KKO:2004:44
- Asiasanat
- Holhoustoimi - Edunvalvojan määrääminen
- Tapausvuosi
- 2004
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S2002/936
- Taltio
- 866
- Esittelypäivä
Kysymys edunvalvojan määräämisestä ja valinnasta lastensuojeluasiassa.
L sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 10 § 3 mom
L holhoustoimesta 5 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Asian tausta ja vaatimukset käräjäoikeudessa
Vuonna 1988 syntynyt A ja vuonna 1993 syntynyt B olivat olleet huostaanotettuina vuodesta 1993 ja sijoitettuina sijaisperheeseen vuodesta 1994 lähtien. Lasten äiti X oli kummankin lapsen ja B:n isä Y tämän huoltaja.
S:n kunnan perusturvalautakunta on käräjäoikeudessa 28.3.2001 vireille tulleessa asiassa pyytänyt, että lapsille määrätään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 10 §:ssä tarkoitetuksi edunvalvojaksi varatuomari C edustamaan lapsia ja valvomaan heidän etuaan sekä toteuttamaan heidän mielipiteensä vuosittain tehtävässä huoltosuunnitelmassa. Huoltajien ja lasten välisestä yhteydenpidosta ja tapaamisista oli sovittu vuosittain sosiaaliviranomaisten, X:n, Y:n ja sijaisvanhempien kesken. Vain harvoin tapaamisista oli päästy yhteisymmärrykseen. Tapaamisia oli useasti jouduttu rajoittamaan. Vuonna 2001 tapaamisia oli laajennettu aikaisemmasta osittain vastoin tuolloin 12-vuotiaan A:n tahtoa. Kun varmuutta ei ollut siitä, että tapaamisista ja yhteydenpidosta vastaisuudessakaan voitiin sopia ilman lasten ja vanhempien mielipiteiden eroavuutta, lautakunta on katsonut, että edunvalvojan määrääminen lapsille turvaisi nykyistä paremmin lasten edun tapaamisista ja yhteydenpidosta päätettäessä.
X ja Y ovat vastustaneet hakemusta katsoen, ettei heidän ja lasten välillä ollut mitään etujen ristiriitaa eikä näin ollen ollut tarvetta edunvalvojan määräämiseen. Toissijaisesti he ovat esittäneet edunvalvojan tehtävään sopivammaksi katsomaansa julkista oikeusavustajaa D:tä.
A ja B ovat 14.7.2001 antaneet kirjalliset lausumat, joiden mukaan heille oli selvitetty, miksi heille oltiin hakemassa edunvalvojaa. Lausumien mukaan lapsilla ei ollut ollut mitään sitä vastaan, että edunvalvojaksi haetaan varatuomari C.
Salon käräjäoikeuden päätös 23.7.2001
Käräjäoikeus katsoi olevan perusteltua syytä olettaa, että lasten huoltajat eivät huoltosuunnitelmiin liittyvissä asioissa voineet riittävän puolueettomasti valvoa lasten etua. Lasten mielipiteen mahdollisimman puolueeton selvittäminen oli kuitenkin tärkeää koskien erityisesti tapaamisoikeutta ja tuo tärkeys korostui tulevaisuudessa lasten varttuessa. Edunvalvojan määräämistä oli pidettävä tärkeänä lasten edun turvaamiseksi, vaikka tuo toimi rajoittikin entisestään X:n ja Y:n oikeuksia. Haittoja vähensi se, että myös X:n ja Y:n mielipiteet oli otettava huoltosuunnitelmissa huomioon, mikäli ne eivät olleet lasten edun vastaisia.
Käräjäoikeus lausui, että lapsia oli asiassa kuultu ja he olivat allekirjoittamissaan sosiaaliviranomaisten laatimissa kirjoituksissa ilmoittaneet, ettei heillä ollut mitään sitä vastaan, että edunvalvojaksi haettiin perusturvalautakunnan siihen ehdottama henkilö. Lapsista A oli tuota lausumaa antaessaan ollut 13-vuotias ja hänen mielipiteelleen oli sinänsä ilmeisesti annettava asiassa merkitystä.
Edunvalvojan henkilön osalta käräjäoikeus totesi, että molemmat ehdotetut henkilöt olivat antaneet tehtävään suostumuksensa ja olivat siihen sopivia. Arvioitaessa asiaa muutoin holhoustoimesta annetun lain 5 §:ssä mainittujen seikkojen valossa voitiin perusturvalautakunnan ehdottamaa varatuomaria pitää erityisen soveltuvana tehtävään, koska hän oli erityisesti lastensuojeluun perehtynyt. X:n ja Y:n ehdottaman julkisen oikeusavustajan toimiminen viranhaltijana ei asettanut häntä varatuomari C:tä parempaan asemaan.
Käräjäoikeus määräsi varatuomari C:n A:n ja B:n edunvalvojaksi heidän huostaanottoaan ja sijaishuollon täytäntöönpanoa koskevassa sosiaalihuollon asiassa.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Vesa-Matti Valkama.
Turun hovioikeuden tuomio 5.11.2002
X ja Y valittivat hovioikeuteen ja vaativat, että käräjäoikeuden päätös kumotaan tai että edunvalvojaksi ainakin määrätään julkinen oikeusavustaja D.
Edunvalvojan määräämisen osalta hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut.
Edunvalvojan henkilön osalta hovioikeus totesi, että varatuomari C ja julkinen oikeusavustaja D olivat molemmat sopivia tehtävään. Hovioikeus katsoi, että henkilö, joka nautti X:n ja Y:n luottamusta, oli sopivampi henkilö edunvalvojan tehtävään.
Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen siltä osalta kuin varatuomari C oli määrätty edunvalvojaksi ja määräsi julkisen oikeusavustajan D:n A:n ja B:n edunvalvojaksi heidän huostaanottoaan ja sijaishuollon täytäntöönpanoa koskevassa sosiaalihuollon asiassa.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jouko Nikula, Maile Åkerberg ja Sinikka Linnavuori, joka myös esitteli asian.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Perusturvalautakunnalle myönnettiin valituslupa. X:lle ja Y:lle myönnettiin valituslupa edunvalvojan määräämistä koskevalta osalta.
Valituksessaan perusturvalautakunta vaati, että hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A:n ja B:n edunvalvojaksi oli määrätty julkinen oikeusavustaja D ja että tehtävään määrätään toinen henkilö.
X ja Y vaativat, että hovioikeuden tuomio kumotaan ja perusturvalautakunnan hakemus edunvalvojan määräämisestä A:lle ja B:lle hylätään.
Asianosaiset vastasivat toistensa valituksiin. Perusturvalautakunta esitti vastauksessaan, että lasten edunvalvojaksi määrätään sosiaaliohjaaja E.
Lausuma
Korkein oikeus varasi A:lle holhoustoimesta annetun lain 73 §:n 1 momentin nojalla tilaisuuden tulla kuulluksi. A toimitti Korkeimpaan oikeuteen kirjallisen lausumansa asiassa.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Pääasiaratkaisun perustelut
Edunvalvojan määräämisen tarve
Sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (asiakaslaki) 10 §:n 3 momentissa säädetään, että jos alaikäisen henkilöä koskevassa yksittäisessä sosiaalihuollon asiassa on perusteltu syy olettaa, että huoltaja ei voi puolueettomasti valvoa lapsen etua, tulee sosiaalihuoltolain 6 §:ssä tarkoitetun toimielimen tehdä holhoustoimesta annetun lain (holhoustoimilaki) 72 §:ssä tarkoitettu hakemus tai 91 §:ssä tarkoitettu ilmoitus edunvalvojan määräämiseksi, jos se on tärkeää alaikäisen edun turvaamiseksi. Sanamuotonsa mukaan asiakaslain 10 §:n 3 momentti sääntelee vain sosiaalihuollon asianomaisen toimielimen velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin edunvalvojan määräämiseksi alaikäiselle.
Lain esitöistä (HE 137/1999 vp s. 25 - 26 ja StVM 18/2000 vp) on kuitenkin pääteltävissä, että säännöstä ei ole tarkoitettu näin suppeaksi vaan että se samalla ilmaisee myös ne edellytykset, joiden perusteella tuomioistuimen tulee tehdyn hakemuksen perusteella arvioida edunvalvojan määräämisen tarpeellisuus lainkohdassa tarkoitetuissa tilanteissa. Asiakaslain 10 §:n 3 momentissa tarkoitettujen tilanteiden ala on laaja. Lainkohdan voidaan katsoa muun muassa täsmentävän juuri sosiaalihuollon piirissä esille tulevia tilanteita silmällä pitäen niitä holhoustoimilain säännöksiä, jotka koskevat sijaisen määräämistä edunvalvojalle sellaisessa tilanteessa, jossa edunvalvojan ja lapsen edut saattavat joutua ristiriitaan.
Tässä asiassa on ensinnäkin kysymys siitä, onko edunvalvojan määräämiselle perusteita, ottaen erityisesti huomioon asiakaslain 10 §:n 3 momentin säännökset.
A ja B ovat olleet perusturvalautakunnan huostassa vuodesta 1993 ja sijoitettuna samaan sijaisperheeseen vuodesta 1994. Perusturvalautakunta on vaatinut, että heille määrätään edunvalvoja käyttämään heille kuuluvaa puhevaltaa huostaanottoon liittyvää huoltosuunnitelmaa tarkistettaessa. X molempien lasten ja Y B:n huoltajana ovat vastustaneet edunvalvojan määräämistä tarpeettomana.
Lastensuojelulain 11 §:n 1 momentin mukaan perhe- ja yksilökohtaisessa lastensuojelussa on tehtävä huoltosuunnitelma, jota on tarkistettava tarpeen mukaan. Huoltosuunnitelmassa pyritään muun muassa sopimaan lasten ja heidän vanhempiensa välisistä tapaamisista ja muusta yhteydenpidosta huostaanoton aikana. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:n ja B:n huoltosuunnitelman yhteydessä sovitusta vanhempien ja lasten tapaamisesta ja yhteydenpidosta on esiintynyt toistuvasti syviäkin erimielisyyksiä. Perusturvalautakunta on lastensuojelulain 25 §:n nojalla rajoittanut X:n ja Y:n vaatiman laajuista yhteydenpitoa. Toisaalta myöskään lapset eivät ole olleet halukkaita niin laajaan tapaamiseen kuin vanhemmat ovat vaatineet.
Korkein oikeus katsoo, että lasten tapaamisessa ilmenneiden erimielisyyksien vuoksi on perusteltu syy olettaa, etteivät X ja Y kykene huoltosuunnitelmaa tarkistettaessa riittävästi erottamaan omia sekä toisaalta lastensa toiveita ja tarpeita ja siten puolueettomasti valvomaan lasten etua. Lasten ja vanhempien välille saattaa tällöin syntyä myös etujen ristiriita. Näin ollen lasten edun turvaamiseksi on tärkeää, että heille määrätään edunvalvoja.
Edunvalvojan valinta
Asiassa on kysymys lisäksi siitä, onko edunvalvojan tehtävään määrättävä hovioikeuden siihen nimeämä julkinen oikeusavustaja D vai perusturvalautakunnan esittämä sosiaaliohjaaja E.
Holhoustoimilain 5 §:n mukaan edunvalvojaksi voidaan määrätä tehtävään sopiva henkilö, joka antaa tähän suostumuksensa. Sopivuutta arvioitaessa on muun ohella otettava huomioon edunvalvojaksi esitetyn henkilön taito ja kokemus sekä toisaalta itse tehtävän laatu ja laajuus.
Sekä D:llä että E:llä voidaan katsoa olevan tehtävän edellyttämä taito ja kokemus. D on perehtynyt lastensuojeluasioihin ja julkisen oikeusavustajan virassaan myös ihmisten välisten erilaisten ristiriitatilanteiden hoitamiseen. E on puolestaan koulutukseltaan sosiaaliohjaaja, joka on työskennellyt lastensuojelun sosiaali- ja perhetyöntekijänä. Kumpikin on antanut suostumuksensa tehtävään.
Edunvalvojan määräämisen kannalta ei voi olla ratkaisevaa se, että edunvalvojaksi esitetyn henkilön ilmoitetaan nauttivan vanhempien luottamusta, vaan se, minkälaiset edellytykset tehtävään määrättävällä on valvoa lasten etua. Sinänsä kyky luoda luottamukselliset suhteet vanhempiin on omiaan edistämään myös lasten edun toteutumista, mutta mikään ei viittaa siihen, että tämä ominaisuus puuttuisi kummaltakaan tehtävään esitetyltä henkilöltä. E tuntee entuudestaan sekä lapset että vanhemmat toimittuaan useita vuosia näiden keskinäisten tapaamisten valvojana. Lapset, joista A on jo 15-vuotias, ovat toivoneet hänen määräämistään tehtävään. Näistä syistä häntä voidaan tässä tapauksessa pitää tehtävään D:tä sopivampana. Se, että hän on aikaisemmin perusturvalautakunnalta saamaansa palkkiota vastaan toiminut tapaamisten valvojana, ei ole esteenä tehtävään määräämiselle.
Päätöslauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osalta kuin julkinen oikeusavustaja D on määrätty edunvalvojaksi. Sosiaaliohjaaja E määrätään A:n ja B:n edunvalvojaksi käyttämään heille kuuluvaa puhevaltaa huostaanottoon liittyvää huoltosuunnitelmaa tarkistettaessa ja sen täytäntöönpanossa. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Elisa Mäntysaari.