29.3.2004

Asian tausta

LEGO System A/S ja Oy Suomen LEGO Ab (jäljempänä Lego-yhtiöt) olivat myyneet ja markkinoineet muovisia lasten rakennuspalikoita. Niitä oli myyty Suomessa vuodesta 1959 lähtien erikokoisina ja -muotoisina sekä erivärisinä. Palikat voitiin yhdistää toisiinsa kiinnittämällä niissä olevat sylinterin malliset nupit palikoiden pohjan putkimaiseen rakenteeseen. Palikoita myytiin ja markkinoitiin tuotesarjoina.

Biltema Suomi Oy (jäljempänä Biltema) oli puolestaan vuosina 2001 ja 2002 myynyt ja markkinoinut rakennuspalikoita, jotka olivat muodoltaan, kooltaan, ja väritykseltään lähes samanlaisia kuin Lego-yhtiöiden markkinoimat Lego-rakennuspalikat. Bilteman markkinoimia Coko-merkkisiä palikoita oli myyty ja markkinoitu vastaavanlaisina tuotesarjoina kuin Lego-palikoita. Bilteman postimyyntiluetteloa, johon on kuvattu palikoita, tuotepakkauksia sekä palikoista koottuja sarjoja, on jaettu muun muassa suorajakeluna kotitalouksiin. Tuotteita on voinut ostaa postimyynnin ja internet-verkkosivujen kautta sekä Bilteman myymälöistä.

Vaatimukset markkinaoikeudessa

Lego-yhtiöt vaativat, että markkinaoikeus sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 ja 6 §:n nojalla

1. vahvistaa, että Coko-rakennuspalikat ovat Lego-rakennuspalikoiden orjallisen jäljittelyn tulos,

2. vahvistaa, että Bilteman menettely eli hyvin tunnettujen ja vakiintuneiden Lego-rakennuspalikoiden kanssa lähes samannäköisten Coko-rakennuspalikoiden myynti ja markkinointi on omiaan antamaan kuvan, että kyse on Lego-yhtiöiden valmistamista tuotteista, ja toteaa Bilteman menettelyn hyvän liiketavan vastaiseksi ja sopimattomaksi sekä

3. kieltää sakon uhalla Biltemaa jatkamasta tai uudistamasta menettelyään.

Biltema kiisti menettelynsä olevan mainitun lain vastaista ja vaati Lego-yhtiöiden vaatimusten hylkäämistä.

Markkinaoikeuden päätös 11.4.2003

Markkinaoikeus totesi useista markkinatuomioistuimen ratkaisuista käyvän ilmi, että tuotteen jäljittelyä ja jäljitelmien markkinointia ei sinänsä voida pitää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitettuna hyvän liiketavan vastaisena tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattomana menettelynä (esimerkiksi ratkaisut 1992:32, 1996:2 ja 2002:2). Samoin markkinatuomioistuimen ratkaisuista kävi ilmi, ettei tuon lain nojalla voi kieltää tuotteen myyntiä sinänsä (esimerkiksi ratkaisut 1985:2, 1996:2, 1998:20 ja 2002:2).

Markkinatuomioistuimen ratkaisuista kävi myös ilmi, että jäljitelty tuote oli markkinoinnissa erotettava jäljittelyn kohteena olevasta tuotteesta, jotta markkinoinnista ei aiheudu sekaantumisvaaraa tuotteen kaupallisen alkuperän suhteen. Ratkaisuista kävi ilmi, että jäljitellyn tuotteen erottaminen markkinoinnissa jäljittelyn kohteena olevasta tuotteesta esimerkiksi valmistajan, myyjän tai markkinoijan logolla tai muulla tunnuksella tai nimellä on saattanut poistaa mahdollisen sekaantumisvaaran (esimerkiksi ratkaisut 1992:24, 1992:32, 1995:5, 1997:5, 1998:14 ja 2002:2).

Markkinatuomioistuin oli eräissä ratkaisuissaan kieltänyt sellaisen tuotteen markkinoinnin, joka saattoi sekaantua toiseen tuotteeseen, jollei tuotteen markkinoinnissa selkeästi ilmoitettu tuotteen kaupallista alkuperää taikka jollei tuotetta markkinoinnissa muutoin selkeästi erotettu toisesta tuotteesta (muun muassa ratkaisut 1994:3, 1994:4, 1995:3, 1996:2 ja 2002:2).

Lego-yhtiöiden markkinoimia Lego-rakennuspalikoita oli myyty ja markkinoitu jo usean vuosikymmenen ajan useissa maissa ja ne olivat markkinoilla tunnettuja. Lego-yhtiöiden tuotteita myytiin muun muassa isommissa päivittäistavarakaupoissa. Bilteman markkinoimat Coko-rakennuspalikat olivat ulkonäöltään samanlaisia kuin Lego-rakennuspalikat ja niistä oli muodostettavissa samanlaisia sarjoja. Bilteman tuotteiden pakkauksina olevien pahvilaatikoiden kansissa oli kuvattu kunkin pakkauksen sisältämistä palikoista koostuvaa sarjaa.

Bilteman tuotteita oli markkinoitu postimyyntiluettelossa, johon oli kuvattu palikoita ja tuotepakkauksia sekä palikoista koottuja kokonaisia sarjoja. Luettelossa oli ollut myös kuvia palikoista ilman pakkausta. Joidenkin pakkausten kuvissa oli näkynyt nimi Coko. Sen sijaan palikoiden ja valmiiksi koottujen sarjojen kuvissa ei ollut ollut tuotenimeä. Eräillä luettelon sivuilla oli mainittu, että rakennuspalikkasarjat sopivat yhteen markkinoiden johtavien valmistajien tuotteiden kanssa.

Bilteman postimyyntiluetteloa oli jaettu suorajakeluna kotitalouksiin. Postimyyntiluetteloa saattoivat selailla myös lapset. Luettelossa oli mainittu myös vastaajan www-sivut. Tuotteiden tilauksen voitiin olettaa tapahtuvan useimmiten postimyyntiluettelossa olevaa Bilteman tilauspuhelinnumeroa käyttäen. Tuotteita oli mahdollista ostaa myös Bilteman myymälöistä. Postimyyntiluettelon avulla tuotteita tilaavat olivat aikuisia henkilöitä. Bilteman markkinoimia tuotteita saattoivat itsenäisesti ostaa myös kouluikäiset lapset esimerkiksi Bilteman myymälöistä.

Bilteman postimyyntiluettelossa oli tuotteiden kuvauksen yhteydessä mainittu ainoastaan kulloinkin kuvattu rakennuspalikkasarja ja siihen kuuluvia palikoita sekä tuotenumero. Vaikka nimi Coko oli näkynyt postimyyntiluettelon eräillä sivuilla olevien joidenkin tuotteiden pakkauksissa, sitä ei ollut ollut helppo huomata. Vaikka luettelon selaaja olisi huomannutkin nimen Coko, hänen ei ollut mainitunlaisen esitystavan vuoksi ollut helppo mieltää sitä Lego-tuotteiden kanssa kilpailevan tuotteen nimeksi. Postimyyntiluettelossa ei ollut ollut selkeää merkintää tuotteen valmistajasta eikä selkeästi merkittyä tuotenimeä eikä muutakaan tunnusta, joka olisi riittävästi erottanut markkinoidut tuotteet Legon markkinoimista Lego-tuotteista.

Bilteman luettelossa oli palikoita ja niistä muodostettavia sarjoja esiteltäessä mainittu myös, että rakennuspalikat sopivat yhteen markkinoiden johtavien valmistajien tuotteiden kanssa. Koska Bilteman markkinoimat palikat olivat sopineet yhteen Legon palikoiden kanssa, maininta oli ollut paikkansapitävä. Bilteman palikkasarjojen palikoissa oli kuitenkin ollut pieniä laatueroja Lego-palikoihin verrattuna. Markkinoinnissa olisi tämänkin vuoksi tullut selkeästi ilmoittaa Bilteman markkinoimien tuotteiden valmistaja taikka tuotteiden nimi tai muu tunnus, taikka muulla tavalla selkeästi ilmaista tuotteiden kaupallinen alkuperä.

Bilteman postimyyntiluettelossa tarjotut, mainitut tuotteet olivat olleet saman näköisiä kuin Lego-yhtiöiden markkinoimat vastaavat tuotteet. Kun markkinoinnista ei ollut selkeästi käynyt ilmi, että kysymyksessä eivät kuitenkaan olleet olleet samat tuotteet, Bilteman postimyyntiluettelosta oli saattanut syntyä luetteloa selaavalle henkilölle sellainen vaikutelma, että kysymyksessä olivat Lego-yhtiöiden markkinoimat Lego-rakennuspalikat. Bilteman markkinoinnista oli näin ollen saattanut aiheutua sekaantumisvaaraa markkinoitujen tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen.

Näillä perusteilla markkinaoikeus katsoi, että Biltema oli markkinoimalla myyntiluettelossaan Lego-yhtiöiden markkinoimiin Lego-rakennuspalikoihin ulkonäöltään sekoitettavissa olevia rakennuspalikoita, erottamatta niitä markkinoinnissa selkeästi Lego-yhtiöiden tuotteista, menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti.

Vaatimukset enemmälti hyläten markkinaoikeus kielsi sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 ja 6 §:n nojalla Biltemaa 60 000 euron sakon uhalla markkinoimasta myyntiluettelossa Lego-yhtiöiden markkinoimiin Lego-rakennuspalikoihin ulkonäöltään sekoitettavissa olevia rakennuspalikoita, jollei niitä markkinoinnissa selkeästi erotettu mainituista Lego-rakennuspalikoista. Kieltoa oli noudatettava heti.

Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden lainoppineet jäsenet Olli Mäkinen, Irma Telivuo ja Pertti Virtanen sekä asiantuntijajäsenet Johan Bärlund, Tiina Oksala-Leino ja Pentti Viljakainen.

Perustelut

Kieltovaatimus markkinaoikeudessa

1. Lego-yhtiöt ovat markkinaoikeudessa todenneet, että Biltema oli sekä myymälöissään että postimyyntiluettelonsa avulla myynyt ja markkinoinut hyvin tunnettujen Lego-rakennuspalikoiden kanssa lähes samannäköisiä Coko-palikoita. Bilteman menettely on Lego-yhtiöiden mielestä ollut omiaan antamaan sellaisen virheellisen kuvan, että myynnin ja markkinoinnin kohteena olivat Lego-yhtiöiden valmistamat Lego-palikat. Biltema on menettelyllään myös käyttänyt hyväkseen Lego-yhtiöiden ja ûtuotteiden goodwill-arvoa. Lego-yhtiöt ovat pitäneet Bilteman menettelyä hyvän liiketavan vastaisena ja vaatineet, että markkinaoikeus sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n nojalla sakon uhalla kieltää Biltemaa jatkamasta tai uudistamasta tätä menettelyä.

Markkinaoikeuden päätös

2. Markkinaoikeus on päätöksessään markkinatuomioistuimen aikaisempaan oikeuskäytäntöön viitaten todennut, ettei tuotteen jäljittelyä tai jäljitelmien markkinointia sinänsä voitu pitää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tarkoitettuna hyvän liiketavan vastaisena tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattomana menettelynä. Markkinaoikeus on samoin todennut, ettei tuotteen myyntiä sinänsä voitu kieltää tuon lain nojalla.

3. Markkinaoikeus on lausumillaan perusteilla katsonut, että Biltema on markkinoimalla myyntiluettelossaan Lego-yhtiöiden markkinoimiin Lego-rakennuspalikoihin ulkonäöltään sekoitettavissa olevia rakennuspalikoita, erottamatta niitä markkinoinnissa selkeästi Lego-yhtiöiden tuotteista, saattanut aiheuttaa sekaantumisvaaraa näiden tuotteiden kaupallisen alkuperän suhteen ja siten menetellyt markkinoinnissaan hyvän liiketavan vastaisesti. Sen vuoksi markkinaoikeus on sakon uhalla kieltänyt Biltemaa markkinoimasta myyntiluettelossa Lego-rakennuspalikoihin ulkonäöltään sekoitettavissa olevia palikoita, ellei niitä markkinoinnissa selkeästi eroteta edellä mainituista Lego-palikoista. Asiassa esitetyt vaatimukset on hylätty enemmälti.

Lego-yhtiöiden valitus

4. Lego-yhtiöt ovat valituksessaan katsoneet, ettei kieltoa olisi tullut rajata pelkästään myyntiluettelossa tapahtuvaan markkinointiin. Yhtiöiden mukaan markkinaoikeus on tulkinnut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettua lakia väärin katsoessaan, ettei tuotteiden myyntiä voida tämän lain nojalla kieltää. Lego-yhtiöt ovat vaatineet markkinaoikeuden päätöksen kumoamista siltä osin kuin niiden vaatimukset oli hylätty ja Biltemaan kohdistettu kielto oli rajattu koskemaan pelkästään myyntiluettelon avulla tapahtuvaa markkinointia.

Myynnin kieltäminen sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n nojalla

5. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys ensinnäkin siitä, voidaanko puheena olevan lain 1 ja 6 §:n nojalla kieltää myös tuotteen myynti.

6. Lain 6 §:ssä mainitaan kiellon kohteeksi sen 1 - 3 §:n vastainen menettely. Lain 1 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Lainkohdassa ei tämän tarkemmin määritellä kiellettyä menettelyä.

7. Markkinaoikeus on päätöksessään tältä osin viitannut markkinatuomioistuimen aikaisempiin ratkaisuihin. Niissä on katsottu puheena olevaa lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 114/1978 vp) osoittaneen, että markkinatuomioistuimen toimivaltaan kuului lähinnä "markkinointia koskevien säännösten soveltaminen" ja ettei markkinatuomioistuin siten voinut tämän lain nojalla kieltää hyödykkeen maahantuontia tai myyntiä.

8. Tämän johdosta Korkein oikeus toteaa seuraavan.

9. Mainitussa hallituksen esityksessä on todettu (s. 4), että lain "markkinointia koskevien säännösten" soveltaminen oli tarkoituksenmukaista antaa markkinatuomioistuimen tehtäväksi. Tämä perustelulausuma liittyi kuitenkin lähinnä siihen, että lain 1 - 3 §:ssä tarkoitettujen, markkinaoikeudellisiksi luonnehdittujen säännösten soveltaminen oli tarkoituksenmukaista antaa markkinatuomioistuimelle, joka käsitteli myös kuluttajansuojaan liittyviä, markkinointia koskevia kysymyksiä, kun sitä vastoin liikesalaisuutta ja lahjontaa koskevien, lain 4 ja 5 §:ään liittyvien kysymysten käsittely sekä rangaistuksen ja vahingonkorvauksen tuomitseminen jäivät yleisten tuomioistuinten toimivaltaan. Tällä toimivallan jaolla ei ole kuitenkaan merkitystä arvioitaessa sitä, voidaanko myynti kieltää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla. Itse asiassa hallituksen esityksen perusteluista voidaan tehdä aivan toisenlainen päätelmä. Lakiehdotuksen 6 §:n perusteluissa näet hyödykkeen myynti on mainittu nimenomaisena esimerkkinä sellaisesta markkinoinnin osasta, joka voi olla kiellon kohteena (HE 114/1978 vp, s. 17).

10. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n 1 momentin yleislausekkeen mukaan elinkeinotoiminnassa ei saa käyttää hyvän liiketavan vastaista tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimatonta menettelyä. Vaikkei tässä tarkoitettu sopimaton menettely lain sanamuodon mukaan rajoitukaan tuotteiden markkinointiin, on ilmeistä, että yleislausekkeen ja siten myös lain 6 §:ssä tarkoitetun kiellon ydinaluetta on juuri sopimattomaksi katsottava markkinointi tai sellaisiksi katsottavat markkinointimenetelmät.

11. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetussa laissa tai sen esitöissä ei ole määritelty, mitä käsitteellä "markkinointi" tarkoitetaan. Sitä vastoin markkinoinnin käsitettä on kuvattu kuluttajansuojalain esitöissä. Markkinoinniksi on niissä luettu esimerkiksi mainonta, kuluttajiin välittömästi tai välillisesti kohdistuvat muut myynninedistämistoimenpiteet sekä hyödykkeiden tai myyntitapahtuman yhteydessä annettavat tiedot hyödykkeistä. Markkinoinnin on nimenomaan todettu käsittävän sekä tarjonnan että myynnin (HE 8/1977 vp, s. 14).

12. Korkein oikeus katsoo, ettei ole perustetta antaa markkinoinnin käsitteelle erilaista sisältöä sovellettaessa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annettua lakia kuin sovellettaessa kuluttajansuojalakia, vaikka ensin mainittu laki suojaakin elinkeinonharjoittajaa toisen elinkeinonharjoittajan sopimattomalta menettelyltä ja viimeksi mainittu laki ensisijaisesti kuluttajaa elinkeinonharjoittajan sopimattomalta menettelyltä.

13. Markkinoinnin tarkoituksena on eri keinoin edistää tavaroiden ja palvelusten kysyntää ja kulutusta. Markkinointiin kuuluvat kuluttajille ja muille ryhmille suunnatut tiedot tavaroiden tai palveluiden laadusta, hinnasta, alkuperästä, ominaisuuksista ja muista sellaisista seikoista. Korkein oikeus katsoo, että markkinointia ei tule ymmärtää suppeasti niin, että se käsittäisi vain aktiiviset myynninedistämistoimet. Myös pelkkää tuotteen kaupanpitämistä myymälätiloissa tai muulla tavoin voidaan jo sellaisenaan pitää markkinointina. Esimerkiksi tuotteen asettelulla, tuotepakkauksella, tuote-esitteellä, hintatiedoilla sekä muilla sellaisilla seikoilla on mahdollista vaikuttaa ostopäätökseen ja siten edistää tuotteen kysyntää.

14. Sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain tavoitteena on elinkeinonharjoittajan turvaaminen sopimatonta menettelyä vastaan niin tuotteiden markkinoinnissa kuin muussakin elinkeinotoiminnassa. Jotta tämä oikeussuoja olisi tehokasta, lain 6 §:n nojalla annettavan kiellon käyttöalaa ei voida tulkita liian suppeasti. Tehokkuusperiaatteen huomioon ottamiseen velvoittaa myös teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus (SopS 43/1975), jonka 10 bis artiklan mukaan "kaikki teot, jotka ovat omiaan millaisin keinoin tahansa aiheuttamaan sekaannusta kilpailijan liikelaitoksen, tavaroiden tai teollisen tai kaupallisen toiminnan kanssa", on kiellettävä. Tämäkin puoltaa sitä tulkintaa, että tuotteen kaupanpitäminen tai muu kaupallinen tarjonta on voitava kieltää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n nojalla, jos tällainen menettely on lain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvän liiketavan vastaista tai muutoin sopimatonta, riippumatta siitä, mitä kaikkea toimintaa itse markkinointiin katsotaan kuuluvan.

15. Edellä lausutun perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei markkinaoikeuden olisi tullut ainakaan ilmoittamallaan perusteella hylätä Lego-yhtiöiden vaatimusta siltä osin kuin kysymys oli Bilteman markkinoimien Coko-rakennuspalikoiden myynnistä.

16. Tämän jälkeen arvioitavaksi jää, onko Bilteman menettely ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvän liiketavan vastaista tai muutoin sopimatonta myös siltä osin kuin markkinaoikeus on hylännyt Lego-yhtiöiden kieltovaatimuksen.

Markkinointikiellon rajaaminen myyntiluetteloon

17. Markkinaoikeus on perusteluissaan ottanut nimenomaisesti kantaa ainoastaan myyntiluettelon avulla tapahtuneen markkinoinnin sopimattomuuteen ja päätöksestään ilmenevin ehdoin kieltänyt Coko-rakennuspalikoiden markkinoinnin vain myyntiluettelossa. Perusteluina on tältä osin viitattu siihen sekaantumisvaaraan, joka on aiheutunut Bilteman myyntiluettelossa annettujen, tuotteiden kaupallista alkuperää koskevien tietojen puutteellisuudesta. Muilta osin esitetyt vaatimukset on enemmittä perusteluitta hylätty.

18. Markkinaoikeuden päätöksen perusteella jää epäselväksi ensinnäkin se, miltä osin vaatimukset on enemmälti hylätty, eli tarkoitetaanko kiellon kohteena olevalla "myyntiluettelossa markkinoimisella" paitsi postimyyntiä myös myymälä- ja internet-verkkokauppaa. Epäselväksi jää myös se, millä perusteella vaatimukset on enemmälti hylätty, eli onko kysymys esimerkiksi siitä, ettei myymälöissä tai internet-verkkokaupassa tapahtunut kaupanpito ole markkinaoikeuden käsityksen mukaan lainkaan aiheuttanut sekaantumisvaaraa tuotteiden kaupallisesta alkuperästä, vai onko vaatimusten hylkääminen mahdollisesti johtunut pelkästään siitä, ettei markkinaoikeus ole katsonut olevan edes mahdollista sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla kieltää tuotteiden myyntiä sinänsä.

19. Korkein oikeus ei pidä tarkoituksenmukaisena, että Lego-yhtiöiden markkinaoikeudessa enemmittä perusteluitta hylätyt vaatimukset otetaan Korkeimmassa oikeudessa välittömästi käsiteltäviksi ja ratkaistaviksi. Sen vuoksi Korkein oikeus harkitsee oikeaksi kumota markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin Lego-yhtiöiden vaatimukset on hylätty ja palauttaa asian tältä osin markkinaoikeudessa uudelleen käsiteltäväksi. Asian jatkokäsittelyssä markkinaoikeuden tulee ottaa huomioon, mitä edellä on yleisesti todettu sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain nojalla annettavan kiellon ulottuvuudesta.

Päätöslauselma

Markkinaoikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin Lego-yhtiöiden vaatimukset on hylätty. Asia palautetaan näiltä osin markkinaoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja ottaen huomioon palauttamisen syy siinä laillisesti menetellä.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Lauri Lehtimaja, Kati Hidén, Mikael Krogerus (eri mieltä) ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Anne Ekblom-Wörlund (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Ekblom-Wörlund, jonka mietintö perustelujen kappaleiden 1 - 16 osalta oli Korkeimman oikeuden ratkaisun mukainen, ehdotti, että Korkein oikeus lausuisi perusteluinaan sen jälkeen seuraavan.

Lego-yhtiöiden valituksen johdosta on siis arvioitava, onko Bilteman menettely ollut sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvän liiketavan vastaista tai muutoin sopimatonta myös siltä osin kuin markkinaoikeus on hylännyt Lego-yhtiöiden hakemuksessaan kuvaamaan Bilteman menettelyyn perustuvan kieltovaatimuksen.

Menettelyn sopimattomuuden arvioimisen lähtökohta

Lähtökohta menettelyn sopimattomuuden arvioinnissa on, kuten markkinaoikeus on todennut, ettei pelkästään tuotteen jäljittelyä ja jäljitelmien markkinointia voida pitää sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1§:ssä tarkoitettuna hyvän liiketavan vastaisena tai muutoin toisen elinkeinonharjoittajan kannalta sopimattomana menettelynä. Sopimatonta ja siten kiellettyä mainitun lainkohdan nojalla on kuitenkin sellaisten jäljitelmien markkinointi, joka on omiaan luomaan kuvan siitä, että jäljittelevä tuote on peräisin samasta kaupallisesta lähteestä kuin alkuperäinen (KKO 1972 II 100 ja KKO 2004:4).

Jotta sekaantumisvaara voisi syntyä, tulee alkuperäisen tuotteen olla omaperäinen ja tunnettu markkinoilla siten, että se yhdistetään tiettyyn elinkeinonharjoittajaan.

Asiassa on riidatonta, että Lego-rakennuspalikat ovat tunnettuja markkinoilla ja juuri Lego-yhtiöille tunnusomaisia.

Lego-yhtiöt ovat selvittäneet, että markkinoilla on lapsille tarkoitettuja muovisia rakennuspalikoita, jotka kooltaan, muotoilultaan ja väritykseltään poikkeavat Lego-yhtiöiden markkinoimista rakennuspalikoista. Tähän nähden on katsottavissa, että Lego-palikat ovat siinä määrin erikoislaatuisia, että ne ovat selvästi erotettavissa muista markkinoilla olevista muovisista rakennuspalikoista.

Omaperäisyyden vaatimukseen kuuluu myös se, ettei tuotteen ulkomuoto ole sen käyttötarkoituksen määräämä. Lego-rakennuspalikoiden yhdistämisessä käytettyä teknistä ratkaisua voidaan sinänsä luonnehtia toiminnalliseksi. Tuotteen omaperäisyys ei kuitenkaan määräydy vain sen ulkomuodon yhden osatekijän perusteella, vaan arvioinnissa on otettava huomioon tuotteen eri tekijöiden muodostama kokonaisuus. Lego-palikoiden osalta tämä kokonaisuus muodostuu paitsi niissä käytetystä liitosratkaisusta myös palikoiden mittasuhteista, värityksestä ja muodosta.

Arvioitaessa Lego-rakennuspalikoiden omaperäisyyttä on lisäksi otattava huomioon, että niitä markkinoidaan myös tuotesarjoina, joihin kuuluvia palikoita yhdistelmällä on mahdollista koota tiettyjä kokonaisuuksia kuten autoja ja rakennuksia niihin kuuluvine henkilöhahmoineen.

Kokonaisuutena arvosteltuna Lego-rakennuspalikat ovat siten omaperäisiä.

Asiassa on niinikään riidatonta, että Lego-rakennuspalikat ja Coko-rakennuspalikat muistuttavat ulkomuodoltaan lähes täydellisesti toisiaan. Tosin Lego-rakennuspalikoissa on toisin kuin Coko-palikoissa teksti LEGO. Eräiden Lego-rakennuspalikoiden kääntöpuolella oleva, rakennetta tukeva osa puuttuu vastaavista Coko-palikoista. Nämä yksityiskohdat ovat kuitenkin niin pieniä ja vaikeasti havaittavia, ettei niillä ole merkitystä arvioitaessa sitä, ovatko rakennuspalikat identtiset sekaantumisvaaraa aiheuttavalla tavalla. On siten olemassa ilmeinen vaara siitä, että Coko-rakennuspalikat ovat helposti sekoitettavissa Lego-rakennuspalikoihin.

Sekaantumisvaaran poistaminen

Kuten edellä on todettu, on sopimatonta ja siten sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:n nojalla kiellettyä markkinoida jäljittelevää tuotetta, joka saattaa olla sekoitettavissa toisen elinkeinonharjoittajan markkinoimaan alkuperäiseen tuotteeseen, jollei markkinoinnissa selvästi ilmoiteta jäljittelevän tuotteen kaupallista alkuperää taikka jollei tuotetta muutoin selvästi eroteta alkuperäisestä tuotteesta.

Lego-yhtiöt ovat kertoneet, että Biltema on markkinoinut Coko-tuotteita paitsi postimyyntiluettelon avulla myös internet-verkkosivuillaan nähtävänä olleen postimyyntiluetteloa vastaavan tuotekuvaston avulla. Lisäksi Coko-tuotteita on ollut ostettavissa Bilteman myymälöistä. Arvioitaessa sitä, onko Biltema estänyt edellä todetun tuotteiden sekoitettavuuden on näitä markkinointitoimia tässä asiassa tarkasteltava erikseen.

Biltema on vedonnut siihen, että Coko-rakennuspalikoita myydään ja markkinoidaan tuotemerkillä COKO ja että tuotepakkaukset, joissa Coko-rakennuspalikat myydään, eivät ole samankaltaisia kuin Lego-rakennuspalikoiden tuotepakkaukset. Lisäksi Biltema on katsonut, että Lego- ja Coko-tuotteet ovat toisistaan erotettavissa jo hinnan perusteella. Sekaantumisvaaran estää Bilteman mukaan myös se, ettei Coko-rakennuspalikoita ole myytävinä samoissa myyntipaikoissa kuin Lego-rakennuspalikoita.

Bilteman postimyyntiluettelossa Coko-rakennuspalikoita on markkinoitu markkinaoikeuden kuvaamalla tavalla. Markkinaoikeus, jonka päätöksen Biltema on tyytynyt, on todennut, ettei postimyyntiluettelossa ole ollut selvää merkintää tuotteen valmistajasta eikä selvästi merkittyä tuotenimeä eikä muutakaan tunnusta, joka olisi riittävästi erottanut markkinoidut tuotteet Lego-yhtiöiden markkinoimista Lego-tuotteista.

Lego-yhtiöiden kertoman mukaan tämä tuotekuvasto on myös ollut nähtävänä Bilteman internet-verkkosivuilla, mitä Biltema ei ole kiistänyt. Asiassa esitetyn perusteella ei siten ole syytä arvioida internet-markkinointia toisin kuin postimyyntiluettelon avulla tapahtunutta markkinointia. Näin ollen Bilteman menettely sen markkinoidessa Coko-rakennuspalikoita tuotekuvaston avulla internet-verkkosivuilla on myös ollut omiaan aiheuttamaan sekaantumisvaaraa tuotteen kaupallisesta alkuperästä ja menettely on siten sopimatonta.

Bilteman myymälöissä Coko-palikat ovat olleet kaupan tuotepakkauksissa. Pakkauksina olevien pahvilaatikoiden kansissa on kuvattu kunkin pakkauksen sisältämistä palikoista koostuva sarja ja niissä on ollut tuotenimi COKO. Kysymys on näin ollen siitä, ovatko tuotepakkaus ja siinä oleva tuotenimi riittävät erottamaan Coko-tuotetta Lego-tuotteesta ja siten estämään tuotteiden välisen sekaantumisvaaran.

Asiassa ei ole esitetty Bilteman myymälässä kaupan olevien Coko-tuotteiden tuotepakkauksia. Asianosaiset ovat puolin ja toisin viitanneet tuotekuvastossa oleviin kuviin markkinoinnissa käytetyistä tuotepakkauksista. Tuotekuvastossa ei kuitenkaan ole lainkaan kuvia 50 palikkaa sisältävästä lajitelman pakkauksesta eikä myöskään pienempien rakennussarjojen pakkauksista. Sitä vastoin tuotekuvastossa on kuvia isompien rakennussarjojen pakkauksista. Näiden tuotekuvastossa olleiden kuvien perusteella tuotenimeä ei ole, kuten markkinaoikeus on todennut, ollut helppo havaita ja erottaa pakkauksesta.

Kuvista voi kuitenkin päätellä, että pakkausta myymälässä tarkasteltaessa tuotenimi COKO on todennäköisesti paremmin havaittavissa ja erotettavissa kuin pelkästään kuvan perusteella pakkausta tarkasteltaessa. Tuotenimen ilmoittaminen tuotepakkauksessa on siten omiaan estämään sekaantumisvaaran.

Lego-yhtiöiden mukaan Coko-rakennuspalikoiden pakkauksissa olevissa kuvissa on myös jäljitelty Lego-rakennuspalikkasarjoista rakennettavissa olevia rakennelmia. Tätä Biltema ei ole sinänsä kiistänyt, mutta katsonut, ettei Lego-yhtiöillä ole aiheisiin yksinoikeutta. Tämän johdosta on todettava, että Lego-tuotesarjojen kuvia muistuttavien kuvien käyttäminen Coko-rakennuspalikoiden pakkauksissa on kuitenkin osaltaan omiaan luomaan mielikuvan Lego-tuotteesta.

Markkinoinnissa käytettyjä keinoja tuotteiden välisen sekaantumisvaaran estämiseksi on arvioitava kokonaisuutena, ottaen myös huomioon markkinoinnin tuotteen kohderyhmässä luoma mielikuva tuotteen kaupallisesta alkuperästä. Ratkaisevaa ei siten ole se, että tuotteet saattaisivat olla erotettavissa niitä rinnakkain verrattaessa. Näin ollen ei tässä tapauksessa ole merkitystä myöskään sillä, ettei tuotteita ole kaupan samassa myymälässä. Coko-palikoiden kerrotulla edullisemmalla hinnalla ei ole tässä yhteydessä merkitystä, koska tuotteen hinnan ei ole edes väitetty olleen merkittävänä tekijänä esillä markkinoinnissa myymälöissä. Huomioon on myös otettava, että Coko-rakennuspalikat on tarkoitettu lapsille, joilla ei yleensä voida katsoa olevan riittäviä edellytyksiä ymmärtää tuotteiden markkinoinnissa käytettyjen tuotenimien merkitystä.

Vaatimus tuotteen kaupallista alkuperää koskevan erehtymisen vaaran estämisestä on tässä tapauksessa korostunut sen vuoksi, että kyse on Lego-yhtiöiden tuotteiden yksityiskohtaisesta jäljittelystä, joka on luonnehdittavissa järjestelmälliseksi. Tästä syystä ei tuotenimen ilmoittaminen pakkauksessa esitetyllä tavalla ole kuvatuissa olosuhteissa riittävä estämään sekaantumisvaaran syntymistä. Biltema ei siten ole näyttänyt estäneensä sekoitettavuutta myöskään tuotetta myymälöissä markkinoitaessa.

Edellä lausutun perusteella on katsottava, että Bilteman menettely sen markkinoidessa Coko-rakennuspalikoita myymälöissään on ollut omiaan aiheuttamaan sekaantumisvaaraa tuotteen kaupallisesta alkuperästä. Arvioitaessa Bilteman menettelyn sopimattomuutta on kokonaisharkinnassa lisäksi otettava huomioon se, että Biltema on edellä kuvatulla menettelyllään markkinoinnissa käyttänyt hyväkseen toisen elinkeinonharjoittajan tunnettua tuotetta ja siihen liittyvää goodwill-arvoa tavalla, jota ei olosuhteet kokonaisuutena huomioon ottaen voida pitää hyvän liiketavan mukaisena. Bilteman menettely on siten sopimatonta.

Johtopäätös

Bilteman menettely sen markkinoidessa Coko-rakennuspalikoita edellä kuvatulla tavalla on sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvän liiketavan vastaista. Lego-yhtiöiden hakemus on näin ollen hyväksyttävä siten, että Biltemaa sopimattomasta menettelystä elinkeinotoiminnassa annetun lain 6 §:n 1 momentin nojalla kielletään sakon uhalla markkinoimasta Coko-rakennuspalikoita siten, että ne ovat markkinoinnissa sekoitettavissa Lego-rakennuspalikoihin. Kuten edellä on todettu, käsittää markkinointia koskeva kielto myös tuotteen kaupanpidon ja muun kaupallisen tarjonnan niin postimyyntiluettelossa kuin internetissä ja myymälöissä.

Biltema ei ole sen varalta, että sitä kielletään jatkamasta tai uudistamasta lain vastaiseksi todettua menettelyä, vaatinut, että kielto tulisi määrätä noudatettavaksi vasta tietyn ajan jälkeen. Kohtuullista on kuitenkin määrätä, että kieltoa on noudatettava kuukauden kuluttua Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta.

Lopputulos

Edellä olevan johdosta markkinaoikeuden päätöstä muutettaneen ja Biltemaa kiellettäneen markkinaoikeuden asettaman 60 000 euron sakon uhalla markkinoimasta Coko-rakennuspalikoita siten, että ne ovat markkinoinnissa sekoitettavissa Lego-rakennuspalikoihin. Kielto määrättäneen noudatettavaksi kuukauden kuluttua tämän tuomion antamisesta lukien.

Oikeusneuvos Krogerus: Perustelujen kappaleiden 1 - 16 osalta olen Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla. Koska tarpeellinen oikeudenkäyntiaineisto on koossa, olen kuitenkin valmis ratkaisemaan asian välittömästi palauttamatta asiaa markkinaoikeuteen.