9.10.2000

Yhtiön kanne ja sen tausta

Yhtiö on kanteellaan, jota on perusteltu valtion sopimusrikkomuksella, vahingonkorvauslakiin perustuvalla vastuulla ja yleisillä oikeusperiaatteilla, vaatinut korvauksia valtiolta vahingoista, jotka johtuivat Kyrönjoen säännöstelyä ja voimalaitosrakentamista koskevan kokonaissuunnitelman toisen vaiheen jäämisestä toteutumatta Kyrönjoen erityissuojelulain (16.8.1991/1139) johdosta. Muun ohella kanteessa on vaadittu korvausta hukkaan menneistä suunnittelu- ynnä muista kustannuksista sekä saamatta jääneestä hyödystä. Korvauslaskelmassa on otettu huomioon säästyneet voimalaitosten rakentamis- ja käyttökustannukset ja siinä on hyväksytty korvauksesta vähennettäväksi erityissuojelulain perusteella maksettavat korvaukset.

Kyrönjoen rakentamishanke perustui valtion ja voimayhtiön pitkäaikaiseen yhteistoimintaan, jossa pyrittiin yhdistämään tulvasuojelu ja vesivoiman hyödyntäminen. Valtio ja Jyllinkosken Sähkö Oy olivat toukokuussa 1966 solmineet esisopimuksen Kyrönjoen säännöstelyä varten tehtävän Kalajärven tekoaltaan ja vesivoimalaitoksen suunnittelusta ja rakentamisesta. Helmikuussa 1968 oli allekirjoitettu sopimus Pitkämön voimalaitoksen, säännöstelyaltaan ja maapadon rakentamisesta sekä vesialueen perkaamisesta. Voimalaitos rakenteineen valmistui vuonna 1970. Valtio vesihallituksen edustamana ja yhtiö ovat 8.3.1974 tehdyllä sopimuksella, jota on 17.2.1978 osittain muutettu, sitoutuneet yhteistoimintaan Kyrönjoen säännöstely- ja voimalaitoshankkeiden toteuttamiseksi. Sopimuksella on vahvistettu rakentamisohjelma ja osapuolten keskinäinen työnjako. Yhtiön osuuteen on muun ohella kuulunut Kalajärven, Kylänpään ja Kirkonkosken voimalaitosten rakentaminen.

Sopimuksesta ilmenevät toimenpiteet muodostivat osan vuonna 1965 valmistuneen Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelman toteuttamisesta. Kysymys oli mittavasta, useita vuosikymmeniä kestävästä yhteistoimintahankkeesta, jossa valtion pääasiallisena hyötynä oli tulvajokena tunnetun Kyrönjoen säännöstely tulvasuojelun tarkoituksessa sekä alueen sähköhuollon varmistaminen sitä koskevan aluesuunnitelman mukaisesti ja yhtiön hyötynä kolmen voimalaitoksen rakentaminen ja voimantuotanto.

Yhteishanketta ryhdyttiin toteuttamaan. Vesihallitus rakensi Kalajärven altaan ja sen tyhjennyskanavan sekä suoritti vesistön perkausta ja muita sopimuksen edellyttämiä töitä. Yhtiö puolestaan rakensi Kalajärven voimalaitoksen ja otti sen käyttöön vuonna 1976. Yhtiö haki 24.1.1979 Länsi-Suomen vesioikeudelta lupaa Kylänpään ja 21.12.1979 Kirkonkosken voimalaitosten rakentamiseen. Vesioikeuden määräämän katselmuksen jälkeen toimitusmiehet puolsivat lausunnoissaan voimalaitoslupien myöntämistä.

Samanaikaisesti kuin hanketta on esitetyin tavoin toteutettu, ympäristöministeriö on valmistellut Kyrönjoen rauhoittamista voimalaitosrakentamiselta. Valmistelu on johtanut hallituksen esitykseen (HE n:o 34, v.1990 vp.), jonka pohjalta on 16.8.1999 annettu valtiopäiväjärjestyksen 66 §:n mukaisesti säädetty laki Kyrönjoen erityissuojelusta. Laki tuli voimaan 1.9.1991. Sen 1 §:n mukaan uuden voimalaitoksen rakentamiseen ei saanut myöntää vesilaissa tarkoitettua lupaa niihin Kyrönjoen osiin, joihin Kylänpään ja Kirkonkosken voimalaitokset oli suunniteltu rakennettaviksi.

Erityissuojelulain 2 §:n nojalla vesivoiman omistajalle, joka ei lain 1 §:ään sisällytetyn kiellon vuoksi voinut käyttää hyväkseen omistamaansa vesivoimaa, tuli vaadittaessa suorittaa korvausta vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon perusteella. Korvausvelvollisuus ei siten kattanut sitä hyötyä, jota Jyllinkosken Sähkö Oy tavoitteli osallistumalla Kyrönjoen säännöstelyä ja voimalaitosrakentamista koskevaan yhteishankkeeseen.

Helsingin käräjäoikeuden päätös 31.5.1994

Valtion vastustettua kannetta käräjäoikeus on jättänyt tutkimatta suunnittelu- ynnä muita kustannuksia koskevan vaatimuksen erityissuojelulain mukaiseen lunastustoimitukseen kuuluvana. Saamatta jääneen voimalaitostuoton korvausvaatimuksen käräjäoikeus on hylännyt seuraavilla perusteilla:

Sopimuksen arviointia

Käräjäoikeus katsoo, että valtion ja voimalaitosyhtiön välillä tehdyn sopimuksen oikeudellinen asema ja varallisuusoikeudellinen merkitys on epäselvä ja kiistanalainen erityisesti sopimuksen sitovuuden ja oikeusvaikutusten osalta. Lainsäädäntö ei sellaisenaan tunne kyseisen kaltaista sopimusta.

Sopimusta on pidettävä sinänsä oikeudellisesti pätevänä, dispositiivisena ja velvoittavana siltä osin kuin asianosaisilla on ollut valtuudet sopia toimivaltaansa ja menettelyä koskevien säännösten rajoissa.

Käräjäoikeus katsoo, että sopimuksella on tarkoitettu sopia yhtiön voimalaitosten toiminnan koordinoimisesta valtion säännöstely- tai allashankkeeseen; toisin sanoen yhtiö ja vesihallitus ovat sopineet vesistötaloussuunnitelmaan liittyen yhteisestä suunnittelusta ja toimenpiteistä siten, että mikäli tarvittavat luvat voimalaitoksille aikanaan saadaan, vastuusuhteet tulevat toteutumaan sovitulla tavalla. Yhteistoimintasopimus koskee siten vain sinänsä välttämättömän vesioikeuskäsittelyn suunnittelullista esivaihetta. Sopimuksen mukaan sopimusosapuolet pyrkivät luomaan sopimuksessa mainitut edellytykset voimalaitoshankkeille.

Sopimusta arvioitaessa käräjäoikeus on ottanut huomioon myös sen, mistä asioista sopijapuolilla on ollut valta sopia. Valtio vesihallituksen välityksellä ei ole voinut sopimuksessa sitoutua sen enempää hankkeen edelleen rahoittamiseen budjettivaroin, sallimaan voimalaitoksen rakentamista kuin disponoimaan Kyrönjoen suojelusta. Nämä seikat ovat jääneet sopimuksen ulkopuolelle.

Sopimuksen toteuttaminen on edellyttänyt kolmansien myötävaikutusta. Esimerkiksi vesioikeus ei ole ollut millään tavoin osallinen tai sidottu mainittuun sopimukseen. Sopimusosapuolet ovat sopimuksessakin lähteneet siitä, että sen oikeusvaikutukset edellyttävät vesilain mukaisen luvan saamista. Jos vesioikeuden lupaa rakentamiseen ei saada, ei sopimuskaan toteudu. Samoin sopimuksesta käy ilmi, että voimayhtiö on edellyttänyt saavansa tietyt säännöstelyrajat ja tietyt periaatteet noudatettaviksi säännöstelyssä ja juoksutuksissa, mistä asioista päättäminen ei kuitenkaan kuulu vesihallituksen toimivaltaan.

Käräjäoikeus katsoo, että vaikka hallintoviranomaisten toimialallaan tekemissä sopimuksissa valtio on sopimuksen osapuolena, eivät sopimukset kuitenkaan sido Eduskuntaa lainsäädäntövallan tai budjettivallan käyttäjänä, ellei asianomaiselle viranomaiselle ole yleistä toimivaltaa tässä suhteessa lainsäädännön perusteella luotu tai muussa tapauksessa Eduskunnan erikseen säätämän lain valtuuttamana.

Jyllinkosken Sähkö Oy on 28.10.1982 allekirjoittanut yhdessä neljän muun allekirjoittajan kanssa kirjelmän yhteistyösopimuksista, niiden valmistelusta sekä sopimuksien asemasta kolmanteen osapuoleen. Kirjelmässä käsitellään hankkeiden toteutusehtoja, valtion rahoitusmenettelyä sekä valtion vastattavaksi sovittua korvausvelvollisuutta. Kirjelmässä allekirjoittajat toteavat, ettei valtion ja yhtiön keskinäisellä sopimuksella voida sopia mistään asiasta jonkun kolmannen ja etenkään vesioikeuden osalta. Allekirjoittajat ovat pidättäneet omalta osaltaan harkintavallan hankkeen toteuttamiseen ryhtymisestä siinä tapauksessa, että lopullisen vesioikeudellisen luvan ehdot muotoutuisivat kannattamattomiksi. Kirjelmän mukaan sopimusneuvotteluissa valtion edustajat ovat tuoneet selvästi esiin sen, että valtion hankkeiden rahoitus tapahtuu Eduskunnan vahvistamien vuotuisbudjettien varassa, minkä takia valtiota edustavalla viranomaisella ei ole mahdollisuutta tehdä sellaisia sopimuksia, jotka sitoisivat valtiota rahoituksen osalta yli sen, mitä Eduskunta päättää. Allekirjoittajien mukaan valtiota kulloinkin edustava viranomainen on kuitenkin ollut velvollinen ainakin esittämään sellaista rahoitusta, joka varmistaisi yhteishankkeen asianmukaisen toteuttamisen. Jos yhteishankkeessa valtiota edustava viranomainen yksipuolisesti muuttaisi suunnitelmia, olisi siitä aiheutuvat vahingot korvattava. Sopimukseen ei ole kirjattu mitään muita tapauksia, joissa valtio olisi määrätty kompensoimis- tai korvausvelvolliseksi toiseen sopijaosapuoleen nähden.

Käräjäoikeus katsoo yhtiön olleen sopimusta tehdessään sillä tavoin tietoinen vesiviranomaisten ja muiden viranomaisten keskinäisestä tehtävien jaosta sekä Eduskunnan asemasta, ettei se ole voinut edellyttää vesihallituksen käyttäneen valtion puolesta vesioikeuksille kuuluvaa luvanmyöntämisvaltaa tai lainsäätäjälle kuuluvaa lainsäädäntövaltaa kosken suojelemisesta tai suojelematta jättämisestä. Tämän vuoksi merkitystä ei ole annettava sille, millä hierarkisella tasolla yhteistoimintasopimus on tehty. Se, että valtioneuvosto on tässä tapauksessa valtuuttanut vesihallituksen tekemään sopimuksen tai että tarkoitukseen on aikaisemmin osoitettu budjettivaroja ei ole merkinnyt lainsäädäntövallan rajoittamista suojelupäätöstä tehtäessä.

Sopimuksen sisällön, alan ja oikeudellisen sitovuuden kannalta keskeisen 15. sopimusehdon mukaan sopimusta noudatetaan vain niiden voimalaitosten osalta, joiden kohdalla kohdissa 6. ja 12. sanotut edellytykset toteutuvat. Sopimuksen kohta 6 koskee Kalajärven allas- ja voimalaitoshanketta ja kohta 12 Kylänpäänkosken ja Kirkonkosken voimalaitoksia. Mainitut sopimuksen toteutumisen edellytykset ovat sellaisia, joista asianosaiset eivät ole voineet itsenäisesti disponoida, mutta joiden toteutumiseen ne ovat sopimuksessa sitoutuneet pyrkivänsä. Sopimusehdot 6. ja 12. muodostavat sopimussuhteen velvoittavuuden kannalta ratkaisevan osan. Käräjäoikeus katsoo, että kohdassa 12 sopimusosapuolet ovat tarkoittaneet vesioikeudellisia edellytyksiä, joiden toteutuminen vasta johtaa sopimussidonnaisuuteen sopimuksen 15 kohdan mukaisesti, mikäli voimalaitokset luvan mukaisesti rakennetaan.

Kyrönjoen suojelusta annetun lain säätäminen on kuitenkin merkinnyt yhteistyösopimuksen 15 kohdan mukaisesti, että sopimusosapuolet eivät voi noudattaa yhteistyösopimusta Kylänpäänkosken ja Kirkonkosken voimalaitosten osalta, eikä näiden voimaloiden rakentamista koskevat vesihallituksen ja yhtiön vastavuoroiset oikeudet ja velvollisuudet tältä osin realisoidu.

Sopijapuolten riippuvaisuus vesioikeudellisten lupien saamisesta ja lainsäädännöllisestä kehityksestä johtaa siihen, että sopimusta on pidettävä edellä mainituin tavoin tulevien lupien varalta tehtynä suunnittelu- ja yhteistoimintasopimuksena.

Käräjäoikeus katsoo edelleen selvitetyksi, että asianosaiset ovat sopimusta tehdessään olleet tietoisia siitä, että he eivät ole voineet lainsäätäjää sitovalla tavalla disponoida voimalaitosten rakentamisesta tai Kyrönjoen suojelematta jättämisestä ja että kumpikaan osapuoli ei oman ilmoituksensa mukaan edes sopimusta tehdessään ottanut huomioon sellaista tilannetta, että Kyrönjoki suojeltaisiin erityislailla.

Kun vuonna 1974 sopimusta tai muutossopimusta tehtäessä vuonna 1978 ei ole voitu sopia siitä, että Kyrönjokea ei suojella lailla tai että Kylänpään ja Kirkonkosken voimalaitokset saadaan rakentaa, eivät Kylänpään ja Kirkonkosken voimalaitoksia koskevat sopimusehdot siten ole sopimuksen osapuolia oikeudellisesti velvoittavia mainittujen voimalaitosten jäätyä rakentamatta.

Sopimusrikkomus vaatimuksen perusteena

Edellä mainituilla perusteilla Kyrönjoen erityissuojelusta annetun lain säätämistä ei ole pidettävä sopimuksen vastaisena menettelynä eikä sitä ole näin ollen pidetävä myöskään sopimusrikkomuksena.

Tuottamus vaatimuksen perusteena

Kyrönjoen erityissuojelulaki on säädetty lähes hallituksen esityksen mukaisesti. Lain valmisteluun osallistuneet virkamiehet, joita ei ole yksittäisesti osoitetavissa, ovat tienneet, että lain säätäminen vaikuttaa kysymyksessä olevaan sopimukseen siten, että se estää sopimuksen mukaisen osahankkeen eli 2. vaiheen toteuttamisen.

Vahingonkorvauslain 3 luvun 2 §:n mukaan julkisyhteisö on vastuussa julkista valtaa käytettäessä aiheutetusta vahingosta, jos vahinko katsotaan aiheutetun virheen tai laiminlyönnin johdosta. Tässä tapauksessa käräjäoikeus tulkitsee kantajan tarkoittaneen, että vahinko on aiheutunut valtion laiminlyönnistä; Kyrönjoen erityissuojelusta annetun lain säätämiseen osallistuneet virkamiehet olisivat valmistellessaan ja Eduskunta hallituksen esityksestä säätäessään lain laiminlyöneet ottaa huomioon lain säätämisestä yhtiölle aiheutuvan taloudellisen menetyksen voimalaitostuoton menetyksen muodossa.

Yhtiö ei ole väittänytkään, että vesi- ja ympäristöhallitus tai sen edeltäjä vesihallitus olisivat toimineet sopijapuolena epäasianmukaisesti. Kantajan mukaan Kyrönjoen erityissuojelulaki ja muut valtion sopimuksen vastaiset toimenpiteet, joilla käräjäoikeus tulkitsee tarkoitetun hanketta viivästyttäneitä selvityksiä, ovat lähinnä ympäristöministeriön ja sen virkamiesten aikaansaamia. Näiden viranomaisten alettua esittää epäilyjä hankkeen tarkoituksenmukaisuudesta ja valtion tehtyä asiasta lisäselvityksiä, sopimusosapuolten kesken oli kuitenkin päädytty alkuperäisen suunnitelman toteuttamisen jatkamiseen erityissuojelulain säätämiseen asti.

Käräjäoikeudelle esitetyn mm. Jyllinkosken Sähkö Oy:n 28.10.1982 allekirjoittaman yhteistyösopimuksia käsittelevän kirjelmän mukaan sopimusneuvotteluissa valtion edustajana toimineet tahot ovat tuoneet selvästi esiin sen yleisesti tiedossa olevan näkökohdan, että valtiota edustavalla viranomaisella ei ole mahdollisuutta tehdä sellaisia sopimuksia, jotka sitoisivat valtiota rahoituksen osalta yli sen, mitä Eduskunta päättää. Kirjelmän mukaan valtiota kulloinkin edustava viranomainen on kuitenkin ollut velvollinen ainakin esittämään sellaista rahoitusta, joka varmistaisi yhteishankkeen asianmukaisen toteuttamisen. Sen varalta, että valtiota yhteishankkeessa edustava viranomainen yksipuolisesti muuttaisi suunnitelmia oli sopimukseen sisällytetty ehto, että jos valtiota edustava hallintoyksikkö omalta osaltaan tekee yhteishankkeen suunnitelmaan muutoksia, niistä aiheutuvat menetykset on yhtiöille korvattava.

Käräjäoikeus katsoo, että sopimuksesta ja edellä mainitusta kirjelmästä käy ilmi, että kantaja on ymmärtänyt, että sopimuksella ei ole voitu sitoa Eduskunnan valtaa edes rahoituksen osalta saati muutoin. Edelleen näistä lähteistä käy ilmi, että kantaja on katsonut sopimuksen sitovan nimenomaan vesihallitusta ja sen seuraajia. Näiden kantaja ei ole väittänytkään menetelleen tahallisesti viivästyttämällä hanketta tai osallistumalla Kyrönjoen erityissuojelusta annetun lain valmisteluun.

Käräjäoikeus katsoo, että lainsäätäjän ja vesioikeuden asema suhteessa sopimusosapuoliin on tässä tapauksessa rinnastettavissa toisiinsa siten, että sopimusosapuolet eivät voi kohdistaa toisiinsa korvausvaatimuksia, jos vaatimukset perustuvat sellaisen tahon toimintaan, johon sopimusosapuoli ei ole voinut vaikuttaa.

Käräjäoikeus katsoo selvitetyksi, että Kyrönjoen suojelu oli ollut Eduskunnassa esillä jo koskiensuojelulain valmistelun yhteydessä ja että aloite Kyrönjoen erityissuojelusta annettavaksi laiksi oli tullut Eduskunnan laki- ja talousvaliokunnalta, joka koskien suojelulain käsittelyn yhteydessä oli antanut hallituksen tehtäväksi selvittää millä edellytyksillä Kyrönjoki tulee suojella. Valiokunta oli pitänyt tärkeänä ympäristönsuojelun tehostamista Kyrönjoen alueella. Valiokunnan kannanoton johdosta oli asetettu Sipilän työryhmän nimellä tunnettu Kyrönjokityöryhmä, joka sai tehtäväkseen selvittää Kyrönjoen yläosan tulvasuojelun toteuttamisen ilman voimalaitosten rakentamista. Lisäksi käräjäoikeus toteaa, että Kyrönjoen erityissuojelusta annetun lain 2 § säätää korvattavaksi vahingon, joka kantajalle aiheutuu vesivoiman käyttöönottamisen estymisestä.

Lisäksi käräjäoikeus katsoo tältä osin, että vahingonkorvauslain säännökset julkisen vallan käyttämisestä eivät koske lainsäädäntötoimintaa. Lainsäädäntövalta on ymmärrettävä laajasti niin, että siihen tässä yhteydessä on luettava myös lainvalmistelu siihen osallistuvine orgaaneinaan. Kuten kantajakin on todennut, on laki tullut säädetyksi lähes hallituksen esityksen mukaisesti, mikä osoittaa lain valmistelun lopputuloksen hyvin pitkälti vastanneen Eduskunnan tahtoa asiassa.

Kantajayhtiötä on lain valmistelun aikana kuultu. Lainvalmistelun eri vaiheissa on kiinnitetty useassa kohdin erilaisissa selvityksissä ja lausunnoissa huomiota siihen, mitä vaikutuksia lailla olisi yhteistoimintasopimukseen ja minkälainen vaikutus säätämisellä olisi korvausvelvollisuuden suhteen. Esitetyt lausunnot ja selvitykset kuitenkin osoittavat, että lain valmistelussa on otettu huomioon lain vaikutus sopimukseen. Tämän vuoksi käräjäoikeus katsoo, että lain valmistelussa on noudatettu kohtuudella asetettavia vaatimuksia.

Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoo, että valtion menettely Kyrönjoen erityissuojelusta annetun lain valmistelussa ja säätämisessä ei ole ollut sellaista tuottamuksellista toimintaa, joka perustaisi vahingonkorvausvelvollisuuden kohdassa 3 esitetyn vaatimuksen osalta.

Yleisiin oikeusperiaatteisiin perustuva vastuu

Kantajan mukaan tämän tapauksen kannalta merkitykselliset, yleiset oikeusperiaatteet ovat:

- kohtuusperiaate,

- luottamuksensuojaperiaate

(vilpittömän mielen suoja),

- lojaliteettiperiaate,

- heikomman suojanperiaate,

- täyden korvauksen periaate,

- yhdenvertaisuuden periaate,

- ennalta-arvattavuus periaate,

- kohtuuttomuusperiaate.

Lisäksi kantaja on vedonnut Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ilmeneviin seuraaviin periaatteisiin hallinnon harkintavaltaa rajoittavina tekijöinä:

- syrjinnän kiellon periaate, ja

- suhteellisuusperiaate.

Kun vastaajan ei ole näytetty syyllistyneen sopimusrikkomukseen eikä tuottamukselliseen menettelyyn säätäessään lain Kyrönjoen erityissuojelusta, käräjäoikeus katsoo, että kantajan mainitsemat yleiset oikeusperiaatteet eivät erillisinä ja itsenäisinä tule sovellettaviksi vahingonkorvauksen perusteena.

Käräjäoikeus katsoo muutoinkin näyttämättä jääneen, että vastaaja olisi menetellyt sillä tavoin, että se olisi loukannut mainittuja periaatteita kantajan mainitsemalla tavalla ja kantajalle vahinkoa aiheuttaen.

Asian ovat ratkaisseet käräjätuomarit Kiesiläinen, Hellman ja Heikkinen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 23.9.1997

Yhtiö valitti hovioikeuteen ja ilmoitti, että valtio oli lainvoimaisella lunastuspäätöksellä velvoitettu korvaamaan vesivoiman arvona 1720710 markkaa. Sen johdosta yhtiö alensi korvausvaatimuksen saamatta jääneestä hyödystä 161679290 markkaan.

Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen jättää tutkimatta tutkimus- ynnä muita kuluja koskeva vaatimus. Hovioikeus hylkäsi kyseisen vaatimuksen. Hyödyn menetystä koskevan vaatimuksen osalta käräjäoikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.

Pääasiaratkaisua hovioikeus on perustellut seuraavasti:

Valtion toimielimen toimivaltansa puitteissa tekemä sopimus sitoo valtio-oikeushenkilöä. Hallitusmuodon 2 §:stä kuitenkin ilmenee, että valtio ei ole toiminnoiltaan yhtenäinen oikeussubjekti, koska sen toimivallan piiriin kuuluu täytäntöönpanovallan lisäksi tuomio- ja lainsäädäntövalta. Yksityisoikeudellinen yhteisö on myös valtion toimielimen kanssa sopimusta solmiessaan velvollinen ottamaan huomioon, että hallintoviranomaisen toimivalta ei ulotu sitomaan valtiota sopimuskumppanina valtion hallitusmuodon nojalla käyttämän tuomiovallan ja lainsäädäntövallan osalta. Korkeimman oikeuden ratkaisukäytännössä on katsottu, että Eduskunnan säätämällä lailla toteutettua erään toisen joen rauhoitusta ei voitu lukea valtion viaksi tuon joen vesivoiman hyödyntämistä varten perustetun yhtiön osakkaana (1990:171).

Kun Kyrönjoen erityissuojelulain 1 §:ssä on säädetty, että uuden voimalaitoksen rakentamiselle ei saa myöntää vesilaissa tarkoitettua lupaa sopimuksessa tarkoitetulle osalle Kyrönjokea, on lain säätämisestä aiheutunut sopimuksen 15 kohdan perusteella sopimusvelvoitteiden molemminpuolinen raukeaminen Kylänpäänkoskeen ja Kirkonkoskeen rakennettaviksi aiottujen voimalaitosten osalta.

Sopimuksen raukeaminen on johtunut lainsäädäntötoimesta aiheutuneesta oikeudellisesta esteestä sopimuksen toteuttamiselle mainituilta osin. Vaikka Jyllinkosken Sähkö Oy ei sopimusta solmittaessa ole voinutkaan varautua Kyrönjoen suojeluun lailla, sopimuksen 15 kohdasta kuitenkin ilmenee, että sopijapuolet ovat mieltäneet sopimuksen toteutumisen rakentuvan erilaisten edellytysten varaan, joista edellytyksistä kaikkien toteutuminen ei ole ollut sopijapuolten vaikutettavissa. Toimiessaan lainsäätäjänä ja valtionsäännön mukaisesti kansalaisten poliittisen tahdon toteuttajana valtio ei ole yksityisoikeudelliseen sopijapuoleen verrattavassa asemassa. Toimiessaan lainsäätäjänä valtio ei ole rikkonut velvollisuuksiaan kysymyksessä olevan sopimuksen osapuolena. Kyrönjoen rauhoitus koskee valtiota sopijapuolena yhtälailla kuin Jyllinkosken Sähkö Oy:täkin. Kyrönjoen erityissuojelulain säätäminen ei siten ole muodostanut sopimusrikkomusta eikä näin ollen perusta korvausvastuuta valtiolle.

Kuten käräjäoikeus on päätöksessään todennut, aloite Kyrönjoen erityissuojelulain valmisteluun oli tullut lainsäädäntövaltaa edustavasta Eduskunnasta, sen laki- ja talousvaliokunnasta. Valiokunta oli katsonut ympäristönsuojelullisista syistä tarpeelliseksi selvittää Kyrönjoen tulvasuojelun toteuttamisen ilman voimalaitosten rakentamista. Valiokunnan toimesta aloitettu selvittelytyö oli sittemmin johtanut Kyrönjoen erityissuojelulain säätämiseen. Vahingonkorvauslain säännökset julkista valtaa käytettäessä aiheutuvan vahingon korvaamisesta eivät koske lainsäädäntötoimesta aiheutuvan vahingon korvaamista. Sen vuoksi ja koska sinänsä hyväksyttäviä ympäristönsuojelullisia tavoitteita turvaamaan tarkoitetun Kyrönjoen erityissuojelulain valmistelussa on kohtuullisessa määrin otettu huomioon sopimuksen raukeamisen johdosta yhtiölle jo aiheutuneiden kustannusten ja edunmenetysten korvaaminen, valtio ei ole myöskään tuottamukseen perustuvassa korvausvastuussa yhtiölle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Hyrkäs, Brax ja Paimela. Esittelijä Merja Halme-Korhonen (mietintö).

Esittelijän ehdotus:

Viskaali Halme-Korhonen esitti pääasiaa koskevana mietintönään, että valtio tulisi velvoittaa korvaamaan yhtiölle erinäisiä suunnittelu- ynnä muita välittömiä kustannuksia 889 954,60 markkaa sekä saamatta jääneestä hyödystä Kylänpään ja Kirkonkosken voimalaitosten osalta 20 000 000 markkaa, viimeksi mainitulta osin muun ohella seuraavin perustein:

Hovioikeus todennee, kuten käräjäoikeuskin, että sopijapuolet eivät ole voineet sopia Kyrönjoen suojelematta jättämisestä. Yhteistoimintasopimuksen tarkoituksena on kuitenkin ollut palvella kummankin sopijapuolen etua. Yhtiön ja valtion välille on sopimuksella luotu luottamussuhde, johon on sisältynyt huolenpitovelvollisuus myös toisen osapuolen eduista. Yhtiö on voinut edellyttää, että valtio pidättäytyy toimenpiteistä, jotka estävät sopimuksen toteutumisen. Tästä huolimatta ympäristöministeriö on asettanut Kyrönjokityöryhmän tehtävänään tutkia keinoja joen tulvasuojelun toteuttamiseksi ilman Kylänpään ja Kirkonkosken voimalaitoksia sekä valmistellut esityksen Kyrönjoen erityissuojelulaiksi. Menettely on johtanut siihen, että voimalaitosten rakentaminen ja siten myös sopimuksen toteutuminen tältä osin on estetty lailla.

Valtioneuvosto oli oikeuttanut vesihallituksen valtion edustajana tekemään nyt kysymyksessä olevan sopimuksen. Ympäristöministeriötä ei ole suhteessa yhtiöön pidettävä sellaisena valtiosta erillisenä kolmantena tahona, joka ei olisi sidottu valtion nimissä tehtyyn sopimukseen. Eduskunnan laki- ja talousvaliokunnan edellä kerrottu yleisluontoinen kannanotto ei ole velvoittanut ympäristöministeriötä ryhtymään Kyrönjoen erityissuojelulain antamiseen tähtäävään lainvalmisteluun. Ympäristöministeriön sopimuksesta piittaamaton menettely on ollut epälojaalia ja sitä on pidettävä valtion sopimusrikkomuksena. Vaikka valtion päätäntävaltaa sen toimiessa lainsäätäjänä ja valtiosäännön mukaisesti kansalaisten poliittisen tahdon toteuttajana ei voida rajoittaa yksityisen kanssa tehtävin sopimuksin, yksityisen sopimuskumppanin oikeussuoja edellyttää, että myös valtio vastaa sopimuksistaan lakien ja yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan ja korvaa sopimuksen vastaisesta menettelystään yksityiselle sopimusosapuolelle aiheutuneen vahingon. Yksityisen sopimuskumppanin kannalta ei ole merkitystä sillä, minkä valtion elimen päätökseen valtion menettely sopimuksen täyttämättä jättämisessä perustuu. Valtio voi vapautua sopimuksen täyttämättä jättämisestä seuraavasta vahingonkorvausvelvollisuudesta määräämällä korvauksesta asianmukaisessa järjestyksessä lailla. Edellä sanotun mukaisesti Kyrönjoen erityissuojelulailla ei ole tarkoitettu lainkaan säännellä Länsivoima Oy:n oikeutta korvaukseen sopimuksen purkautumisen johdosta.

Näillä perusteilla hovioikeus katsonee, että yhtiöllä on oikeus saada valtiolta korvausta siitä vahingosta, joka on aiheutunut valtion menettelystä Kylänpään ja Kirkonkosken voimalaitosten rakentamista koskevan sopimuksen täyttämättä jättämisessä Kyrönjoen erityissuojelulain johdosta.

Käsittelyratkaisu

Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 ja 18 §:n nojalla ottanut huomioon yhtiön tänne muutoksenhaun määräajan jälkeen toimittaman lisäselvityksen ja katsonut, että kirjallisen selityksen pyytäminen on sen johdosta ilmeisesti tarpeetonta.

Länsivoima Oy on valituksessaan vaatinut valtiolta toisaalta vahingonkorvauksena 8.3.1974 päivätystä sopimuksesta ja sen muutossopimuksesta aiheutuneita suunnittelu- ynnä muita kustannuksia 4 551 897 markkaa korkoineen ja toisaalta korvauksena saamatta jääneestä hyödystä 161 679 220 markkaa korkoineen. Valtio on vastauksessaan lausunut, että yhtiö on jo saanut korvauksen menetyksistään Kyrönjoen erityissuojelusta annetun lain (1139/1991) nojalla pidetyssä korvaustoimituksessa eikä sillä niin ollen ole oikeutta esittää samaa asiaa koskevia korvausvaatimuksia yleisessä tuomioistuimessa.

Kyrönjoen erityissuojelusta annetun lain 3 §:n 1 momentin mukaan, jos vesivoiman omistajalle tai käyttöoikeuden haltijalle on aiheutunut vesivoiman käyttöönottamiseksi tarpeellisista suunnittelu- ja muista erityisistä toimenpiteistä sellaisia kustannuksia, jotka ovat koskeneet lain 1 §:n nojalla kiellettyä voimalaitoksen rakentamista, kustannukset korvataan valtion varoista. Yhtiö on mainitun lain nojalla pidetyssä korvaustoimituksessa vaatinut korvausta laissa tarkoitetuista tarpeellisista suunnittelu- ja muista erityisistä toimenpiteistä. Lunastustoimikunta on 30.11.1995 antamallaan lainvoimaisella lunastuspäätöksellä yhtiön vaatimukset osin hyväksyen ja osin hyläten ratkaissut asian. Tässä oikeudenkäynnissä yhtiö on vaatinut korvausta siltä osin kuin korvausvaatimus on toimituksessa hylätty. Kysymys siitä, mitkä ovat olleet laissa tarkoitettuja vesivoiman käyttöönottamiseksi tarpeellisia suunnittelu- ja muita erityisiä toimenpiteitä samoin kuin niistä aiheutuneiden kustannusten määrä on jo sitovasti ratkaistu lunastustoimikunnan päätöksellä. Yhtiö ei sen vuoksi voi vaatia samoja korvauksia tässä oikeudenkäynnissä. Yhtiön korvausvaatimus on aiheutuneiden kustannusten osalta jätettävä tutkimatta.

Kyrönjoen erityissuojelusta annetun lain 2 §:n mukaan vesivoiman omistajalle tai käyttöoikeuden haltijalle, joka ei sen johdosta, mitä lain 1 §:ssä on säädetty, voi käyttää hyväksi omistamaansa tai hallitsemaansa vesivoimaa, suoritetaan omistajan tai käyttöoikeuden haltijan niin vaatiessa valtion varoista korvaus. Korvaukseksi on määrättävä vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon perusteella lasketun käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Yhtiö on myös tältä osin esittänyt korvausvaatimuksensa toimituksessa, jossa yhtiölle on edellä mainitulla lainvoimaisella päätöksellä määrätty korvaus vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon perusteella. Tässä oikeudenkäynnissä yhtiö on vaatinut korvausta saamatta jääneestä tuotosta. Vaatimus tarkoittaa korvausta rakennetun vesivoiman menetyksestä. Toimituksessa ja tässä oikeudenkäynnissä esitetyt vaatimukset koskevat eri asiaa. Korvauksen määrääminen rakennetun vesivoiman menetyksestä valtion väitetyn sopimusrikkomuksen perusteella ei ole kuulunut toimituksessa ratkaistaviin asioihin. Sen vuoksi yhtiön puheena oleva vaatimus on tutkittava.

Pääasiaratkaisu

Tuomiolauselma

Hovioikeuden lausunto kanteen 2 kohdan osalta poistetaan ja kanne jätetään tältä osin tutkimatta. Kanteen 3 kohdan osalta hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi. Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen (eri mieltä), Haarmann, Raulos, Tulokas (eri mieltä) ja Arponen. Esittelijä Irmeli Heikonen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Heikonen esitti Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaisen mietinnön käsittelyratkaisua koskevan ratkaisun osalta. Muilta osilta mietintö kuului seuraavasti:

Korkein oikeus lausunee perusteluinaan seuraavaa.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Valtion ja Jyllinkosken Sähkö Oy:n sopimuksen sitovuus ja varallisuusoikeudellinen merkitys

Vesihallitus valtion edustajana ja valtioneuvoston valtuuttamana toiselta puolen sekä Jyllinkosken Sähkö Oy toiselta puolen ovat 8.3.1974 sopineet Kyrönjoen tulvasuojelusta ja voimatalouskäytöstä. Sopimuksen mukaan vesihallitus toteuttaa valtion kustannuksella Kyrönjoen vesistötaloussuunnitelmaan kuuluvat Kalajärven säännöstelyaltaan ja Kyrönjoen yläosan vesistötyön ja Jyllinkosken Sähkö Oy rakentaa kustannuksellaan Kalajärven altaan tyhjennyskanavan yhteyteen sekä Kyrönjoen yläosan vesistötyön yhteydessä syntyviin Kylänpäänkosken ja Köykänkosken portaisiin voimalaitokset rakenteineen ja säännöstelylaitteineen. Osapuolet ovat 17.2.1978 eräiltä osin muuttaneet solmimaansa sopimusta.

Kysymyksessä on vesistöhanketta koskeva yhteistyösopimus, jonka toteuttaminen on riippunut vesioikeuden lupien saamisesta voimalaitoksille ja säännöstelytoimenpiteille. Sopimuksessa on lähemmin määritelty voimalaitosten rakentamisen edellytykseksi asetettuja säännöstelyrajoja ja juoksutusperiaatteita. Tarkkaa toteuttamisaikataulua ei sopimuksesta ilmene. Lupien saamisen ohella hankkeen edistyminen on edellyttänyt valtion puolella määrärahojen myöntämistä vesistötöille.

Vesi- ja ympäristöhallitus on 8.11.1989 antamassaan lausunnossa todennut, että sopimuksen 6. kohdassa asetetut edellytykset ovat täyttyneet ja hanke on tältä osin eli Kalajärven säännöstelyaltaan ja voimalaitoksen osalta toteutettu. Yhteistoimintasopimuksen kohdassa 12 tarkoitetut edellytykset, jotka liittyvät Kyrönjoen yläosan säännöstelyyn sekä Kylänpään ja Kirkonkosken (Köykänkosken) voimalaitosten rakentamiseen, ovat lausunnon mukaan myös pääosin toteutuneet, mutta jokiuoman säännöstelyrajoista ja muista hankkeen oikeudellisista edellytyksistä ei ollut vielä vesioikeuden päätöstä. Toimitusinsinöörin katselmuskirjan mukaan edellytykset täyttyvät.

Kyrönjoen erityissuojelulaki (1139/1991), joka tuli voimaan 1.9.1991, kielsi vesilaissa tarkoitetun luvan myöntämisen uuden voimalaitoksen rakentamiseen Kyrönjoen keski- ja alaosassa.

Asiakirjoista ilmenee, että valtio on 1960- ja 1970-luvulla solminut lukuisia nyt tarkasteltavana olevan kaltaisia yhteistoimintasopimuksia paikallisten sähköyhtiöiden kanssa. Sopimusten tarkoituksena on ollut Pohjanmaan tulvasuojelun edistäminen ja kustannusten alentaminen kytkemällä hankkeisiin mukaan voimantuotanto. Kyrönjokea koskeva yhteistoiminta on siten tapahtunut vakiintuneiden menettelytapojen mukaisesti eikä asiassa ole tullut esiin mitään, mikä viittaisi siihen, ettei sopimusta olisi molemmin puolin pidetty sitovana ja toteuttamiskelpoisena niine varauksineen, joita sopimukseen sisältyi. Valtion mukanaolo ja sopimusta edeltänyt perinpohjainen suunnittelu ovat antaneet hyvät perusteet luottaa hankkeen toteutumiseen. Vesioikeuden toimivaltaan on kuulunut päättää voimalaitosten rakentamisen ja säännöstelyn oikeudellisista edellytyksistä. Edellä mainitun vesi- ja ympäristöhallituksen lausunnon perusteella on pidettävä varsin todennäköisenä, etteivät lupakysymykset olisi muodostuneet esteeksi hankkeen loppuunsaattamiselle. Kun kosken rauhoittaminen voimalaitosrakentamiselta on toteutettu lainsäädännöllä ja katsottu korvattavaksi, ei ole perusteltua lähteä siitä, että muuttuneet käsitykset luonnonsuojelusta olisivat sinänsä oikeuttaneet lupien epäämiseen.

Mainituilla perusteilla Korkein oikeus toteaa, että valtion ja Jyllinkosken Sähkö Oy:n välistä sopimusta siihen tehtyine muutoksineen on pidettävä osapuolia sitovana yhteistyösopimuksena, jonka perusteella yhtiö on voinut luottaa siihen, että valtio omalta osaltaan täyttää velvoitteensa ja myötävaikuttaa yhteishankkeen toteuttamiseen. Selvitettynä pidetään lisäksi, että hankkeen loppuunsaattamisen Kylänpään ja Kirkonkosken voimalaitosten rakentamisen ja käyttöönottamisen osalta on estänyt Kyrönjoen erityissuojelusta annettu laki.

Kyrönjoen erityissuojelusta annetun lain korvaussäännökset ja niiden kattavuus

Materiaaliset korvaussäännökset ovat lain 2 ja 3 §:ssä. Niiden mukaan vesivoimasta, jota lain johdosta ei voida ottaa käyttöön, maksetaan vesivoiman luonnonmukaisen nimellistehon perusteella lasketun käyvän hinnan mukainen täysi korvaus. Sen ohella korvataan kustannukset vesivoiman käyttöönottamiseksi tarpeellisista suunnittelutoimenpiteistä ja muista erityisistä toimenpiteistä. Näin määräytyvä korvaus kattaa hankkeeseen sijoitetun vesivoiman arvon ja hankkeeseen pannut kustannukset. Korvausta ei makseta sen hyödyn menettämisestä, jonka voimayhtiö olisi saanut voimalaitokset rakentamalla ja niitä käyttämällä. Edellyttäen että voimalaitosten toiminta olisi ollut kannattavaa, erityissuojelulain korvaussäännökset kattavat yhtiölle sovitun yhteishankkeen keskenjäämisestä aiheutuneen vahingon vain osaksi.

Erityissuojelulaki on säädetty valtiopäiväjärjestyksen 66 §:n mukaisessa lainsäädäntöjärjestyksessä. Siitä voidaan päätellä, että korvaussäännösten on katsottu vastaavan hallitusmuodon 6 §:n 3 momentissa tarkoitettua täyttä korvausta. Kannanoton tausta ja perusteet ilmenevät Eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausunnosta 4/1990. Valiokunta toteaa viitaten aikaisempaan käytäntöönsä, että vain perustuslainsäädäntöjärjestyksessä annettavalla lailla voidaan puuttua ennen lain voimaantuloa tehtyihin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin, joita ei voi pitää hyvän tavan vastaisina tai kohtuuttomina. Lausunnossa kiinnitetään huomiota siihen, että lakiehdotuksessa todetaan vesihallituksen ja Jyllinkosken Sähkö Oy:n välisen sopimuksen purkautuvan sikäli kuin se on ristiriidassa säädettävän lain kanssa. Edelleen huomautetaan, että "Korvauksesta on ehdotuksen mukaan tällöin voimassa vain, mitä lain 2 ja 3 §:ssä säädetään". Valiokunnan käsityksen mukaan lakiehdotus puuttui mainituilta osin ennen lain voimaantuloa tehtyyn sopimukseen ja ehdotuksen 6 §:n 3 momentti esti voimayhtiötä käyttämästä tavanomaisia oikeudellisia keinoja saattaakseen sopimussuhteen purkautumiseen perustamansa vaatimukset tutkittaviksi. Valiokunta piti perustuslainsäädäntöjärjestystä tarpeellisena ellei mainittua 6 §:n 3 momenttia ehdotuksesta poistettaisi, kuten sitten asian jatkokäsittelyssä tapahtui.

Perustuslakivaliokunnan kannanotot viittaavat siihen, ettei erityissuojelulain korvausperusteita ole pidetty riittävinä yhteistyösopimuksen lakkaamiseen liittyvien sopimusperusteisten korvausvaatimusten kannalta ja ettei näiden vaatimusten esittämismahdollisuutta ole haluttu lakia säädettäessä sulkea pois. Tällainen tulkinta poistaa ilmeisen ristiriidan hallitusmuodon 6 §:n 3 momentin ja erityissuojelulain korvaussäännösten tarjoaman tosiasiallisen suojan välillä.

Erityissuojelulain säätämiseen päädyttiin, koska Kyrönjoen rauhoittamiseen liittyi erityisiä ongelmia valtion ja Jyllinkosken Sähkö Oy:n jo puolitiehen saatetun yhteishankkeen johdosta. Koskiensuojelulaki ei sen vuoksi soveltunut. Tulvasuojelua ja voimalaitoskäyttöä koskeva valtion ja voimayhtiön sopimus on kuitenkin erityissuojelulakia säädettäessä sivuutettu. Lakia ei ole säädetty perustuslainsäädäntöjärjestyksessä, vaikka rauhoittaminen on merkinnyt sovitun hankkeen toteutumatta jäämistä eikä lakiin myöskään ole sisällytetty säännöksiä, joiden perusteella yhtiö olisi voinut toteuttaa sopimukseen perustuvat korvausvaatimuksensa. Asiassa noudatettu menettely on otettava huomioon korvausvaatimuksia arvioitaessa.

Valtion vastuu yhteistyösopimuksen toteutumatta jäämisestä

Yhtiö on ensisijaisesti vaatinut korvausta sillä perusteella, että valtio on säätämällä Kyrönjoen erityissuojelulain syyllistynyt 8.3.1974 osapuolten välillä solmitun sopimuksen rikkomiseen estäen siten sopimuksen ja siinä tarkoitetun yhteishankkeen loppuunsaattamisen.

Korkein oikeus toteaa, ettei Eduskunta lakeja säätäessään ole sidottu valtion toimielinten tekemiin yksityisoikeudellisiin sopimuksiin. Vaikka erityissuojelulain säätäminen on vienyt edellytykset yhteistyösopimuksen toteuttamiselta vielä rakentamatta olleiden voimalaitosten osalta, ei ole perusteltua lähteä siitä, että lain säätäminen merkitsisi valtion sopimusrikkomusta. Kysymys on siitä, että yhtiön etu on saanut väistyä yleisen tarpeen tieltä.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että sopimus voitaisiin sivuuttaa korvauskysymyksiä ratkaistaessa. Päinvastoin, se on otettava korvausten määräämisen lähtökohdaksi tapauksissa, joissa valtion sopimuskumppanilla on ollut perusteltu syy luottaa sopimuksen toteutumiseen. Voimalaitosrakentamisen kieltäminen on Kyrönjoen tapauksessa kohdistunut vesistöön, jota koskeva vesistötaloussuunnitelma käsitti kolme säännöstelyallasta, kuusi voimalaitosta sekä laajat tulvapengerrystyöt. Kokonaissuunnitelmasta, jota toteutettiin valtion ja voimayhtiöiden yhteistyösopimuksin, oli erityissuojelulain säätämiseen mennessä rakennettu muun muassa neljä voimalaitosta. Näissä olosuhteissa Jyllinkosken Sähkö Oy ei ole ollut velvollinen varautumaan siihen, että valtion puolella käsitykset vesistön käytöstä jyrkästi muuttuvat ja suunnitelmiin sekä sopimuksiin perustuvat hankkeet määrätään raukeamaan.

Hallitusmuodon omaisuudensuojasäännös ja yleiset lunastusoikeudelliset periaatteet puoltavat myönteistä kantaa yhteistyösopimuksen toteutumatta jäämisestä johtuneen vahingon korvaamiseen. Samaan lopputulokseen päädytään sopimusoikeudellisista lähtökohdista. Sopimusosapuoli voi yleensä vapautua velvoitteestaan vain, jos sopimuksen täyttäminen estyy sellaisesta syystä, joka on asianomaisen vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella eikä voida kohtuudella edellyttää, että osapuoli olisi ottanut esteen huomioon sopimusta tehdessään. Vapautuminen edellyttää lisäksi, ettei suoritusvelvollinen voi kohtuudella voittaa eikä välttää esteen seurauksia. Nämä edellytykset eivät täyty valtion osalta eikä valtio siten ole erityissuojelulain myötä vapautunut sopimusvelvoitteistaan, jotka luontoissuorituksen estyttyä muuttuvat velvollisuudeksi korvata yhtiölle sopimuksen toteutumatta jäämisestä aiheutunut menetys.

Vaaditut korvaukset

Korkein oikeus toteaa, ettei nyt vireillä olevassa oikeudenkäynnissä voida käsitellä sellaisia korvauksia, joihin yhtiö on ollut oikeutettu Kyrönjoen erityissuojelulain korvaussäännösten perusteella. Nyt on kysymys ainoastaan sen hyödyn korvaamisesta, jonka yhtiö olisi Kylänpään ja Kirkonkosken voimalaitoksista saanut, jos yhteistyösopimus olisi kaikilta osiltaan toteutunut. Kun korvausta vaaditaan saamatta jääneestä hyödystä, korvattavaksi eivät voi tulla tuotannontekijät sekä suunnittelu-, rakennus- tai muutkaan kustannukset, jotka ovat olleet tarpeen hyödyn saamiseksi. Saamatta jäänyttä hyötyä koskevasta korvauksesta on siten vähennettävä erityissuojelulain nojalla korvatut kyseiset erät.

Kun alemmat oikeudet eivät ole ottaneet kantaa vaadittuihin korvausmääriin, asia on tältä osin palautettava käräjäoikeudelle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osalta kuin Länsivoima Oy:n korvausvaatimus saamatta jääneestä hyödystä on hylätty. Asia palautetaan saamatta jääneen hyödyn määrää koskevalta osalta Helsingin käräjäoikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväksi ja, huomioon ottaen palauttamisen syyn, siinä laillisesti menetellä. Asian käsittelyn yhteydessä käräjäoikeuden tulee antaa lausunto oikeudenkäyntikuluvaatimuksesta myös sikäli kuin ne koskevat toimenpiteitä Korkeimmassa oikeudessa.

Oikeusneuvos Tulokas: Hyväksyn mietinnön. .

Oikeusneuvos Nikkarinen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulokas.