18.10.2005

Lunastustoimikunnan päätös 2.4.2003

Lunastus ja sen kohde

Ympäristöministeriö oli luonnonsuojelulain 52 §:n 2 momentin nojalla 11.1.2002 tekemällään päätöksellä myöntänyt valtiolle oikeuden lunastaa luonnonsuojelutarkoituksiin noin 15 hehtaarin suuruinen määräala Iitin kunnan Lyöttilän kylässä sijaitsevasta tilasta. Kaakkois-Suomen ympäristökeskus oli pannut vireille lunastustoimituksen mainitun hankkeen täytäntöönpanemiseksi. Lunastustoimikunta totesi lunastettavan kohteen muodostuvan yhdestä lomarakennuspaikasta, metsätalouskäytössä olevasta maapohjasta ja sillä kasvavasta puustosta.

Korvaus metsämaan maapohjasta ja puustosta

Siltä osin kuin asiassa oli kysymys metsämaan maapohjasta ja puustosta määrättävästä korvauksesta, lunastettavan tilan omistajista A vaati lunastustoimituksessa, että alueella olevan puuston tilavuus määritetään lukemalla puut yksitellen. Lunastustoimikunta katsoi kuitenkin, että puuston määrän arviointi ja korvauksen määrääminen voitiin perustaa kuviottaisella relaskooppiarviointimenetelmällä saatuihin tietoihin.

Lunastustoimikunta otti korvauksen määräämisen perusteeksi Kaakkois-Suomen metsäkeskukselta pyytämänsä arvion. Tuossa arviossa oli puuston määräksi 16.9.2002 suoritetulla relaskooppiarvioinnilla saatu 4434 m ³ . Puutavaralajien hinnoitteluperusteena metsäkeskus oli käyttänyt 10 vuoden keskihintoja. Lunastustoimikunta hyväksyi metsäkeskuksen arvion puumäärien sekä maapohjan ja puutavaralajien hinnoittelun osalta, todeten kuitenkin metsäkeskuksen arvioon sisältyvän eräitä päällekkäisyyksiä ja puutteita.

Kokonaisarvon vähennys

Lunastustoimikunta totesi, että yleisen korvauskäytännön mukaan summa-arvomenetelmää käytettäessä on aina tehtävä kokonaisarvosta vähennys, joka kattaa muun ohella vuotuiset hoitokulut sekä tilan hallinnasta aiheutuvat kustannukset.

Metsäkeskuksen laatimassa arviossa oli käytetty kokonaisarvon korjausprosenttia -20 sen lisäksi, että tilan arvoa vähentävänä tekijänä oli otettu huomioon metsän hoitokulut 8 583 euroa. A vaati, ettei kokonaisarvonkorjausta käytetä. Ympäristökeskus taas vaati käytettäväksi vähintään 20 prosentin kokonaisarvokorjausta.

Lunastustoimikunta totesi alueen olevan vanhaa, hakkuukypsää metsää. Kokonaisarvon korjausprosentin suuruudeksi lunastustoimikunta päätti -10, jota käytetään yleisesti vastaavanlaisissa kohteissa. Metsän maapohjan ja puuston arvoksi saatiin tehtyjen korjausten jälkeen 120 517 euroa.

Asian ovat ratkaisseet toimitusinsinööri Erkki Pylkkö ja uskotut miehet.

Mikkelin käräjäoikeuden maaoikeutena antama tuomio 22.8.2003

A ja B valittivat lunastustoimikunnan päätöksestä maaoikeuteen. He vaativat edelleen puuston määrän arviointia lukemalla puut yksitellen. Lisäksi he vaativat puuston hinnoitteluperusteiden muuttamista siten, että laskennan perusteina käytetään viimeaikaisia kantohintatietoja eikä 10 vuoden tavaralajeittaisia keskihintoja. Vaatimustensa perusteluina he lausuivat, että relaskooppimittauksiin perustettu metsänarviointi ei antanut riittävän tarkkaa tulosta korvausarvioinnin perustaksi. Puusto tuli lunastustoimikunnan päättämän mallin sijasta hinnoitella tilalta vuonna 1999 myydyn puutavaran hintatason mukaisesti. Lisäksi A ja B vaativat metsänuudistamisvähennyksen sekä kokonaisarvon korjauksen poistamista lunastuskorvausta alentavina vähennyksinä.

Ympäristökeskus vastasi valitukseen vaatien sen hylkäämistä.

Puuston määrän arviointi

Maaoikeus totesi, ettei lainsäädännössä ollut otettu kantaa puuston arvioinnin suorittamistapaan. Kiinteistökauppa-, perinnönjako- ja lunastustilanteissa arviointikohteen puuston määrä on määritelty yleensä relaskooppiarviointina. Oikeuskäytännössä relaskooppiarviointia on pidetty riittävänä mm. halkomisen puustotiliä varten (KKO 2.9.1991 nro 2692 ja 9.5.1991 nro 1509). Metsäalan ammattilaisen suorittaessa puuston määrän arvioinnin voidaan relaskooppiarviointimenetelmällä päästä alle 10 prosentin keskivirheeseen hehtaarikohtaisen runkotilavuuden arvioinnissa.

Esitetyt arviot

Lunastustoimikunnan Kaakkois-Suomen metsäkeskukselta tilaamassa arviossa oli päädytty 4434 m ³ :n puuston kokonaismäärään. Lunastajana olevan Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen vapaaehtoisia kauppaneuvotteluita varten hankkimassa puustoarviossa puuston määrä oli 4739 m ³ . Näiden kahden arvion ero (6,9 prosenttia) on selkeästi tavanomaisen arviointitarkkuuden rajoissa. Lunastusasian käsittelyn yhteydessä on kolmanneksi esitetty puuston määrään 6020 m ³ päätyvä arvio. Tämä ympäristöministeriön laatima arvio tehtiin pyrittäessä asiassa ensimmäisen kerran pääsemään sopimukseen vapaaehtoisesta luovutuksesta. Maaoikeuden istuntoon on neljäntenä arviona toimitettu Pohjois-Kymen metsänhoitoyhdistyksen arvio 4.8.2003, johon muutoksenhakijat pääkäsittelyssä vetosivat. Siinä puuston määräksi oli arvioitu 5763 m ³ .

Viimeksi mainitun osalta maaoikeus totesi, että puustokuviot on siinä tehty suurpiirteisemmin kuin toimituksessa käytetyssä metsäkeskuksen arviossa. Lisäksi suuriin kuvioihin on maaoikeuden katselmuksen yhteydessä todettu sisällytetyksi puustottomia tai vähäpuustoisia kalliokuvioita. Näiden seikkojen johdosta maaoikeus ei pitänyt arviota yhtä luotettavana kuin toimituksessa käytettyä arviota.

Puuston hinnoittelussa sovelletut yksikköhinnat

Lunastuslain 30 §:n mukaan kohteenkorvausta määritettäessä ei saa ottaa huomioon sellaista arvon muuttumista, joka aiheutuu tarjonnan vaihtelusta ja muusta hintasuhteisiin ohimenevästi vaikuttavasta syystä. Summa-arvomenetelmää metsänarvioinnissa käytettäessä on kantohintoina hyödynnetty suhteellisen pitkän ajanjakson reaalisia keskihintoja suhdannevaihteluiden vaikutusten tasoittamiseksi. Myös yksikkökustannukset ovat pitkän ajanjakson reaalisia keskihintoja. Maaoikeus katsoi, että - paitsi mitä ilmeisimmin yleisesti lunastustoimituksissa - myös metsätilojen vapaaehtoisissa kaupoissa on yleisesti käytetty pitemmän ajanjakson keskimääräisiä kantohintoja puuston hinnoittelussa.

Maaoikeus katsoi, että lunastustoimikunnan laskennassa käyttämällä kymmenen vuoden reaalisten kantohintojen keskiarvolla voitiin tasoittaa puustohintojen normaalia kausivaihtelua. Sen vuoksi lunastustoimikunnan laskentatapaa voitiin pitää lunastuslain mukaisena, jolloin toteutuu myös maanomistajien yhdenvertaisen kohtelun periaate lunastustoimituksissa.

Puuston arviointiin summa-arvomenetelmällä liittyvät vaatimukset

Lunastuslain 30 §:n mukaan kohteenkorvauksen tulee olla käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Lähtökohtaisesti korvaus tulee määrätä kauppa-arvomenetelmää käyttäen. Tähän menetelmään soveltuvan vertailuaineiston hankinta ei kuitenkaan usein ole mahdollista metsämaata arvioitaessa, koska käytännön metsäkaupoissa kaupan kohteet poikkeavat puuston määrän ja laadun sekä muiden ominaisuuksiensa suhteen huomattavasti toisistaan ja toisaalta arvioitavan kohteen ominaisuuksista. Näistä käytännön syistä johtuen metsän arvioinnissa joudutaan useimmiten turvautumaan erillisarvomenetelmiin kuuluvaan summa-arvomenetelmään.

Menetelmän lähtökohtana on metsäkuvioittainen maapohjan ja puuston erillisarviointi, jolloin arvioidaan erikseen maapohjan, puuston ja taimikoiden arvot ja näiden summaan tehdään kokonaisarvon korjaus. Koko metsäalueen maapohjan ja puuston arvojen bruttosummasta lasketaan käypää arvoa edustava summa-arvo kokonaisarvon korjauksen (tukkualennuksen) avulla. Korjauksessa otetaan mm. huomioon vuotuiset hallintokulut, metsälön metsänhoidollinen tila ja puuston realisointimahdollisuudet. Kokonaisarvon korjaukseen sisällytettäviä vuotuisia hallintokuluja olisivat mm. metsäverot, metsänhoitomaksut, metsävakuutukset ynnä muut tilan hallinnasta ja ammattiavun käytöstä aiheutuvat kulut. Nämä hallintokulut ovat tulevaisuudessa aiheutuvia kuluja, jotka on vähennettävä metsän arvoa laskettaessa.

Lisäksi kokonaisarvon korjaukseen vaikuttavat suurentavasti metsänhoitorästit, puuston huono laatu, puuntuotantoa alentavat tekijät (soistuneisuus, kivisyys), odotusarvona määritettyjen puustojen suuri osuus, kitu- ja joutomaiden sekä karujen kasvupaikkojen suuri osuus, kohteen suuri koko (kauppasumma) ja kiinteistörasitteet (kiinnitykset luottojen vakuudeksi, käyttöoikeuden rajoitukset yms.). Korjausta puolestaan pienentävät suuret välittömät hakkuumahdollisuudet (puuston realisoitavuuden mukaan), erikoisarvot (ranta- ja tonttiarvo, maa-ainesten ottomahdollisuus yms.), erityisoikeudet (yhteismetsäosuus, osuus yhteisiin vesialueisiin yms.) ja erityislisät (esim. metsäautotie). Perinteisesti kokonaisarvon korjauksen suuruutena on pidetty noin 20 - 30 prosenttia. Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat, että korjaus on useissa tapauksissa tätä huomattavasti suurempikin runsaasti taimikoita ja nuorta metsää sisältävissä kohteissa.

Kysymyksessä oleva tila on päätehakkuuiässä oleva runsaspuustoinen kohde, joka rajoittuu metsäautotiehen. Nämä seikat pienentävät kokonaisarvon korjauksen tarvetta. Kokonaisarvon korjausta puolestaan suurentavat tilan metsänhoitorästit. Palstalla ei ollut tehty tarpeellisia harvennushakkuita, joihin olisi tullut ryhtyä jo ennen 1990-lukua. Ottaen huomioon, että lunastustoimikunta on arvioinut kokonaisarvon korjaukseksi -10 prosenttia, maaoikeus katsoi, ettei muutoksenhakemuksessa ollut esitetty syytä jättää kokonaisarvon korjausta kokonaisuudessaan tekemättä taikka pienentää korjausta. Koska valituksessa ei ollut esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella toimituksessa käytettyä Kaakkois-Suomen metsäkeskuksen arviota ja lunastustoimikunnan päätöstä olisi pidettävä virheellisenä, maaoikeus hylkäsi valituksen.

Asian ovat ratkaisseet maaoikeustuomari Markku Markkula, maaoikeusinsinööri Seppo Karp ja lautamiehet.

Lisäselvitys

Korkein oikeus on 16.5.2005 päättänyt ottaa A:n ja B:n tänne toimittaman uuden yksin puin lukien tehdyn puuston määrää koskevan arvion huomioon. Korkein oikeus toteaa, että asiassa on kysymys siitä, onko puuston määrä ollut arvioitava tällaista menetelmää käyttäen vai voidaanko lunastustoimituksessa ja maaoikeudessa hyväksyttyä menetelmää pitää riittävän tarkkana. Lunastustoimituksessa arvion hankkiminen tapahtuu ensisijaisesti lunastustoimikunnan toimesta. A on jo lunastustoimituksessa ja yhdessä B:n kanssa edelleen valittaessaan maaoikeuteen vaatinut puuston määrän arvioimista yksin puin lukien. Tähän nähden ja huomioon ottaen myös arvion hankkimisesta aiheutuneet huomattavat kustannukset Korkein oikeus katsoo, että A:lla ja B:llä on ollut pätevä aihe olla aikaisemmin omasta toimestaan hankkimatta tällaista arviota ja vetoamatta arvioon asiaa aikaisemmin käsiteltäessä. Selvityksellä on merkitystä harkittaessa eri menetelmien luotettavuutta puuston määrän arvioinnissa.

Perustelut

1. Kyseessä olevassa toimituksessa on lunastettu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin noin 15 hehtaarin suuruinen määräala Iitin kunnan Lyöttilän kylässä sijaitsevasta F:n tilasta RN:o xx sekä määrätty omistajalle kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslaki) 29 §:ssä tarkoitettu lunastuskorvaus. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys enää lunastettavalla alueella olevan puuston määrästä sekä puuston hinnoitteluperusteista.

2. Lunastuslain 30 §:n 1 momentin mukaan lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä omaisuuden käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Omaisuuden käypä hinta määritetään yleensä kauppa-arvomenetelmällä. Metsämaan lunastustilanteissa tätä menetelmää ei useinkaan voida käyttää, koska kaupan kohteet poikkeavat puuston määrän ja laadun sekä muiden ominaisuuksiensa suhteen huomattavasti toisistaan. Lunastustilanteissa joudutaan sen vuoksi yleensä turvautumaan summa-arvomenetelmään, jossa maapohjalle, puustolle ja taimikoille määritetään erillisarvot ja näiden yhteenlaskettuun kokonaisarvoon tehdään niin sanottu kokonaisarvon korjaus.

Puuston määrän arvioinnista yleisesti

3. Puuston erillisarvon laskenta tulee perustaa luotettavaan ja riittävän tarkkaan arvioon puuston määrästä. Lunastuslakiin ei sisälly säännöksiä siitä, miten puuston määrä tulee mitata. Lakia sovellettaessa on sen vuoksi tapauskohtaisesti ratkaistava, mitkä arviointimenetelmät tai niiden yhdistelmät soveltuvat lain tarkoitus huomioon ottaen parhaiten lunastettavan omaisuuden arviointiin. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan kysymykseen tulevia menetelmiä ovat ainakin kuvioittainen relaskooppiarviointi, yksinpuinluku ja koealainventointi.

4. Relaskooppiarviointi on kehitetty aikanaan yksinkertaiseksi ja edulliseksi metsänhoidon suunnittelun apuvälineeksi. Relaskooppiarvioinnissa metsikön puuston runkotilavuus määritetään relaskooppitaulukoista metsäkuvioiden puuston pohjapinta-alan ja keskipituuden perusteella. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella relaskooppiarvioinnissa kuviokohtaiset virheet voivat olla jopa 20 prosentin luokkaa. Arvioitavan kohteen muodostuessa useista kuvioista virheet kuitenkin kompensoivat toisiaan siinä määrin, että huolellisesti suoritetulla relaskooppiarvioinnilla voidaan suotuisissa olosuhteissa päästä alle kymmenen prosentin keskivirheeseen hehtaarikohtaisen runkotilavuuden arvioinnissa.

5. Relaskooppiarvioinnin epätarkkuus johtuu useista syistä. Menetelmä on Korkeimmassa oikeudessa asiantuntijana kuullun tohtori D:n mukaan altis mittaajasta johtuville virheille, minkä vuoksi eri henkilöiden laatimat arviot saattavat poiketa toisistaan merkittävästi. Lisäksi D:n mukaan tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti runsaspuustoisissa kohteissa puuston määrän arviot jäävät keskimäärin 15 prosenttia todellista määrää pienemmiksi.

6. Yksinpuinluku eli niin sanottu pystymittaus on kehitetty puukaupan mittausmenetelmäksi. Sittemmin pystymittaus on kehittyneempien mittausmenetelmien yleistyttyä jäänyt puukaupassa pois käytöstä. Pystymittauksessa mitataan metsikön kaikkien puiden rinnankorkeusläpimitat sekä koepuista lisäksi pituus ja yläläpimitta kuuden metrin korkeudelta. Asianmukaisesti suoritettujen mittausten pohjalta puuston tilavuus voidaan tällä menetelmällä määrittää 3 - 4 prosentin tarkkuudella. Pystymittauksen soveltuvuutta yleiseksi mittausmenetelmäksi rajoittaa menetelmän työläys ja kalleus sekä mittausvirheiden lisääntyminen arviointikohteen koon kasvaessa.

7. Koealainventointiin perustuvassa puuston tilavuuden määrityksessä laskennan perusteena ovat metsiköstä valitut koepuut ja koealat, jotka valitaan niin, että ne kuvaavat kaikkia metsikölle ominaisia piirteitä. Menetelmällä päästään asiantuntija D:n mukaan pystymittauksen tasoiseen tarkkuuteen huomattavasti pystymittauksen vaatimaa vähäisemmällä työmäärällä.

8. Korkein oikeus toteaa vastaanottamansa asiantuntijatodistelun perusteella, että eri arviointimenetelmien käyttökelpoisuus riippuu muun muassa arvioitavan alueen koosta ja sen puuston rakenteesta. Näin ollen ei ole mahdollista ennalta määritellä tiettyä arviointimenetelmää, jota voitaisiin käyttää kaikissa tapauksissa. Lähtökohtana voidaan pitää sitä, että arviointimenetelmä tulee valita kysymyksessä olevan alueen koon, puuston ikärakenteen ja muiden seikkojen perusteella siten, että saavutetaan järkevin kustannuksin mahdollisimman tarkka tulos ja näin luodaan edellytykset täyden korvauksen oikealle määräämiselle.

Puuston määrän arviointi tässä tapauksessa

9. Lunastettavasta määräalasta on relaskooppiarvioinnilla laadittu seuraavat puustoarviot:

• Ylitarkastaja X (Ympäristöministeriö), v. 1994, 5850 m ³
• Ylitarkastaja X (Ympäristöministeriö), v. 1995, 6020 m ³
• Metsätalousinsinööri Y, (Kaakkois-Suomen ympäristökeskus), v. 2000, 4739 m ³
• Z (Kaakkois-Suomen metsäkeskus), v. 2002, 4434 m ³
• Metsänhoidonneuvoja C, (Pohjois-Kymen metsänhoitoyhdistys), v. 2003, 5763 m ³

C on lisäksi arvioinut puuston määrän vuonna 2003 suoritetulla pystymittauksella, jonka mukaan puuston määrä on 5212,9 kuutiometriä. Tämä arvio on esitetty vasta Korkeimmassa oikeudessa. Toimituksessa korvaus on määrätty Z:n laatiman arvion perusteella.

10. Asiantuntija D on pitänyt koealainventointia tässä tapauksessa sopivimpana mittausmenetelmänä. Kysymyksessä on runsaspuustoinen kohde, jossa D:n mukaan relaskooppiarviot jäävät yleensä todellista määrää pienemmiksi. Edellä selostetut relaskooppiarvioinnilla tehdyt arviot eroavat huomattavasti toisistaan. Useita vuosia aikaisemmin tehdyt arviot päätyvät huomattavasti suurempaan puustomäärään kuin lunastuksen perusteena käytetty arvio, joka on relaskooppiarvioista alhaisin. Lunastuksen perusteena käytetty arvio on myös huomattavasti C:n pystymittausmenetelmällä arvioimaa puuston määrää alhaisempi. Kuitenkin tämä menetelmä esitetyn selvityksen perusteella yleensä johtaa relaskooppiarviota tarkempaan tulokseen. Näihin seikkoihin nähden Korkein oikeus katsoo, että lunastuksen perusteeksi otettu relaskooppiarviointi ei ole tässä tapauksessa johtanut puun määrän osalta riittävän tarkkaan lopputulokseen. Sen vuoksi lunastusta ei voida perustaa pelkästään siihen.

11. Arviointimenetelmien tarkkuudesta saadun asiantuntijaselvityksen perusteella yksin puin lukien tapahtuva arviointi tuottaa yleensä huomattavasti tarkemman tuloksen kuin relaskooppia käyttäen tapahtunut puuston määrän arvioiminen. Yksin puin lukien tapahtuva arviointi ei tässä tapauksessa kohteen laajuus huomioon ottaen ehkä olisi ollut soveliain. A:n ja B:n toimesta on kuitenkin täällä esitetty arvio, joka perustuu yksin puin lukien tehtyyn mittaukseen. Sitä ei voida sellaisenaan asettaa korvauksen laskemisen perusteeksi siihen nähden, että se on laadittu jutun asianosaisen toimeksiannosta ja vastapuoli on osoittanut siinä joitakin virheitä, jotka arvion laatija on todistajana kuultaessa myöntänyt mahdollisiksi. Kysymys on ollut siitä, että arvioon on tullut mukaan taloudellisesti arvottomia pystyyn kuolleita puita.

12. Vuosien kuluessa lunastetun alueen puustossa on tapahtunut muutoksia. Metsä on kasvanut. Toisaalta puuston ikärakenne huomioon ottaen taloudellisesti arvottomien kuolleiden puiden määrä on ilmeisesti lisääntynyt. Tarkkaa lunastetun puuston määrää ei ole mahdollista saada selville. Lisäksi uuden mittauksen määrääminen toimitettavaksi aiheuttaisi saatavaan hyötyyn nähden tarpeettoman suuret kustannukset. Korkein oikeus katsoo, että uuden mittauksen määrääminen toimitettavaksi tässä vaiheessa ei enää ole tarkoituksenmukaista ja että edellä selostettujen kuuden arvion ja muun jutussa saadun selvityksen pohjalta voidaan tässä tapauksessa riittävällä tarkkuudella arvioida lunastetun alueen puuston määrä.

13. Esitetyistä relaskooppiarviointiin perustuneista puustoarvioista osassa on päädytty huomattavasti korkeampaan, osassa taas alempaan puustomäärään kuin suoritetussa yksinpuinlukuun perustuneessa arviossa. Kuten edellä on jo todettu, viimeksi mainittu menetelmä antaa yleensä tarkemman tuloksen kuin relaskooppiarviointi. Korkein oikeus katsoo, että yksin puin lukien tehdyn arvioinnin antama tulos on tässäkin tapauksessa tehdyistä arvioista tarkin.

14. Näillä perusteilla Korkein oikeus arvioi lunastetulla alueella olevan puuston kokonaismääräksi 5200 kuutiometriä. Ottaen huomioon, että tämä arvio vain vähäisessä määrin poikkeaa C:n yksin puin lukien tehdystä mittauksesta, Korkein oikeus katsoo, että puuston voidaan tuohon mittaukseen tukeutuen arvioida jakaantuvan puutavaralajeihin seuraavasti: mäntytukki 466, kuusitukki 2528, koivutukki 148, haapatukki 96, mäntykuitu 178, kuusikuitu 1056, koivukuitu 380, haapakuitu 235, tervaleppä 9 ja polttopuu 104 kuutiometriä.

Puustokorvauksen määräämisessä käytettävät yksikköhinnat

15. Lunastuslain 30 §:n 2 momentin mukaan kohteenkorvausta määrättäessä ei saa ottaa huomioon sellaista arvon muuttumista, joka aiheutuu tarjonnan vaihtelusta tai muusta hintasuhteisiin ohimenevästi vaikuttavasta syystä. Säännöksen tarkoituksena on muun ohessa turvata lunastettavan omaisuuden luovuttajien yhdenvertainen kohtelu. Säännöksen merkitys korostuu erityisesti lunastettaessa omaisuutta, jonka tuotto kertyy pitkän ajan kuluessa.

16. Voimassa oleva metsälainsäädäntö ei rajoita metsänomistajan oikeutta hakata uudistamiskypsyyden saavuttanutta metsää, mutta ei toisaalta myöskään velvoita siihen. Metsänomistaja voi siten käyttää hyväksi hakkuumahdollisuutensa parhaaksi katsomanaan aikana.

17. Suunnitelmallisesti ja kestävästi harjoitetussa metsätaloudessa hakkuumahdollisuuksia hyödynnetään yleensä tasaisesti, jolloin myös kausittaiset hinnanvaihtelut tasaantuvat. Tavaralajikohtaisten hintojen määrääminen 7 - 10 vuoden ajanjakson perusteella laskettujen reaalisten kantohintojen keskiarvojen mukaan on perusteltua niissä tilanteissa, joissa metsän hakkuumahdollisuudet olisi todennäköisesti hyödynnetty pitkän ajan kuluessa. Tällainen tilanne on käsillä, kun puuston määrä on niin suuri ja ikärakenne sellainen, että sen myymistä yhdellä kertaa ei olosuhteet huomioon ottaen voida pitää todennäköisenä.

18. Lunastuksen kohteena tässä tapauksessa olevalla 15 hehtaarin suuruisella metsäalueella oleva puumäärä on keskimääräiseen puukauppaan verrattuna varsin suuri. Puumäärä ei kuitenkaan ole niin suuri, että koko puumäärän myyntiä yhdellä kertaa metsänomistajalle edullisessa markkinatilanteessa olisi pidettävä poikkeuksellisena.

19. A ja B ovat vaatineet, että lunastuskorvaus tulee määrätä muutaman viime vuoden aikana toteutuneiden kauppahintojen mukaan. Lunastustoimikunta on määrännyt lunastuskorvauksen perusteeksi otettavat tavaralajikohtaiset kantohinnat lunastuspäätöksen antamista edeltäneiden kymmenen vuoden reaalisten kantohintojen keskiarvojen perusteella. Lunastustoimikunnan käyttämään hinnoitteluajanjaksoon sisältyvät vuodet 1993 ja 1994 olivat asiassa esitetyn selvityksen mukaan puun hinnanmuodostuksen kannalta poikkeuksellisia. Taloudellisesta taantumasta johtuen kantohinnat olivat epätavallisen paljon alhaisemmat kuin taantumaa edeltäneinä ja sitä seuranneina vuosina. Talouden lama oli tuolloin niin syvä, että siitä johtuneiden hinnanvaihteluiden ei voida katsoa johtuneen lunastuslain 30 §:ssä tarkoitetuista syistä. Näitä vuosia ei voitaisi ottaa laskelmissa huomioon siinäkään tapauksessa, että hinta laskettaisiin pitkähkön ajan keskiarvojen pohjalta.

20. Koska koko lunastetun alueen puusto on ollut uudistuskypsää ja koko puuston myyminen olisi edellä todetuin tavoin ollut mahdollista yhdellä kertaa, käyvän hinnan mukaisen täyden korvauksen saaminen tässä tilanteessa edellyttää, että korvauksen laskentaperusteena käytetään lunastusajankohtaa välittömästi edeltänyttä hintatasoa sikäli kuin hintoihin ei tuolloin ole vaikuttanut jokin poikkeuksellinen tekijä. Tällaisia tekijöitä ei jutussa esitetyn selvityksen mukaan ole ollut. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että lunastuskorvausta määrättäessä puuston arvo tulee laskea käyttäen vertailuhintoina lunastuspäätöksen antamisajankohtaa edeltäneiden kolmen vuoden keskimääräisiä, lunastusajan rahanarvoon korjattuja kantohintoja.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden tuomio kumotaan ja asia palautetaan lunastustoimitukseen siellä uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys lunastettavalla alueella olevan puuston määrästä ja sen hinnoittelun perusteista. Lunastustoimikunnan tulee asiaa uudelleen käsitellessään ottaa huomioon, mitä edellä perusteluissa on puuston määrästä, tavaralajikohtaisesta jakautumisesta ja hinnoittelun perusteista lausuttu.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Anja Tulenheimo-Takki, Eeva Vuori, Mikael Krogerus, Gustav Bygglin ja Pasi Aarnio. Esittelijä Jari Salila (mietintö).

Esittelijän mietintö

Määräaikainen oikeussihteeri Salila: Korkein oikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa:

Kyseessä olevassa lunastustoimituksessa nro 2002-838517 on lunastettu valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin noin 15 hehtaarin suuruinen määräala Iitin kunnan Lyöttilän kylässä sijaitsevasta tilasta F RN:o xx sekä määrätty omistajalle lunastuslain 29 §:n mukainen lunastuskorvaus. Korkeimmassa oikeudessa on kysymys enää lunastettavalla alueella olevan puuston määrästä sekä puuston hinnoitteluperusteista.

Pystymittaukseen perustuvan puustoarvion huomioon ottaminen

Lunastustoimikunta on Kaakkois-Suomen metsäkeskuksen laatiman, kuvioittaiseen relaskooppimittaukseen perustuvan arvion perusteella katsonut lunastettavalla alueella olevan puuston määräksi 4434 kuutiometriä. A on lunastustoimituksessa vaatinut metsäalueen puuston määrän mittaamista yksin puin lukien. Lunastustoimikunta on hylännyt A:n ja B:n vaatimuksen katsoen relaskooppimittauksen tarkkuuden olevan riittävä lunastuskorvauksen määräämiseen liittyvät muut epävarmuustekijät huomioon ottaen. A ja B ovat toistaneet vaatimuksen puiden lukemisesta yksitellen maaoikeudessa, joka on 22.8.2003 antamallaan tuomiolla lunastustoimikunnan tavoin hylännyt Korkeimmassa oikeudessa hakijoina olevien A:n ja B:n vaatimuksen.

Pohjois-Kymen metsänhoitoyhdistys ry:n palveluksessa oleva metsänhoidonneuvoja C on hakijoiden toimeksiannosta mitannut pystymittauksella lunastettavalla kohteella olevan puuston määrän. C:n 7.10.2003 päivätyn lausunnon mukaan lunastuksen kohteena olevan alueen puuston määrä on 5212,9 kuutiometriä. Puustoarvio on esitetty ensimmäistä kertaa Korkeimmassa oikeudessa.

Kiinteistönmuodostamislain 270 §:n mukaan oikeudenkäyntiin maaoikeudessa sovelletaan soveltuvin osin yleisistä tuomioistuimista voimassa olevia säännöksiä. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n mukaan muutoksenhakija ei saa vedota muihin seikkoihin ja todisteisiin kuin niihin, jotka on esitetty alioikeudessa tai hovioikeudessa, paitsi milloin hakija saattaa todennäköiseksi, ettei hän ole voinut vedota seikkaan tai todisteeseen alemmassa tuomioistuimessa tai että hänellä muuten on ollut pätevä aihe olla tekemättä niin.

Riidan kohteena oleva oikeussuhde perustuu ympäristöministeriön myöntämään lunastuslupaan. Lunastuslupa pannaan täytäntöön lunastustoimituksessa, jossa korvausta koskevat kysymykset ratkaistaan lunastuslain 41 §:n mukaan viran puolesta. Lunastuslain 40 §:n 1 momentin mukaan asianosaiset voivat sopia korvauksesta. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan lunastustoimikunnan on vahvistettava sopimus, jollei korvausta ole sovittu ilmeisesti pienemmäksi kuin miksi se muutoin olisi määrättävä. Lunastuskorvauksen suuruutta koskeva erimielisyys on katsottava julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaksi siviilioikeudelliseksi asiaksi, josta riidan osapuolet voivat edellä mainituin rajoituksin pätevästi sopia.

Korkeimpaan oikeuteen toimitettu selvitys puuston määrästä liittyy kysymykseen lunastuskorvauksen suuruudesta. Kun A:n vaatimus yksinpuinluvusta on tullut hylätyksi jo lunastustoimituksen alkuvaiheessa, olisi mainittu selvitys tullut esittää haettaessa muutosta lunastustoimikunnan päätökseen maaoikeudelta. Koska hakijat eivät ole saattaneet todennäköiseksi, että heillä on ollut pätevä syy olla hankkimatta selvitystä jo aiemmin ja esittämättä sitä maaoikeudelle, Korkein oikeus jättää selvityksen ottamatta huomioon.

Puuston määrän arviointi

Lunastuslain 30 §:n 1 momentin mukaan lunastettavasta omaisuudesta on määrättävä omaisuuden käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Omaisuuden käypä hinta määritetään yleensä kauppa-arvomenetelmällä. Metsämaan lunastustilanteissa tämä menetelmä ei kuitenkaan ole pääsääntöisesti käytettävissä, koska kaupan kohteet poikkeavat puuston määrän, laadun ja muiden ominaisuuksiensa suhteen huomattavasti toisistaan. Lunastustilanteissa joudutaan sen vuoksi useimmiten turvautumaan summa-arvomenetelmään, jossa maapohjalle, puustolle ja taimikoille määritetään erillisarvot sekä näiden yhteenlaskettuun kokonaisarvoon tehdään niin sanottu kokonaisarvon korjaus.

Puuston erillisarvon laskenta tulee perustaa luotettavaan ja riittävän tarkkaan arvioon kohteella olevan puuston määrästä. Lunastuslakiin ei sisälly tarkempia säännöksiä siitä, miten puuston määrä tulisi määrittää. Lakia sovellettaessa on sen vuoksi tapauskohtaisesti ratkaistava, mitkä arviointimenetelmät tai niiden yhdistelmät soveltuvat lain tarkoitus huomioon ottaen parhaiten lunastettavan omaisuuden arviointiin. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella puuston määrää voidaan arvioida relaskooppiarvioinnilla, yksinpuinluvulla ja koealainventoinnilla.

Relaskooppiarviointi on kehitetty aikanaan yksinkertaiseksi ja edulliseksi metsänhoidon apuvälineeksi. Relaskooppiarvioinnissa metsikön puuston runkotilavuus määritetään relaskooppitaulukoista metsäkuvioiden puuston pohjapinta-alan ja keskipituuden perusteella. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella relaskooppiarvioinnissa kuviokohtaiset virheet voivat olla jopa 20 prosentin luokkaa. Arvioitavan kohteen muodostuessa useista kuvioista virheet kuitenkin kompensoivat toisiaan siinä määrin, että huolellisesti ja harhattomasti suoritettuna relaskooppiarvioinnilla voidaan suotuisissa olosuhteissa päästä alle kymmenen prosentin keskivirheeseen hehtaarikohtaisen runkotilavuuden arvioinnissa.

Relaskooppiarviointiin liittyy useita virhemahdollisuuksia, jotka heikentävät menetelmän tarkkuutta. Menetelmä on Korkeimmassa oikeudessa asiantuntijana kuullun D:n mukaan altis mittaajasta johtuville virheille, minkä vuoksi eri henkilöiden laatimat arviot saattavat erinäisistä syistä johtuen poiketa toisistaan merkittävästi. Lisäksi D:n mukaan tutkimuksissa on havaittu, että erityisesti runsaspuustoisilla kohteilla puuston määrän arviot jäävät keskimäärin 15 prosenttia todellista määrää pienemmiksi. Nämä tekijät heikentävät relaskooppiarvioinnin käyttökelpoisuutta puuston määrän arviointiin lunastustilanteissa. Näistä rajoituksista huolimatta relaskooppiarviointia on kuitenkin pidettävä hyväksyttävänä menetelmänä lunastusarviointiin, edellyttäen että menetelmään liittyvät virheet otetaan huomioon arviossa.

Yksinpuinluku eli niin sanottu pystymittaus on kehitetty puukaupan mittausmenetelmäksi. Sittemmin pystymittaus on jäänyt pois käytöstä kehittyneempien mittausmenetelmien yleistyttyä. Pystymittauksessa mitataan metsikön kaikkien puiden rinnankorkeusläpimitat sekä koepuiden osalta lisäksi pituus ja yläläpimitta kuuden metrin korkeudelta. Asianmukaisesti mitattujen tietojen pohjalta puuston tilavuus voidaan määrittää 3 - 4 prosentin tarkkuudella. Pystymittauksen soveltuvuutta yleiseksi mittausmenetelmäksi rajoittaa menetelmän työläys sekä mittausvirheiden lisääntyminen arviointikohteen koon kasvaessa. Sen vuoksi pystymittaus soveltuu lähinnä pienehköjen alueiden arviointiin.

Koealainventointiin perustuvassa puuston tilavuuden määrityksessä laskennan perusteena olevan metsikön tunnukset arvioidaan metsiköstä poimittujen näytteiden perusteella, jotka voivat olla joko metsiköstä mitattavia koepuita tai koealoja. Näytteiden tarkoituksena on kuvata kaikkia metsikölle ominaisia piirteitä. Menetelmällä päästään Korkeimmassa oikeudessa asiantuntijana kuullun D:n mukaan relaskooppiarviointia tarkempaan lopputulokseen.

Arvioitaessa puuston määrän mittausmenetelmältä edellytettävää tarkkuutta, on otettava huomioon se, että lunastuskorvaus ei muodostu yksinomaan puustokorvauksesta eli puuston tilavuuden ja tavaralajikohtaisten kantohintojen tulosta, vaan lopullisen lunastuskorvauksen määrään vaikuttavat useat muutkin tekijät. Useissa tapauksissa summa-arvomenetelmää sovellettaessa omaisuusosien summa-arvoa tarkistetaan alaspäin 20 - 30 prosentin suuruisella korjauksella, minkä seurauksena vähäiset epätarkkuudet omaisuusosien arvostuksessa menettävät merkityksensä. Nyt puheena olevassa lunastustoimituksessa kokonaisarvon korjaus on kymmenen prosenttia. Vaikka puuston määrää koskevaan arvioon olisikin sisältynyt virheitä, on näiden seikkojen A:n ja B:n kannalta vahingollinen vaikutus poistunut heille edullisen kokonaisarvon korjauksen myötä.

Puustokorvauksen määräämisessä käytettävät kantohinnat

Lunastuslain 30 §:n 2 momentin mukaan kohteenkorvausta määrättäessä ei saa ottaa huomioon sellaista arvon muuttumista, joka aiheutuu tarjonnan vaihtelusta tai muusta hintasuhteisiin ohimenevästi vaikuttavasta syystä. Lunastettaessa metsäalueita, joiden hakkuumahdollisuudet tulisivat normaalisti hyödynnettäväksi pidemmän ajan kuluessa eivätkä siis välittömästi, on puustokorvauksen määrän arvioinnissa käytetty yleensä kymmenen vuoden ajanjakson perusteella laskettuja puutavaralajikohtaisia reaalisia kantohintoja lunastuslain 30 §:n 2 momentin edellyttämien hintasuhteisiin ohimenevästi vaikuttavien syiden vaikutuksen poistamiseksi.

Lunastustoimikunta on määrännyt lunastuskorvauksen perusteeksi otettavat tavaralajikohtaiset kantohinnat lunastuspäätöksen antamista edeltävien kymmenen vuoden (1993 - 2002) reaalisten kantohintojen keskiarvojen perusteella. A ja B ovat vaatineet, että lunastuskorvaus tulee määrätä kahden tai kolmen viime vuoden toteutuneiden kauppahintojen mukaan.

Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että lunastustoimikunnan käyttämään hinnoitteluajanjaksoon sisältyvät vuodet 1993 ja 1994 olivat puutavaran hinnanmuodostuksen kannalta poikkeuksellisia vuosia. Taloudellinen taantuma on painanut kantohintoja selvästi alhaisemmalle tasolle verrattuna taantumaa edeltäneisiin ja seuranneisiin vuosiin. Kysymys on sellaisesta arvon muuttumisesta, joka tulee jättää ottamatta huomioon laskettaessa lunastuskorvauksen perusteeksi otettavia reaalisten kantohintojen keskiarvoja. Alueen puuston hinnoittelu maaoikeuden tuomion mukaisilla hinnoitteluperusteilla ei siten johda lunastuslain 30 §:n 1 momentin edellyttämään käyvän hinnan mukaiseen täyteen korvaukseen.

Näillä perusteilla maaoikeuden tuomio kumottaneen ja asia palautettaneen lunastustoimitukseen uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin asiassa on ollut kysymys puuston hinnoittelun perusteista. Lunastustoimikunnan tulee asiaa uudelleen käsitellessään ottaa huomioon tuomion perusteluissa hinnoittelun perusteista lausuttu.