18.6.2003

Espoon käräjäoikeuden yksipuolinen tuomio 11.6.1999

X Oy oli A:ta vastaan ajamassaan kanteessa kertonut, että yhtiö ja A olivat allekirjoittaneet 3. ja 10.9.1997 sovintosopimuksen, jonka mukaan yhtiö suorittaa A:lle urakkasaatavia yhteensä 105 000 markkaa. Yhtiö oli huomaamatta jääneen ennen sopimusta suoritetun ennakkomaksun johdosta erehdyksessä maksanut A:lle liikaa 10 000 markkaa. Sen vuoksi yhtiö oli vaatinut, että A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle takaisin mainitut 10 000 markkaa korkoineen.

Kun A ei vastannut kanteeseen määräajassa, käräjäoikeus velvoitti A:n kanteen mukaisiin suorituksiin.

Takaisinsaantihakemus

A vaati takaisinsaantihakemuksessaan, että yksipuolinen tuomio kumotaan ja hänet vapautetaan maksuvelvollisuudesta. Yhtiö oli sopimusta tehtäessä ollut tietoinen suorittamastaan ennakkomaksusta eikä yhtiöllä ollut oikeutta saada maksua palautetuksi.

Yhtiön vastaus ja A:n lausuma

Yhtiö on vastauksessaan lausunut, että sopimusneuvotteluissa oli päädytty kokonaisratkaisuun, jossa oli sovittu kokonaisuudessaan riidan kohde ja siitä maksettava summa. Mikäli etukäteen maksettu määrä olisi tuolloin muistettu, olisi siitä sopimuksessa mainittu. A oli siten saanut 10 000 markkaa liikaa. Yhtiö on lisäksi ilmoittanut, että A oli sen jälkeen, kun hänen kiinteää omaisuuttaan oli 6.7.1999 ulosmitattu muun muassa kyseisen yksipuolisen tuomion perusteella, 5.8.1999 suorittanut ulosmittauksen perusteena olleet velat, eikä yhtiöllä siten enää ollut saatavaa A:lta.

A ilmoitti maksaneensa yksipuoliseen tuomioon perustuneen saatavan ulosottoviranomaisen välityksin. Maksu oli kuitenkin suoritettu ainoastaan siinä tarkoituksessa, että hän voisi välttää kiinteistön myymisen pakkohuutokaupalla.

Käräjäoikeuden päätös 7.12.2000

Käräjäoikeus ratkaisi asian kirjallisen valmistelun toimitettuaan ja lausui perusteluinaan seuraavaa:

A on myöntänyt saaneensa haltuunsa kysymyksessä olevan ulosmittauspöytäkirjan ennen velan maksamista 5.8.1999. Ulosmittauspöytäkirjan liitteenä on ollut luettelo pakkotäytäntöönpanossa huomioon otetuista saatavista. Velkojen yhteinen pääomamäärä on ollut 17 010,44 markkaa, josta muihin kuin yhtiön saatavaan kohdistui yhteensä 1 045,75 markkaa. A:n maksaessa ulosottoviranomaiselle ulosmittauksessa ilmoitetut saatavat hänelle ei siten ollut voinut jäädä epäselväksi, että pääosa hänen suorittamastaan maksusta oli käytetty kyseisellä yksipuolisella tuomiolla maksettavaksi määrätyn velan suorittamiseen.

Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 4 §:ssä on säädetty tunnustuksen merkityksestä asiassa, jossa sovinto on sallittu. Lainkohdan mukaan tällaisessa asiassa annettu tunnustus on sen tehneen osalta sitova. A:n on siten maksun suorittaessaan katsottava tunnustaneen nyt kysymyksessä olevan velkansa yhtiölle sellaisena, kuin se on yksipuolisessa tuomiossa yksilöity. A:n selitys siitä, ettei hän ole voinut ulosottoviranomaisilta saada ohjeita ulosoton keskeyttämiseksi ja takaisinsaannista yksipuoliseen tuomioon, mikäli hän todella olisi halunnut edelleen kiistää saatavan oikeellisuuden, ei ole uskottava.

A:n maksettua yksipuolisessa tuomiossa hänen maksettavakseen määrätyn velkansa sekä oikeudenkäyntikulut yhtiölle ulosottoviranomaisen välityksin yhtiöllä ei enää ole A:lta saatavaa, jota koskevan kanteen käsittelyä takaisinsaantihakemuksessa on tarkoitettu. Saatavan lakkaaminen on aiheutunut A:n suorittamasta maksamisesta, jolla hänen on katsottava tunnustaneen yhtiön saatavan.

Takaisinsaantimenettely yksipuoliseen tuomioon on perimmältään keino hakea muutosta yksipuolisen tuomion lopputulokseen. A:n suorittaman maksun vuoksi yksipuolisen tuomion antamishetkellä ollutta saatavaa ei enää ole olemassa. Tuomion lopputuloksen muuttamisella ei siten enää ole merkitystä.

Näillä perusteilla käräjäoikeus jätti A:n takaisinsaantihakemuksen tutkimatta.

Asian on ratkaissut laamanni Heikki Mikkola.

Helsingin hovioikeuden päätös 28.3.2002

A valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden päätöksen kumoamista sekä asian palauttamista käräjäoikeuteen takaisinsaantihakemuksensa tutkimiseksi.

Hovioikeus lausui perusteluinaan, että yhtiön saatava on lakannut A:n maksettua sen 5.8.1999 ulosottoviranomaisen välityksellä. A:lla ei siten ole enää oikeudellista tarvetta saada saatavan perustetta tuomioistuimen tutkittavaksi. Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iiro Kartano, Pauli Viitanen ja Kari Heikkonen, joka myös esitteli asian.

Perustelut

A on 11.6.1999 yksipuolisella tuomiolla velvoitettu suorittamaan X Oy:lle 10 000 markkaa. A:n haettua takaisinsaantia yksipuoliseen tuomioon ja kiistettyä maksuvelvollisuutensa käräjäoikeus on jättänyt hakemuksen tutkimatta, koska A oli maksanut yksipuolisessa tuomiossa mainitun määrän 5.8.1999 ulosottoviranomaisen välityksin eikä yhtiöllä ollut enää A:lta takaisinsaantihakemuksessa tarkoitettua saatavaa. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, ettei yksipuolisen tuomion lopputuloksen muuttamisella ollut enää merkitystä. Hovioikeus on pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen lopputuloksen sillä perusteella, että saatava oli mainitun maksun johdosta lakannut eikä A:lla ollut siten enää oikeudellista tarvetta saada saatavan perustetta tuomioistuimen tutkittavaksi.

A on takaisinsaantihakemusta käräjäoikeudessa käsiteltäessä kirjallisessa valmistelussa antamassaan lausumassa kertonut, että hän oli maksanut yksipuolisessa tuomiossa tarkoitetun saatavan, koska hänen kiinteistönsä oli sen vuoksi ulosmitattu, ja että maksun tarkoituksena oli ainoastaan ollut välttää kiinteistön myynti pakkohuutokaupalla. Lausumasta siis ilmeni, ettei maksu merkinnyt yhtiön saatavan hyväksymistä. Näissä olosuhteissa yksin maksun suorittamisen vuoksi ei ole ollut perustetta katsoa, ettei A:lla enää ollut oikeudellista tarvetta saada yksipuolisessa tuomiossa tarkoitetun maksuvelvollisuuden perustetta tutkituksi takaisinsaantikanteellaan. Hakemusta ei siten olisi alempien oikeuksien tavoin saanut jättää tutkimatta pelkästään tapahtuneen maksun perusteella.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja käräjäoikeuden päätökset kumotaan. Asia palautetaan käräjäoikeuteen, jonka tulee huomioon ottaen palauttamisen syy omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Erkki-Juhani Taipale, Eeva Vuori, Pertti Välimäki, Pauliine Koskelo ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Sami Myöhänen.