1.7.2005

Taustatietoja

Stockmann Dial on Stockmann Oyj Abp:n (Stockmann) ja Oy Radiolinja Ab:n yhdessä kehittämä palvelukokonaisuus, joka muodostuu matkapuhelinliittymästä, matkapuhelimen huoltotakuusta sekä palveluvalikosta. Stockmann Dial -palvelun hankkiminen edellyttää, että asiakkaalla on luotollinen Stockmann-tili. Laskutus Stockmann Dial -palvelusta tapahtuu kyseisen Stockmann-tilin kautta. Tilin ominaisuuksiin kuuluu, että maksettaessa koko laskutuskaudelta kertynyt lasku seuraavana eräpäivänä tilinhaltijalta ei peritä korkoa eikä muutakaan maksua, jolloin tili toimii käteislaskutuksen tavoin. Tilinhaltija voi kuitenkin halutessaan maksaa laskusta vain vähimmäiserän, jolloin hän ei saa korotonta maksuaikaa, vaan korko peritään kunkin tilioston ostopäivästä lukien.

Oy Radiolinja Ab:n liittymäsopimukset olivat ensin siirtyneet Radiolinja Suomi Oy:n ja sittemmin Elisa Matkapuhelinpalvelut Oy:n (Elisa) vastattavaksi. Seuraavassa on Radiolinja Suomi Oy:stä ja Elisa Matkapuhelinpalvelut Oy:stä käytetty nimeä Elisa.

Stockmann Dial -palvelua oli markkinoitu erityisillä Stockmannin kanta-asiakkaille suunnatuilla kampanjoilla keväällä ja syksyllä 2002. Markkinointiaineisto oli lähetetty kaikille sellaisille Stockmannin kanta-asiakkaille, jotka eivät olleet ennestään Elisan asiakkaita, myös niille, joilla ei ollut Stockmann-tiliä.

Kevään 2002 markkinointiaineisto oli sisältänyt kampanjaesitteen, esitteet Stockmannin tarjoamista avauseduista ja Elisan puheaikatarjouksesta sekä yleisesitteen Stockmann Dial -palvelukokonaisuudesta. Syksyn 2002 markkinointiaineisto oli puolestaan sisältänyt kanta-asiakaskirjeen, Stockmann Dial -palvelun avaamiseen liittyviä lisäetuja esittelevän esitteen sekä saman yleisesitteen, joka oli sisältynyt keväällä 2002 toimitettuun aineistoon. Molemmissa kampanjoissa kampanja-aikana Stockmann Dial -palvelun hankkimista tarkoittaneen sopimuksen tehneille oli tarjottu 100 euron arvoista Stockmannin lahjakorttia avattua liittymää kohti. Lahjakortin sijasta oli myös voinut valita yksilöidyn tuotteen, jonka ilmoitettu arvo oli ollut hieman korkeampi kuin vastaavan lahjakortin. Lisäksi keväällä 2002 kampanja-aikana Stockmann Dial -palvelun hankkimista tarkoittaneen sopimuksen tehneille oli tarjottu puheaikaa 50 eurolla ja syksyllä 2002 liittymän avaus ilman kuluja. Ensimmäisen viikon aikana toimineille oli vielä tarjottu molemmilla kerroilla nopean avaajan etuna matkapuhelinkotelo.

Vaatimukset markkinaoikeudessa

Kuluttaja-asiamies vaati, että markkinaoikeus kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n ja 3 luvun 1 §:n nojalla sakon uhalla kieltää Stockmannia ja Elisaa
1) käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävissä sopimuksissa ainoana maksutapana kulutusluottoa,
2) tarjoamasta kuluttajille suunnatussa kulutusluottojen markkinoinnissa lisäetuja, jotka eivät liity suoraan kyseiseen luottoon tai sen käyttöön, ja
3) käyttämästä kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa lisäetuja siten, että niiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen esittelyn asemesta, jolloin kuluttajan päähuomio keskittyy sanottuihin myynninedistämiskeinoihin.

Kuluttaja-asiamies esitti vaatimustensa perusteiksi seuraavaa:

Stockmann Dial -palveluun liittyvä ehto, jonka mukaan maksutavan osalta ainoana vaihtoehtona oli järjestely, jossa Stockmann Dial -palvelun hankkiminen oli tehty riippuvaksi luotollisesta Stockmann-tilistä, jonka kautta laskutus palvelun osalta tapahtui, oli kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n nojalla kielletty. Stockmann Dial -palvelun markkinoinnissa oli ollut kysymys puhelinliittymän ohella myös kulutusluoton markkinoinnista, sillä palvelun hankkiminen oli edellyttänyt luotollista Stockmann-tiliä. Kuluttajien houkutteleminen luottosuhteeseen lupaamalla erilaisia alennuksia, hyvityksiä tai vastikkeettomia etuja tilin avaajalle tai luotolla ostavalle oli epäasiallista vaikuttamista kuluttajan päätöksentekoon ja siten kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:ssä kiellettyä sopimatonta markkinointia. Silloinkin, kun lisäetujen markkinointi katsotaan sinänsä sallituksi, lisäetu ei saa olla markkinoinnin pääsanoma. Päähyödykkeen markkinoinnin yhteydessä tarjotut lisäedut, kuten arpajaiset tai kylkiäiset, eivät saa hallita markkinointia itse tarjottavan hyödykkeen ja sen toimitusehtojen kustannuksella. Edellä selostetuissa Stockmann Dial -palvelun markkinointia koskeneissa kampanjoissa pääpaino oli ollut liittymän avaajille tarjottavissa lisäeduissa. Markkinoinnissa oli esitetty keskeisenä elementtinä kuluttajalle tarjottavia lisäetuja siten, että markkinointi oli ollut omiaan kiinnittämään kuluttajan huomion tarjottuihin lisäetuihin markkinoidun palvelukokonaisuuden ehtojen sijasta, minkä vuoksi markkinointi oli ollut kuluttajien kannalta sopimatonta.

Stockmann ja Elisa vaativat kuluttaja-asiamiehen hakemuksen hylkäämistä.

Markkinaoikeuden päätös 29.3.2004

Markkinaoikeus totesi kuluttaja-asiamiehen 1 kohdassa esittämän vaatimuksen osalta, että asiassa oli kysymys siitä, oliko Stockmann Dial -palveluun liittyvä ehto, jonka mukaan maksutavan osalta ainoana vaihtoehtona on järjestely, jossa laskutus kyseisen palvelun osalta tapahtuu luotollisen Stockmann-tilin kautta, kuluttajien kannalta kohtuuton ja siten kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n nojalla kielletty.

Kuluttajansuojalain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä oli todettu, että sopimusehdon kohtuuttomuutta on arvosteltava sen mukaan, onko se luonteeltaan tai tyypiltään omiaan suosimaan myyjää siinä määrin, ettei sopimuspuolten välillä voida enää katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa (HE 8/1977 vp s. 34). Edelleen kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n säännöskohtaisissa perusteluissa oli todettu, että eräänä yleisenä kohtuullisuuden mittapuuna voidaan pitää tahdonvaltaisen oikeuden normeja. Sopimuksen ehto, joka tahdonvaltaisesta oikeusnormista poiketen yksipuolisesti suosii myyjää tavalla, joka järkyttää osapuolten keskinäistä tasapainoa, on kohtuuton (HE 8/1977 vp s. 36).

Stockmann Dial -palvelun laskutus tapahtui Stockmann-tilin kautta samalla laskulla mahdollisten muiden Stockmann-ostosten kanssa. Tilin ominaisuuksiin kuului, että maksettaessa koko laskutuskaudelta kertynyt lasku seuraavana eräpäivänä tilinhaltijalta ei peritty korkoa eikä muutakaan maksua, jolloin tili toimi käteislaskutuksen tavoin. Tilinhaltija oli kuitenkin voinut halutessaan maksaa laskusta vain vähimmäiserän, jolloin hän ei saanut korotonta maksuaikaa, vaan korko perittiin kunkin tilioston ostopäivästä lukien.

Vaikka laskutus tapahtui luotollisen tilin kautta, kuluttajalla oli kuitenkin aina mahdollisuus maksaa laskunsa koroitta ja ilman mitään lisäkulukuluja, jolloin Stockmann-tili toimi käytännössä käteislaskutuksen tavoin. Palvelun maksamisessa ei tällöin ollut myöskään juurikaan eroa verrattuna tavanomaiseen matka- tai lankapuhelinlaskun maksamiseen, mikä useimmiten tapahtui jälkikäteen todellisen käytön perusteella.

Sanottuun nähden markkinaoikeus katsoi, että Stockmann Dial -palvelun maksutapaa koskevaa ehtoa ei voitu pitää sellaisena tai katsoa ehdon sisältävän sellaisia elementtejä, että ehto olisi jotenkin omiaan suosimaan yksipuolisesti myyjää siten, ettei sopimusosapuolten välillä voitaisi katsoa vallitsevan kohtuullista tasapainoa. Markkinaoikeus katsoi, ettei ehtoa ollut pidettävä kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n tarkoittamalla tavalla kuluttajien kannalta kohtuuttomana.

Markkinaoikeus totesi kuluttaja-asiamiehen katsoneen 2 kohdan vaatimuksen osalta, että Stockmann Dial -palvelun markkinoinnissa oli ollut kysymys, puhelinliittymän ohella, myös kulutusluoton markkinoinnista.

Stockmann Dial -palvelua oli markkinoitu erityisillä Stockmannin kanta-asiakkaille suunnatuilla kampanjoilla keväällä ja syksyllä 2002. Markkinointiaineisto oli lähetetty kaikille sellaisille Stockmannin kanta-asiakkaille, jotka eivät olleet ennestään Elisan asiakkaita, myös niille, jotka eivät olleet Stockmann-tilin haltijoita. Markkinointiaineisto oli keskittynyt lähes yksinomaan Stockmann Dial -palvelun sekä sen hankkimiseen liittyneiden lisäetujen esittelemiseen. Markkinointiaineiston perusteella markkinaoikeus katsoi, että vastaajien harjoittamassa markkinoinnissa oli ollut kysymys Stockmann Dial -palvelun sekä siihen liittyneiden lisäetujen markkinoinnista. Koska vastaajien markkinointia ei ollut pidettävä kulutusluoton markkinointina, markkinaoikeus hylkäsi kuluttaja-asiamiehen 2 kohdassa esittämän vaatimuksen.

Kuluttaja-asiamiehen 3 kohdassa esittämän vaatimuksen osalta markkinaoikeus totesi, että markkinoinnissa oli tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen oltava keskeisellä sijalla. Mahdollisesti tarjottavia lisäetuja ei saanut käyttää myynninedistämiskeinona siten, että niiden esittely hallitsi markkinointiaineistoa tarjottavan tuotteen ja tarjouksen ehtojen asemesta, jolloin kuluttajan päähuomio keskittyi sanottuihin myynninedistämiskeinoihin. Kuluttajan etujen mukaista oli, että markkinointiaineiston pääsanomana oli tarjottu tuote ja sen esittely.

Vastaajien markkinoinnissa oli tarjottu Stockmann Dial -palvelun lisäetuna 100, 200 tai 300 euron lahjakorttia siitä riippuen, kuinka monta liittymää kuluttaja hankki. Lahjakortin sijasta oli lisäetuina tarjottu muun muassa vaatteita, kosmetiikkaa ja astiastoja vähintään 100, 200 tai 300 euron arvosta. Tarjottuihin lisäetuihin oli kuulunut muun muassa 225,60 euron arvoinen viinilasisetti sekä 327,30 euron arvoinen astiasto. Lisäksi oli tarjottu lisäetuna 50 eurolla puheaikaa ja nopeille kuluttajille matkapuhelinkotelo. Markkinoidun liittymän avaajille oli myös luvattu lähettää maksutta tekstiviesti-ilmoitus numeron vaihtumisesta kuluttajan nimeämiin kotimaisiin GSM-numeroihin ja siirtää puhelinmuistio uudelle kortille, minkä lisäksi toisessa kampanjassa oli luvattu liittymän avaajalle hänen puhelimeensa Stockmannin tarjoukset maksutta vuoden loppuun saakka.

Tarjotut lisäedut olivat markkinaoikeuden mukaan olleet arvoltaan huomattavia markkinoituun palveluun suhteutettuina. Markkinointiaineistossa lisäetujen esittely oli ollut sekä määrällisesti että sisällöltään runsasta. Aineistossa oli kuvailtu monisanaisesti ja värikuvin tarjottuja lisäetuja sekä käytetty otsikkoina muun muassa ilmaisuja "Mahtavat avausedut" ja "Yli sadan euron porkkana". Kuluttajille lähetetyssä kevään 2002 kampanja-aineistossa oli esitelty Stockmannin tarjoamia lisäetuja ja Elisan tarjoamaa puheaikaetua. Pääosa aineistosta oli käsittänyt lisäetujen esittelyä. Myös syksyn 2002 kampanjassa tarjotut lisäedut olivat olleet keskeisenä elementtinä. Myös asiakaskirjeessä oli esitelty lisäetuja. Vaikka aineistossa oli ollut mukana puhelinliittymää koskeva esite ja myös muussa aineistossa oli ollut mainintoja tarjotusta palvelusta, lisäetuja oli esitelty aineistossa sekä määrällisesti että sisällöltään selvästi enemmän.

Markkinaoikeus katsoi, että vastaajien markkinointiaineistossa olivat keskeisellä sijalla olleet tarjotut lisäedut. Useimmat tarjotuista lisäeduista eivät kuluttajan kannalta asiallisesti liittyneet tarjottuun palveluun. Markkinoinnissa oli siten korostettu puhelinliittymän ja sen ehtojen kannalta toisarvoisia seikkoja. Lisäedut oli esitelty markkinoinnissa siten, että kuluttajan päähuomio oli saattanut keskittyä tarjotun puhelinliittymän ja sen ehtojen sijasta sanottuihin myynninedistämiskeinoihin. Markkinointi oli siten ollut omiaan vaikuttamaan epäasiallisesti kuluttajan ostopäätökseen.

Edellä mainituilla perusteilla markkinaoikeus katsoi, että vastaajat olivat käyttämällä kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa lisäetuja siten, että niiden esittely oli hallinnut markkinointiaineistoa tarjotun tuotteen ja tarjouksen ehtojen asemesta, menetelleet markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

Markkinaoikeus kielsi kuluttajansuojalain 2 luvun 1 ja 7 §:n nojalla Stockmannia ja Elisaa molempia 100 000 euron sakon uhalla käyttämästä kuluttajiin kohdistuvassa markkinoinnissa lisäetuja siten, että niiden esittely hallitsee markkinointiaineistoa tarjottavan hyödykkeen ja tarjouksen ehtojen asemesta. Kieltoa oli noudatettava 1.5.2004 lukien. Muilta osin hakemus hylättiin.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Maarit Lindroos (eri mieltä) ja Jussi Karttunen sekä asiantuntijajäsenet Johan Bärlund, Tuula Sario (eri mieltä) ja Klaus Viitanen.

Eri mieltä olleet markkinaoikeustuomari Lindroos ja asiantuntijajäsen Sario, jotka olivat kuluttaja-asiamiehen vaatimusten kohdan 2 ja kohdan 3 osalta samaa mieltä kuin markkinaoikeuden enemmistö, katsoivat kuluttaja-asiamiehen vaatimuksesta kohdan 1 osalta, että vastaajien sopimusehto, jonka mukaan kuluttajien kanssa tehtävissä matkapuhelinliittymää koskevissa sopimuksissa käytetään maksutapana kulutusluottoa ilman, että samalla tarjotaan kuluttajille sellaista vaihtoehtoista maksutapaa, jossa kuluttajan ei tarvitse sitoutua luottosopimukseen, oli kuluttajien kannalta kohtuuton. He kielsivät vastaajia molempia 100 000 euron sakon uhalla kuluttajansuojalain 3 luvun 1 ja 2 §:n nojalla käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävissä sopimuksissa maksutapana kulutusluottoa, tarjoamatta kuluttajille samalla sellaista vaihtoehtoista maksutapaa, jossa kuluttajan ei tarvitse sitoutua luottosopimukseen.

Perustelut

Sopimusehdon kohtuuttomuudesta

1. Kuluttaja-asiamies on valituksessaan Korkeimmassa oikeudessa toistanut markkinaoikeudessa esittämänsä vaatimuksen siitä, että yhtiöitä kielletään "käyttämästä kuluttajien kanssa tehtävissä sopimuksissa ainoana maksutapana kulutusluottoa". Kuluttaja-asiamies on esittänyt vaatimuksensa perusteena, että sopimusjärjestely, jossa kulutushyödykkeen maksutapana on tarjolla vain luottomuotoinen vaihtoehto ja jolla kuluttaja ohjataan velkaantumaan, ei ole kuluttajien kannalta asianmukainen ja tällainen järjestely on siten kohtuuton. Kuluttaja-asiamies on kuitenkin vedonnut myös siihen, että kulutusluottosopimuksen edellyttäminen muun sopimuksen eli tässä tapauksessa Stockmann Dial -palvelun rahoittamiseksi on kuluttajien taloudellista turvallisuutta kohtuuttomasti vaarantavaa ja siten kuluttajien kannalta kohtuutonta.

2. Eräiden markkinaoikeudellisten asioiden käsittelystä annetun lain 8 §:n mukaan markkinaoikeudelle tehtävässä hakemuksessa on ilmoitettava muun muassa vaatimus ja sen perusteet sekä tosiseikat ja asiakirjat, joihin hakija vetoaa. Lain 16 §:n 3 momentin mukaan asian käsittelyssä noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä oikeudenkäynnistä riitaasioissa säädetään. Oikeudenkäymiskaaren 24 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin ei saa tuomita muuta tai enempää kuin asianosainen on vaatinut. Korkein oikeus toteaa, että kuluttaja-asiamiehen asiassa esittämä edellä mainittu vaatimus ei voisi johtaa sellaiseen tuomioon, jolla yhtiöitä kiellettäisiin käyttämästä sopimusehtoa, jonka mukaan kuluttajan edellytetään sitoutuvan Stockmann-tililuottosopimukseen Stockmann Dial -matkapuhelinliittymän saamiseksi. Asiassa on siten esitetyn vaatimuksen mukaisesti kysymys siitä, onko Stockmann Dial -matkapuhelinliittymän käyttämisestä aiheutuneiden maksujen maksutapaa koskeva sopimusehto kuluttajien kannalta kohtuuton.

3. Asiassa on riidatonta, että sopimus Stockmann Dial -matkapuhelinliittymästä edellyttää, että kuluttajalla on Stockmann-tili. Riidatonta on niin ikään, että matkapuhelinliittymän käytöstä aiheutuneiden maksujen laskutus tapahtuu Stockmann-tiliä käyttäen.

4. Kuluttaja, jolla on luotollinen Stockmann-tili, voi laskun eräpäivänä maksaa joko laskun koko saldon tai sitä pienemmän haluamansa erän, kuitenkin vähintään tiliotteeseen merkityn tiliehtojen mukaisen vähimmäiserän. Stockmann-tiliin siis liittyy jatkuva luotto, jota kuluttaja voi harkintansa mukaan käyttää sovittuun luottorajaan saakka. Jos kuluttaja maksaa koko erääntyvän saldon kuukausittain, häneltä ei peritä korkoa ja kuluttaja maksaa siten hyödykkeestä tai palvelusta käteishinnan. Näin ollen Stockmann Dial -matkapuhelinliittymän käyttämisestä kertyneet maksut ovat maksettavissa käteislaskujen tapaan ilman että kuluttaja käyttää hyväkseen Stockmann-tilin luottoa.

5. Kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen mukaan elinkeinonharjoittaja ei saa käyttää kulutushyödykkeitä tarjotessaan sopimusehtoa, jota kulutushyödykkeen hinta ja muut asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen on pidettävä kuluttajien kannalta kohtuuttomana.

6. Kuten Stockmann ja Elisa ovat esittäneet, Stockmann Dial -matkapuhelinliittymän käyttämisestä aiheutuneiden maksujen maksaminen ei eroa tavanomaisen matkapuhelinlaskun maksamisesta silloin, kun lasku maksetaan sen eräpäivänä. Kysymys on jälkikäteen tapahtuvasta todelliseen käyttöön perustuvasta laskutuksesta. Korkein oikeus katsoo, ettei tällaista maksutapaa voi pitää kuluttajansuojalain 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla kuluttajien kannalta kohtuuttomana. Se seikka, että kuluttaja voi harkintansa mukaan käyttää Stockmann-tiliä sovittuun luottorajaan saakka, ei asiassa esitetyn perusteella anna aihetta arvioida maksutapaa koskevaa sopimusehtoa tosin. Perusteita kuluttaja-asiamiehen hakemuksen hyväksymiselle ei siten ole.

7. Kuluttaja-asiamies on viitaten markkinaoikeuden istunnossa lausumaansa esittänyt, että kuluttajan maksujen laiminlyöntien seuraukset eivät käy selkeästi ilmi sopimusehdoista ja että on olemassa riski, etteivät viestintämarkkinalain asettamat vähimmäissuojaedellytykset täyty. Korkein oikeus toteaa, ettei kuluttaja-asiamies ole asiassa yksilöinyt, millä tavoin hän katsoo Stockmann Dial -palvelun sopimusehtojen olevan ristiriidassa viestintämarkkinalain säännösten kanssa. Kuluttaja-asiamies ei siten ole esittänyt perusteita hakemuksensa tueksi tältäkään osin.

Kysymys siitä, onko markkinointi ollut kulutusluoton markkinointia

8. Kuluttaja-asiamies on Korkeimmassa oikeudessa toistanut markkinaoikeudessa esittämänsä vaatimuksen siitä, että yhtiöitä kielletään tarjoamasta kuluttajille suunnatussa kulutusluottojen markkinoinnissa lisäetuja, jotka eivät liity suoraan kyseiseen luottoon tai sen käyttöön. Kuluttaja-asiamies on siis katsonut, että kysymyksessä olevassa markkinoinnissa on kysymys kulutusluoton markkinoinnista ja että tapahtunut lisäetujen tarjoaminen on ollut kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sopimatonta. Asiassa on siten kuluttaja-asiamiehen vaatimuksen mukaisesti ensiksi ratkaistava, onko puheena oleva markkinointi luonteeltaan kulutusluoton markkinointia. Stockmann ja Elisa ovat esittäneet, että markkinoinnissa on kysymys matkapuhelinliittymän ja siihen kuuluvien palveluiden muodostaman kokonaisuuden markkinoinnista.

9. Kulutusluotolla tarkoitetaan kuluttajansuojalain 7 luvun 1 §:n mukaan luottoa, jonka elinkeinonharjoittaja sopimuksen mukaan myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle lainana, maksunlykkäyksenä tai muuna vastaavana taloudellisena järjestelynä. Riidatonta on, että Stockmann-tili on luvun 2 §:ssä tarkoitettu kulutusluottona pidettävä tililuotto.

10. Kulutusluottojen markkinoinnista on säännökset mainitun luvun 5-9 §:ssä. Luvun 5 §:n mukaan kulutusluoton myöntämistä ei saa käyttää pääasiallisena markkinointikeinona markkinoitaessa muita kulutushyödykkeitä ja 7 §:n mukaan tililuottoa markkinoitaessa on ilmoitettava sen todellinen vuosikorko. Hallituksen esityksessä kuluttajansuojalain 7 luvun muuttamiseksi (HE 88/1985 vp s. 24-26) on todettu, että sääntelyn tarkoituksena on estää erityisesti sellainen markkinointi, jossa tehdään yksilöity tarjous määrätystä hyödykkeestä ja jossa mainoksen pääpaino on siinä, että tavaran saa käyttöönsä pienellä käteismaksulla tai ilman mitään käteismaksuosuutta. Esitöissä on korostettu, ettei 5 § estä markkinoimasta tililuottoa sinänsä, vaan kulutushyödykkeen markkinoimisen siten, että luotonsaanti muodostaa mainoksen näkyvimmän tai muuten huomattavimman osan. Luvun 8 §:ssä onkin nimenomainen säännös siitä, ettei pelkän kulutusluottomahdollisuuden mainitsemista markkinoinnissa pidetä 7 §:ssä tarkoitettuna kulutusluoton markkinointina.

11. Kuten edellä on todettu asiassa on riidatonta, että sopimus Stockmann Dial -matkapuhelinliittymästä edellyttää, että kuluttajalla on Stockmann-tili. Selvää siten on, että markkinoituun palveluun kuuluu myös kulutusluotto ja että kulutusluotto on myös mainittu markkinoinnissa. Sen arvioimiseksi, onko markkinointi ollut nimenomaan kulutusluoton markkinointia, on markkinointiaineistoa tarkasteltava kokonaisuutena.

12. Markkinointiaineistoon kuuluvissa kanta-asiakkaille osoitetuissa kampanjaesitteessä ja kirjeessä on muun muassa seuraavat mainoslauseet:
"Nyt jos koskaan kannattaa ottaa matkapuhelimeen uusi ulottuvuus; Stockmann Dial"
"Nyt teemme sinulle tarjouksen, johon todella kannattaa tarttua: Stockmann Dialin avaus 0 euroa ja avausetuja vähintään sadan euron arvosta - valintasi mukaan."
"Nyt sinulla on ainutlaatuinen tilaisuus. Avaa puhelimeesi Stockmann Dial: saat Radiolinjan liittymän monipuolisen palvelupaketin, kaikki Radiolinjan liittymäedut ja vielä itse valitsemiasi avausetuja vähintään 100 euron arvosta!"

13. Stockmann-tili on mainittu markkinointiaineistossa muun muassa seuraavasti:
"Huomaa, että sinulla tulee olla Stockmann-tilikortti, jotta voit avata Stockmann Dialin."
"Pehmeä lasku laskullesi. Stockmann Dial antaa 35 vrk korotonta maksuaikaa puhelinlaskullesi, sillä laskutus hoituu joustavasti Stockmann-tilin kautta. Stockmann-tilikortista et maksa vuosimaksua. Et maksa myöskään korkoa, mikäli maksat koko erääntyvän saldon kuukausittain. Jos haluat käyttää Stockmann-tilikortin luottoaikaa, voit jakaa maksut aina viidelle kuukaudelle. Tällöin korko on 1,6 %/kk (vuosikorko 19,2,%)."
"Joustava ja vaivaton laskutus Stockmann-tilin kautta. Stockmann Dial -asiakkuus edellyttää, että sinulla on Stockmann-tilikortti"

14. Korkein oikeus katsoo, että markkinointiaineiston tarkastelu antaa mielikuvan lähinnä siitä, että markkinoinnissa on kysymys puhelinliittymän ja siihen liittyvien palveluiden markkinoinnista. Markkinointiaineistoa kokonaisuutena arvioiden ei voida katsoa, että Stockmann-tili olisi siinä korostetusti esillä. Missään yhteydessä ei Stockmann-tiliä saati sen luotto-ominaisuutta ole mainittu siten, että päähuomio kiinnittyy tilin mahdollistamaan kulutusluottoon. Korkein oikeus katsoo kuten markkinaoikeus, ettei markkinointia kuluttaja-asiamiehen esittämällä tavalla ole pidettävä pääasiassa kulutusluoton markkinointina. Perusteita kuluttaja-asiamiehen hakemuksen hyväksymiselle tältä osin ei siten ole.

Lisäetujen käyttäminen markkinoinnissa hallitsevalla tavalla

15. Markkinaoikeus on katsonut, että yhtiöt ovat käyttämällä kuluttajiin kohdistuneessa markkinoinnissa lisäetuja siten, että niiden esittely on hallinnut markkinointiaineistoa tarjotun tuotteen ja tarjouksen ehtojen asemesta, menetelleet markkinoinnissaan kuluttajien kannalta sopimattomasti.

16. Valituksessaan Stockmann ja Elisa ovat ensinnäkin korostaneet markkinoidun palvelukokonaisuuden omalaatuisuutta ja katsoneet, ettei markkinointia voida arvioida kuten perinteistä kylkiäismarkkinointia. Toiseksi yhtiöt ovat muun ohella esittäneet, että markkinointiaineistoa on arvioitava kokonaisuutena ja ottaen huomioon, että lisäetujen tarjoaminen markkinoinnissa on sallittua sekä että toimialalla on tunnusomaista sellaisten kilpailukeinojen käyttäminen, joissa kuluttajille tarjottavilla lisäeduilla on merkittävä asema.

17. Kuluttaja-asiamies on katsonut, että pääpaino markkinoinnissa on ollut palvelukokonaisuuden avaajille tarjottavissa lisäeduissa, jotka ovat hallinneet markkinointia varsinaisen hyödykkeen sijasta. Asiassa on viitattu keväällä 2002 markkinointikampanjassa käytettyihin kanta-asiakkaille osoitettuun kampanjaesitteeseen, esitteisiin Stockmannin tarjoamista avauseduista ja Elisan puheaikatarjouksesta sekä yleisesitteeseen Stockmann Dial -palvelukokonaisuudesta sekä syksyllä 2002 markkinointikampanjassa käytettyihin kanta-asiakkaille osoitettuun kirjeeseen, Stockmann Dial -palvelun avaamiseen liittyviä lisäetuja esittelevään esitteeseen sekä samaan yleisesitteeseen, joka oli sisältynyt kevään 2002 markkinointiaineistoon.

18. Kuluttajansuojalain 2 luvun 4 §:n mukaan markkinoinnissa voidaan pykälässä säädetyin edellytyksin tarjota kulutushyödykkeitä yhteisellä hinnalla tai niin, että ostamalla hyödykkeen saa alennetulla hinnalla toisen hyödykkeen tai muun erityisen edun. Asiassa ei ole väitetty, että yhtiöt olisivat markkinoinnissaan rikkoneet tässä pykälässä säädettyä tiedonantovelvollisuutta vastaan. Sen sijaan kysymys on siitä, ovatko yhtiöt menetelleet markkinoinnissaan kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sopimattomasti, kun ne ovat edellä mainituissa esitteissä tarjonneet lahjakortteja tai yksilöityjä tuotteita, puheaikaa, puhelinliittymän ilmaisen avaamisen, puhelinmuistion ilmaisen siirtämisen, ilmoitukset tekstiviestillä puhelinnumeron muuttumisesta kuluttajan valitsemiin matkapuhelinnumeroihin ilman veloitusta sekä matkapuhelinkotelon.

19. Kuten kuluttajansuojalain 2 luvun 4 §:n muuttamiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 79/2000 vp) on todettu, säännös täydentää luvun 1 §:n yleislauseketta sopimattomasta markkinoinnista. Lisäetumarkkinointia voidaan siten arvioida yleislausekkeen nojalla. Arvioitaessa onko puheena oleva lisäetumarkkinointi ollut sopimatonta on kuitenkin otettava huomioon, että niin sanotut yhdistetyt tarjoukset ja kylkiäistarjoukset sekä muut luvun 4 §:ssä tarkoitetut edut ovat sallittuja. Tämän sääntelyn tavoitteena on edellä mainitun hallituksen esityksen mukaan ollut tehostaa kuluttajia hyödyntävää kilpailua laajentamalla sallittujen kilpailukeinojen valikoimaa.

20. Korkein oikeus toteaa, että hakemuksen kohteena olevassa markkinoinnissa tarjotut edut ovat kuluttajansuojalain 2 luvun 4 §:ssä tarkoitettuja etuja. Arvioitaessa sitä, onko puheena oleva markkinointi ollut kuluttajien kannalta lain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimatonta, markkinoinnissa käytettyä markkinointiaineistoa on arvioitava kokonaisuutena.

21. Lisäetumarkkinoinnilta voidaan edellyttää, että lisäedut esitellään selvästi ja siten, että niistä annetaan totuudenmukainen kuva. Lisäedut eivät kuitenkaan saa korostua päätuotteen kustannuksella eivätkä ne saa hallita markkinointia siten, että asianmukainen tuotevertailu vaikeutuu ja sitä kautta myös kuluttajan järkiperäinen päätöksenteko vaarantuu.

22. Korkein oikeus katsoo, että tarjotuista lisäeduista etenkin lahjakorteilla ja yksilöidyillä tuotteilla on lisäetuja esittelevissä mainosesitteissä korostunut asema. Kevään 2002 kampanjassa käytetyssä "Mahtavat avausedut" -esitteessä ja syksyn 2002 kampanja-aineistoon kuuluvassa esitteessä "Yli sadan euron porkkana" on kummassakin korostetusti esitelty puhelinliittymän avausetuina annettavia lahjakorteilla ostettavia tuotteita tai avausetuina annettavia tuotteita. Tuotteita on esitelty paitsi kuvin myös tuotteita kuvaavin tekstein. Vaikka myös markkinoinnin kohteena olevaa Stockmann Dial -matkapuhelinliittymää on esitelty edellä kappaleessa 17 mainitussa markkinointiaineistossa, ovat lisäedut kuitenkin markkinointia kokonaisuutena arvioiden molemmissa kampanjoissa hallinneet markkinointia päätuotteen kustannuksella.

23. Korkein oikeus katsoo, että edellisessä kappaleessa kuvattu markkinointi on ollut omiaan kohdistamaan kuluttajan päähuomion sopimuksentekotilanteessa tarjotun puhelinliittymän ja sen avaamisesta johtuvien velvollisuuksien sijasta myynninedistämiskeinoina hallitsevalla tavalla esitettyihin lisäetuihin. Tästä aiheutuu huomattava riski siitä, että kuluttaja tekee sopimuksen matkapuhelinliittymästä tuntematta tästä sopimuksesta hänelle aiheutuvia velvollisuuksia tai harkitsematta niitä.

24. Edellä lausutuilla perusteilla Stockmannin ja Elisan menettelyä on pidettävä kuluttajansuojalain 2 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla kuluttajien kannalta sopimattomana. Yhtiöt eivät sen vuoksi saa Stockmann Dial tai sitä vastaavan matkapuhelinliittymän markkinoinnissa tarjota edellä kuvatulla tai siihen rinnastettavalla tavalla lisäetuja siten, että lisäetujen esittely hallitsee markkinointia tarjottavan hyödykkeen ja tarjouksen ehtojen esittelemisen kustannuksella.

Tuomiolauselma

Markkinaoikeuden päätöksen lopputulos jää pysyväksi siten täsmennettynä, että Stockmann Oyj Abp:tä ja Elisa Matkapuhelinpalvelut Oy:tä kielletään kumpaakin markkinaoikeuden asettaman 100 000 euron sakon uhalla Stockmann Dial tai sitä vastaavan matkapuhelinliittymän markkinoinnissa tarjoamasta edellä kappaleessa 22 kuvatulla tai siihen rinnastettavalla tavalla lisäetuja siten, että lisäetujen esittely hallitsee markkinointia tarjottavan hyödykkeen ja tarjouksen ehtojen esittelemisen kustannuksella.

Kieltoa on noudatettava heti.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos, Gustaf Möller, Pasi Aarnio ja Hannu Rajalahti. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund.