6.5.2002

Vaatimukset Turun käräjäoikeudessa

Oy A (A) pyysi, että Turun kihlakunnan ulosottoviraston avustavan ulosottomiehen 4.6.1999 toimittama ulosmittaus kumotaan.

Perusteluinaan A lausui, että Turun kihlakunnan ulosottovirasto oli ulosmitannut B:ltä käteisvaroina 9 000 markkaa, jotka kuuluivat A:lle. A oli 27.5.1999 suorittanut B:n pankkitilille yhteensä 38 063 markkaa. Sanotut varat oli tarkoitettu A:n kuluihin. B:n hallusta ulosmitatut 9 000 markkaa oli tarkoitettu A:n tilaaman tavaran maksamiseen. B pidätettiin 1.6.1999 aamulla. Tuona päivänä hänen tarkoituksenaan oli mennä noutamaan tavaraa eräästä liikkeestä ja maksuksi oli edellytetty käteissuoritusta.

Ulosmittaus oli loukannut A:n oikeutta. Ulosmittaukseen ei olisi saanut ryhtyä.

Valituksen johdosta kuultuna velallinen B yhtyi valittajan näkemyksiin ja pyysi, että valitus hyväksytään.

Velkojat D, E ja F vaativat, että käräjäoikeus hylkää valituksen aiheettomana.

Ulosottomies totesi käräjäoikeudelle osoittamassaan lausumassa, että velallinen B oli maanrakennusalan yrittäjä, joka oli harjoittanut maanrakennusalan toimintaa eri yritysten nimissä. Ainakin osa yrityksistä oli mennyt konkurssiin. B:n toimista kyseisissä yhtiöissä oli vireillä esitutkinta.

Tällä hetkellä B harjoitti toimintaa ainakin A-yhtiön kautta. Tiliotteista vuodelta 1999 ilmeni, että B:n henkilökohtaisella tilillä oli huomattavia tilitapahtumia. Pääosa panoista koostui A:n suorituksista B:n tilille, josta B nosti varoja muun muassa huomattavaa henkilökohtaista käyttöään varten. B käytti siten A:n tiliä kuten omaansa. B:llä oli ulosotossa velkoja noin 1 332 000 markkaa.

Nyt kyseessä olevat ulosmitatut varat oli tavattu B:n hallusta. Se, että A oli siirtänyt B:n tilille varoja osoitti, että kyseiset varat oli tarkoitettu B:n henkilökohtaista käyttöä varten. Yleensähän yhtiö maksaa laskut suoraan omalta tililtään tai yhtiön tililtä nostetaan suoraan rahaa siirtämättä niitä ensin kolmannen tilille. Koska B lisäksi käytti A:n varoja kuin omiansa, ulosottomies katsoi, että B:n hallussa olleet rahavarat 9 000 markkaa olivat velallisen varoja. Valitus tuli hylätä.

Valituksensa oheen A oli liittänyt tiliotteensa, josta varojen siirrot B:n tilille kävivät riidattomasti ilmi. Siten varojen alkuperästä ei voinut olla riitaa. Valituksen oheen oli liitetty 7.6.1999 päivätty käteiskuitti, joka osoitti, että A oli suorittanut käteisenä 7 070 markan laskun. Lasku oli alunperin tarkoitus maksaa A:n B:lle suorittamilla ulosmitatuilla varoilla.

Lähtöolettamus oli, että henkilön hallusta ulosmitatut varat kuuluivat kyseiselle henkilölle. B:n hallusta oli kuitenkin ulosmitattu poikkeuksellisen suuri summa. Kihlakunnanvouti ja velkojat eivät olleet esittäneet mitään näyttöä siitä, että varat olisi tarkoitettu B:n henkilökohtaista käyttöä varten. Tosiasiallinen tilanne oli se, että yhtiö joutui ostamaan kaiken käteismaksuin. Siten yhtiön tililtä piti varoja nostaa käteisvaroiksi. Varat oli ensin siirretty B:n tilille, jolloin nostosta saatiin tosite kirjanpitoa varten. Kihlakunnanvoudin ja velkojien käsityksen hyväksyminen merkitsi, ettei B:llä voinut olla hallussaan kenenkään toisen varoja, koska ne aina ulosmitataan hänen omina varoinaan.

Käräjäoikeuden päätös 27.1.2000

Käräjäoikeus lausui, että rahasta ei voinut päätellä omistusoikeutta. Tämän vuoksi oli ulosotossa, kuten siviilioikeudessa yleensäkin katsottu, että hallinta luo omistajaolettaman.

A:n esittämästä tiliotteesta ilmeni, että yhtiö oli siirtänyt omalta tililtään B:n pankkitilille 27.5.1999 20 784 ja 17 279 markkaa. Viestiksi oli merkitty, että tilisiirrot oli tarkoitettu kortin kuluihin.

Valituksen hyväksymistä vastaan puhui myös se, että B:n tilin tiliotteet 25.12.1998 lukien osoittivat yksiselitteisesti, että B:n perheen, lähinnä hänen puolisonsa, yksityismenot oli suoritettu niillä varoilla, jotka B oli siirtänyt A:sta itselleen. Menot ajalla 1.1. - 25.5.1999 olivat olleet yhteensä 124 752,81 markkaa eli noin 25 000 markkaa kuukaudessa. Tiliotteen perusteella ei voinut päätellä, että kyse oli tältä osin B:n palkasta. Yksityismenot olivat koostuneet vakuutus-, osamaksu-, lehtitilaus-, puhelin-, matka- ja asianajolaskuista.

Mitä tuli siihen väitteeseen, että B:n tililtä oli yllä mainittuna aikana maksettu yhtiön kuluja 504 105,69 markan arvosta, tiliotteet eivät tililtä suoritettuja palkkoja lukuunottamatta tukeneet tätä väitettä, kun tiliotteissa oli merkintänä vain "kuluihin".

Valittajat eivät olleet selvittäneet, että kellään muulla kuin B:llä olisi tilinkäyttöoikeus yhtiön tiliin. Toisaalta asiassa oli jäänyt selvittämättä, että tosiasiallisesti kukaan muu kuin B määräisi yhtiön asioista, sillä asiassa ei ollut riitaa siitä, ettei A:lla ollut ollut 1.12.1999 päivätyn kaupparekisteriotteen mukaan hallitusta, toimitusjohtajaa taikka tilintarkastajia. Edellisen hallituksen ja toimitusjohtajan tehtävät olivat päättyneet 23.10.1998 kaupparekisteriin tehdyllä merkinnällä. Näistä kumpikaan ei ollut ollut B.

B:n tililtä oli edellä mainitulla ajalla nostettu tasasuuruisia 1 000 - 20 000 markan eriä yhteensä 231 500 markan edestä eli noin 46 000 markkaa kuukaudessa, mikä sekin oli käräjäoikeuden käsityksen mukaan osoituksena, että kyseessä olivat B:n perheen yksityismenoihin tarkoitetut varat.

B:n henkilökohtaiselle tilille oli siirretty jatkuvasti suuria summia yhtiön varoja. Toisaalta B:n tilille ei ollut tullut muualta varoja, minkä B oli myöntänytkin. Todisteina olevat muiden tilien tiliotteet osoittivat myös, ettei näilläkään tileillä ollut ollut varoja.

A ei ollut esittänyt mitään uskottavaa syytä siihen menettelyyn, että B:n tilin kautta kierrätettäisiin yhtiön varoja. Väitettä siitä, että kyseessä olisi yleinen menettely, ei voitu pitää uskottavana.

Valituksessa vedottiin perusteluina vain yhden laskun maksamiseen. Kun otettiin huomioon tiliotteista ilmenevä kokonaisuus, ei tällä perustelulla ollut mitään merkitystä. Yhteys valituksessa mainittuun laskuun oli vain satunnainen eikä B kuitenkaan ollut maksanut laskua väitettynä käteiseräpäivänä, vaikka tämä olisi ollut mahdollista. Kun molemmat tilit olivat samassa pankissa, olivat siirrot tapahtuneet reaaliajassa. Nämä seikat osoittivat valituksen perustelut kestämättömiksi.

B:n tililtä nostettuja varoja tuli voida käyttää myös muiden kuin vain hänen valitsemiensa velkojien velkojen suoritukseksi.

Edellä mainituilla perusteilla käräjäoikeus katsoi, ettei ulosotossa ollut menetelty virheellisesti, kun B:n hallusta oli ulosmitattu B:n henkilökohtaisessa käytössä olleet, nyt kyseessä olevat varat.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että velallisena B oli asianosaisena asian selvittämiseksi kertonut, että

- B oli A:n työnjohtaja ja teki teräs-, kirves- ym. töitä rakennuksilla.

- B oli huolehtinut yrityksen maksuliikenteestä. Maksuliikenne hoidettiin siten, että rahat tulivat B:n tilille, josta B maksoi yhtiön kuluja. Oli selvintä, että yksi rahasumma tuli B:n tilille. B teki kuukausittain tilityksen. Yrityksellä oli erillinen kassakirjanpito.

- B hankki tarvittavat tavarat työmaille. B joutui hakemaan useista eri liikkeistä tavaraa, jota tarvittiin heti. Käteismaksu oli nopeaa.

- B:n tilille oli siirretty 38 063 markkaa siksi, että hän hakisi terästä eräästä yhtiöstä. Summa oli tarkoitettu myös eräälle työmaalle hankittavien tavaroiden maksamiseen. Rahaa B:llä oli 9 000 markkaa käteisenä siksi, että hänen oli tarkoitus lähteä työmaalle muiden työntekijöiden kanssa.

- B:llä oli vapaat kädet hoitaa yhtiön asioita ja B:llä oli yhtiöön automaattikortti. Automaattikortilla B pystyi siirtämään rahaa yhtiön tililtä omalle tililleen. Tälle omalle tilille ei tullut rahaa muilta tileiltä kuin yhtiöltä. Muut tulot menivät toiselle tilille.

- Vaimon kuluja oli suoritettu kuultavan tililtä siksi, että kyse oli ollut yhteisistä menoista ja menot olivat oikeastaan B:n. Menoihin käytetyt rahat olivat olleet B:n palkkaa. Palkkaa B oli saanut yhtiöstä 10 000 mk/kk.

Käräjäoikeus lausui, että kun B oli jutussa asianosainen eikä asiakirjaselvitys tukenut hänen kertomustaan, käräjäoikeus piti, siltä osin kuin kertomus tuki B:n ja A:n väitteitä, velkojien esittämää kirjallista selvitystä asiassa uskottavampana.

Käräjäoikeus hylkäsi valituksen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Simo Partanen.

Turun hovioikeuden päätös 7.12.2000

A valitti hovioikeuteen ja vaati, että ulosmittaus kumotaan, koska B:n hallusta ulosmitatut varat olivat olleet A:n varoja. Käräjäoikeus oli kokonaan jättänyt huomiotta sen, mistä B:ltä ulosmitatut varat olivat peräisin. Käräjäoikeus ei ollut nähnyt mitään hyväksyttävää syytä siihen, että B:n tilin kautta kierrätettäisiin yhtiön varoja, vaikka B oli näin todistelutarkoituksessa kuultaessa käräjäoikeudessa kertonut. A pyysi pääkäsittelyn toimittamista B:n kuulemiseksi, koska käräjäoikeus oli pitänyt velkojien esittämää kirjallista selvitystä asiassa uskottavampana kuin B:n kertomusta ja kun hovioikeudessa oli siten kysymys B:n kertomuksen uskottavuudesta.

Hovioikeus lausui, ettei A ollut tuonut esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella yhtiön maksuliikenteen kierrättäminen B:n henkilökohtaisen tilin kautta olisi perusteltua. Asiassa esitetty asiakirjaselvitys ja käräjäoikeuden päätöksen perusteluihin B:n kertomuksesta kirjatut seikat huomioon ottaen oli ilmeistä, että ulosmitatut varat olivat olleet joko B:n henkilökohtaisia varoja tai että kyseessä oli ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentissa tarkoitettu järjestely, jota oli käytetty omaisuuden pitämiseksi velkojien ulottumattomissa. Ulosottovalitusasian lopputuloksen kannalta ei ollut merkitystä sillä, kummasta edellä mainitusta tilanteesta oli kysymys. Hovioikeus hylkäsi pyynnön pääkäsittelyn järjestämisestä oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin 6 kohdan perusteella selvästi tarpeettomana, koska pääkäsittelyä oli pyydetty vain B:n kuulemiseksi, ja katsoi asian selvitettyyn tilaan nähden tarpeettomaksi varata A:lle tilaisuutta täydentää valitustaan.

Näillä ja muilta osin käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Aarola, Saara Laapas ja Riitta Sandholm. Esittelijä Juha Karvinen.

Perustelut

Asiassa on riidatonta, että A on siirtänyt 27.5.1999 omalta tililtään B:n tilille kahdessa erässä yhteensä 38 063 markkaa. A on väittänyt, että B:n hallusta 4.6.1999 ulosmitatut käteisvarat 9 000 markkaa olivat osa mainituista yhtiön B:n tilille siirtämistä varoista ja että ne oli tarkoitettu yhtiön kulujen maksamista varten. Varat kuuluivat siten yhtiölle.

B on käräjäoikeudessa henkilökohtaisesti kuultuna kertonut, että A:n maksuliikenne hoidettiin siten, että rahat tulivat B:n tilille, josta B maksoi yhtiön kuluja. B joutui hakemaan useista eri liikkeistä tavaraa, jota tarvittiin heti. Käteismaksu oli nopeaa. Hänen tililleen oli siirretty 38 063 markkaa siksi, että hän hakisi terästä eräästä yhtiöstä. Summa oli tarkoitettu myös eräälle työmaalle hankittavien tavaroiden maksamiseen. Ulosmitatut 9 000 markkaa hänellä oli käteisenä siksi, että hänen oli tarkoitus lähteä työmaalle muiden työntekijöiden kanssa. B:n puolison kuluja oli suoritettu B:n tililtä siksi, että kyse oli ollut yhteisistä menoista ja menot olivat oikeastaan B:n.

Käräjäoikeus on todennut, että B:n henkilökohtaiselle tilille oli jatkuvasti siirretty suuria summia A:n varoja. A ei ollut esittänyt mitään uskottavaa syytä siihen menettelyyn, että B:n tilin kautta kierrätettäisiin yhtiön varoja. Väitettä siitä, että kyseessä olisi yleinen menettely, ei voitu pitää uskottavana. Tiliotteet tililtä suoritettuja palkkoja lukuun ottamatta eivät tukeneet väitettä siitä, että B:n tililtä olisi 1.1. - 25.5.1999 välisenä aikana maksettu A:n kuluja 504 105,69 markan arvosta, koska tiliotteissa oli merkintänä vain "kuluihin". Asiassa ei ollut myöskään selvitetty, että kellään muulla kuin B:llä olisi tilinkäyttöoikeus A:n tiliin tai että tosiasiallisesti kukaan muu kuin B määräisi yhtiön asioista. Käräjäoikeuden mukaan B:n perheen yksityismenoja oli suoritettu niillä varoilla, jotka B oli siirtänyt A:sta itselleen.

Kun B oli jutussa asianosainen, eikä asiakirjaselvitys tukenut hänen kertomustaan, käräjäoikeus on pitänyt velkojien kirjallista selvitystä uskottavampana.

Korkeimmassa oikeudessa on kysymys siitä, onko asia voitu hovioikeudessa ratkaista ilman pääkäsittelyä. A oli valituksessaan hovioikeudelle vaatinut pääkäsittelyn toimittamista B:n kuulemiseksi sillä perusteella, että käräjäoikeus oli pitänyt velkojien esittämää kirjallista selvitystä asiassa näyttönä uskottavampana kuin B:n kertomusta. Hovioikeudessa oli A:n mukaan siten kysymys B:n kertomuksen uskottavuudesta.

Ulosottolain 10 luvun 13 §:n 1 momentin mukaan ulosottoasiassa tehdyn muutoksenhaun käsittelyssä noudatetaan soveltuvin osin hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annettua lakia. Oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 3 momentin mukaan pykälän 1 momentin sekä 2 momentin 1 ja 3 - 6 kohdan säännöksiä pääkäsittelyn toimittamisesta noudatetaan soveltuvin osin myös hakemusasiassa tehtyä valitusta käsiteltäessä. Mainitun 14 §:n 1 momentin mukaan hovioikeudessa on toimitettava pääkäsittely, jos riita-asian asianosainen on sitä vaatinut. Pykälän 2 momentissa on lueteltu ne tilanteet, joissa pääkäsittelyä ei vaatimuksesta huolimatta tarvitse toimittaa.

Valituksen mukaan B:n kuulemisella hovioikeuden pääkäsittelyssä on ollut tarkoitus osoittaa, että käräjäoikeuden päätelmä siitä, ettei A:n varojen kierrättämiseen B:n tilin kautta ollut ollut hyväksyttävää syytä, oli väärä. Valituksen mukaan syynä oli ollut se, ettei A saanut tavaraa muuta kuin käteismaksuin. A on myös vedonnut siihen B:n käräjäoikeudessa kertomaan seikkaan, että B:n tililtä oli 1.1. - 25.5.1999 välisenä aikana maksettu A:n kuluja 504 105,69 markkaa.

Asiassa on riidatonta, että A:n tililtä on tehty useissa erissä tilisiirtoja B:n nimissä olevalle tilille. Riidatonta on myös, että A:n tililtä on 27.5.1999 siirretty B:n tilille kahdessa erässä yhteensä 38 063 markkaa ja että B on nostanut sittemmin hänen hallustaan ulosmitatut 9 000 markkaa mainitulta tililtään. Tältä B:n tililtä on asiassa esitetyn kirjallisen selvityksen mutta myös B:n oman kertomuksen mukaan suoritettu paitsi yhtiön menoja myös B:n perheen omia menoja. Mainittua B:n nimissä olevaa tiliä ei siten ole selvästikään pidetty yksinomaan A:n lukuun. Kun tilillä olleita varoja on käytetty mainittuihin erilaisiin tarkoituksiin, ei tilillä olevia varoja voida myöskään erottaa ja yksilöidä yhtiön varoiksi sillä perusteella, missä tarkoituksessa yhtiö on tälle tilille siirtänyt varoja. Sen vuoksi B:n tililtään nostamia ja hänen hallustaan ulosmitattuja varoja ei voida pitää yhtiön varoina, vaikka B:n kertomus osoittaisikin, että nämä varat on tarkoitettu käytettäväksi A:n menojen maksamiseen. B:n kuulemisella hovioikeuden pääkäsittelyssä ei siten olisi ollut saatavissa sellaista selvitystä, jolla olisi ollut merkitystä asiaa oikeudellisesti arvioitaessa. Pääkäsittelyn toimittaminen hovioikeudessa on ollut näin ollen oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 14 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla selvästi tarpeetonta.

Näillä perusteilla asia on ratkaistu päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Olavi Heinonen sekä oikeusneuvokset Liisa Mansikkamäki, Pertti Välimäki, Pasi Aarnio ja Mikko Könkkölä. Esittelijä Kari Vesanen.