olisi ollut säännöksessä tarkoitettu peruste. Näistä syistä A:n käyttäminen avustajana ei ollut perusteltua.

Hovioikeus lausui lisäksi, että käsiteltävänä olevassa tapauksessa ei ollut kysymys harvaanasutusta alueesta johtuvasta oikeuspalvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta kuten Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2004:61.

Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet vahvennetussa jaostossa hovioikeuden jäsenet Pertti Nieminen, Juha-Matti Murto (eri mieltä), Risto Karila, Timo Palmgren (eri mieltä), Helena Hennen, Tarja Huossa ja Anne Hallavainio. Esittelijä Joanna Niemi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot:

Hovioikeudenneuvos Palmgren lausui, että A oli häneltä pyydetyssä lausunnossa selvittänyt harjoittavansa asianajotoimintaa sekä Kotkan että Kouvolan käräjäoikeuksissa jokseenkin tasamääräisesti siten, että ero saattoi olla enintään muutaman prosentin luokkaa. Hänen toimistonsa sijaitsi Kotkan käräjäoikeuden Karhulassa olevasta istuntopaikasta noin 35 kilometrin päässä ja Kouvolan käräjäoikeuden istuntopaikasta noin 12 kilometrin päässä.

Palmgren katsoi, että A:n palkkioasetuksen mukaisena omana tuomioistuinpaikkakuntana oli pidettävä Kouvolaa, koska hänen toimistonsa sijaitsi Anjalankoskella Kouvolan käräjäoikeuden tuomiopiirissä. Käsitettä oma tuomioistuinpaikkakunta oli vakiintuneesti ja pääsääntöisesti tulkittu tällä tavalla. Tulkinta oli myös yleiskielen mukainen ja lisäksi se vastasi ennen oikeusapulakia voimassa ollutta sääntelyä.

Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan ratkaisevaa sen suhteen, maksetaanko avustajalle ilman erityistä perustetta korvaus matkakuluista ja palkkio matka-ajalta, oli kuitenkin se, hoitaako avustaja yleisesti asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa vai ei. Palmgren katsoi, että lainkohtaa ei voi vastoin sen sanamuotoa aikaisemmin voimassa olleen lainsäädännön ja esitöiden perusteella tulkita siten, että sillä tarkoitettiin samaa kuin palkkioasetuksen 4 §:n 3 momentin mukaisella omalla tuomioistuinpaikkakunnalla.

Palmgren katsoi A:n hoitavan yleisesti asianajotehtäviä Kouvolan käräjäoikeuden lisäksi myös Kotkan käräjäoikeudessa. Sen vuoksi A:lla oli oikeus oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaiseen matka-ajan korvaukseen.

Näillä perusteilla Palmgren muutti käräjäoikeuden tuomiota siten, että A:lle maksettiin palkkiota käräjäoikeuden maksaman määrän lisäksi yhden tunnin matka-ajalta 72 euroa ja arvonlisäveron määrä.

Hovioikeudenlaamanni Murto katsoi, että palkkioasetuksen 4 §:n 3 momentin mukainen oma tuomioistuinpaikkakunta tarkoitti niitä käräjäoikeuspaikkakuntia, joissa avustaja yleisesti hoitaa asianajotehtäviä. Käsitettä ei ollut syytä tulkita niin ahtaasti, että se tarkoittaisi vain sitä paikkakuntaa, jossa avustajan toimisto sijaitsee. Yksityisen avustajatoiminnan harjoittaja voi omista liiketaloudellisista lähtökohdistaan valita kaksi tai jopa useampia tuomioistuinpaikkakuntia, joissa hän harjoittaa säännönmukaisesti avustajantoimintaa. Näitä kaikkia oli pidettävä avustajan omina tuomioistuinpaikkakuntina. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentti ei asettanut estettä tulkita palkkioasetusta edellä kerrotulla tavalla vaan päinvastoin säännökset ja niiden esityöt johtivat sanottuun tulkintaan.

A:n toimisto sijaitsi Anjalankoskella Kouvolan käräjäoikeuden tuomiopiirissä, joka ensisijaisesti oli palkkioasetuksessa tarkoitettu A:n oma tuomioistuinpaikkakunta. A oli häneltä pyydetyssä lausumassa selvittänyt, että hän harjoittaa asianajotoimintaa sekä Kouvolan että Kotkan käräjäoikeuksissa jokseenkin tasamääräisesti. A:n toimisto sijaitsee Kotkan käräjäoikeuden istuntopaikasta Karhulasta on noin 35 kilometrin etäisyydellä ja Kouvolan käräjäoikeudesta noin 12 kilometrin etäisyydellä. Edellä oleva osoitti, että A harjoittaa Kotkan käräjäoikeudessa asianajotoimintaa niin laajasti, että myös Kotkan käräjäoikeutta oli pidettävä palkkioasetuksessa tarkoitettuna hänen omana tuomioistuinpaikkakuntanaan. Tällöin hän hoitaessaan toimeksiantoja Kotkan käräjäoikeudessa ei ollut oikeutettu saamaan palkkiota matka-ajalta. Kysymys ei ollut harvaanasutusta alueesta johtuvasta oikeuspalvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta, toisin kuin Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2004:61.

Näillä perusteilla Murto päätyi samaan lopputulokseen kuin enemmistö.

Perustelut

1. A on oikeusapulain mukaan määrättynä yksityisenä avustajana avustanut Kotkasta olevaa päämiestä Kotkan käräjäoikeuden istunnossa Karhulassa. Asiassa on kysymys siitä, onko A:lla oikeus saada palkkio siitä yhden tunnin ajanhukasta, joka on johtunut edestakaisesta matkasta hänen Kouvolan käräjäoikeuden tuomiopiirissä Anjalankoskella sijaitsevasta toimistostaan Karhulaan.

2. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin mukaan yksityiselle avustajalle vahvistetaan kohtuullinen palkkio tarpeellisista toimenpiteistä ja ajanhukasta sekä korvaus kuluista. Jos avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, korvataan matkustamisesta syntyvät lisäkulut ja ajanhukka ainoastaan, jos tällaisen avustajan käyttäminen on perusteltua. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin avustajalle maksettavien palkkioiden ja korvausten perusteista.

3. Yleisen oikeusavun palkkioperusteista annetun asetuksen (palkkioasetuksen) 4 §:n 3 momentin mukaan matka-ajalta ei määrätä palkkiota, jos asia käsitellään avustajan omalla tuomioistuinpaikkakunnalla.

4. Edellä selostetuissa lain ja asetuksen säännöksissä on käytetty erilaisia ilmaisuja määritettäessä avustajan oikeutta palkkioon matka-ajalta, eivätkä ilmaisut ole yksiselitteisiä. "Oma tuomioistuinpaikkakunta" voi tarkoittaa esimerkiksi sitä paikkakuntaa, jolla sekä tuomioistuin että avustajan toimisto sijaitsevat. Se voi kuitenkin tarkoittaa myös sen tuomioistuimen istuntopaikkakuntaa, jonka tuomiopiirissä avustajan toimisto on. Edelleen se voi tarkoittaa, tuomiopiiristä ja toimiston sijaintipaikasta riippumatta, paikkakuntaa, jolla sijaitsevassa tuomioistuimessa avustaja esimerkiksi istuntopaikan läheisyyden tai hyvien liikenneyhteyksien johdosta yleisesti hoitaa avustajan tehtäviä.

5. Oikeusapulain 17 §:n 1 momentin esitöiden (HE 82/2001 vp s. 1039) mukaan tarkoituksena on, että silloin kun avustajaksi on määrätty henkilö, joka ei yleisesti hoida asianajotehtäviä kyseisessä tuomioistuimessa, hänelle suoritettaisiin korvausta vain sellaisista kuluista, joita kyseisessä tuomioistuimessa normaalisti toimivalle avustajalle aiheutuu. Tästä pääsäännöstä voitaisiin poiketa, eli matkustamisesta aiheutuvat lisäkulut ja ylimääräinen ajanhukka korvata, jos on perusteltua käyttää muulla paikkakunnalla toimivaa lakimiestä.

6. Eri käräjäoikeuksien istuntopaikat voivat olla hyvin lähellä toisiaan, jopa samalla paikkakunnalla. Tällaisista tai muista syistä avustajat voivat samasta toimistostaan harjoittaa asianajoa useammissa käräjäoikeuksissa. Ottaen huomioon oikeusapulain 17 §:n 1 momentin tarkoituksen Korkein oikeus katsoo, että palkkioasetuksen 4 §:n 3 momentissa "omalla tuomioistuinpaikkakunnalla" tarkoitetaan samaa kuin mainitun lain 17 §:n 1 momentissa tuomioistuimella, jossa avustaja yleisesti hoitaa asianajotehtäviä.

7. A:n toimisto sijaitsee Anjalankoskella Kouvolan ja Kotkan välissä. A:n ilmoituksen mukaan matka yhteen suuntaan Kotkan käräjäoikeuteen on 35 kilometriä ja matka-aika on noin puoli tuntia. A harjoittaa vakituisesti asianajoa Kotkan käräjäoikeudessa jokseenkin yhtä paljon kuin 12 kilometrin päässä sijaitsevassa Kouvolan käräjäoikeudessakin. Nämä seikat huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että myös Kotkan käräjäoikeus on palkkioasetuksen 4 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla A:n oma tuomioistuinpaikkakunta.

8. Sanotun palkkioasetuksen säännöksen mukaan matka-ajalta ei määrätä palkkiota, jos asia käsitellään avustajan omalla tuomioistuinpaikkakunnalla. Sen vuoksi ja kun asiaan ei liity sellaisia Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2004:61 tarkoitettuja erityispiirteitä, joiden vuoksi matka-ajasta aiheutunut ajanhukka olisi tästä pääsäännöstä poiketen syytä korvata, A:lla ei ole oikeutta palkkioon matka-ajalta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja, Eeva Vuori, Pertti Välimäki ja Timo Esko. Esittelijä Mirja-Leena Nurmi.