4.10.2004

Ulosmittaus

Ulosottomiehen määräyksestä ulosmitattiin 28.5.2002 ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla A:n ja B:n veloista kummankin osalta puolet Y Oy:n omistamasta ulosmittauspöytäkirjassa yksilöidystä tontista.

Lahden käräjäoikeuden päätös 18.10.2002

Y Oy vaati käräjäoikeudessa, että ulosmittaus kumotaan.

Ulosottomies katsoi käräjäoikeudelle antamassaan lausunnossa, että kysymyksessä oleva kiinteistö voitiin ulosmitata A:n ja B:n veloista, koska kysymyksessä oli ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin tarkoittama sopimaton järjestely, jonka tarkoituksena oli pitää kiinteistö A:n ja B:n velkojien ulottumattomissa. Ulosottomies perusteli kantaansa sillä, että A ja B asuivat kiinteistöllä sijaitsevassa talossa ja käyttivät Y Oy:ssä tosiasiallista päätösvaltaa.

Käräjäoikeus totesi, että ulosottolain 4 luvun 9 §:n 1 momentin mukaan velalliselta ei saa ulosmitata toisen omaisuutta.

Kysymyksessä olevan kiinteistön omistaa Y Oy, joka oli ostanut sen 23.6.1993 toimitetussa pakkohuutokaupassa 305 000 markan kauppahinnalla.

Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin mukaan väite siitä, että omaisuus kuuluu sivulliselle, ei estä omaisuuden ulosmittaamista, jos havaitaan, että sivullisen asema perustuu sellaiseen varallisuus- tai muuhun järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta ottaen huomioon velallisen omistajan määräysvaltaan verrattava valta tai verrattavat toimet taikka hänen saamansa edut ja muut vastaavat seikat, ja sellaista oikeudellista muotoa ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa.

Arvioitaessa, onko kysymyksessä edellä mainitussa lainkohdassa tarkoitettu sopimaton järjestely, on sanotun lainkohdan säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 275/1998 vp) mukaan otettava huomioon muun muassa, edustaako sivullinen velalliseen nähden itsenäistä taloudellista intressitahoa, onko velallinen toimistaan jollekulle tilivelvollinen, sekä kuka saa mahdollisen tuoton ja hyödyn arvonnoususta ja vastaavasti kantaa riskin arvon alentumisesta.

A ja B eivät omista Y Oy:n osakkeita. Y Oy edustaa siten A:han ja B:hen nähden itsenäistä taloudellista intressitahoa. A on Y Oy:n hallituksen varsinainen jäsen ja toimitusjohtaja. B on Y Oy:n hallituksen varajäsen. Näissä toimissaan A ja B ovat tilivelvollisia Y Oy:lle, jonka omistajat voivat halutessaan milloin tahansa vaihtaa yhtiön johdon. Kiinteistöstä tulevan tuoton ja hyödyn sen arvonnoususta saa Y Oy, joka vastaavasti kantaa myös riskin kiinteistön arvon alentumisesta.

Edellä mainittuihin seikkoihin nähden käräjäoikeus katsoi, että kysymyksessä ei ollut ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin tarkoittama sopimaton järjestely.

Käräjäoikeus kumosi ulosmittauksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Petri Honka.

Kouvolan hovioikeuden päätös 8.5.2003

Velkoja C&A Finland Oy valitti hovioikeuteen ja vaati, että käräjäoikeuden päätös kumotaan ja ulosmittaus pysytetään voimassa. Yhtiön mukaan kysymyksessä on ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin tarkoittama tilanne, jossa varallisuus on sopimattomasti järjestelty velkojan ulottumattomiin, eikä ulkoisesti havaittava tilanne vastaa todellisuutta.

Ulosottomies antoi hovioikeudelle lausuman.

Hovioikeus lausui, että ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 275/1998 vp) on todettu muun muassa, että lainkohta merkitsee ulosotossa noudatetun nimiperiaatteen syrjäyttämistä siinä säädetyillä edellytyksillä. Ristiriita järjestelyssä käytetyn oikeudellisen muodon ja asian varsinaisen luonteen tai tarkoituksen välillä voi näkyä muun muassa siinä, että velallinen määrää omaisuudesta kuten omistaja taikka toimii muutoin omistajan tavoin. Myös velallisen järjestelyssä saama etu, kuten käyttöoikeus, olisi merkityksellinen. Kysymyksessä on kokonaisarvostelu, jossa otetaan huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Se, että järjestelyä ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa, näkyy siinä, että järjestelyyn on ryhdytty velkaantumisen uhatessa tai ylivelkatilanteessa.

Kommandiittiyhtiö, jonka vastuunalaisia yhtiömiehiä A ja B olivat olleet, oli mennyt konkurssiin 14.10.1991. A ja B oli velvoitettu Riihimäen kihlakunnanoikeuden yksipuolisella tuomiolla 30.7.1992 maksamaan kommandiittiyhtiön rahoittajapankin saatavia yhteensä yli viidellä miljoonalla markalla viivästyskorkoineen. Avustavan ulosottomiehen 18.6.2002 päiväämän selvityksen mukaan A:n ja B:n ulosotossa perittävinä olevien velkojen määrä korkoineen ja kuluineen oli lähes 10 miljoonaa markkaa.

Y Oy on perustettu 21.1.1992 ja yhtiön koko osakekannan ovat merkinneet A:n ja B:n tyttäret C, D ja E. A on holhoojana edustanut osakeyhtiön perustamisessa yhtä tyttäristään, joka tuolloin on vielä ollut alaikäinen. Perustamiskokouksessa A oli valittu Y Oy:n hallituksen ainoaksi varsinaiseksi jäseneksi ja B varajäseneksi. He ovat näissä asemissa edelleen. A on lisäksi yhtiön toimitusjohtaja. Yhtiöjärjestyksen mukaan yhtiön toiminimen kirjoittavat hallituksen puheenjohtaja ja toimitusjohtaja kumpikin erikseen.

Y Oy:n hallituksen kokouksessa 9.11.1992 on päätetty ottaa lainaa arvopaperikauppaa varten C:ltä, D:ltä ja E:ltä kultakin 90 000 markkaa eli yhteensä 270 000 markkaa. Lainalle ei ollut annettu vakuutta. Kuhunkin 90 000 markan velkakirjaan on merkitty, että velan takaisinmaksu tapahtuu neljännesvuosittain koronmaksun yhteydessä takaisinmaksuerän ollessa 9 000 markkaa lisättynä koroilla. Ensimmäisen lyhennyksen olisi tullut tapahtua 16.2.1993.

Y Oy:n hallituksen kokouksessa 22.6.1993 A on valtuutettu ostamaan nyt kysymyksessä oleva kiinteistö pakkohuutokaupassa. A on pakkohuutokaupassa 23.6.1993 ostanut kiinteistön Y Oy:n nimissä perustettavan yhtiön lukuun. Y Oy on 17.8.1993 saanut lainhuudon kiinteistöön. A ja B ovat asuneet kiinteistöllä vuodesta 1977 lukien, ensin kiinteistön omistajina ja pakkohuutokaupan jälkeen Y Oy:n vuokralaisina.

Asiakirjaselvityksen perusteella ei saanut luotettavaa kuvaa siitä, olivatko A ja B maksaneet yhtiölle vuokraa. A oli 16.4.2002 laaditussa ulosottoselvityksessä ilmoittanut, että vuokraa oli maksamatta puolen vuoden ajalta. Asiassa ei ollut myöskään selvitetty, kuinka paljon yhtiö oli lyhentänyt C:ltä, D:ltä ja E:ltä ottamaansa lainaa ja mikä oli ollut lainarahojen tosiasiallinen alkuperä.

Edellä esitetyn perusteella hovioikeus katsoi, että Y Oy:n asema kiinteistön omistajana perustui sellaiseen järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta, ja että tätä oikeudellista muotoa ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi. Kysymyksessä on ollut siis keinotekoinen järjestely, jossa kiinteistö on ulosoton välttämiseksi hankittu Y Oy:n nimiin tarkoituksella turvata A:n ja B:n asuminen kiinteistöllä. Y Oy ei ollut saattanut todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa sen todellista oikeutta.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja vahvisti, että Y Oy:n muodollisesta omistusoikeudesta huolimatta kyseessä olevan kiinteistön ulosmittaus A:n ja B:n omaisuutena oli ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 ja 5 momentin nojalla oikein suoritettu.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Seppo Ikävalko, Satu Salmi ja Timo Palmgren (eri mieltä). Esittelijä Ritva Hiltunen. Eri mieltä ollut hovioikeudenneuvos Palmgren lausui hovioikeuden perustelujen kuuden ensimmäisen kappaleen jälkeen seuraavan. Harkittaessa, onko kysymyksessä ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitettu järjestely, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta, ratkaisevaa on se, ovatko kiinteistön ostoon käytetyt varat olleet tosiasiallisesti A:n ja B:n varoja vai heidän lastensa varoja, jotka he ovat lainanneet yhtiölle.

Y Oy:n puolesta on esitetty, että C:llä, D:llä ja E:llä on ollut varoja, joita he ovat voineet lainata yhtiölle. A oli 1980-luvulla lahjoittanut tyttärilleen osakkeita. Osakkeet oli myyty ja näitä varoja oli lainattu Y Oy:lle. Lisäksi tyttärien lapsilisiä oli säästetty heidän lukuunsa. Y Oy on esittänyt lahjaveropäätöksiä vuosilta 1981, 1982 ja 1987, joista ilmenee, että A oli lahjoittanut lapsilleen osakkeita. Toisaalta A on 4.11.1993 esitutkinnassa rikoksesta epäiltynä muistellut, että nämä osakkeet oli noin vuotta ennen kommandiittiyhtiön konkurssia myyty ja myyntihinnalla oli lyhennetty kommandiittiyhtiön velkoja. Tämän asian yhteydessä A:n esitutkintakertomuksen oikeellisuus on kiistetty.

Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 5 momentin mukaan ulosmittausta ei saa toimittaa, jos järjestelyssä mukana ollut sivullinen saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan. Y Oy ei ole edellä kerrotulla selvityksellä saattanut todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa yhtiön todellista oikeutta. Yhtiö on kuitenkin esittänyt oikeudestaan jonkinasteista selvitystä, jonka näyttöarvo ei ole täysin olematon.

Edellä kerrotuilla perusteilla eri mieltä ollut jäsen kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja varasi Y Oy:lle tilaisuuden nostaa kanne esittääkseen todennäköisiä perusteita sille, että ulosmittaus loukkaa yhtiön todellista oikeutta.

Perustelut

Asian tausta

1. A ja B ovat olleet vuonna 1978 perustetun X Ky:n henkilökohtaisesti vastuunalaiset yhtiömiehet. Kommandiittiyhtiö on asetettu konkurssiin lokakuussa 1991. Yhtiömiesten vastuulle on jäänyt muun muassa yrityksen velkaa rahoittajapankille, määrältään yli 5 miljoonaa markkaa.

2. Y Oy on perustettu 21.1.1992 ja merkitty kaupparekisteriin 25.3.1992. Yhtiön toimialaksi on merkitty muun muassa elintarvikkeiden ja päivittäistavaroiden kauppa, vienti ja tuonti sekä arvopaperi- ja kiinteistökauppa. Yhtiön osakkeet ovat merkinneet A:n ja B:n tyttäret C, D ja E, joista C ja D ovat tuolloin olleet 19-vuotiaita ja A:n holhoojana edustama E 12-vuotias. Yhtiön hallituksen varsinaiseksi jäseneksi on valittu A ja varajäseneksi B. Yhtiön toimitusjohtajana on ollut A. Hänellä on ollut oikeus yksin kirjoittaa yhtiön toiminimi.

3. Kesäkuussa 1993 Y Oy on yhtiön hallituksen tekemän päätöksen perusteella ostanut pakkohuutokaupassa 305 000 markan kauppahinnalla A:n ja B:n velkojen vakuutena olleen omakotikiinteistön, jolla perhe oli asunut vuodesta 1977 saakka. Yhtiö on saanut kiinteistöön lainhuudon 17.8.1993. Pakkohuutokaupan jälkeen A ja B ovat hallinneet kiinteistöä yhtiön vuokralaisina.

4. Avustava ulosottomies on 28.5.2002 ulosottomiehen määräyksestä ulosmitannut ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla A:n ja B:n veloista Y Oy:n omistaman kiinteistön. Ulosottomies on katsonut, että kiinteistön omistukselle oli annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastannut varsinaista asiaintilaa ja tarkoitusta ottaen huomioon A:n ja B:n todellinen määräysvalta yhtiössä, heidän saamansa etu ja muu yhtiön nimissä mahdollistettu toiminta tileineen. Oikeudellista muotoa ilmeisesti käytettiin ulosoton välttämiseen ja omaisuuden pitämiseen velkojien ulottumattomissa.

5. Y Oy on vaatinut hovioikeuden tuomion ja ulosmittauksen kumoamista. Yhtiö oli avoimessa pakkohuutokaupassa velkojan siihen puuttumatta ostanut kiinteistön omilla varoillaan ja on sen todellinen omistaja. Pakkohuutokaupassa maksettu kauppahinta oli käytetty A:n ja B:n velkojen maksamiseen. Nyt saman velkojan toimesta oli kohdistettu kiinteistöön uudelleen ulosmittaus samoista veloista. Varat kiinteistön hankintaan yhtiö oli saanut lainaamalla 16.11.1992 C:ltä, D:ltä ja E:ltä 270 000 markkaa ja käymällä niillä arvopaperikauppaa. Lisäksi yhtiö oli 25.5.1993 lainannut D:ltä 25 000 markkaa. Lainanantajilla oli ollut lainanantoon todelliset edellytykset. A ja B olivat maksaneet asumisestaan käyvän vuokran.

6. Asiassa on näin ollen kysymys siitä, onko yhtiön omistusoikeus ulosmitattuun kiinteistöön perustunut sellaiseen keinotekoiseen järjestelyyn, jota mainitussa lainkohdassa tarkoitetaan.

Sovellettavat säännökset

7. Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin mukaan väite siitä, että omaisuus kuuluu sivulliselle, ei estä omaisuuden ulosmittaamista, jos havaitaan, että sivullisen asema perustuu sellaiseen varallisuus- tai muuhun järjestelyyn, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta ottaen huomioon velallisen omistajan määräysvaltaan verrattava valta tai verrattavat toimet taikka hänen saamansa edut ja muut vastaavat seikat, ja sellaista oikeudellista muotoa ilmeisesti käytetään ulosoton välttämiseksi tai omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa. Pykälän 5 momentin mukaan ulosmittausta ei kuitenkaan saa toimittaa, jos järjestelyssä mukana oleva sivullinen saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan. Lisäksi lainkohdassa säädetään, että ulosmittaus saadaan 4 momentin mukaan toimittaa vain, jollei uloshaettua saatavaa todennäköisesti saada velalliselta kohtuullisessa ajassa täysimääräisenä perityksi.

Keinotekoinen järjestely ulosotossa

8. Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitetaan, kuten säännöksen esitöistäkin ilmenee (HE 275/1998 vp s. 7 - 8), sellaisia keinotekoisia järjestelyjä, joissa tiettyä oikeudellista muotoa käytetään yksinomaan julkisivuna, "muotona vailla aineellista sisältöä". Kysymys on tilanteista, joissa on esitetty näyttö ulosmittauksen kohteena olevan omaisuuden omistusoikeuden kuulumisesta sivulliselle, mutta sivullisen asema omistajana on pelkästään näennäinen ja kysymys on yksin velallisen intresseistä. Tällaisessa tilanteessa voidaan siviilioikeudellisesti sinänsä päteväkin oikeudellinen muoto lainkohdassa säädetyin edellytyksin ulosottomenettelyssä sivuuttaa ja omaisuus ulosmitata velallisen veloista. Esimerkkeinä ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitetuista järjestelyistä mainitaan hallituksen esityksen perusteluissa niin sanotut veroparatiisijärjestelyt ja paperiyhtiöt, joita käytetään keinotekoisina kulisseina vain ulosoton välttämiseksi (s. 15).

9. Kuten esitöissäkin on korostettu, keinotekoista järjestelyä koskeva säännös ei oikeuta sivullisen oikeuksien loukkaamiseen (HE 275/1998 vp s. 14). Säännös ei siten ole aineellinen vaan ainoastaan muodollinen poikkeus säännöstä, jonka mukaan ulosmittausta ei saa kohdistaa sivullisen varallisuuteen. Ulosottolaissa tarkoitetusta keinotekoisesta järjestelystä voi olla kysymys vain, jos järjestelyn sivuuttaminen täytäntöönpanossa ei merkitse kajoamista sivullisen todelliseen oikeuteen. Tämä ilmenee myös edellä mainitusta ulosottolain 4 luvun 9 §:n 5 momentin ensimmäisestä virkkeestä.

10. Arvioitavana on siis se, onko käsillä sivullisen todellinen oikeus vai ei. Ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa luetellaan seikkoja, jotka voivat todistelun kannalta olla viitteitä siitä, että sivullisen muodollinen oikeusasema on pelkästään näennäinen. Tällaisina seikkoina mainitaan velallisen omistajan määräysvaltaan verrattava valta, siihen verrattavat toimet sekä velallisen saamat edut. Ulosmittaus voi tulla kysymykseen, jos on käsillä objektiivisesti havaittava ristiriita muodollisen omistusoikeuden ja omaisuuden hallinnan, määräysvallan, velallisen saamien etujen ja muiden sellaisten omistukseen normaalisti liittyvien ulkoisten tunnusmerkkien välillä. Ulosottomiehen asiana on hankkia näyttö tällaisista ristiriitaisuuksista, jotka vallitsevat yhtäältä oikeudellisen muodon ja toisaalta asian varsinaisen luonteen ja tarkoituksen välillä (HE 275/1998 vp s. 8 ja 14 sekä LaVM 29/1998 vp s. 3). Tällaisesta näytöstä huolimatta täytäntöönpano estyy, jos sivullinen puolestaan saattaa todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkaisi hänen todellista oikeuttaan.

Järjestelyn keinotekoisuuden arviointi tässä tapauksessa

11. Edellä todetuin tavoin ulosmitatun kiinteistön omistaa Y Oy, jonka puolestaan omistavat A:n ja B:n lapset. Arvioitaessa järjestelyn keinotekoisuutta on näin ollen tarkasteltava kahta eri kysymystä.

12. Ensinnäkin tulee arvioida, onko velallisten lasten nimissä olevaa osakeyhtiön omistusta pidettävä keinotekoisena järjestelynä eli onko yhtiön osakkeet ulosmittausta silmällä pitäen luettava A:n ja B:n omaisuudeksi. Jos näin on, joudutaan lisäksi arvioimaan, onko yhtiö puolisoihin nähden keinotekoinen järjestely eli onko yhtiön nimissä oleva kiinteistö ulosmittausta silmällä pitäen luettava puolisoiden eikä heidän yhtiönsä omaisuudeksi.

13. Jos taas yhtiön omistusta sinänsä ei ole pidettävä keinotekoisena järjestelynä, on vielä erikseen arvioitava, onko kuitenkin yhtiön omistusoikeus ulosmitattuun kiinteistöön näennäinen, eli onko kiinteistöä täytäntöönpanon suhteen pidettävä A:n ja B:n eikä yhtiön omaisuutena.

Yhtiön omistuksen arviointi

14. Tammikuussa 1992 perustetun ja 25.3.1992 kaupparekisteriin merkityn Y Oy:n osakepääoma on ollut 15 000 markkaa ja se on jakautunut kolmeen 5 000 markan määräiseen osakkeeseen. C, D ja E, jota on holhoojana edustanut A, ovat merkinneet kukin yhden osakkeen. Asiassa ei ole esitetty täsmällistä selvitystä siitä, millä tavoin osakepääoma on maksettu.

15. Selvitetty kuitenkin on, että C:lle, D:lle ja E:lle on vuosina 1981, 1982 ja 1987 lahjoitettu pörssiosakkeita, joiden lahjoitusajankohtien mukaiset arvot ovat olleet kunkin lahjansaajan osalta vajaat 50 000 markkaa. Heillä on siten selvitetty olleen omaa varallisuutta. C&A Finland Oy on vedonnut siihen, että A on vuonna 1993, jolloin häntä on kuulusteltu velallisen epärehellisyydestä epäiltynä, kertonut, että hänen muistamansa mukaan lasten osakkeet olisi joitakin vuosia aiemmin myyty pankin välityksellä ja että pankki olisi luvattomasti kuitannut myynnistä saadut varat kommandiittiyhtiön pankille olleiden velkojen lyhennykseksi. Korkein oikeus toteaa, että tällöin olisi ollut kysymys sivullisen varojen käyttämisestä pankin saatavan kuittaukseen. Väitettä tukevan muun selvityksen puuttuessa Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A:n ja B:n tytärten varallisuus olisi väitetyllä tavalla menetetty jo ennen yhtiön perustamista. Näin ollen Korkein oikeus katsoo yhtiön saattaneen todennäköiseksi, että C, D ja E ovat kyenneet maksamaan Y Oy:n osakepääoman heille kuuluneista varoista ja että heidän omistusoikeutensa yhtiön osakkeisiin on todellinen. Se seikka, että A on vastannut yhtiön hallinnosta ja että A ja B ovat asuneet yhtiön kiinteistöllä, ei voi muuttaa tätä johtopäätöstä.

16. Yhtiön omistusta ei edellä todetuin perustein voida ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 ja 5 momentin nojalla pitää keinotekoisena järjestelynä eikä yhtiön omistussuhteista siten voida johtaa perustetta yhtiön kiinteistön ulosmittaamiselle A:n ja B:n veloista.

Kiinteistön omistuksen arviointi

17. Vielä on arvioitava, perustuuko Y Oy:n asema kyseisen kiinteistön omistajana sellaiseen keinotekoiseen järjestelyyn, jonka estämättä kiinteistö on mainittujen säännösten nojalla voitu ulosmitata A:n ja B:n veloista. Kuten edellä on todettu, tällaisesta järjestelystä voi olla kysymys vain, jos ulosmittaus ei loukkaa yhtiön todellista oikeutta.

18. Tämän arvioimiseksi on olennaista tarkastella kiinteistön hankinnan rahoitukseen liittyvää selvitystä. Yhtiö on perustettu noin puolitoista vuotta ennen kiinteistön pakkohuutokauppaa. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan yhtiö on alkuaikoina harjoittanut pääasiallisesti arvopapereiden ostoa ja myyntiä. Yhtiön voitto on ollut 22 169 markkaa tilikaudelta 20.1.1992 - 28.2.1993 ja 52 787 markkaa tilikaudelta 1.3.1993 - 28.2.1994. Yhtiön taseen mukaan yhtiön rahoitusomaisuuden määrä puolestaan on ollut tilikauden 20.1.1992 - 28.2.1993 päättyessä 239 865,73 markkaa ja tilikauden 1.3.1993 - 28.2.1994 päättyessä 2 209,50 markkaa. Yhtiön hallituksen kokouspöytäkirjan mukaan yhtiö on marraskuussa 1992 päättänyt ottaa osakkeenomistajiltaan 270 000 markan lainan arvopaperikauppaa varten, ja 16.11.1992 koneellisesti päivätyn pankkisiirtotositteen mukaan yhtiölle onkin tilisiirtona tullut 270 000 markan suoritus, jossa maksajaksi on merkitty C. Yhtiön mukaan kysymyksessä on ollut mainittu C:n, D:n ja E:n laina. Lisäksi on esitetty 25.5.1993 päivätty pankkisiirtotosite, jonka selitteen mukaan kysymyksessä on ollut D:n yhtiölle antama 25 000 markan suuruinen laina.

19. C&A Finland Oy:n mukaan asiassa ei ole esitetty luotettavaa selvitystä yhtiölle lainattujen varojen alkuperästä, vaan se on epäselvä. Tältä osin Korkein oikeus toteaa, että edellä todetun perusteella yhtiön esittämä selvitys rahoitusasemastaan tukee yhtiön väitettä, jonka mukaan sillä on ollut taloudelliset edellytykset kesäkuussa 1993 tapahtuneeseen kiinteistön hankintaan. Pelkästään väitetty epäselvyys rahoituksen lähteestä ei osoita, mikä olisi rahoituksen todellinen alkuperä. Siitä, että kiinteistön hankinnan rahoitus olisikin tosiasiassa peräisin A:lta tai B:ltä, ei ole esitetty minkäänlaista selvitystä. C&A Finland Oy on päin vastoin todennut puolisoiden taloudellisen tilanteen olleen yhtiötä perustettaessa erittäin huono, eikä asiassa ole tuotu esiin seikkoja, joista voitaisiin päätellä heillä sittemminkään olleen edellytyksiä kiinteistökaupan tosiasialliseen rahoittamiseen.

20. Y Oy on näin ollen saattanut todennäköiseksi, että kiinteistön ulosmittaus loukkaa sen todellista oikeutta.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki (eri mieltä) ja Pauliine Koskelo. Esittelijä Kari Vesanen.