KKO:1999:20
- Asiasanat
- Tahallisuus - Tapon yritysHätävarjelu
- Tapausvuosi
- 1999
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 98/425
- Taltio
- 347
- Esittelypäivä
A:n kertomansa mukaan "huitaisuksi" kohti B:n "kinttuja" tarkoittama veitsen isku oli osunut B:tä reiden yläosaan. Veitsen terä oli kulkenut läheltä alaraajan suurta valtimoa ja laskimoa sekä aiheuttanut virtsarakon sisäistä verenvuotoa ja reisilihaksen vahingoittumisen. Koska asiassa ei ollut näytetty, että A:n tarkoituksena oli tappaa B tai että hänen olisi täytynyt käsittää B:n kuoleman olevan tekonsa varsin todennäköinen seuraus, syyte tapon yrityksestä hylättiin ja A tuomittiin törkeästä pahoinpitelystä. Kysymys myös hätävarjelusta.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Helsingin käräjäoikeuden tuomio 30.9.1997
Virallinen syyttäjä vaati käräjäoikeudessa A:n tuomitsemista rangaistukseen muun ohessa tapon yrityksestä ja kertoi tältä osalta, että A oli 13.8.1997 Helsingissä erään grillikioskin luona yrittänyt surmata B:n lyömällä tätä pitkäteräisellä veitsellä voimakkaasti vasempaan reiteen. B:lle oli aiheutunut reiteen lähelle valtimoa ja laskimoa noin 2 senttimetriä pitkä ja 10 senttimetriä syvä pistohaava, joka oli ulottunut virtsarakon sivuseinään asti. B:lle oli lisäksi aiheutunut virtsarakon sisäinen verenvuoto ja B:n reiden etuosan tuntoa välittävä hermo ja reisilihas olivat vahingoittuneet.
A kiisti syytteen tapon yrityksestä ja väitti tapon yritystä koskeneen syytteen osalta toimineensa putatiivisessa hätävarjelutilanteessa luullen, että hänet oli aiottu ryöstää. A ei ollut voinut mieltää, että puukolla huitaisusta olisi voinut seurata B:n kuolema.
Käräjäoikeus totesi ratkaisunsa perusteluissa tältä osin seuraavaa:
Todistajat
Todistaja C on kertonut tulleensa asianomistaja B:n kanssa kysymyksessä olevalle grillikioskille. Ostettuaan kioskista savukeaskin ja ollessaan laittamassa sitä taskuunsa C oli äkkiä havainnut jonkun tulevan oikealta ja huitaisevan asianomistaja B:tä veitsellä. C oli tuolloin ollut 1 - 1,5 metrin päässä B:stä. C oli arvioinut veitseniskun osuneen B:tä lonkkaan. B oli kaatunut maahan. C oli ottanut kiinni A:ksi osoittautuneen henkilön, jolla oli ollut veitsi kädessään. C oli painanut A:n katuun ja saanut irrotettua veitsen tämän kädestä. C:n havaintojen mukaan veitsi oli ollut 20 -25 senttimetriä pitkä, mattapintainen, kaksiteräinen kommandoveitsi. Todistaja oli heittänyt veitsen läheiselle kadulle. C oli pidellyt A:ta maassa siihen asti, kunnes poliisit olivat tulleet paikalle. C oli tapahtuma-aikana ollut arvionsa mukaan keskivahvassa humalassa. Tapahtumapaikalla oli ollut hyvä valaistus.
Todistaja D on kertonut nähneensä kahden henkilön painiskelleen grillikioskin läheisyydessä kadulla. Painiskelussa alla olleen miehen kädessä oli ollut teräase, joka oli ollut kiiltävä ja pitkäteräinen stiletti tai kääntöveitsi. D oli nähnyt teräaseen parin metrin päästä pienen hetken ajan. Painiskelun tiimellyksessä teräase oli lentänyt kadulle, josta sitä ei ollut myöhemmin löytynyt. D oli ennen tapahtumaa juonut keskiolutta, mutta hänen mahdollinen humalatilansa ei ollut vaikuttanut hänen havaintoihinsa.
Todistaja E on kertonut nähneensä ennestään tuntemansa C:n pitelevän maassa A:ksi osoittautunutta miestä E:n kulkiessa ohi. E oli auttanut C:tä A:n kiinnipitämisessä. E:llä ei ollut havaintoja tekovälineestä.
Kirjalliset todisteet
B:n vammoista annetun 21.8.1997 päivätyn lääkärintodistuksen mukaan B:llä oli todettu vasemman reiden etu-/ulkosivulla noin 2 senttimetriä pitkä poikittainen pistohaava, joka on suuntautunut suurin piirtein kohti potilaan napaa. Suoritetussa leikkauksessa on todettu reisilihaksen pään ja hermojen vioittuneen ja virtsarakon puhjenneen.
Toisessa lääkärintodistuksessa on tarkennettu vammojen aiheutuneen terävän aseen voimakkaasta pistosta ja mainitun aseen terän uponneen vähintään 10 senttimetriä potilaan kudoksiin. Lääkärin arvion mukaan teräaseen terä on kulkenut erittäin läheltä vasemman alaraajan suurta valtimoa ja laskimoa, ja jos veitsi olisi tehnyt reiän jompaan kumpaan näistä verisuonista, olisi potilas saattanut kuolla verenvuotoon parissa minuutissa. Potilaalle oli aiheutunut noin yhden litran suuruinen verenvuoto. Lääkäri on verrannut B:n vamman vaarallisuutta kaulalle aiheutetun vamman vaarallisuuteen.
B:n vammoista on lisäksi esitetty valokuvia.
Näytön arviointia
Käräjäoikeus piti todistaja C:n lausumaa luotettavana, vaikka C oli kertonut olleensa tapahtuma-aikana keskivahvassa humalassa. Todistaja C:n kertomat havainnot ja toiminta tapahtuma-aikaan eivät olleet ristiriidassa muun asiassa esitetyn näytön ja selvityksen kanssa. Todistaja C ei ollut havainnut A:n joutuneen tapahtuman yhteydessä hyökkäyksen kohteeksi.
Todistajat C ja D olivat kertoneet ristiriitaisesti teräaseesta.
Lääkärintodistusten mukaan asianomistaja B:lle aiheutuneet vammat olivat vaatineet leikkaushoitoa ja mikäli veitsenisku olisi ollut vähänkin toisensuuntainen, olisivat vammat aiheuttaneet B:n kuoleman.
Johtopäätökset
A:n ei ole näytetty toimineen tapahtumahetkellä hätävarjelussa. Vaikka todistajat C ja D olivat kertoneet A:n käyttämän teräaseen terästä ja laadusta eri tavoin, veitsenisku oli lääkärintodistusten mukaan osunut vähintään 10 senttimetrin syvyyteen ihmiskehon sille alueelle, jossa pistohaavat usein ovat hengenvaarallisia.
A:n on siten lyödessään pitkäteräisellä teräaseella tahallaan asianomistaja B:tä kehon helposti vioittuvien, elintärkeiden sisäelinten alueelle pitänyt ymmärtää, että lyönnin seurauksena asianomistaja B saattoi kuolla. Täten A:n katsottiin syyllistyneen asiassa tapon yritykseen.
Käräjäoikeus tuomitsi A:n tapon yrityksestä, teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla ja huumausainerikoksesta yhteiseen 4 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen.
Helsingin hovioikeuden tuomio 5.3.1998
A valitti hovioikeuteen.
Hylättyään suullisen käsittelyn toimittamista koskeneen pyynnön hovioikeus totesi A:n tapon yrityksen osalta vedonneen siihen, että hän oli ennen puukotusta joutunut sanaharkkaan paikalla olleiden miesten kanssa ja kokenut itsensä uhatuksi sekä luullut joutuvansa ryöstön kohteeksi. A väitti erehdyksessä huitaisseensa kohti B:n jalkoja torjuakseen häneen kohdistuneen hyökkäyksen. Hovioikeus totesi, ettei käräjäoikeudessa todistajana kuullun C:n kertomuksen mukaan paikalla ennen puukotusta ollut ollut mitään suukopua tai riitaa vaan A oli yhtäkkiä iskenyt veitsellä B:tä reiteen.
Hovioikeus katsoi, että A:n olisi tullut esittää jonkinasteista selvitystä erehtymisestään, jotta hänen väitettään olisi voitu pitää niin uskottavana, että todistustaakka sen paikkansapitämättömyydestä olisi siirtynyt syyttäjälle. Kun A ei ollut esittänyt mitään uskottavuusnäyttöä väitteensä tueksi eikä asiassa muutoinkaan ollut ilmennyt, että A:lla olisi ollut perusteita luulla toimivansa hätävarjelutilanteessa, hovioikeus katsoi, ettei käräjäoikeuden tuomiota ollut aihetta tältä osin muuttaa.
Hovioikeus katsoi, että A:lle tuomittu rangaistus oli ankarampi kuin kysymyksessä olevien kaltaisista teoista yleensä rangaistuskäytännön mukaan tuomittavat rangaistukset. Sen vuoksi hovioikeus alensi yhteistä rangaistusta 3 vuoteen 8 kuukauteen vankeutta.
Muilta osin käräjäoikeuden tuomion lopputulosta ei muutettu.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa myönnettiin A:lle.
Valituksessaan A on vaatinut tapon yrityksen osalta, että syyte hylätään, koska hän oli luullut toimivansa hätävarjelutilanteessa ja koska hän ei ollut lyönyt B:tä veitsellä surmaamistarkoituksessa.
Virallinen syyttäjä ja B ovat antaneet pyydetyt vastaukset.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 17.2.1999
Syyttäjä on vaatiessaan A:n tuomitsemista rangaistukseen tapon yrityksestä kertonut, että A oli lyönyt B:tä pitkäteräisellä veitsellä voimakkaasti reiteen. Lyönnistä oli aiheutunut B:lle reiteen lähelle valtimoa ja laskimoa noin 2 senttimetriä pitkä ja 10 senttimetriä syvä pistohaava. Lisäksi B:lle oli aiheutunut virtsarakon sisäinen verenvuoto ja reiden etuosan tuntoa välittävä hermo ja reisilihas olivat vaurioituneet.
Viimeaikaisessa oikeuskäytännössä on vakiintuneesti lähdetty siitä, että surmaaminen tai terveyden vahingoittaminen on tahallista, jos tekijä on tarkoittanut seurauksen syntymistä tai hänen on täytynyt käsittää sen syntyminen tekonsa varmaksi tai varsin todennäköiseksi seuraukseksi.
A:n kertoman mukaan "huitaisu" veitsellä oli tarkoitettu kohden B:n "kinttuja" eikä hän ollut voinut mieltää voivansa menettelyllään aiheuttaa B:n kuoleman. Hän on väittänyt toimineensa tuolloin putatiivisessa hätävarjelutilanteessa, koska oli luullut, että hänet oli aiottu ryöstää.
B:n seurassa tapahtuma-aikana ollut todistaja C on kertonut, että hän oli ollut noin 1 - 1,5 metrin etäisyydellä B:stä ja äkkiä havainnut jonkun tulevan oikealta ja huitaisevan B:tä puukolla. Hän oli arvioinut puukoniskun osuneen B:tä lonkkaan. Tilannetta ei paikalla ollut edeltänyt minkäänlainen suukopu tai riita. Kukaan muu todistaja ei ole kertonut havainneensa puukoniskua. Tapahtumista asiassa esitetty selvitys ei anna aihetta päätellä, että A:n lyödessä veitsellä tilanne olisi hänen kannaltaan ollut uhkaava ja että hänellä olisi ollut perusteita luulla joutuvansa B:n oikeudettoman hyökkäyksen kohteeksi. A:n ei näin ollen voida katsoa tahallisuuteen vaikuttavalla tavalla erehtyneen tekoonsa johtaneista tosiseikoista.
Asiassa esitetyn lääkärinlausunnon mukaan B:tä oli pistetty vasempaan reiteen terävällä aseella suurella voimalla. Pisto oli suuntautunut alhaalta ylöspäin noin 45 asteen kulmassa ja samalla myös noin 45 asteen kulmassa etuvasemmalta. Terä oli uponnut vähintään 10 senttimetriä uhrin kudoksiin. Aseen terä oli kulkenut erittäin läheltä vasempaa alaraajaa menevää suurta valtimoa ja sieltä palaavaa laskimoa. Jos veitsi olisi tehnyt reiän jompaan kumpaan näistä, potilas olisi saattanut kuolla verenvuotoon parin minuutin kuluessa. Vammat olivat vaatineet leikkaushoidon.
A:n ei ole näytetty suunnanneen puukoniskua B:n keskikehon helposti vioittuvien sisäelinten alueelle. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei muutoinkaan voida katsoa näytetyn, että A:n tarkoituksena on ollut tappaa B tai että hänellä olisi ollut tahallisuuden edellyttämä tietoisuus siitä, että hänen B:n jalkoihin tarkoittamansa puukoniskun varsin todennäköinen seuraus olisi tämän kuolema. Tekoa ei voida lukea A:n syyksi tapon yrityksenä.
A on käräjäoikeudessa syytteeseen vastatessaan lausunut, että hänen osaltaan tahallisuus saattoi ulottua vaikean vamman seurauksen aiheuttamiseen ja että hän on menettelyllään enintään syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn. Tämän vuoksi A:ta ei enää ole tarpeen kuulla sen varalta, että hänet tuomittaisiin tapon yrityksen asemasta törkeästä pahoinpitelystä.
A:n viaksi jää, että hän on tehnyt B:lle ruumiillista väkivaltaa lyömällä syytteessä kuvatulla tavalla B:tä pitkäteräisellä veitsellä voimakkaasti vasempaan reiteen. Pahoinpitelyssä on käytetty teräasetta ja pahoinpitely, joka ilman näkyvää syytä on kohdistunut A:lle vieraaseen kadulla kulkijaan, on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. A on menettelyllään syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn.
Lainkohdat
Kohta 1: Rikoslaki 21 luku 6 § 1 momentti
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n katsotaan tapon yrityksen asemasta syyllistyneen törkeään pahoinpitelyyn. A tuomitaan tästä ja hovioikeuden hänen syykseen lukemista teräaseen hallussapidosta yleisellä paikalla ja huumausainerikoksesta yhteiseen kolmen vuoden vankeusrangaistukseen. Tuomitusta rangaistuksesta on rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla tehtävä hovioikeuden määräämä vähennys.
Asian ovat ratkaisseet käräjätuomari Niemitalo sekä lautamiehet Lindholm, Raunio ja Wahlberg.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Iirola, M. Kuhlefelt ja Vihuri. Esittelijä Paula Salonen.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Tulenheimo-Takki, Taipale, Palaja ja Vuori. Esittelijä Jarmo Hirvonen.