12.3.2004

Asian taustatiedot

A:lla oli ollut Sampo optimi -niminen henki-, sairaala- ja sairauskuluvakuutus Keskinäinen Vakuutusyhtiö Kalevassa vuodesta 1985 alkaen. Vakuutukseen oli sisältynyt muun muassa kuolemantapauksen varalta korvaus, jonka edunsaajina olivat olleet A:n omaiset.

A:lla oli 30.4.2000 todettu vakava sairaus. Hän oli 17.5.2000 muuttanut yllä mainittua vakuutustaan niin, että siitä oli poistettu korvaus kuolemantapauksen varalta. Hän oli kuollut 20.7.2000.

Kanne Tampereen käräjäoikeudessa

A:n puoliso ja hänen ainoa oikeudenomistajansa B lausui vakuutusyhtiötä vastaan ajamassaan kanteessa, että vakuutusyhtiön 2.3.2000 päivätyn vakuutuslaskelman mukaan A:n henki-, sairaala- ja sairauskuluvakuutuksen niin sanottu kuolemantapaussumma oli ollut 1.4.2000 lukien 861 351 markkaa. A oli 3.4.2000 maksanut vakuutuksen 11 804,95 markan suuruisen vuosimaksun ajalle 1.4.2000 - 31.3.2001. A:n sairastuttua A ja B olivat 17.5.2000 käyneet vakuutusyhtiön konttorissa neuvottelemassa vastaisten vakuutusmaksujensa alentamisesta. A oli tuolloin allekirjoittanut kysymyksessä olevan vakuutuksen muuttamista koskevan lausuman "Poistetaan vakuutuksesta kuolemantapauskorvaus 17.5.2000". Hänen tarkoituksenaan ei kuitenkaan ollut ollut poistaa vakuutusturvaa kokonaisuudessaan, vaan ainoastaan alentaa vakuutusmaksuja. A oli ollut kuolemaansa saakka siinä käsityksessä, että hänellä oli satojen tuhansien markkojen suuruinen vakuutusturva. A:n kuoltua B:lle oli maksettu vakuutuksen perusteella kuitenkin vain 13 195,10 markkaa.

B katsoi, että vakuutusyhtiötä 17.5.2000 pidetyssä neuvottelussa edustaneet myyntipäällikkö ja myyntisihteeri olivat laiminlyöneet tiedonantovelvollisuutensa, kun neuvottelutilaisuudessa ei ollut käsitelty lainkaan sitä, että A:n vuodesta 1985 alkaen maksamat vakuutusmaksut eivät olleet kerryttäneet vakuutussäästöjä. A:ta ja B:tä ei siten ollut informoitu vakuutukseen tehdyn muutoksen todellisista vaikutuksista eli siitä, ettei vakuutus muutoksen jälkeen sisältänyt lainkaan vakuutusturvaa kuolemantapauksen varalta. Mainitun laiminlyönnin johdosta A oli määräävästi ja olennaisesti erehtynyt vakuutukseen tekemänsä muutoksen vaikutuksista. Kuolemantapauksen varalta maksettavan korvauksen poistaminen oli johtanut B:n kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Vakuutusyhtiön edustajien oli täytynyt tai ainakin heidän olisi pitänyt tietää A:n erehtyminen ja muutoslausekkeen aiheuttama kohtuuttomuus.

Näillä perusteilla B vaati, että A:n vakuutukseensa tekemä muutos kumotaan ja vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan B:lle vakuutuksen perusteella korvausta A:n kuoleman johdosta 848 154,90 markkaa korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Vastaus

Vakuutusyhtiö kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä esittäen, että se oli informoinut A:ta hänen vakuutusturvastaan sekä vakuutuksen voimassaoloaikana että 17.5.2000 pidetyssä neuvottelutilaisuudessa. Mainitussa tilaisuudessa A:lle oli esitetty vakuutuksen muuttamista vaihtoehtoisesti siten, ettei kuolemantapauksen varalta maksettavaa korvausta olisi poistettu kokonaan, vaan sitä olisi ainoastaan pienennetty. Tähän A ei ollut kuitenkaan suostunut. Vakuutusta oli muutettu A:n tahdon mukaisesti. Hänelle oli lisäksi ilmoitettu vakuutukseen tehdystä muutoksesta jälkikäteen 23.5.2000 lähetetyllä vakuutusturvalaskelmalla.

Käräjäoikeuden tuomio 10.5.2001

Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi erehtynyt varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 32 §:ssä tarkoitetulla tavalla, kun hän oli poistanut kuolemantapauksen varalta maksettavan korvauksen vakuutusturvastaan. Hänen oli päin vastoin näytetty toimineen omien tarkoitusperiensä mukaisesti. Asiassa ei ollut selvitetty, että A:n ja B:n toimeentulo olisi ollut riippuvainen kysymyksessä olevasta vakuutuskorvauksesta. Vakuutussopimukseen tehty muutos ei myöskään ollut johtanut kohtuuttomuuteen B:n kannalta.

Vakuutusyhtiön myyntipäällikkö ja myyntisihteeri olivat 17.5.2000 pidetyssä tapaamisessa ehdottaneet A:lle vaihtoehtoisia toimenpiteitä vakuutusmaksujen pienentämiseksi. Vakuutusyhtiö oli lisäksi jälkikäteen lähettänyt A:lle uuden vakuutussopimuksen tarkastettavaksi ja hyväksyttäväksi. A ei ollut reklamoinut uuden vakuutussopimuksen johdosta. Näin ollen vakuutusyhtiön oli katsottava antaneen A ja B:lle tarpeelliset tiedot heidän vakuutusturvastaan.

Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi kanteen.

Asian on ratkaissut laamanni Reko Vilpas.

Turun hovioikeuden tuomio 1.7.2002

B valitti hovioikeuteen ja toisti kanteensa. Hovioikeus lausui pääkäsittelyn toimitettuaan, että vakuutussopimuslain 5 §:n mukaan vakuutuksenantajan oli ennen vakuutussopimuksen päättämistä annettava vakuutuksen hakijalle vakuutustarpeen arvioimiseksi ja vakuutuksen valitsemiseksi tarpeelliset tiedot, kuten tietoja vakuutusmuodoistaan, vakuutusmaksuistaan ja vakuutusehdoistaan. Tietoja annettaessa tuli kiinnittää huomiota myös vakuutusturvan olennaisiin rajoituksiin. Jos vakuutuksesta oli sen voimassaoloaikana annettu puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, joiden voitiin katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn, vakuutussopimuksen katsottiin lain 9 §:n 2 momentin mukaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

Hallituksen esityksessä eduskunnalle vakuutussopimuslaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta (HE 114/1993 vp) todettiin, että vakuutuksen ottamista harkitsevalle henkilölle oli annettava riittävästi tietoja, jotta hän voi arvioida vakuutuksen tarkoituksenmukaisuutta, verrata tarjolla olevia vaihtoehtoja ja saada oikean käsityksen vakuutusturvan kattavuudesta. Vakuutusehdoista oli tarpeen selvittää esimerkiksi vakuutusturvan sisältö, keskeiset korvausperusteet, vakuutuksen irtisanominen tai muu lakkaaminen sekä seikat, jotka ehtojen mukaan voivat johtaa korvauksen alentamiseen tai epäämiseen. Henkilövakuutuksesta tuli lisäksi selvittää mahdollisen säästöosuuden kertyminen ja vakuutuksen mahdollinen tuotto.

Hallituksen esityksessä lausuttiin myös, että hakijan yksilöllisiin olosuhteisiin oli kiinnitettävä huomiota silloin, kun vakuutuksen ottaminen perustui vakuutuksen hakijan ja vakuutuksenantajan edustajan välisiin keskusteluihin. Vakuutuksenottajan aiheellisen käsityksen arvioinnin tuli perustua objektiivisiin näkökohtiin. Lähtökohtana oli sen arviointi, mihin käsitykseen tavallinen vakuutuksen hakija kyseisessä tilanteessa saattoi perustellusti päätyä. Arvioinnissa voitiin poikkeuksellisesti nojautua myös subjektiivisiin seikkoihin, jotka vakuutuksenantajan tai sen edustajan oli otettava huomioon, mikäli ne olivat tai niiden olisi pitänyt olla vakuutuksenantajan tai sen edustajan tiedossa. Esimerkiksi vakuutuksenottajan iän tai muun havaittavan syyn takia puutteellinen kyky ymmärtää saamaansa tietoa voitiin ottaa arvioinnissa huomioon.

Vielä hallituksen esityksessä oli lausuttu, että vakuutuksenantajan oli annettava tiedot oma-aloitteisesti. Vastuu puutteellisista tai virheellisistä tiedoista ei edellyttänyt vakuutuksenantajan tai sen edustajan tuottamusta. Sopimus voi saada vakuutuksenantajan tarkoitusta vastaamattoman sisällön, vaikka kukaan vakuutuksenantajan puolella ei ollut menetellyt huolimattomasti.

Oikeuskirjallisuudessa oli esitetty, että ratkaiseva ajankohta annettujen tietojen puutteellisuutta ja virheellisyyttä ratkaistaessa oli sopimuksen päättämishetki. Edelleen oli todettu, että jos vakuutuksenottaja perusti vaateensa siihen, ettei vakuutuksenantaja ollut antanut vakuutuksenottajalle tarpeellisia tietoja, vakuutuksenantajan oli näytettävä antaneensa tarpeelliset tiedot ja niiden nojalla ne perusteet ja seikat, joiden vuoksi vakuutuksenottajan olisi tullut ymmärtää vakuutuksen oikea sisältö.

A:n ja B:n taloudellisista olosuhteista esitetyn selvityksen perusteella A:lla ei ollut ollut erityistä taloudellista tarvetta supistaa aikaisemmin voimassa ollutta vakuutustaan. Hän olikin aikaisemmin samana vuonna maksanut vakuutuksen vuosimaksun. Syynä vakuutussopimuksen muuttamiseen oli ollut se, että A ja B olivat katsoneet vakuutuksen sisältämän vakuutusturvan silloisessa elämäntilanteessaan tarpeettoman laajaksi ja kyenneet näin alentamaan vakuutusmaksujaan.

A oli ollut vakavasti sairas yhtiössä käydyn neuvottelun aikaan. Sairaus oli osaltaan vaikuttanut hänen lausumiinsa ja hänen kykyynsä ymmärtää saamiaan tietoja. Vakuutusyhtiön edustajina neuvotteluun osallistuneiden myyntipäällikön ja myyntisihteerin todistajankertomusten mukaan A ja B olivat neuvottelun aluksi kertoneet sairauksistaan. Siten A:n puutteellinen kyky ymmärtää saamaansa tietoa oli otettava huomioon asian arvioinnissa.

A oli yhtiössä käydyssä neuvottelussa ilmoittanut haluavansa poistaa kuolemantapauksen varalta maksettavan korvauksen kokonaan. Todistajina kuullut vakuutusyhtiön myyntipäällikkö ja myyntisihteeri olivat kertoneet, että he olivat ihmetelleet A:n menettelyä ja tarjonneet hänelle suppeampaa vaihtoehtoa, mitä hän ei ollut kuitenkaan hyväksynyt. A oli ilmoittanut perusteeksi kannalleen sen, ettei hän halunnut kenenkään hyötyvän hänen kuolemastaan. Vakuutusyhtiön myyntipäällikkö ja myyntisihteeri olivat toisaalta kertoneet, ettei neuvottelussa ollut keskusteltu vakuutussopimuksen säästösummista. A oli käydyn keskustelun jälkeen allekirjoittanut kuolemantapauksen varalta maksettavan korvauksen poistamista koskevan asiakirjan.

Vakuutusyhtiö oli katsonut, että A oli ymmärtänyt vakuutukseen tekemänsä muutoksen vaikutukset kuolemantapauksen varalta maksettavan korvauksen säästöosuutena maksettavaan korvaukseen. Vakuutusyhtiön mukaan A:n oli pitänyt ymmärtää sopimusmuutoksen sisältö joka tapauksessa sen jälkeen, kun yhtiö oli toimittanut hänelle 23.5.2000 päivätyt sopimuskirjan ja vakuutuslaskelman.

Yhtiössä käydyssä neuvottelussa ei ollut keskusteltu muutoksen vaikutuksesta vakuutuksen säästösummiin. Siten vakuutusyhtiön velvollisuutena oli näyttää, että se oli antanut A:lle tarpeelliset tiedot ja niiden nojalla ne perusteet ja seikat, joiden vuoksi A:n olisi tullut ymmärtää muuttuneen vakuutussopimuksen oikea sisältö.

B:n ja kahden todistajana kuullun henkilön mukaan A oli vakuutussopimuksen muuttamisen jälkeen ollut siinä käsityksessä, että kuolemantapauskorvaukseen sisältynyt säästöosuus oli edelleen voimassa ja että se oli määrältään huomattava.

Asiassa ei ollut esitetty seikkoja, joiden perusteella voitaisiin päätellä A:n halunneen muuttaa tuolloin B:n hyväksi voimassa ollutta vakuutussopimustaan muista kuin sairaudestaan johtuneista henkilökohtaisista syistä. A oli noin 15 vuoden ajan ennen vakuutussopimuksen muuttamista suorittanut vakuutusmaksuja kysymyksessä olevan vakuutussopimuksen perusteella. Näissä olosuhteissa A:n lausuma siitä, ettei hän halunnut kenenkään hyötyvän hänen kuolemastaan, ei sulkenut pois sitä mahdollisuutta, että hän olisi yhtiössä käydyn neuvottelun aikana ollut siinä käsityksessä, että vakuutussopimuksen muutos ei vaikuttaisi mitenkään kuolemantapauksen varalta maksettavan korvauksen säästöosuuteen. Verrattaessa A:n yhtiössä esittämiä lausumia ja hänen myöhemmin vakuutusturvastaan esittämiä lausumia olikin perusteltua katsoa, että hän oli yhtiössä käydyn neuvottelun aikana saattanut olla virheellisessä käsityksessä vakuutussopimuksen muutoksen todellisista vaikutuksista ja että hän ei olisi tehnyt kyseistä muutosta, jos hän olisi tiennyt sen vaikutuksista kuolemantapauksen varalta maksettavan korvauksen säästöosuuteen.

Vakuutusyhtiö oli myöhemmin lähettänyt A:lle 23.5.2000 päivätyt sopimuskirjan ja vakuutuslaskelman. Edellä todetun mukaisesti oli mahdollista, että A oli vasta tässä yhteydessä saanut tiedon muutoksen vaikutuksesta säästöosuuteen. Kyseinen tieto muutoksen vaikutuksista oli annettu kuitenkin vasta sopimuksen muuttamisen jälkeen. A:n sairauksista esitetyn selvityksen perusteella oli lisäksi pääteltävissä, ettei hän pelkästään mainittujen asiakirjojen perusteella ollut kyennyt päättelemään, että vakuutussopimus olisi muuttunut säästöosuutta koskevalta osalta. Mainituista syistä 23.5.2000 päivätyille asiakirjoille ei voitu antaa asiassa ratkaisevaa merkitystä.

Edellä lausuttujen perusteiden nojalla oli jäänyt näyttämättä, että vakuutusyhtiö olisi antanut A:lle tarpeelliset tiedot ja niiden nojalla ne perusteet ja seikat, joiden vuoksi A:n olisi tullut ymmärtää muutetun vakuutussopimuksen oikea sisältö kuolemantapauskorvaukseen sisältyneen säästöosuuden osalta. Näin ollen vakuutussopimus oli mainitulta osalta voimassa sen sisältöisenä, kuin se oli ollut ennen 17.5.2000 tehtyä vakuutussopimuksen muutosta.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan B:lle korvaukseksi 848 154,90 markkaa vastaavat 142 649,41 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juhani Leinonen, Ahti Ikola ja Matti Jalava. Esittelijä Ari Prykäri

Perustelut

Kysymys vakuutusyhtiön tietojenantovelvollisuudesta ja sen laiminlyönnistä

6. Asiassa on kysymys ensinnäkin siitä, onko ja miten vakuutusyhtiö laiminlyönyt tietojenantovelvollisuutensa A:ta kohtaan ja onko A tämän vuoksi erehtynyt vakuutuksensa sisällöstä tehdessään siihen muutoksen 17.5.2000. Erimielisyyttä ei ole sinänsä siitä, että vuonna 1985 tehtyyn vakuutussopimukseen ei sisältynyt kuolemantapauskorvauksesta erillistä säästövakuutusta.

Kirjalliset tiedot

7. Todisteena esitetystä, A:n 4.4.1985 allekirjoittamasta Optimivakuutuksen vakuutushakemuksesta ilmenee, että A on vuonna 1985 hakenut vakuutusta kuolemantapauksen varalta vakuutussumman ollessa 550 000 markkaa sekä sairaalan hoitopäivämaksujen ja sairauskulujen korvaamiseksi. Vakuutuksesta tämän jälkeen tehdyn sopimuskirjan mukaan vakuutusturvaan on sisältynyt kuolemantapaussumma, sairauskuluvakuutus ja sairaalavakuutus. Kuolemantapaussummassa vakuutusturvan päättymispäiväksi oli merkitty 28.9.2035, jolloin A olisi täyttänyt 90 vuotta. Kuolemantapaussumma pysyi vakiosuuruisena indeksikorotuksia lukuun ottamatta. Vakuutusturvaan kuului näiden lisäksi säästösumma, joka erääntyi maksettavaksi samanaikaisesti kuoleman varalta otetun vakuutusturvan päättyessä eli 28.9.2035 ja jonka suuruus määräytyi maksettujen vakuutusmaksujen, annettujen hyvitysten sekä vakuutusturvan ylläpitämiseksi veloitettujen vakuutusmaksujen ja kuormituserien perusteella.

8. Vakuutusyhtiön 2.3.2000 päivätystä, A:lle toimitetusta Optimilaskelmasta ilmenee vakuutusturvan sisältö tilanteen 1.4.2000 mukaisena ja seuraavan maksukauden mukaiset vakuutusmaksut vakuutusturvittain. Henkivakuutuksen osalta on turvasummaksi merkitty 861 352 markkaa. Henkivakuutus-otsikon alla on mainittu, että vakuutetun kuolemantapaussummaan sisältyvät ennakoidut vakuutussäästöt tilanteen 1.4.2000 mukaisina.

9. Kanteen mukaan A ja B olivat Optimilaskelmaa tutkiessaan käsittäneet, että turvasumma sisälsi vuosien aikana kertyneitä vakuutussäästöjä, joissa oli päädytty riittävän korkealle tasolle.

10. Kanne lähtee siten siitä, että A:lla oli vakuutusyhtiön antaman kirjallisen informaation perusteella syntynyt erheellinen käsitys voimassa olevan vakuutusturvansa sisällöstä ja että tätä virheellistä käsitystä ei oikaistu mainituissa neuvotteluissa.

11. Vakuutussopimuslain 9 §:n 2 momentissa säädetään, että jos vakuutuksesta on sen voimassaoloaikana annettu puutteellisia, virheellisiä taikka harhaanjohtavia tietoja, joiden voidaan katsoa vaikuttaneen vakuutuksenottajan menettelyyn, vakuutussopimuksen katsotaan olevan voimassa sen sisältöisenä kuin vakuutuksenottajalla oli saamiensa tietojen perusteella ollut aihetta käsittää.

12. Asiassa ei ole väitetty, että A:lle olisi annettu ennen mainittuja neuvotteluja 17.5.2000 vakuutusturvan sisällöstä muita tietoja kuin mitä sopimuskirjasta ja A:lle määräajoin toimitetuista Optimilaskelmista ilmeni. Kuten edellä on todettu, 2.3.2000 päivätyssä laskelmassa oli henkivakuutusta koskevan vakuutusturvan yhteydessä mainittu, että kuolemantapaussummaan sisältyivät ennakoidut vakuutussäästöt 1.4.2000 tilanteen mukaisena. Vakuutussäästöjen osuutta 861 351 markan suuruisesta turvasummasta ei ollut erikseen mainittu. Neuvottelujen yhteydessä 17.5.2000 otetussa A:n vakuutustilannetta koskevassa tulosteessa, johon kuolemantapauskorvauksen poistaminen käsin merkittiin, oli myös mainittu kuolemantapauskorvauksen summa ilman vakuutussäästön osuutta eli että "kuolemantapaussummaan kuuluu lisäksi säästösumma".

13. Vakuutusyhtiön Korkeimmalle oikeudelle toimittaman selvityksen mukaan, jota ei ole riitautettu, vakuutussäästöillä tarkoitetaan maksettujen vakuutusmaksujen määrää lisättynä annetuilla hyvityksillä sekä vähennettynä veloituksilla lähinnä vakuutusturvan ylläpitämistä ja liikekulujen peittämistä varten. Vakuutussäästöjen määrä muuttui jatkuvasti. Selvityksessä todetaan lisäksi, että vakuutuksessa noudatetaan sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamia laskuperusteita, joissa määrätään vakuutusta ja vakuutusmaksuja koskevat laskentasäännöt.

14. Alkuperäinen vakuutussopimuskirja, vuoden 2000 Optimilaskelma samoin kuin mainittu vakuutustilannetta koskeva tuloste eivät sisältäneet minkäänlaista selitystä siitä, mitä niissä mainitut vakuutussäästöt olivat ja mitä ne merkitsivät vakuutuksenottajan vakuutusturvan kannalta. Näin ollen on mahdollista, että A:lle on jäänyt ainakin jossakin määrin epäselväksi, mitä säästösumma tai vakuutussäästö hänen kohdaltaan merkitsivät.

15. Vakuutusyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan henkivakuutuksessa on oltava laskuperusteet, joissa määrätään, miten vakuutusmaksut lasketaan. Vakuutussäästössä tai säästösummassa on siten kysymys vakuutusmaksun ja eräiden muiden tekijöiden perusteella määräytyvästä, lähinnä vakuutusteknisestä erästä, jonka määrä jatkuvasti muuttuu. Vakuutusyhtiön siitä antamia tietoja ei voida pitää lähtökohtaisesti virheellisinä, puutteellisina taikka harhaanjohtavina sillä perusteella, että tällaisen erän merkitys tai suuruus ei suoraan käy ilmi vakuutuskirjasta tai -laskelmasta. Huomioon on otettava myös se, että A oli hakenut alunperin vain riskivakuutusta eikä hän myöhemminkään ole liittänyt vakuutukseensa säästövakuutusta. Ottaen huomioon kuoleman varalta otetun vakuutussumman suuruus ja sille 15 vuodelta kertyneet indeksikorotukset, ei vakuutusyhtiön kirjallinen informaatio ole voinut antaa A:lle perusteltua aihetta sellaiseen käsitykseen, että hänelle olisi voinut kertyä mainituista vakuutusteknisistä eristä huomattava vakuutusturva.

Neuvottelussa esitetyt tiedot

16. Asiassa on kysymys myös siitä, olisiko vakuutusyhtiön edustajien tullut ottaa kanteessa esitetyin tavoin neuvotteluissa esille vakuutussäästökysymys eli se, että aikaisemmat maksut olivat kohdistuneet riskivakuutukseen eivätkä olleet kerryttäneet vakuutussäästöä sillä tavalla kuin kanteessa on väitetty A:n ymmärtäneen.

17. Korkeimmassa oikeudessa todistajina kuultujen, 17.5.2000 pidetyssä neuvottelussa läsnä olleiden vakuutusyhtiön myyntipäällikön ja myyntisihteerin luotettavina pidettävistä kertomuksista ilmenee, että he olivat ennen neuvottelua olleet siinä käsityksessä, että A oli aikeissa pienentää henkivakuutustaan. Myyntipäällikkö oli valmistautunut neuvotteluun tulostamalla itselleen aiemmin mainitun asiakirjan, josta A:n vakuutuksen sisältö ja eri vakuutuksista perittävät maksut ilmenivät. Myyntipäällikkö oli esittänyt tämän asiakirjan A:lle ja samalla selvittänyt hänelle hänen vakuutusturvansa ja sen, mitä mikin osio maksoi. Tämän jälkeen A oli ilmoittanut haluavansa poistaa kuoleman varalta maksettavan vakuutuskorvauksen kokonaan. Myyntipäällikkö oli tämän jälkeen esittänyt A:lle, että kuoleman varalta maksettavaa korvausta ja sen vakuutusmaksuja voitaisiin vaihtoehtoisesti pienentää. Tähän A ei kuitenkaan ollut suostunut, vaan hän oli hyvin painokkaasti ilmoittanut haluavansa poistaa kuoleman varalta maksettavan turvan kokonaan, "koska kenenkään ei tarvitse minun kuolemastani hyötyä". Myyntipäällikkö oli tämän mukaisesti kirjoittanut esillä olleeseen asiakirjaan kuoleman varalta maksettavaa vakuutuskorvausta koskevan lausuman, jonka hän oli vielä lukenut A:lle ennen kuin tämä oli sen allekirjoittanut. Myyntipäällikkö oli lopuksi selvittänyt A:lle, että vakuutukseen jäi jäljelle sairauskuluvakuutus ja sairaalavakuutus, mihin tämä oli todennut, että ne olivat hänelle tarpeellisia ja saivat jäädä vakuutukseen.

18. Myyntipäällikkö on myös kertonut, ettei hän ollut ottanut A:n kanssa puheeksi sitä, ettei vakuutukseen sisältynyt säästöjä.

19. Arvioitaessa sitä, annettiinko A:lle tämän johdosta vakuutuksesta puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, on otettava ensinnäkin huomioon, että A:n vakuutukseen ei ollut alunperinkään sisältynyt säästövakuutusta. Selvittämättä on lisäksi jäänyt, että vakuutusyhtiön edustajilla olisi A:n sairauden tai muunkaan syyn vuoksi ollut erityistä aihetta epäillä A:n erehtyneen vakuutusturvansa sisällöstä. Tämän vuoksi ja kun vakuutusyhtiön edustajat olivat mainitussa tilaisuudessa vielä erikseen selvittäneet A:lle hänelle jäljelle jääneen vakuutusturvan sisällön eli sen, että vakuutukseen jäi turva sairauskulujen ja sairaalamaksujen varalta, ei vakuutusyhtiön ole näytetty antaneen A:lle vakuutuksesta sen voimassaoloaikana vakuutussopimuslain tarkoittamia puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja.

20. Huomattava myös on, että A:lle neuvottelun jälkeen toimitetusta, 23.5.2000 päivätystä Optimilaskelmasta ilmeni myös vakuutussäästön markkamäärä. Henkivakuutuksen turvasummaksi oli näet merkitty 14 258 markkaa, johon sisältyi vakuutussäästöt. Laskelmassa olevassa tekstissä A:ta oli vielä pyydetty tarkastamaan, että muutos oli tehty A:n haluamalla tavalla.

Kysymys ilmaisuerehdyksestä

21. Kanteessa on lisäksi väitetty, että vakuutusehdon muutos ei sido edunsaajia, koska A oli erehtynyt vakuutusmuutosta tehdessään ja vakuutusyhtiön edustajat olivat tämän tienneet tai heidän olisi tullut ainakin se tietää.

22. Haastehakemuksessa on tältä osin viitattu varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (oikeustoimilaki) 32 §:ään ja siis siinä tarkoitettuun ilmaisuerehdykseen: A:n tahdonilmaisu on erhekirjoituksen tai muun hänen erehdyksensä johdosta saanut toisen ilmiasun kuin mitä hän oli tarkoittanut.

23. Asiassa on kuitenkin selvinnyt, että edellä kerrottuun tulosteeseen tehty, A:n allekirjoittama merkintä kuoleman varalta otetun vakuutuksen lakkaamisesta oli vastannut hänen neuvottelussa selvästi ilmaisemaa tahtoaan, eikä vakuutusehdon muutosta tarkoittavaa oikeustointa voida sen vuoksi pitää pätemättömänä.

Kysymys oikeustoimen sovittelusta

24. Kanteessa on vielä väitetty, että vakuutusehdon muutos olisi johtanut edunsaajien kannalta kohtuuttomuuteen. Kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetään, että jos kulutushyödykettä koskevan elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen sopimuksen ehto on kuluttajan kannalta kohtuuton tai sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomuuteen, voidaan ehtoa sovitella tai jättää se huomiotta.

25. Vakuutuksenottajalla on vakuutussopimuslain 12 §:n perusteella oikeus milloin tahansa vakuutuskauden aikana irtisanoa vakuutus päättymään vakuutuskauden aikana. Lakkauttaessaan kuoleman varalta otetun vakuutuksen heti päättymään A on siis käyttänyt laissa kuluttajan hyväksi säädettyä irtisanomisoikeutta, jonka osalta ei toisin voi sopia. Kysymyksessä ei siis ole sellainen sopimusehto, jonka kohtuullistaminen voisi ylipäätänsä tulla kysymykseen siten, että sopimuksen irtisanominen sinänsä jätettäisiin huomiotta. Kysymys on siten siitä, voidaanko irtisanomisen oikeusvaikutuksia sovitella siten, että vakuutusyhtiön vastuu irtisanomisesta huolimatta ulottuisi vakuutusturvan päättymisen jälkeenkin sattuneeseen vakuutustapahtumaan eli A:n kuolemaan. Tältä osin on viitattu siihen, että henkivakuutusmaksuja oli maksettu jo 15 vuoden ajan huomattava määrä ja että henkivakuutusriski oli jo toteutunut, kun A:lla oli todettu syöpä huhtikuussa 2000.

26. Vapaaehtoisessa vakuutuksessa on kullekin vakuutuksenottajalle jätetty itsenäinen valta arvioida vakuutustarpeensa sisältö, laajuus ja kesto. Pakottavin lain säännöksin pyritään turvaamaan se, että vakuutuksenottaja saa vakuutuksenantajalta tarpeelliset tiedot vakuutustarpeensa arvioimiseksi ja vakuutusturvan järjestämistä koskevan päätöksentekonsa pohjaksi. Sen sijaan vakuutuksenantajan vastuuta ei voida laajentaa sovittelun kautta kattamaan niitä riskejä, joiden osalta vakuutustapahtuma sattuu vasta sen jälkeen, kun vakuutuksenottaja on oman valintansa perusteella päättänyt sopimukseen perustuvan vakuutusturvansa. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei vakuutusyhtiön vastuuta voida tässä tapauksessa perustaa myöskään kuluttajansuojalain 4 luvun 1 §:n sovittelua koskeviin säännöksiin.

Johtopäätös

27. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että A:n vakuutukseen sisältynyt vakuutusturva kuolemantapauksen varalta on irtisanomisen vuoksi päättynyt 17.5.2000 ja ettei ole esitetty perustetta, jonka vuoksi irtisanominen ei sitoisi A:n edunsaajia tai jonka vuoksi vakuutusyhtiö olisi muuten vastuussa kuoleman varalta otetun vakuutuksen perusteella A:n kuoleman johdosta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja asia jätetään käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Gustav Bygglin ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Marja Räbinä.