5.4.2000

Käräjäoikeuden tuomio 30.4.1998

Käräjäoikeus piti riidattomana, että A:n ja yhdistyksen välistä sopimusta oli arvioitava työsopimuksena ja heidän välistä suhdettaan työsuhteena, johon tuli soveltaa työsopimuslakia. Sopimusta oli pidettävä määräaikaisena sopimuksena, joka ei ollut irtisanottavissa. Työsopimuslain 43 §:n nojalla sovitusta työkaudesta ja irtisanomisajasta huolimatta työsopimus voitiin purkaa, jos tärkeä syy sitä vaati.

Käräjäoikeus totesi, että pelaajasopimuksen purkamisoikeus 17.6.1997 tapahtuneen poissaolon osalta oli rauennut. Käräjäoikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A:lla olisi ollut lupa poistua 24.6.1997 pidetystä harjoitusten jälkeisestä kokouksesta. Käräjäoikeus piti A:n poissaoloa kokouksesta 24.6.1997 tahallisena työvelvoitteen rikkomisena. Käräjäoikeus katsoi, että A:n poisjääntiä 26.6.1997 pelatusta ottelusta ei kokonaisuutena arvostellen voitu pitää siinä määrin moitittavana, että A:n voitaisiin katsoa tahallaan rikkoneen työvelvoitteitaan.

Yhdistyksellä, joka oli laiminlyönyt antaa A:lle varoituksen, ei kokonaistilanne huomioon ottaen ollut ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettua tärkeää syytä A:n työsopimuksen purkamiseen. Yhdistykseltä oli kohtuuden mukaan voitu vaatia, että se olisi jatkanut sopimussuhdetta. A oli aikaistanut pelitauon vuoksi lennolle 30.6.1997 Englantiin tekemänsä varauksen koskemaan lentoa 28.6.1997. Lentoajankohdan muuttamisesta mahdollisesti ennakoitavissa olleilla työvelvoitteiden laiminlyömisillä ei ollut merkitystä asiaa arvioitaessa.

Tämän vuoksi käräjäoikeus velvoitti yhdistyksen suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena sopimussuhteen ennenaikaisesta päättymisestä vaaditut 28 000 markkaa nettona korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Laine.

Vaasan hovioikeuden tuomio 17.3.1999

Yhdistys valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista. Yhdistys lausui muun muassa, että A oli laiminlyönyt työvelvoitteitaan olemalla pois myös 27.6.1997 harjoituksista. Koska A:ta ei ollut tavoitettu eikä häneen muutenkaan ollut saatu yhteyttä, hänelle ei ollut voitu antaa varoitusta ennen sopimussuhteen purkamista.

Hovioikeus lausui perusteluissaan muun muassa seuraavan.

Yhdistys ei ollut reagoinut 17.6.1997 tapahtuneeseen A:n poissaoloon joukkueen harjoituksesta työsopimuslain 44 §:n 1 momentin mukaisessa määräajassa ja sopimuksen purkamisoikeus tällä perusteella oli sanotun lainkohdan nojalla rauennut. A:n menettely voitiin kuitenkin ottaa huomioon yhdistyksen ilmoittamien muiden purkuperusteiden kokonaisharkinnassa.

Jäämällä tahallaan pois 24.6.1997 harjoituksen jälkeisestä kokouksesta A oli tahallaan laiminlyönyt työvelvoitteitaan.

Jalkapallo-ottelusta 26.6.1997 tapahtuneen A:n poissaolon osalta hovioikeus totesi mainitsemillaan perusteilla, että yhdistys ei ollut näyttänyt A:n tahallaan tai huolimattomuudesta jääneen pois ottelusta ja menettelyllään siten tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyöneen työvelvoitteitaan.

Yhdistys oli jo käräjäoikeudessa vedonnut siihen, että A oli ollut pois 27.6.1997 joukkueen harjoituksista. Asiassa esitetty selvitys huomioon ottaen oli jäänyt epäselväksi, oliko A tiennyt noista harjoituksista. Hovioikeus katsoi jääneen näyttämättä, että A olisi tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt työvelvoitteitaan olemalla tuolloin pois joukkueen harjoituksista.

A oli 27.6.1997 vaihtanut lennolle 30.6.1997 Englantiin tekemänsä varauksen koskemaan lentoa 28.6.1997. Asiassa oli selvitetty, että yhdistys oli ryhtynyt purkamaan sopimusta vasta sen jälkeen kun sen tietoon oli tullut, että A oli siirtänyt lentonsa aikaisemmaksi. Vaikka ennakoitavissa ollut A:n työvelvoitteiden rikkominen olisikin voinut kohdistua vasta sopimuksen purkamisen jälkeiseen ajankohtaan, A oli vaihtanut lennon ennen sopimuksen purkamista. Näin ollen A:n menettelyllä ja siitä ennakoitavissa olevilla seikoilla oli merkitystä yhdistyksen sopimuksen purkamisoikeutta arvioitaessa.

A:n oli täytynyt olla tietoinen siitä, että yhdistyksellä oli ollut ennen sarjataukoa ottelu 29.6.1997. Aikaistamalla lennon A oli osoittanut, ettei hän ollut aikonut pelata tuossa ottelussa. A oli siten osoittanut tahallaan tulevansa laiminlyömään työvelvoitteitaan.

Työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan säännöksen mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa sopimuksen erityisesti silloin, kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään. Hovioikeus katsoi, että asiaa arvioitaessa oli merkitystä sillä, millaiset mahdollisuudet työnantajalla oli työntekijästä riippuvasta syystä ollut varoituksen antamiseen. Varoituksen antamista ei esimerkiksi voinut vaatia tilanteessa, jossa työntekijää ei tavoitettu. Lisäksi varoituksen antaminen ei ollut välttämätöntä, mikäli asianhaarat antoivat aihetta muuhun arviointiin. Varoituksen antamista ei voitu vaatia tapauksessa, jossa työntekijän voitiin katsoa ymmärtäneen menettelynsä luvattomuuden.

Yhdistys ei ollut esittänyt syytä sille, ettei se olisi voinut halutessaan antaa A:lle varoituksen laiminlyönnistä osallistua kokoukseen 24.6.1997. Hovioikeus katsoi, ettei yhdistykseltä ollut voitu edellyttää, että se olisi heti 26.6.1997 antanut A:lle varoituksen ottelumatkalta poisjäämisen vuoksi, koska A:n poissaolon syytä ei ollut tuolloin vielä ryhdytty selvittämään. Yhdistys oli 27.6.1997 yrittänyt tavoittaa A:ta ja ryhtynyt sopimuksen purkamistoimiin vasta saatuaan tiedon siitä, että A oli siirtänyt lentonsa Englantiin tapahtuvaksi jo seuranneena aamuna. Yhdistys oli pitänyt juuri sitä kaikkein huolestuttavimpana seikkana. Yhdistyksen edustajat olivat tämän jälkeen käyneet A:n asunnolla. Nämä seikat huomioon ottaen yhdistys oli riittävässä määrin yrittänyt tavoittaa A:ta ennen purkamisilmoituksen antamista.

Hovioikeus katsoi, ettei yhdistykseltä ollut olosuhteet huomioon ottaen voitu vaatia sen suorittamien toimenpiteiden lisäksi muita toimenpiteitä varoituksen antamiseksi A:lle. Varoituksen antamatta jättäminen oli sanotuissa olosuhteissa estynyt A:han liittyvistä olosuhteista. A, joka oli jäänyt tahallaan pois 24.6.1997 harjoitusten jälkeisestä kokouksesta ja ennen sopimuksen purkamista aikaistanut lentonsa Englantiin, oli tahallaan laiminlyönyt työvelvoitteensa. Hänen oli täytynyt ymmärtää menettelynsä luvattomuus. Yhdistys oli perustellusti voinut päätyä siihen, ettei A:lla ollut edes tarkoitusta osallistua otteluun 29.6.1997. Hovioikeus katsoi, ettei yhdistykseltä ennen sopimuksen purkamista ollut sanotuissa olosuhteissa voitu edellyttää varoituksen antamista A:lle ennen sopimuksen purkamista.

A oli pelannut jalkapalloa ammattilaisena. Huomioon ottaen yhdistyksen ja A:n välisen sopimuksen luonne A:n päävelvoitteena oli ollut jalkapallon pelaaminen ja harjoitteleminen seuran valmennusjohdon määräysten mukaisesti. A:n päävelvoitteiden merkitys korostui entisestään, kun otettiin huomioon sopimuskauden lyhyys ja yleisesti tunnettuna seikkana sopimuskauden aikana kyseisellä sarjatasolla pelattavien jalkapallo-ottelujen suhteellisen vähäinen määrä. Koska A pelasi jalkapalloa ammattilaisena, voitiin pitää selvänä, että hänet oli hankittu seuraan vahvistamaan joukkuetta. Pelaajasopimuksen luonne ja tarkoitus huomioon ottaen hovioikeus katsoi, että tällaisen sopimuksen mukaisen työntekijän päävelvoitteena olevan työsuorituksen tekemisellä oli työnantajalle tavanmukaista suurempi merkitys. Sen vuoksi tällaisen sopimuksen mukaisen työvelvoitteen laiminlyöntiin oli suhtauduttava ankarasti.

Kokonaisuutena arvostellen hovioikeus katsoi, että A oli siinä määrin tahallaan laiminlyönyt työvelvoitteitaan, ettei yhdistykseltä ollut kohtuuden mukaan voitu vaatia sopimussuhteen jatkamista. Yhdistyksellä oli siten ollut tärkeä syy sen ja A:n välisen sopimuksen purkamiseen.

Tämän vuoksi hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion ja vapautti yhdistyksen velvollisuudesta suorittaa vahingonkorvausta A:lle.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Markku Oksala, Seppo Männikkö ja Juhani Palmu. Esittelijä Keijo Putkonen.

Perustelut

A on Jyväskylän Jalkapalloklubi JJK ry:n kanssa 28.4.1997 tekemässään, hovioikeuden tuomiossa mainitussa määräaikaisessa pelaajasopimuksessa sitoutunut vastiketta vastaan säännöllisesti osallistumaan urheiluseuran harjoituksiin ja peleihin. Riidatonta on, että A on määräaikaisessa työsuhteessa pelannut jalkapalloa yhdistyksen edustusjoukkueessa.

A on menetellyt hovioikeuden tuomiossa kerrotulla tavalla ja hän on siten ennen sopimuksen purkamista tapahtuneilla laiminlyönneillä tahallaan tai huolimattomuudesta rikkonut pelaajasopimuksen mukaisia työvelvoitteitaan olemalla poissa 17.6.1997 harjoituksista ja 24.6.1997 harjoituksen jälkeisestä kokouksesta. Kysymys on siitä, onko yhdistys saanut työvelvoitteiden rikkomisen johdosta purkaa sen ja A:n välisen sopimuksen antamatta ensin A:lle työsopimuslain 43§:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettua varoitusta.

Työsopimuksen purkamisedellytyksistä on säädetty työsopimuslain 43 §:ssä. Sen 1 momentin mukaan sovitusta työkaudesta ja irtisanomisajasta huolimatta työsopimus voidaan heti purkaa, jos tärkeä syy sitä vaatii. Tällaisena syynä on pidettävä sellaista toisen asianosaisen laiminlyöntiä tai käyttäytymistä tai sellaista ensi sijassa tämän vahingonvaarapiiriin luettavaa olosuhteiden muutosta, jonka johdosta toiselta ei voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Säännöksen 2 momentin 6 kohdan mukaan työnantaja voi, mikäli asianhaarat eivät anna aihetta muuhun arviointiin, purkaa sopimuksen muun muassa silloin, kun työntekijä tahallaan tai huolimattomuudesta jättää työvelvoitteensa täyttämättä ja varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään.

Työsopimuslakikomitean mietinnössä (KM 1969:A 25, s.55) todetaan, että työsopimuslain 43 §:ää koskevassa lakiehdotuksessa ilmaistaan ensin purkamisoikeuden yleiset edellytykset, joiden olemassaolo täytyy jokaisessa esiintyvässä tilanteessa voida todeta. Tämän jälkeen säännöksessä mainitaan eräitä käytännön kannalta tärkeitä tilanteita, joissa purkaminen on katsottava sallituksi, mikäli myös niitä koskevat erityiset edellytykset ovat olemassa. Kun purkamisvaatimus perustetaan työvelvoitteen täyttämisen laiminlyöntiin, purkaminen on sallittua vain, jos työntekijän viaksi jää tahallisuus tai tuottamus ja hän varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään. Komiteanmietinnössä samoin kuin työsopimuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 228/1969 vp. s.11) todetaan, että sen laiminlyönnin, käyttäytymisen tai olosuhteiden muutoksen kohdalta, johon purkamisvaatimus perustetaan, täytyy voida todeta kysymyksen olevan niin tärkeästä eli painavasta syystä, ettei kohtuudenmukaisia edellytyksiä sopimussuhteen jatkamiselle enää ole olemassa. Niissäkin tapauksissa, jotka erikseen mainitaan yleissäännöstä seuraavassa 2 momentissa, on voitava todeta, ettei työnantajalta, joka vaatii purkamista, voida kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista.

Työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdan sanamuodon mukaan työsopimuksen purkaminen työtehtävien laiminlyöntien johdosta edellyttää 1 momentissa tarkoitetun tärkeän syyn lisäksi sitä, että työntekijä jatkaa laiminlyöntiään hänelle annetun varoituksen jälkeenkin. Tämän tulkinnan puolesta puhuu myös työlainsäädännön tarkoitus suojella työntekijöiden työsuhteiden jatkuvuutta. Varoituksen tarkoituksena on antaa työntekijälle mahdollisuus ojentautua korjaamalla käytöksensä. Purkaminen on näin ollen sallittua yleensä vain, jos työntekijän viaksi jää tahallisuus tai tuottamus ja jos hän varoituksesta huolimatta jatkaa laiminlyöntiään.

Hovioikeuden tuomiossa selostetut pelaajasopimuksen tarkoituksesta johtuvat A:n velvoitteet voidaan ottaa huomioon harkittaessa, voidaanko yhdistykseltä kohtuuden mukaan vaatia työsuhteen jatkamista pelaajan laiminlyöntien johdosta. Sen sijaan ne eivät oikeuta poikkeamaan säännöstä, jonka mukaan työsopimuksen purkaminen edellyttää normaalitilanteessa sitä, että työntekijä on vielä varoituksen jälkeenkin jatkanut velvoitteidensa laiminlyöntiä. Tällaisen varoituksen yhdistys olisi voinut 27.6.1997 A:lle antaa sopimuksen purkamisilmoituksen asemesta.

Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että yhdistyksellä ei ole varoitusta antamatta ollut oikeutta purkaa A:n työsopimusta. A on siten oikeutettu vaatimaansa vahingonkorvaukseen, jonka määrä on ollut riidaton.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja A vapautetaan oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta Jyväskylän Jalkapalloklubi JJK ry:lle. Asia jätetään yhdistyksen A:lle maksettavaksi tuomitun vahingonkorvauksen osalta käräjäoikeuden tuomion lopputuloksen varaan.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Pirkko-Liisa Haarmann, Juhani Wirilander, Kari Kitunen, Markku Arponen ja Pertti Välimäki. Esittelijä Sari Ruokojärvi.