20.10.2005

X Oy:n ja Y Oy:n kanne Helsingin käräjäoikeudessa

X Oy ja Y Oy esittivät Z Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että nimitys Turvaura oli yleisesti yhdistetty keksijä A:n perheen omistamaan X Oy:n valmistamaan ja markkinoimaan, tuulilasien pyyhkijöiden puhdistukseen liittyvään tuotteeseen. Nimitystä oli pidetty vakiinnutettuna tavaramerkkinä ja se oli sittemmin rekisteröity tavaramerkkinä.

A:n toinen perheyhtiö Y Oy oli sopimussuhteessa vastaajaan, joka käytti kantajien valmistamia laitteita turvaurien tekoon katsastusasemillaan. Sopimuksen mukaan vastaajalla oli oikeus kehittää turvaurajärjestelmää varten oma tuotenimi.

Vastaaja oli siirtynyt käyttämään patentilla suojaamattomia puhdistuskoneita sekä puhdistusuramallia, mutta käytti yhä markkinoinnissa nimitystä Turvaura tai Prosecur-turvaura. Sopimus ei kuitenkaan oikeuttanut käyttämään nimitystä Turvaura kilpailevasta puhdistusurasta.

X Oy ja Y Oy vaativat, että Z Oy:tä kielletään käyttämästä X Oy:n vakiinnutettua ja sittemmin rekisteröityä tavaramerkkiä sekä toiminimeä Turvaura missään muodossa, ja että vastaaja määrätään hävittämään kaiken aineiston, johon on oikeudettomasti pantu tunnusmerkki Turvaura. Lisäksi yhtiöt vaativat vastaajan velvoittamista korvaamaan kyseisen toiminimen ja tavaramerkin loukkauksesta kantajille aiheutunut vahinko korkoineen.

Z Oy:n vastaus

Z Oy kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Sana turvaura oli yleiskielen sana, jota ei ollut eikä olisi edes voitu rekisteröidä. Vastaaja käytti sanaa oman rekisteröidyn tuotemerkkinsä yhteydessä, muodossa Prosecur-turvaura sekä yleiskielen sanana kuvaamaan tuulilasinpyyhkijän sulan puhdistukseen tarkoitettua uraa.

Sana turvaura ei ollut kantajien rekisteröity tavaramerkki. Kantajat olivat rekisteröineet tavaramerkin, jonka yhden osan muodosti sana turvaura. Merkissä oli katkeilevan ympyrän sisällä numero 1, sen päällä poikittain sana ura ja näiden alapuolella sana turvaura. Tavaramerkkioikeus ulottui vain koko merkkiin, ei sen yksittäisiin osiin.

Z Oy:n kanne

Z Oy esitti X Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että vastaajan rekisteröimään tavaramerkkiin sisältyvä sana turvaura oli yleiskielen sana eikä sellaisena voinut saada tavaramerkkilain tarkoittamaa suojaa.
Z Oy vaati siksi vahvistettavaksi, että vastaajan rekisteröimä tavaramerkki ei suojannut tavaramerkissä esiintyvää sanaa turvaura.

X Oy:n vastaus

X Oy kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä perusteettomana.

Turvaura oli A:n 1970-luvulla keksimä tuotenimi keksinnölleen "väline ajoneuvon tuulilasin pyyhkimen sulan puhdistamiseksi". Sana turvaura yhdistettiin yhä A:han ja hänen perheyhtiöihinsä X Oy:öön ja Y Oy:öön.

Turvaura oli suggestiivinen merkki: vaikka se viittasi turvallisuuteen, se ei suoraan ilmaissut tuotteen lajia, laatua, paljoutta, käyttötarkoitusta, hintaa, valmistusaikaa tai -paikkaa. Kuluttaja, joka ei ollut koskaan kuullut tuulilasiin hiottavista urista, ei voinut päätellä sanasta turvaura tuotteen käyttötarkoitusta. Sen sijaan yleiskielen sanat sulanpuhdistusura tai puhdistusura olivat kuvailevia ja erottamiskyvyttömiä.

Patentti- ja rekisterihallitus oli merkinnyt sittemmin nimityksen rekisteriin numerolla 213157 vakiinnuttamisen perusteella ja ilman erottamislausumaa. Näin ollen Turvaura olisi sellaisenaankin rekisteröitävissä sanamerkkinä.

X Oy oli aina puuttunut kaikkiin tietoonsa tulleisiin tavaramerkin loukkauksiin. Merkki Turvaura ei siis ollut degeneroitunut.

Käräjäoikeuden tuomio 3.12.2001

Riidattomaksi tapahtumatiedoksi käräjäoikeus totesi sen, että X Oy ja sen edeltäjät T:mi Y ja Y Oy olivat valmistaneet ja markkinoineet 1970-luvulta lähtien autojen tuulilasiin tehtäviä uria, jotka puhdistavat tuulilasinpyyhkimen sulkia. Menetelmästä oli käytetty nimitystä turvaura. Toiminimi X Oy oli merkitty kaupparekisteriin 26.9.1980.

Y Oy ja Autorekisterikeskus olivat 10.12.1993 allekirjoittaneet turvaurajärjestelmää koskevan vuokra- ja lisenssisopimuksen. Osapuolet olivat sopineet, että Autorekisterikeskus sai sopimuksessa mainituilla ehdoilla oikeuden valmistaa patentoidun ykkösturvauran mukaisia turvauria ajoneuvojen tuulilaseihin Y Oy:ltä vuokraamillaan hiomalaitteilla.

Y Oy:n ja Autorekisterikeskuksen, nykyisin Z Oy:n, yhteistyö oli päättynyt vuonna 1997. Z Oy oli tämän jälkeen valmistanut ja markkinoinut uria nimellä Prosecur-turvaura. Yhtiö oli lisäksi markkinoinnissaan käyttänyt sanaa turvaura menetelmän yleiskielisenä ilmaisuna.

X Oy:lle oli 15.3.1999 rekisteröity luokkiin 7 paineilmalla toimivat hiontalaitteet ja 40 tuulilasin urahiontapalvelut tavaramerkki nro 213157.

Käräjäoikeus lausui, että tavaramerkin nro 213157 osalta oli riidatonta, että siinä esiintyvät sanat URA ja 1 olivat yleiskielen sanoja eivätkä ne nauttineet tavaramerkin tuomaa yksinoikeussuojaa. Riitaista oli, miten sanaa turvaura oli arvioitava. Ratkaistavana oli, onko tavaramerkissä olevaa sanaa TURVAURA pidettävä yleiskielen sanana.

Arvioidessaan näyttöä käräjäoikeus lausui, että esitetty selvitys osoitti, että X Oy:n edeltäjät olivat 1970-luvulla kehittäneet tuulilasinpyyhkimien sulkien puhdistusmenetelmän ja alkaneet kutsua menetelmää nimellä turvaura. Menetelmä oli tullut tunnetuksi autoilijoiden keskuudessa turvaura-nimisenä. Myöhemmin myös muut valmistajat kuin X Oy ja sen edeltäjät olivat ryhtyneet valmistamaan tuulilasinpyyhkijöiden sulkien puhdistajia. X Oy:n kilpailijat olivat käyttäneet tuotteestaan nimityksiä turvaura, puhdistusura tai sulanpuhdistusura.

Esitetty selvitys osoitti lisäksi, että X Oy ja Y Oy olivat omilla toimillaan pyrkineet kieltämään muita käyttämästä turvaura-sanaa. Kieltoyrityksistä huolimatta turvaura-sanan yleiskielinen käyttö oli yleistynyt 1980-luvulla. Sana oli alettu ymmärtää yleiskielen ilmaisuksi tuulilasinpyyhkijöiden puhdistamiseksi tehdyille urille riippumatta siitä, minkä yhtiön menetelmällä urat oli valmistettu. Turvaura-sanan käyttö yleiskielen ilmaisuna ilmeni lukuisista esitetyistä lehtiartikkeleista ja viranomaisten lausunnoista. Yleiskielenomaista käyttöä osoitti myös puhelinluettelon Keltaisten sivujen otsikointi.

Suomen kielen perussanakirjaan kerätään selvitystyön perusteella suomen kielen yleissanat. Turvaura-sanaa ei ollut otettu vielä vuoden 1979 painokseen, mutta se oli sisällytetty lisääntyneiden näytteiden vuoksi vuoden 1994 sanakirjaan. Koska kielentutkimuksen ammattilaiset päättävät perussanakirjaan tulevista sanoista, sanan esiintyminen perussanakirjassa oli vahva näyttö siitä, että kysymys oli yleiskielen sanasta.

Patentti- ja rekisterihallitus oli tavaramerkkihakemuksen käsittelyn yhteydessä päätynyt näkemykseen, jonka mukaan turvaura ei ollut yleiskielen sana. Patentti- ja rekisterihallituksen näkemykselle oli annettava vahva näyttöarvo, koska se tavaramerkkiviranomaisena oli tottunut ratkaisemaan tavaramerkkirekisteröintiin liittyviä tulkintakysymyksiä. Hakemuksen käsittelyn kulusta ilmeni, että asian käsittelijä oli ensin oman selvityksensä perusteella pitänyt turvaura-sanaa yleiskielen sanana, mutta oli muuttanut kantaansa. Muutos lienee perustunut X Oy:n lausumansa yhteydessä toimittamaan selvitykseen. Asiassa ei ollut ollut väitteentekijää, joka olisi esittänyt vastaselvitystä. Tällaisessa tilanteessa patentti- ja rekisterihallituksen kannanotto, jos muu näyttö ei sitä tukenut, ei yksin luotettavasti osoittanut sanan luonnetta.

Markkinatuomioistuimen ratkaisu 28.4.1982, jossa se oli katsonut, että nimitys turvaura oli yleisesti yhdistetty A:n valmistamaan ja markkinoimaan tuotteeseen, tuki käsitystä, että turvaura-sanassa ei olisi kysymys yleiskielen sanasta. Esitetyn selvityksen mukaan sanan käyttö oli yleistynyt 1980-luvulla, joten tilannetta oli arvioitava nyt toisin kuin 1980-luvun alussa.

Tekniikan maailma -lehdessä käytettiin nykyisin yleisilmaisuna puhdistusura-sanaa. Oli perusteltua uskoa, että tämä johtui X Oy:n aktiivisesta vaikuttamisesta.

Esitetyn näytön kokonaisarviointi osoitti, että turvaura-sanaa oli pidettävä nykyisin yleiskielen sanana, jonka rinnalla käytettiin samaa tarkoittavaa puhdistusura-sanaa.

Oikeudellisena arviointinaan käräjäoikeus lausui, että X Oy:lle oli myönnetty tavaramerkki nro 213157. Tämän vuoksi tavaramerkki nautti tavaramerkkilain 4 §:n tarkoittamaa suojaa. Tavaramerkkilain 15 §:n 1 momentin mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin ei käsitä sellaista merkin osaa, jota ei sinänsä voida rekisteröidä. Tavaramerkkilain 13 §:n mukaan tavaramerkin tulee olla erottamiskykyinen. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa vakiintuneen kannan mukaan tavaran yleisnimitys ei voinut olla ilman erityisperusteita erottamiskykyinen. Yleiskielen sana ei pääsääntöisesti ollut erottamiskykyinen. Sen voi poikkeuksellisesti tehdä erottamiskykyiseksi esimerkiksi sanan käyttö normaalista merkityksestään irrotetussa yhteydessä.

Tavaramerkkilain 26 §:n 1 momentin mukaan yksinoikeus tavaramerkkiin menetetään, jos merkki rekisteröinnin tai vakiinnuttamisen jälkeen on menettänyt erottamiskykynsä. Oikeuskirjallisuudessa puhutaan degeneroitumisesta: merkki muuttuu yleiseksi lajinimitykseksi, eikä se enää kykene erottamaan haltijansa tuotteita muista markkinoilla olevista tuotteista. Esimerkkeinä degeneraatiosta mainitaan usein VASELIN, HETEKA, MONO ja NYLON, jotka ovat muuttuneet käytön seurauksena tavaramerkeistä yleisiksi lajinimityksiksi.

Edellä esitetty selvitys osoitti, että turvaura-sana oli 1980-luvulla muuttunut yleiskielen sanaksi. Tämän vuoksi tavaramerkissä oleva yksittäinen sana TURVAURA ei nauttinut tavaramerkkilain 4 §:n tarkoittamaa suojaa, vaan suojaa sai tavaramerkin nro 213157 kuvion ja sanojen kokonaisuus. Puuttuvan erottamiskyvyn vuoksi turvaura-sana oli ilman tavaramerkkilain 15 §:n 2 momentin tarkoittamaa erottamislausumaakin tavaramerkkilain 15 §:n 1 momentin nojalla vapaasti käytettävissä.

Z Oy oli valmistanut ja markkinoinut tuulilasinpyyhkijöiden sulkia puhdistavia uria nimellä Prosecur-turvaura. Yhtiö oli lisäksi markkinoinnissaan käyttänyt sanaa turvaura menetelmän yleiskielisenä ilmaisuna. Turvaura-sana oli yleiskielen sana, joka ei nauttinut tavaramerkkilain 4 §:n tarkoittamaa suojaa. Tästä seurasi, että Z Oy ei ollut kerrotulla menettelyllään loukannut X Oy:n tavaramerkkiä nro 213157.

Toiminimilain 8 §:n mukaan toiminimen tulee olla yksilöivä. Tarjottavan tavaran tai palvelun yleistä nimeä voidaan pitää yksilöivänä ainoastaan, milloin se on vakiintunut.

Jutussa esitetty selvitys ei osoittanut, että turvaura-sana olisi vakiintunut tarkoittamaan vain X Oy:n markkinoimia tuotteita, vaan selvitys osoitti päinvastoin, että sanaa käytettiin yleiskielen ilmaisuna tuulilasinpyyhkijöitä puhdistavista urista.

Ennakkoratkaisussa KKO 1992:183 oli todettu, että pääasiassa liiketoiminnan laatua kuvaavan yleisluontoisen ilmaisun vakiinnuttaminen ei tuottanut sellaista yksinoikeutta, että toista elinkeinonharjoittajaa olisi voitu kieltää käyttämästä samaa ilmaisua osana rekisteröityä toiminimeään.

Z Oy oli markkinoinut tuotettaan nimellä Prosecur-turvaura ja käyttänyt turvaura-sanaa menetelmän yleiskielisenä ilmaisuna. Käyttämällä liiketoimintansa laatua kuvaavaa yleisluontoista ilmaisua tällä tavoin Z Oy ei ollut loukannut X Oy:n toiminimeä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus vahvisti, että X Oy:lle 15.3.1999 rekisteröidyssä tavaramerkissä nro 213157 oleva sana TURVAURA ei kuulunut tavaramerkin tuoman suojan piiriin.

Käräjäoikeus hylkäsi X Oy:n ja Y Oy:n kanteen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Kimmo Mikkola.

Helsingin hovioikeuden tuomio 29.8.2002

X Oy ja Y Oy valittivat hovioikeuteen ja toistivat kanteensa.

Siltä osin kuin Z Oy oli vastauksessaan valitukseen katsonut, ettei Y Oy:llä ollut oikeutta esittää tavaramerkkiin tai sen loukkaukseen perustuvia vaatimuksia, hovioikeus käsittelyratkaisunaan lausui, että tavaramerkkilain 45 §:n mukaan, jos jollekulle on annettu yksinomainen oikeus rekisteröidyn tavaramerkin käyttämiseen tässä maassa ja sellaisesta käyttöluvasta on tehty merkintä tavaramerkkirekisteriin, on tavaramerkkioikeuden loukkaamista koskevissa asioissa sekä merkin haltijaa että käyttöluvan saajaa pidettävä asianomistajina.

Y Oy ei ollut tavaramerkin haltija eikä sillä ollut rekisteröityä käyttölupaa. Sillä on kuitenkin ollut sen ja Autorekisterikeskuksen (nykyinen Z Oy) välisen turvaurien valmistamista koskevan sopimuksen mukaan turvauria koskevien patenttien käyttö-, hallinta- ja markkinointioikeudet sekä Y Oy:n ilmoituksen mukaan lupa käyttää tavaramerkkiä.

Siihen nähden, että Y Oy oli esittänyt turvaura-merkin haltijan X Oy:n kanssa yhdessä vaatimuksia asiassa, hovioikeus katsoi, että rekisteröidyn käyttöluvan puuttumisesta huolimatta ei ollut estettä käsitellä Y Oy:tä asianosaisena tässä asiassa myös tavaramerkin loukkausta koskevien vaatimusten osalta.

Pääasian osalta hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Antti Kuningas, Pirkko Kauppinen ja Tuovi Hyvärinen. Esittelijä Jaakko Ritvala.

Käsittelyratkaisu

Y Oy:n asiavaltuus

Käräjäoikeudessa 28.8.2001 toimitetusta valmisteluistunnosta laaditun pöytäkirjan mukaan Z Oy on käräjäoikeudessa esittänyt, ettei Y Oy ole jutussa oikea kantaja esittämään nyt kysymyksessä oleviin tavaramerkkiin ja toiminimeen perustuvia vaatimuksia ja ettei Z Oy voi olla vahingonkorvausvelvollinen Y Oy:öön nähden.

Samassa valmisteluistunnossa on esitetty, että Y Oy:n kannevaatimukset perustuvat siihen, että se oli Z Oy:n sopimuskumppani ja käytti tavaramerkkiä X Oy:n luvalla.

Kuten hovioikeus on todennut, Y Oy ei ole tavaramerkin haltija eikä sillä ole rekisteröityä käyttölupaa. Ne asiassa ilmi tulleet seikat, että Y Oy:llä tavaramerkin haltijan, X Oy:n luvalla on ollut oikeus käyttää tavaramerkkiä ja että sillä on ilmoitettu ainakin suhteessa vastaajayhtiöön olleen kyseisten tuulilasin puhdistusurien valmistamista koskevien patenttien käyttö-, hallinta- ja markkinointioikeudet eivät sinänsä osoita yhtiöllä olleen sellainen oikeudenhaltijan asema, jonka perusteella yhtiöllä olisi X Oy:n ohella oikeus esittää tavaramerkkilakiin tai toiminimilakiin perustuvia vaatimuksia Z Oy:öön nähden. Sen vuoksi Y Oy:n asiassa kantajana esittämät vaatimukset on jätettävä tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Tavaramerkkioikeuden loukkaus

Asiassa esitetyistä vaatimuksista

1. Käräjäoikeus, jonka tuomion hovioikeus on pysyttänyt, on hyväksynyt Z Oy:n ensisijaisen kannevaatimuksen ja vahvistanut, että X Oy:lle 15.3.1999 rekisteröidyssä tavaramerkissä nro 213157 oleva sana TURVAURA ei kuulu tavaramerkin tuoman suojan piiriin.

2. Käräjäoikeus on perusteluissaan, jotka hovioikeus on hyväksynyt, todennut tavaramerkkiin sen osana sisältyvän sanan TURVAURA olevan yleiskielen sana, joka puuttuvan erottamiskyvyn vuoksi on vapaasti käytettävissä.

3. X Oy:n ja Y Oy:n kanne tavaramerkin ja toiminimen Turvaura käytön kieltämisestä ja siihen liittyvät vahingonkorvausvaatimukset on vastaavin perustein hylätty. Lausunnon antaminen Z Oy:n toissijaisesta kannevaatimuksesta on alemmissa oikeuksissa rauennut.

4. Korkeimmassa oikeudessa X Oy on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja uudistanut vaatimuksensa siitä, että Z Oy:tä kielletään käyttämästä X Oy:n vakiinnutettua ja sittemmin rekisteröityä tavaramerkkiä sekä X Oy:n toiminimeen sekoitettavissa olevaa sanaa TURVAURA missään muodossa ja määrätään hävittämään kaikki aineisto, johon on oikeudettomasti merkitty mainittu sana. Tämän lisäksi X Oy on vaatinut vahingonkorvausta tavaramerkki- ja toiminimioikeuden loukkauksesta.

5. Esitetyistä vaatimuksista seuraa, että X Oy:n valituksessaan täällä esittämien vaatimusten menestyminen riippuu ensisijaisesti siitä, kuuluuko sana TURVAURA, toisin kuin alemmat oikeudet ovat katsoneet, yhtiölle 15.3.1999 rekisteröidyn tavaramerkin nro 213157 suojan piiriin. Vasta tämän jälkeen tulevat arvioitaviksi yhtäältä X Oy:n esittämät kannevaatimukset, jotka perustuvat sekä vakiinnuttamisen että rekisteröinnin nojalla syntyvään suojaan, ja toisaalta mahdollisesti Z Oy:n esittämän toissijaisen kannevaatimuksen asema.

X Oy:n yhdistelmämerkki

6. Nyt kysymyksessä oleva 15.3.1999 rekisteröity tavaramerkki nro 213157 on lähes ympyrän muotoinen yhdistelmämerkki. Se koostuu ensinnäkin yleiskielen sanasta URA ja numerosta 1. Merkin reunuksen muotoilu jäljittelee tuulilasiin hiottavia, tuulilasinpyyhkijöiden sulkia puhdistavia uria, joiden markkinointiin tavaramerkkiä on käytetty. Merkin alaosassa on sana TURVAURA.

7. Tavaramerkkilain (7/1964) 15 §:n 1 momentin mukaan rekisteröinnillä saatu yksinoikeus tavaramerkkiin ei käsitä sellaista merkin osaa, jota ei sinänsä voida rekisteröidä. Merkin osa, joka itsessään ei olisi tavaramerkkinä rekisteröitävissä, ei siis tule tavaramerkkilaissa tarkoitetun suojan alaiseksi siinäkään tapauksessa, että tavaramerkki, josta se on osa, rekisteröidään. Rekisteröinnin estämättä saa jokainen käyttää tällaista merkin osaa.

8. Jos merkkiin sisältyy sellainen osa, jota ei sinänsä voida rekisteröidä ja on erityistä syytä otaksua, että merkin rekisteröinti voi aiheuttaa epätietoisuutta yksinoikeuden laajuudesta, voidaan rekisteröitäessä tämä osa tavaramerkkilain 15 §:n 2 momentin nojalla nimenomaan erottaa suojan piiristä.

9. Kuten alempien oikeuksien tuomioista ilmenee, Patentti- ja rekisterihallitus on X Oy:n hakemuksen käsittelyn yhteydessä selvittänyt sitä, edellyttikö merkin rekisteröinti erottamislausumaa. Tavaramerkki on sittemmin rekisteröity ilman erottamislausumaa.

10. Se, jääkö rekisteröidyn merkin jokin osa vaille tavaramerkkilain antamaa suojaa, ei riipu siitä, onko tämä osa tavaramerkkilain 15 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin nimenomaisesti erotettu suojan piiristä. Vastaavasti erottamislausuman tarvetta koskeville selvittämistoimille, jotka eivät johda erottamislausumaan, ei voida sellaisinaan antaa merkitystä arvioitaessa tavaramerkin rekisteröinnistä seuraavan suojan ulottuvuutta.

11. Arvioitaessa alempien oikeuksien tuomioiden lopputuloksen oikeellisuutta nousee siten ratkaisevaksi kysymys siitä, muodostiko sana TURVAURA rekisteröidyn yhdistelmämerkin sellaisen osan, joka rekisteröinnin tapahtuessa olisi sellaisenaan ollut rekisteröitävissä tavaramerkkinä.

Sanan TURVAURA erottamiskyvystä

12. Tavaramerkkilain 13 §:n mukaan rekisteröitävän tavaramerkin tulee olla omiaan erottamaan haltijan tavarat muiden tavaroista. Lainkohdassa säädetään muun muassa, että tavaran lajia tai käyttötarkoitusta joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevaa merkkiä ei sellaisenaan ole katsottava erottamiskykyiseksi. Mitä tavaroista säädetään on vastaavasti voimassa palveluista, joista nyt osittain on kysymys.

13. Suomen tavaramerkkilainsäädäntöä sovellettaessa on otettava huomioon ne Euroopan Unionin jäsenyydestä johtuvat velvoitteet, jotka tähtäävät yhtenäiseen oikeustilaan nyt kysymyksessä olevalla alalla.

14. Sisämarkkinoiden toimivuutta silmällä pitäen tavaramerkkilainsäädäntöä on osittain harmonisoitu ensimmäisellä neuvoston direktiivillä tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (tavaramerkkidirektiivi 89/104/ETY). Direktiivin tässä asiassa merkityksellisiä aineellisia säännöksiä vastaavat säännökset ovat nykyään voimassa myös osana Neuvoston asetusta (EY) N:o 40/94 yhteisön tavaramerkistä.

15. Kuten Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on todennut, kansallisen tuomioistuimen soveltaessa kansallista lainsäädäntöä - riippumatta siitä, onko kysymyksessä ennen kyseessä olevan direktiivin antamista tai sen jälkeen annetut säännökset - se on velvollinen tulkitsemaan sitä mahdollisimman pitkälle kyseisen direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti, jotta direktiivissä tarkoitettu tulos saavutettaisiin ja EY 249 artiklan kolmatta kohtaa näin noudatettaisiin (ks. mm. asia C-106/89, Marleasing, tuomio 13.11.1990, Kok. 1990, s. I-4135, 8 kohta ja asia C-218/01, Henkel, tuomio 12.2.2004, Kok. 2004, s. I-1725, 60 kohta).

16. Tästä syystä tulkittaessa lain sisältämiä tavaramerkkidirektiivin alaan kuuluvia kansallisia säännöksiä on otettava huomioon, paitsi direktiivin määräykset, myös EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntö niiden tulkinnasta. Milloin EY-tuomioistuimen oikeuskäytäntöä löytyy yhteisön tavaramerkkiä koskevan asetuksen sellaisten säännösten tulkinnasta, jotka vastaavat tavaramerkkidirektiivin määräyksiä, myös asetusta koskeva oikeuskäytäntö on oikeuskäytännön yhtenäisyyden takia otettava huomioon.

17. Direktiivin 2 artiklan ja vastaavasti asetuksen 4 artiklan mukaan tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, joka voidaan esittää graafisesti, erityisesti sanoin, jos sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.

18. Rekisteröinnin esteistä ja mitättömyysperusteista säädetään direktiivin 3 artiklassa ja vastaavasti asetuksen 7 artiklassa. Näiden mukaan tavaramerkkejä ei saa rekisteröidä, tai jos ne on rekisteröity, ne on julistettava mitättömiksi, jos niiltä puuttuu erottuvuus tai jos ne muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, jotka ovat tulleet yleisessä kielenkäytössä tai hyvän kauppatavan mukaan tavanomaisiksi.

19. Verrattaessa Suomen lainsäädäntöä direktiiviin voidaan todeta, että merkin erottamiskyky on molemmissa ensisijainen kriteeri. Vaikka Suomen lainsäädäntöön ei sisälly direktiiviä vastaavaa nimenomaista säännöstä yleisessä kielenkäytössä tai hyvän kauppatavan mukaan tavanomaisiksi tulleista merkeistä, on erottamiskykyvaatimusta tavaramerkkilain 13 §:ssä tulkittava ottaen huomioon direktiivin mainittu säännös.

20. Tavaramerkkilain 13 §:ään sisältyvä maininta siitä, että erottamiskykyä ei ole merkeillä, jotka joko yksinomaan tai ainoastaan vähäisin muunteluin tai lisäyksin ilmaisevat tavaran lajia tai käyttötarkoitusta, liittyy puolestaan läheisesti direktiivin 3 artiklan 1 kohdan c alakohtaan, jonka mukaan tavaramerkiksi eivät kelpaa merkit, jotka muodostuvat yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua tai muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia.

21. Puutteellisen erottamiskyvyn seurauksia koskevia säännöksiä sisältyy direktiivin 3 ja 12 artiklaan. Direktiivin 3 artiklassa luetellaan tilanteita, joissa tavaramerkki ei alun perinkään kykene täyttämään tehtäväänsä tuotteen alkuperän osoittajana. Direktiivin 12 artiklan 2 kohdan a alakohta koskee puolestaan tilannetta, jossa tavaramerkki ei enää kykene täyttämään tätä tehtävää. Tämän alakohdan mukaan tavaramerkki on julistettava menetetyksi, jos siitä on tavaramerkin haltijan toiminnan tai toimimatta jättämisen vuoksi tullut elinkeinotoiminnassa sellaisesta tavarasta tai palvelusta yleisesti käytetty nimitys, jota varten se on rekisteröity.

22. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan erottamiskykyä on arvioitava yhtäältä suhteessa niihin tavaroihin tai palveluihin, joille rekisteröintiä on haettu, ja toisaalta suhteessa siihen, miten kohdeyleisö, joka muodostuu näiden tavaroiden tai palvelujen tavanomaisesti valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista keskivertokuluttajista, mieltää tavaramerkin (ks. erityisesti yhdistetyt asiat C-468/01 P - C-472/01 P, Procter & Gamble v. SMHV, tuomio 29.4.2004, Kok. 2004, s. I-5141, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23. Tuomioistuin on myöhemminkin direktiivin 12 artiklaa tulkitessaan todennut, että vaikka tavaramerkin tehtävällä alkuperän osoittajana on keskeinen merkitys ennen muuta kuluttajalle tai loppukäyttäjälle, sillä on merkitystä myös tavaran myyntiin osallistuville välikäsille ja vaikutusta näidenkin toimintaan markkinoilla. Yleensä kuluttajien tai loppukäyttäjien näkemyksellä on ratkaiseva merkitys. Koko myyntiin liittyvän tapahtumaketjun tavoitteena on nimittäin se, että loppukäyttäjät ostaisivat tavaraa, ja välikäsien tehtävänä on tarkkailla ja ennakoida tavaran kysyntää sekä lisätä ja suunnata sitä (ks. asia C-371/02, Björnekulla Fruktindustrier, tuomio 29.4.2004, Kok. 2004, s. I-5791, 23 - 25 kohdat).

24. Tavaramerkin erottamiskykyä arvioitaessa merkityksellinen kohderyhmä käsittää näin ollen ennen muuta tuotteen kuluttajat ja loppukäyttäjät. Kyseessä olevan tuotteen markkinoiden ominaispiirteiden mukaan kuitenkin myös välikäsien vaikutus ostopäätöksiin ja niin muodoin niiden näkemys tavaramerkistä on otettava huomioon.

Arvio sanasta TURVAURA tavaramerkin osana

25. Arvioidessaan alempien oikeuksien ratkaisujen lopputuloksen oikeellisuutta Korkein oikeus on ottanut huomioon sekä oikeudenkäyntiaineistoon sisältyvän melko laajan kirjallisen aineiston sanan TURVAURA käytöstä että käräjäoikeudessa kuultujen todistajien näkemykset sanan käytöstä ja luonteesta.

26. Sana TURVAURA on niin sanottu suggestiivinen sanayhdistelmä, joka koostuu turvallisuuteen viittaavasta alkuosasta sekä deskriptiivisestä jälkimmäisestä osasta. Osien yhdistämisellä on luotu uudissana, joka ei aikaisemmin ole ollut tunnettu.

27. Sanaa TURVAURA ei sitä ensimmäistä kertaa kuultaessa voida ymmärtää minkään tietyn tunnetun tuotteen kuvauksena. Se ei ole itsessään kuvastanut tiettyä palvelun tai tavaroiden lajia, ei edes siinä tuoteryhmässä, johon puhdistusurat ja niiden valmistaminen kuuluvat. Sanasta on kuitenkin ilmennyt, että kysymyksessä on sellaiseen jonkinlaiseen uraan liittyvä hyödyke, joka on omiaan lisäämään turvallisuutta. Sanan käyttöyhteydestä ilmenee, että uralla tarkoitetaan siinä kapeaa syvennystä.

28. Sanaan TURVAURA sisältyvät vahvat kuvaavat osat ovat kuitenkin aikaansaaneet sen, että tuotteeseen kerran pinnallisestikin tutustuneelle sana helposti tuo mieleen auton tuulilasiin tehdyt sulkia puhdistavat urat. Sekaannuksen vaaraa ei ole ollut, koska yleiskielen mukaan autossa ei ennen A:n nyt kysymyksessä olevaa keksintöä ole ollut turvallisuutta edistäviä uria, renkaiden uria ehkä lukuunottamatta. Myöskin turva-alkuosan yhdistäminen autossa käytettyyn tuotteeseen on ollut yleisesti tunnettua muun muassa yleiskielen sanoista turvavyö ja turvaistuin.

29. Sana TURVAURA on rakenteeltaan sellainen, että se sopii erittäin hyvin yleiskielen sanaksi. Siihen ei liity mitään kielellisesti keinotekoista tai vierasta kuten viittausta tiettyyn elinkeinonharjoittajaan, tiettyyn maantieteelliseen alueeseen tai vastaavaan. On selvää, että tällaiset yleiskielen sanoiksi sopivat sanamuodostelmat muita helpommin menettävät erottamiskykynsä tai se puuttuu niiltä jo alkujaan.

30. Korkein oikeus arvioi, että sanalla TURVAURA on alkujaan saattanut olla vahvaakin erottamiskykyä silloin, kun A:n keksintöä ensimmäiseksi esiteltiin viestintävälineissä autoalan ammattilaisille ja kuluttajille. X Oy:n väittämä, että sana yleisesti kytkettiin keksintöön, keksijään ja X Oy:öön on, ottaen huomioon keksinnön saama huomattava julkisuus ja myönteinen vastaanotto, ilmeisen paikkansa pitävä. Tätä vahvistaa osaltaan markkinatuomioistuimen käräjäoikeuden tuomiossa mainittu päätös vuodelta 1982.

31. Kysymys siitä, oliko TURVAURA vakiinnutettu tavaramerkki ennen vuotta 1998 on kuitenkin tämän asian ratkaisemiseksi vailla itsenäistä merkitystä. X Oy:n esittämät vaatimukset perustuvat siihen, että tavaramerkkioikeutta, jolla yhtiö ilmeisesti tarkoittaa sekä sanalle TURVAURA vakiinnutettua että rekisteröidyn tavaramerkin perusteella yhtiölle kuuluvaa tavaramerkkioikeutta, on Z Oy:n taholta loukattu mainitusta vuodesta lähtien. Jos sana TURVAURA vuonna 1998 ja sen jälkeen jo oli yleiskielen sana, siltä puuttui erottamiskyky eikä se siten ole voinut nauttia tavaramerkkioikeudellista suojaa sen enempää itsenäisenä tunnuksena kuin osana yhdistelmämerkkiä.

32. X Oy on käräjäoikeudessa esittänyt laajaa selvitystä siitä, miten yhtiö on puuttumalla aktiivisesti sanan TURVAURA käyttöön muun muassa lehdistössä ja sanakirjoissa pyrkinyt estämään sanan degeneroitumista yleiskielen sanaksi. Korkein oikeus toteaa, että vaikka yhtiö hyvästä syystä näin on tehnyt, se seikka, että huomautuksen saanut lehdistö ja sanakirjan toimitus ovat seuranneet yhtiöltä saamaansa kieltoa käyttää sanaa TURVAURA yleisnimityksenä tuulilasinpyyhkijöiden puhdistusurille, ei osoita, etteikö sana yleisessä kielenkäytössä olisi jo ennen varoituksen antamista saanut mainitun yleisen merkityksensä.

33. Sen sijaan Korkein oikeus toteaa, että Y Oy:n ja Z Oy:n välisessä sopimuksessa käytetään sanaa TURVAURA yleiskielen sanana muun muassa eri yhdistelmissä.

34. Korkein oikeus on myös kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt kysymyksessä oleva ja suojaa nauttiva tavaramerkki on suunniteltu niin, että sanan TURVAURA lisäksi merkissä esiintyvät näkyvimmällä paikalla numero 1 ja sana URA siten kuin edellä on todettu. Tämä esittämistapa on itsessäänkin omiaan myötävaikuttamaan siihen, että sana TURVAURA näyttäytyy tuotteen yleisenä nimityksenä, koska tavaramerkin haltija X Oy on katsonut aiheelliseksi tavaransa yksilöimiseksi lisätä merkkiin mainitun numeron ja sanan. Merkissä painottuukin voimakkaammin mielleyhtymä "ykkösuraan" kuin TURVAURAan.

35. Sanasta TURVAURA on X Oy:n toiminnan vuoksi tullut elinkeinotoiminnassa yleisesti käytetty nimitys sellaisesta tavarasta tai palvelusta, jota varten sen rekisteröintiä on haettu. Sana on menettänyt erottamiskykynsä nimenomaan sen johdosta, että X Oy:n keksintö on tullut yleiseen tietoisuuteen. Näin on siis tapahtunut sittemmin rekisteröidyn sanan TURVAURA sisältävän tavaramerkin haltijan toiminnan tai toimimatta jättämisen vuoksi. Todettakoon, että tällainen erottamiskyvyn menettäminen johtaa rekisteröidyn tavaramerkkioikeuden menetykseen, jos se on tapahtunut rekisteröinnin jälkeen (tavaramerkkidirektiivin 12 artikla 2 kohta a alakohta). Vastaavasti erottamiskyvyn menetyksen jo ennen rekisteröintivaihetta on oltava rekisteröinnin este.

36. Korkein oikeus katsoo alempien oikeuksien tavoin, että käräjäoikeuden tuomiossa sanan TURVAURA käytöstä esitetty selvitys osoittaa, että sanan yleiskielinen käyttö on yleistynyt 1980-luvulla ja sana on jo tuolloin muuntunut yleiskielen ilmaisuksi kuvaamaan auton tuulilasiin tuulilasinpyyhkijöiden sulkien puhdistamiseksi tehtyä uraa riippumatta siitä, millä menetelmällä tai kenen toimesta ura on valmistettu.

37. X Oy:n tavaramerkissä oleva sana TURVAURA on siten jo silloin, kun yhtiö on 6.3.1998 hakenut tavaramerkille rekisteröintiä, tarkoittanut sellaista tavaran yleistä lajinimitystä, joka ei ole ollut tavaramerkkilain 13 §:ssä tarkoitetulla tavalla erottamiskykyinen. Tämän tavaran yleistä lajinimitystä koskevan merkityksensä vuoksi sana TURVAURA ei ole ollut itsenäisenä tavaramerkkinä rekisteröitävissä. Tavaramerkin, josta sana TURVAURA on osa, rekisteröiminen ei näissä olosuhteissa ole merkinnyt, että sana TURVAURA olisi tullut sanottua tavaramerkkiä koskevan suojan piiriin. Tämän vuoksi hovioikeuden tuomiota vahvistamiskanteen osalta ei ole syytä muuttaa.

38. X Oy on perustanut omat vaatimuksensa myös siihen, että tavaramerkki jo ennen rekisteröintiä on ollut sen käytössä vakiintuneena tavaramerkkinä ja siksi tavaramerkkioikeudellisen suojan piirissä. Koska sana TURVAURA on edellä kerrotuin tavoin muodostunut yleiskielen sanaksi jo 1980-luvulla, asiassa ei X Oy:n kanteen menestymisen kannalta ole merkitystä sillä seikalla, onko sana TURVAURA ennen 15.3.1999 tapahtunutta tavaramerkin nro 213157 rekisteröintiä mahdollisesti ollut erottamiskykyinen ilmaisu tai osa X Oy:n vakiinnutettua tavaramerkkiä. Kanteessa on vahingonkorvauksen osalta kysymys toimista, joihin on ryhdytty aikaisintaan vuonna 1998, ja kieltovaatimukset kohdistuvat nykypäivään. Vaikka alemmat oikeudet eivät ole erikseen perustelleet vakiinnuttamisen perusteella esitettyjen vaatimusten hylkäämistä, Korkein oikeus katsoo, että vaatimusten perusteettomuus on ilmeinen sen valossa, mitä rekisteröidyn tavaramerkin osalta on lausuttu. X Oy:n kanteen hylkäämiselle on siksi ollut perusteet tältäkin osin.

Toiminimioikeuden loukkaus

39. Sanan TURVAURA muunnuttua edellä kerrotuin tavoin yleiskielen sanaksi Z Oy:llä on ollut oikeus käyttää sanaa liiketoimintansa laatua kuvaavana yleisenä ilmaisuna. Z Oy ei ole siten markkinoidessaan tuotettaan nimellä Prosecur-turvaura ja käyttäessään toiminnassaan sanaa turvaura loukannut X Oy:n oikeutta toiminimeen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan. Y Oy:n kanne jätetään tutkimatta. Muilta osin hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Gustav Bygglin, Pauliine Koskelo, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Kari Vesanen.