27.12.2002

Vaasan käräjäoikeuden päätös 8.12.2000

Kokkolan kihlakunnanviraston ulosotto-osaston avustava ulosottomies oli 16.6.2000 ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momentin nojalla ulosmitannut erään tilan Kokkolan kaupungin Närvilän kylässä sillä olevine rakennuksineen A:lta perittävinä olevien saamisten maksamiseksi.

A, B ja C sekä X Oy vaativat ulosmittausvalituksessaan ulosmittauksen kumoamista, koska X Oy omisti ulosmitatun kiinteistön. Käräjäoikeus hylkäsi valituksen, koska ei ollut saatettu todennäköiseksi, että ulosmittaus loukkasi sivullisen todellista oikeutta.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Henrik Korsbäck.

Vaasan hovioikeuden päätös 9.4.2001

X Oy sekä A, B ja C valittivat hovioikeuteen ja vaativat muun ohella, että käräjäoikeuden päätös ja ulosmittaus perusteettomina kumotaan tai asia ainakin palautetaan takaisin ulosottomiehelle, koska ulosoton perusteena oleva velka (Pietarsaaren raastuvanoikeuden päätös 24.11.1993) oli vanhentunut jo ennen ulosmittausta. Ulosottomiehen olisi tullut ottaa velan vanhentuminen huomioon viran puolesta.

Oulun ja Kainuun verovirasto vaati, että perittävänä olevan saatavan vanhentumista koskeva vaatimus jätetään vasta hovioikeudessa esitettynä tutkimatta tai ainakin perusteettomana hylätään sen vuoksi, että veroviraston A:lta perimä takaussaatava ei ollut vanhentunut, kun takaukseen perustuva maksuvelvollisuus oli lainvoimaisesti vahvistettu Pietarsaaren raastuvanoikeuden 24.11.1993 julistamalla päätöksellä ennen takauksen perusteena olleiden verojen vanhentumista.

Hovioikeus lausui, että ulosottoasiassa oli viran puolesta otettava huomioon ulosottoperusteen vanhentuminen ja evättävä ulosotto, jos perittävä saaminen oli vanhentunut. X Oy:n myötäpuolineen hovioikeudessa esittämän vanhentumisväitteen tutkimiselle ei sen vuoksi ollut estettä.

Ulosottomies oli ulosmitannut kiinteistön rakennuksineen muun ohella seuraavan A:lta perittävänä olevan saamisen maksamiseksi:

Asianumero xx/99,

- velkoja: Oulun lääninverovirasto (nyk. Oulun ja Kainuun verovirasto)

- saamisen peruste: Pietarsaaren raastuvanoikeuden päätös 24.11.1993

- saamisen määrä korkoineen ja kuluineen: 2 665 776,05 markkaa.

Edellä mainitusta Pietarsaaren raastuvanoikeuden päätöksestä ilmeni, että A oli mennyt takaukseen kahden osakeyhtiön veroveloista huhtikuun loppuun asti 1992. Verovelan määräksi 30.4.1992 oli ilmoitettu 1 605 048 markkaa, minkä määrän raastuvanoikeus oli velvoittanut A:n maksamaan Oulun lääninverovirastolle korkoineen 22.9.1993 lukien.

Verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan vero oli perittävä viiden vuoden kuluessa sitä seuranneen vuoden alusta lukien, jona saaminen oli määrätty tai maksuunpantu. Tässä tapauksessa takauksen perusteena olleet verot oli maksuunpantu viimeistään vuonna 1992, joten verot olivat vanhentuneet viimeistään 1.1.1998.

Takaus oli päävelkaansa nähden liitännäinen sitoumus. Tästä seurasi, että takaaja vapautui takausvastuustaan, jos päävelka lakkasi esimerkiksi vanhentumisen vuoksi. Kun päävelka oli tässä tapauksessa lakannut vanhentumisen vuoksi viimeistään 1.1.1998, A oli vapautunut takausvastuustaan. Merkitystä ei ollut sillä, että raastuvanoikeuden päätös A:ta vastaan oli annettu ja saavuttanut lainvoiman ennen päävelan vanhentumista. Pietarsaaren käräjäoikeuden tuomiota ei voitu enää panna täytäntöön häntä vastaan.

Näillä perusteilla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja ulosotto-osaston avustavan ulosottomiehen toimittaman ulosmittauksen mainitun veroviraston saatavan osalta.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Björn Hagman, Jyrki Laitinen ja Pirjo Latvala. Esittelijä Pirkko Loukusa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Kari Raulos, Kati Hidén, Markku Arponen ja Juha Häyhä. Esittelijä Lea Nousiainen.