25.1.2005

Kanne ja vastaus Helsingin käräjäoikeudessa

A Ky asetettiin konkurssiin 26.9.1997 velkojan 21.8.1997 jättämästä hakemuksesta.

A Ky:n konkurssipesä lausui 3.11.1998 vireille tulleessa kanteessaan, että kommandiittiyhtiö sekä sen vastuunalainen yhtiömies X olivat 4.7.1996 tehdyllä kaupalla myyneet laivateollisuuden markkinoinnissa käytettäväksi tarkoitetun internet-järjestelmän ja kauppakirjassa luetellut siihen liittyvät tuotteet, tuotekehitykset ja liikeideat rekisteröimättömälle osakeyhtiölle B:lle 10 000 markan kauppahinnasta. Kaupanteon yhteydessä tehdyllä sopimuksella B ja perustettava osakeyhtiö C, jonka edustajana oli toiminut X, olivat sopineet kauppakirjassa mainittujen tuotteiden ja ideoiden käyttöoikeudesta siten, että tuoteoikeudet kuuluivat B:lle ja C sai oikeuden käyttää molemmissa yhtiöissä kehitettyjä tuotteita laivateollisuustoimialalla maailmanlaajuisesti korvauksetta.

A Ky:n konkurssipesä, joka piti B:tä ja C:tä kommandiittiyhtiön läheisinä, katsoi järjestelyllä siirretyn takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 5 §:n tarkoittamin tavoin omaisuutta pois A Ky:n velkojien ulottuvilta lahjanluonteisella oikeustoimella. Kanteessaan konkurssipesä vaati kaupan peräyttämistä myös takaisinsaantilain 6 §:n nojalla ja B:n velvoittamista palauttamaan konkurssipesälle kaupan kohteen ja sen arvonalennuksen 3 200 000 markkaa tai kaupan kohteen arvon 3 200 000 markkaa korkoineen.

Vastauksessaan käräjäoikeudelle B kiisti kanteen vedoten keskeisesti kaupan kohteen arvottomuuteen. B:n mukaan kaupan kohteena olivat oikeudet ohjelmiston lähdekoodiin ja epämääräinen joukko ideoita, mutta eivät velallisyhtiön liiketoiminta, sopimuskanta ja asiakkaat. Kaupan kohteen arvo ei ylittänyt maksettua 10 000 markkaa. B vaati, että konkurssipesän toimitsijamies asianajaja Y ja pesän asiamies asianajaja V velvoitetaan yhteisvastuullisesti konkurssipesän kanssa korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut, koska he olivat tahallaan tai vähintäänkin huolimattomuudellaan aiheuttaneet B:lle vahinkoa käynnistämällä ja ajamalla perusteetonta takaisinsaantikannetta. B vetosi vaatimuksensa tueksi myös siihen, että konkurssipesä varattomana ei kyennyt vastaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluista, mutta verovirasto pesän yhtenä velkojana oli ottanut vastattavakseen konkurssihallinnon omista oikeudenkäyntikuluista.

Y ja V kiistivät heihin kohdistetun vaatimuksen. Takaisinsaantikanteen nostamisessa oli noudatettu hyvää pesänhoitotapaa ja kanne oli nostettu suurimpien velkojien suostumuksella.

Käräjäoikeuden tuomio 7.3.2000

Pääkäsittelyssä konkurssipesä esitti kanteensa tueksi useita kirjallisia todisteita ja kuuli henkilötodistelussa kuutta henkilöä. Myös B esitti osaltaan asiakirja- ja henkilötodistelua.

Käräjäoikeus hylkäsi kanteen katsoen, että

- B ei ollut A Ky:n läheinen,

- A Ky oli tosin oikeustoimien tekoaikaan ollut ylivelkainen, mutta pesä ei ollut näyttänyt, että B olisi tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää tästä ylivelkaisuudesta,

- asiassa ei ollut tullut esille mitään, mikä osoittaisi oikeustoimissa 4.7.1996 olleen kyse A Ky:n omaisuuden siirtämiseksi ja velkojien vahingoittamiseksi tehdystä järjestelystä,

- kaupan kohteena oli ollut HTML-ohjelmakoodi ja siihen liittyvät oikeudet,

- kaupan kohteen arvo ja siitä maksettu hinta eivät olleet olleet ilmeisessä epäsuhteessa keskenään,

- asiassa ei ollut tullut esille mitään, mikä osoittaisi kaupan ja sopimuksen olleen takaisinsaantilain tarkoittamalla tavalla sopimattomia.

Y:hyn ja V:hen kohdistetun oikeudenkäyntikuluvaatimuksen osalta käräjäoikeus esittämillään perusteilla katsoi, että Y:n ja V:n olisi huolellisesti asiaan perehtymällä tullut havaita, ettei perusteita takaisinsaantiin esitetyin perustein ollut ollut. Käräjäoikeus katsoi Y:n ja V:n toimineen huolimattomasti jatkaessaan kanteen ajamista ja jättäessään vaille huomiota tietoonsa saamansa tosiseikat ja niiden merkityksen. Siten he olivat aiheuttaneet B:lle oikeudenkäyntikuluja, jotka he olivat velvollisia korvaamaan.

Käräjäoikeus velvoitti Y:n ja V:n yhteisvastuullisesti A Ky:n konkurssipesän kanssa korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Liisa Paul.

Helsingin hovioikeuden tuomio 4.10.2002

A Ky:n konkurssipesä, Y ja V valittivat yhteisellä valituksellaan hovioikeuteen. Konkurssipesä vaati kanteensa hyväksymistä ja Y ja V heille tuomitun oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden poistamista.

B vastasi valitukseen ja vaati A Ky:n konkurssipesän, Y:n ja V:n velvoittamista korvaamaan oikeudenkäyntikulunsa myös hovioikeuden osalta. B katsoi, että Y ja V olivat varattoman konkurssipesän edustajina ajaneet täydellisen perusteetonta kannetta eivätkä vielä hovioikeudessakaan olleet tarkistaneet kanteen vaatimuksen määrää.

Hovioikeus toimitti asiassa pääkäsittelyn, jossa esitettiin sama todistelu kuin käräjäoikeudessa.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perustelut kaupan kohteen, läheisyyden, ylivelkaisuuden ja sopimattomuuden osalta. Lausumillaan perusteluilla hovioikeus katsoi, ettei konkurssipesä ollut esittänyt perusteltua selvitystä siitä, että kaupan kohteen arvo olisi ylittänyt siitä maksetun kauppahinnan ja että kauppa olisi tästä syystä ollut A Ky:n velkojien kannalta vahingollinen.

Myös oikeudenkäyntikulujen osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden tuomion perusteluineen. Hovioikeus lausui edelleen, että Y ja V olivat toimineet huolimattomasti jättäessään huomiotta tai arvioidessaan selvästi virheellisesti käräjäoikeuden tuomiosta ilmenevät tosiseikat ja niiden merkityksen kannetta vastaan puhuvina seikkoina ja jatkaessaan käräjäoikeuden tuomiosta huolimatta kanteen ajamista hovioikeudessa. Näin menetellessään Y ja V olivat aiheuttaneet B:lle hovioikeudessa oikeudenkäyntikuluja, jotka he olivat velvolliset yhteisvastuullisesti B:lle korvaamaan. Hovioikeus velvoitti konkurssipesän, Y:n ja V:n yhteisvastuullisesti korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Ukko Kiviharju, Aino Virkkunen ja Tuula Nousiainen. Esittelijä Heikki Rautiola.

Perustelut

Kysymys

1. Käräjäoikeus on, hylätessään A Ky:n konkurssipesän B:tä ja C:tä vastaan takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) nojalla ajaman takaisinsaantikanteen, velvoittanut konkurssipesän toimitsijamiehen asianajaja Y:n sekä tämän ohella pesän oikeudenkäyntiasiamiehenä toimineen asianajaja V:n yhteisvastuullisesti konkurssipesän kanssa korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut. Hovioikeus, joka pysytti käräjäoikeuden tuomion sekä pääasian että kulujen osalta, on velvoittanut Y:n ja V:n yhteisvastuullisesti konkurssipesän kanssa korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut myös hovioikeuden osalta.

2. Asiassa on kysymys siitä, onko Y:n ja V:n henkilökohtaiselle vastuulle perusteet.

Säännökset

3. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n mukaan asianosaisen edustaja, asiamies tai avustaja, joka 4 tai 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla tahallisesti tai huolimattomuudesta on aiheuttanut toiselle asianosaiselle luvussa tarkoitettuja oikeudenkäyntikuluja, voidaan velvoittaa yhteisvastuullisesti asianosaisen kanssa korvaamaan kyseiset kulut. Luvun 5 §:ssä on säädetty kuluvastuusta silloin, kun oikeudenkäyntiä pitkittämällä on tahallisesti tai huolimattomuudesta aiheutettu toiselle asianosaiselle kustannuksia. Säännöksissä tarkoitetaan kustannuksia, joita toiselle asianosaiselle aiheutetaan esimerkiksi nostamalla perusteeton kanne tai pitkittämällä oikeudenkäyntiä. Vastuun asettamisen edellytyksenä on, että oikeudenkäynnissä on toimittu siinä noudatettavan tai muun velvollisuuden vastaisesti. Esimerkkinä oikeudenkäynnin pitkittämisestä mainitaan sellaisen väitteen esittäminen, joka on tiedetty tai joka olisi pitänyt tietää aiheettomaksi.

4. Oikeuskäytännössä (KKO 2001:65, KKO 2003:46) on katsottu, että asiamiehen vastuuta koskevaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 6 §:n säännöstä tulee soveltaa pidättyvämmin kuin asianosaisen omaa kuluvastuuta koskevaa saman luvun 5 §:ää. Tämä on perustunut siihen lähtökohtaan, että asiamiehen tehtävänä ja velvollisuutena on valvoa ja ajaa päämiehensä etua eikä henkilökohtaisen kuluvastuun pelko saa muodostua tosiasialliseksi esteeksi päämiehen oikeuksien edistämiselle. Kuluvastuun onkin katsottu voivan syntyä vain, jos asiamiehen oikeudellinen arvio on ollut ilmeisen virheellinen (KKO 2001:65). Tämän on katsottu koskevan myös avustajan arviota valituksen menestymismahdollisuuksista hovioikeudessa ja samoin muutoksenhaussa noudatettavia menettelytapoja (KKO 2003:46). Kuluvastuu tulee siten kysymykseen muutoksenhakuasteenkin osalta vain poikkeuksellisesti.

Y:n aseman merkitys

5. Y on katsonut, että häntä ei missään tapauksessa voida asettaa vastuuseen konkurssipesän vastapuolen oikeudenkäyntikuluista, koska pesänhoitajan velvollisuutena on noudattaa hyvää pesänhoitotapaa ja toimia velkojainkokouksen enemmistön päätösten mukaisesti. Lisäksi konkurssiasiamies oli ollut tietoinen kanteesta ja hyväksynyt sen nostamisen.

6. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa, että Y:llä on toimitsijamiehenä jo asemansa perusteella ollut oikeus kanteen ajamiseen konkurssipesän nimissä. Toisaalta hänellä on ollut mahdollisuus saattaa kysymys kanteen nostamisen aiheellisuudesta velkojainkokouksen ratkaistavaksi. Velkojainkokouksessa tehdyn yksilöimättömän päätöksen tarpeellisten oikeudenkäyntien nostamisesta ei kuitenkaan voida katsoa tarkoittaneen sitä, että velkojainkokous olisi päättänyt nyt kysymyksessä olevan kanteen nostamisesta ja siten velvoittanut Y:n toimimaan sen mukaisesti. Sellaista päätöstä ei ole merkinnyt sekään, että yksi velkojista on ottanut vastatakseen varattomalle konkurssipesälle itselleen oikeudenkäynnistä aiheutuvista kuluista. Myöskään yhteydenotto konkurssiasiamieheen ja tieto siitä, että hänellä ei ollut suunnitellun kanteen nostamista vastaan huomauttamista, eivät ole sellaisia seikkoja, jotka jo sinänsä voisivat poistaa Y:n vastuun toimistaan pesänhoitajana ja johtaa Y:hyn kohdistetun vaatimuksen hylkäämiseen perusteettomana.

V:n aseman merkitys

7. V on ilmoittanut, että hän ei ollut päättänyt kanteen nostamisesta ja että päämiehenä olleen konkurssipesän edustaja Y oli ollut asianajotoimistossa häneen nähden esimiesasemassa ja hän itse työntekijänä. V:llä ei ollut myöskään ollut mitään syytä epäillä, että konkurssipesän kanteessa esitetyt vaatimukset eivät olisi olleet perusteltuja eivätkä esitetyt seikat tosia.

8. Korkein oikeus toteaa, että V on asianajajana toiminut asiassa konkurssipesän asiamiehenä eikä hän sillä perusteella, että hän on ollut Y:hyn ja tämän toimistoon nähden työntekijäasemassa, voi konkurssipesän vastapuoleen nähden vapautua kulukorvausvelvollisuudesta, jos vastuun edellytykset muutoin täyttyvät.

Konkurssipesän kanteesta ja sen hylkäämisen perusteista

9. Peräytettäväksi vaaditulla 4.7.1996 tehdyllä kaupalla ovat kommandiittiyhtiö sekä kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies X henkilökohtaisesti ja C-toiminimen omistajana myyneet B:lle laivateollisuuden markkinointia varten luodun internet-järjestelmän 10 000 markan kauppahinnalla lisättynä arvonlisäverolla. Kysymys oli kauppakirjassa mainitussa internet-osoitteessa olevasta tuotekokonaisuudesta. Samana päivänä B ja X C-nimisen perustettavan osakeyhtiön puolesta ovat tehneet keskenään sopimuksen, jonka mukaan kauppakirjassa mainittujen tuotteiden ja liikeideoiden ja niihin liittyvien tuotekehitystöiden tuoteoikeudet kuuluivat B:lle ilman eri korvausta ja C:llä oli oikeus käyttää molemmissa yhtiöissä kehitettyjä tuotteita laivateollisuustoimialalla maailmanlaajuisesti ja korvauksetta.

10. Y:n ja V:n konkurssipesän puolesta ajamassa kanteessa on katsottu, että kysymys on ollut järjestelystä, jolla oli takaisinsaantilain 5 §:n tarkoittamalla tavalla siirretty omaisuutta pois kommandiittiyhtiön velkojien ulottuvilta lahjanluonteisella oikeustoimella, ja että kauppa oli tuollaisena oikeustoimena myös takaisinsaantilain 6 §:n nojalla peräytettävä. Konkurssipesä on pitänyt sekä B:tä että C:tä yhtiöiden hallinnossa esiintyvien henkilöiden kautta ja omistuksen perusteella takaisinsaantilain 3 §:ssä tarkoitetuin tavoin velallisyhtiön läheisinä.

11. Kauppahinta on kanteen mukaan ollut epäsuhteessa jo järjestelmän luomisen aiheuttamiin kustannuksiin, joista kommandiittiyhtiö oli vastannut. Kaupan kohteena oli ollut omaisuus, jota ei yleisesti ollut myytävänä. Tämän vuoksi arvo oli määriteltävä sen mukaan, mitä kohteesta olisi saatu, jos kauppa olisi tehty muiden kuin läheistahojen kanssa. Järjestelmän arvo kaupantekohetkellä koostui jo valmiina olleen Suomen maaversion arvosta, mahdollisuudesta uusien maaversioiden myyntiin, mahdollisuudesta ilmoitusmaksuihin sekä liikeideasta, joka oli helposti sovellettavissa toimimaan myös muilla kuin laivateollisuuden alalla. Kun yhden maaversion arvo oli konkurssipesän mukaan 800 000 markkaa ja valmiina ja neuvottelujen kohteena oli yhteensä neljä versiota, peräytettäväksi vaaditussa kaupassa on ollut kysymys 3,2 miljoonan markan arvoisesta tuotteesta. Käyvän hinnan ja kauppahinnan välisen eron perusteella kauppaa oli pidettävä lahjanluonteisena. Kaupantekoaikaan oli kysymys ollut uutuustuotteesta, joka oli saanut laajan asiakaskunnan. Kilpailevan kehittyneemmän version markkinoille tulon johdosta tuotteen arvo oli alentunut huomattavasti ja tuote oli vastaajan omistusaikana tullut arvottomaksi. Konkurssipesä on vaatinut, että B velvoitetaan palauttamaan konkurssipesälle kaupan kohde sekä sen arvonalennus 3,2 miljoonaa markkaa tai sen arvo 3,2 miljoonaa markkaa.

12. Käräjäoikeus on todennut, että kommandiittiyhtiö oli kiistatta ollut kaupantekohetkellä ylivelkainen ja että C oli sen läheinen ja siten tietoinen ylivelkaisuudesta. B:tä ei kuitenkaan ollut osoitettu kommandiittiyhtiön läheiseksi. Esitetyn selvityksen perusteella käräjäoikeus on katsonut kaupan koskeneen HTML-ohjelmakoodia ja siihen liittyviä oikeuksia, mutta ei kommandiittiyhtiön liiketoimintaa. Vaikka ohjelmakoodin kaltaisella tuotteella ei ole ns. markkinahintaa, ei sen arvo käräjäoikeuden mukaan voinut muodostua sittemmin epärealistisiksi osoittautuneiden odotusten perusteella. Tuomion perustelujen mukaan ohjelmakoodin arvosta oli esitetty erilaisia näkemyksiä 0 markasta 200 000 - 300 000 markkaan eikä mikään esitetyistä arvioista siten ollut lähelläkään vaatimusten mukaista arvoa 3,2 miljoonaa markkaa. Kun konkurssipesä ei ollut saattanut edes todennäköiseksi, että kauppahinnan ja kaupan kohteen arvon välillä olisi vallinnut sellaista ilmeistä epäsuhdetta, että kauppaa olisi pidettävä lahjanluonteisena, käräjäoikeus on hylännyt kanteen.

13. Hovioikeus on pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen todeten tuomiossaan, ettei sillä ollut pääkäsittelyn perusteella aihetta arvioida esitettyä näyttöä toisin kuin käräjäoikeus ja ettei konkurssipesän esittämä selvitys osoittanut, että kaupan kohteen arvo olisi ylittänyt siitä maksetun kauppahinnan ja että kauppa olisi ollut kommandiittiyhtiön velkojien kannalta vahingollinen.

Y:n ja V:n menettelyn arviointi käräjäoikeuden osalta

14. Kanteessa on esitetty perusteet, joiden nojalla konkurssipesä on katsonut kanteessa kuvatulla järjestelyllä siirretyn kommandiittiyhtiön omaisuutta pois sen velkojien ulottuvilta. Lähtökohtana on ollut väite kaupan kohteen alihintaisesta luovutuksesta. Konkurssipesä on esittänyt kaupan kohdetta ja sen arvoa koskevat kantansa sekä perusteita kantansa tueksi. Kanteessa on perusteltu myös konkurssipesän väitteet, joiden mukaan takaisinsaantilain 3 §:ssä tarkoitettu läheisyyden ja 5 §:ssä tarkoitettujen ylivelkaisuuden, sopimattomuuden ja tietoisuuden edellytykset asiassa täyttyisivät.

15. Keskeisellä sijalla oikeudenkäynnissä on ollut kaupan kohteen sekä sen arvon selvittäminen ja ratkaiseminen. Kanteen hylkääminen on tältä osin perustunut tuomioistuimessa vastaanotetun henkilötodistelun ja kirjallisen näytön arviointiin.

16. Korkein oikeus toteaa, että kanteessa on vedottu sellaisiin seikkoihin, jotka toteennäytettyinä voisivat johtaa takaisinsaantikanteen hyväksymiseen. Tähän nähden kanteen laatineiden V:n ja Y:n arviota kanteen menestymismahdollisuuksista ei voida pitää oikeudellisesti virheellisenä. Käräjäoikeudessa on lisäksi esitetty arvioita, joiden mukaan kaupan kohteen arvo saattoi olla moninkertainen siitä maksettuun kauppahintaan verrattuna. Konkurssipesä on siten voinut esittää myös kannetta tukevaa todistelua, eikä asiassa ole perusteita katsoa kannetta ryhdytyn ajamaan aiheettomasti siten, että konkurssipesän edustajan ja asiamiehen voitaisiin katsoa tahallisesti tai tuottamuksellisestikaan arvioineen kanteen menestymisen mahdollisuudet ilmeisen virheellisesti, vaikka kannevaatimukset ovatkin osoittautuneet määriltään joka tapauksessa liian korkeiksi.

Y:n ja V:n menettelyn arviointi hovioikeuden osalta

17. Kuten edeltä ilmenee, ratkaisussa KKO 2003:46 kysymys asiamiehen kuluvastuusta on hovioikeuden osalta ratkaistu samoista lähtökohdista kuin käräjäoikeuden osalta. Lisäksi on korostettu oikeutta muutoksenhakuun. Se, että noudatettavat periaatteet ovat eri oikeusasteiden osalta sinänsä samat, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että silloin kun kuluvastuulle ei voida katsoa olevan perusteita käräjäoikeuden osalta, ratkaisu ei muutoksenhakuasteen osalta voisi olla toinen. Siten vaikka asiassa esillä olevan oikeudellisen kysymyksen osalta ei voida todeta asiamiehen arvioinnissa virhettä, on tarkasteltava käräjäoikeuden ratkaisua kokonaisuudessaan ja huomiota voidaan kiinnittää käräjäoikeudessa esitettyyn näyttöön samoin kuin muihin seikkoihin, joilla on voinut ja voi olla merkitystä pääasiaratkaisun kannalta. Pelkästään päämiehen oikeudella muutoksenhakuun ei näin ollen voida sulkea pois mahdollisuutta tuomita asiamies korvausvastuuseen päämiehen vastapuolen hovioikeuskuluista.

18. Arvioitaessa sitä, olisiko Y:n ja V:n tullut käräjäoikeuden tuomion jälkeen pidättäytyä muutoksenhausta, voidaan todeta, ettei siitä, mitä käräjäoikeuden tuomiossa on esitetty kanteen ja vastauksen perusteista, voida tehdä sellaista johtopäätöstä, että kanteen ajaminen olisi ollut oikeudellisesti täysin vailla perusteita. Kaupan kohde ja sen laatu sekä vastaavien tuotteiden uutuus ja alalla tapahtunut nopea edelleen kehittyminen huomioon ottaen on tosin alempien oikeuksien ratkaisuissa todetuin tavoin ilmeistä, että konkurssipesän vaatimukset ovat perustuessaan määriltään pääasiassa epärealistisiin tuotto-odotuksiin olleet selvästi ylimitoitetut. Kauppahinnan alhaisuus suhteessa järjestelmän suunnittelemisesta ja toteuttamisesta sekä ohjelman kehittämisestä ja markkinoinnista aiheutuneisiin kustannuksiin, joita kommandiittiyhtiö oli X:n mukaan maksanut 50 000 - 100 000 markkaa, on kuitenkin jo sinänsä antanut aiheen epäillä alihintaa ja siten kaupan lahjanluonteisuutta. Kaupan yhteydessä tehtyä, C:lle käyttöoikeudet takaavaa sopimusta on puolestaan ollut mahdollista pitää osoituksena siitä, että kauppaan liittyvillä järjestelyillä on tarkoitettu siirtää kommandiittiyhtiön omaisuutta sen läheiselle pois kommandiittiyhtiön velkojien ulottuvilta. Siihen, että kaupan kohteen arvo olisi huomattavastikin ylittänyt kauppahinnan, on viitannut osaltaan myös se, että X, joka asiassa todistajana kuultuna on käräjäoikeuden tuomion mukaan katsonut ohjelmakoodin arvottomaksi, on C:n puolesta ohjelmakoodiin liittyvien tekijänoikeuksien loukkaamisesta vuonna 1997 tekemässään rikosilmoituksessa esittänyt 3,9 miljoonan markan suuruisen vahingonkorvausvaatimuksen. Lisäksi asiassa on esitetty KHT-tilintarkastajan lausunto, jossa liiketoiminnan arvoksi tulevaisuuden tuotto-odotuksien pohjalta on laskettu 3,36 miljoonaa markkaa. Käräjäoikeus on myös todennut, että siellä esitetyt arviot järjestelmän arvosta olivat poikenneet toisistaan ja että korkein arvio oli ollut 200 000 - 300 000 markkaa, mikä sekin on moninkertainen kauppahintaan verrattuna.

19. Näin ollen, vaikka käräjäoikeus on selostamiinsa tavoin päätynyt katsomaan, ettei kauppahinnan ja kohteen arvon välillä vallinnut ilmeistä epäsuhdetta, käräjäoikeudessa on, kuten sen tuomiostakin ilmenee, esitetty myös toisensuuntaista näyttöä. Siten sekään, mitä käräjäoikeuden tuomiossa on lausuttu näytöstä ja sen arvioinnista, ei osoita, että kanteen tueksi esitetty selvitys olisi ollut vailla mitään todistusarvoa ja niin riittämätöntä, että Y:n ja V:n olisi pitänyt arviossaan päätyä siihen, ettei muutoksen hakemisella ollut menestymisen mahdollisuuksia.

Y:n ja V:n kuluvastuu

20. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, että asiassa ei ole osoitettu Y:n ja V:n menetelleen oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 5 ja 6 §:ssä tarkoitetuin tavoin velvollisuuksiensa vastaisesti kanteen nostaessaan ja sitä käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa ajaessaan. He eivät siten ole velvollisia korvaamaan B:n oikeudenkäyntikuluja asiassa käräjäoikeuden eivätkä myöskään hovioikeuden osalta.

Päätöslauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan siltä osin kuin Y ja V on velvoitettu suorittamaan korvausta oikeudenkäyntikuluista B:lle ja Y ja V vapautetaan mainitusta korvausvelvollisuudesta. Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomitsema oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus jää siten yksin A Ky:n konkurssipesän vastattavaksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Gustaf Möller, Kati Hidén, Gustav Bygglin ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Timo Vuojolahti.