21.8.1998

Virallisen syyttäjän syyte Helsingin käräjäoikeudessa

Virallinen syyttäjä vaati A:lle ja B:lle rangaistusta tekijänoikeuslain 1 §:n, 2 §:n ja 56 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla tekijänoikeusrikoksesta, koska he olivat vuoden 1992 kesä - heinäkuun ja 26.1.1994 välisenä aikana Helsingissä, A J Oy:n hallituksen puheenjohtajana ja B J Oy:n hallituksen varsinaisena jäsenenä ansiotarkoituksessa tahallaan siirtäneet syytteessä tarkemmin mainituista tietokoneohjelmista laittomat kopiot J Oy:n tietokoneisiin.

Syyttäjä katsoi, että A:n ja B:n tekoja oli ansiotarkoituksessa käytettyjen luvattomien tietokoneohjelmakopioiden suuren määrän takia pidettävä törkeinä.

Asianomistajien lausumat

X, Y ja Z -yhtiöt yhtyivät syytteeseen ja vaativat A:lta, B:ltä ja J Oy:ltä tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin tarkoittamana kohtuullisena hyvityksenä vähittäismyyntihintojen perusteella lasketut määrät.

Vastaajien lausumat

A ja B kiistivät syytteet. Hyvityksen osalta vastaajat totesivat, että sen tuli olla määrältään kohtuullinen.

Käräjäoikeuden tuomio 9.3.1995

Käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A ja B yhdessä omistivat puoliksi J Oy:n ja olivat molemmat myös yhtiön toiminnassa mukana. Yhtiö oli merkitty kaupparekisteriin 18.3.1992. Hallituksen puheenjohtajana oli A ja hallituksen ainoana varsinaisena jäsenenä B. Yhtiö oli haettu konkurssiin, mutta konkurssi oli sittemmin rauennut.

Kyse oli pienestä yhtiöstä, joka oli toiminut muun muassa rakennuspiirrosten alihankkijana käyttäen piirrosten tekoon pääasiassa Autocad-tietokoneohjelmia. Aluksi yhtiöllä oli ollut kaksi tietokonetta ja niihin oli ollut asianmukaisen lisenssin omaava Autocad-ohjelma toiseen ja toiseen niin sanottu jenkkiversio Autocad-ohjelmasta.

Kesällä 1993 yhtiön toiminta oli laajentunut ja yhtiöön oli hankittu lisää tietokoneita ja työntekijöitä. A ja B olivat käyneet töitä koskevat sopimusneuvottelut ja he olivat myös jakaneet työt yhtiön työntekijöiden kesken. Käräjäoikeus katsoi tämän heidän toimintansa osoittavan, että he olivat olleet tietoisia tietokoneitten sisältämistä ohjelmista ja siitä kapasiteetista, millä yhtiössä voitiin rakennuspiirroksia ynnä muita asiapapereita tuottaa.

Käräjäoikeus piti sinänsä uskottavana A:n ja B:n väitettä siitä, että heillä oli ollut tarkoitus yhtiön taloudellisen tilanteen kohentuessa hankkia asianmukaiset lisenssit ohjelmille.

Käräjäoikeus katsoi, että A ja B yhtiön hallituksen toimivina jäseninä syytteen mukaisesti olivat vastuussa niistä ohjelmista, joita yhtiön tietokoneissa ilman lisenssiä oli ollut ja joita yhtiössä oli käytetty.

Ottaen huomioon kopioitujen ohjelmien suuri määrä eli noin 30 ohjelmaa ja se, että niitä oli käytetty elinkeinotoiminnassa ansiotarkoituksessa, tekijänoikeusloukkausta oli molempien vastaajien taholta pidettävä törkeänä. Asian käsittelyn yhteydessä oli käynyt ilmeiseksi, että A ja B olivat kumpikin olleet tietoisia siitä, että tietokoneohjelmat kuuluvat tekijänoikeudellisen suojan piiriin ja ohjelmiin tarvitaan niitä ansiotoiminnassa käytettäessä asianmukaiset lisenssit. A:n ja B:n oli myös katsottava olleen tietoisia siitä, että he olivat toimineet ilman lisenssien haltijan lupaa.

Käräjäoikeus katsoi A:n ja B:n syyllistyneen tekijänoikeusrikoksiin.

Yhtiön tarkoitus huomioon ottaen ohjelmia oli käytetty yhtiössä ansiotarkoituksessa.

Asiassa oli tarkemmin jäänyt selvittämättä, kuinka suurta yhtiön toiminta oli ollut, mutta näytetty oli kuitenkin, että yhtiössä oli syytteessä tarkoitettuna ajankohtana A:n ja B:n lisäksi ollut ainakin 1 - 5 työntekijää, joista muutama osittain tilapäinen. Näin ollen käräjäoikeus katsoi, ettei yhtiön toiminta laittomin tietokoneohjelmin ollut ollut niin vähäistä, että kyse olisi tietokonerikkomuksesta, vaan käräjäoikeus katsoi toiminnan ja ansiotarkoituksen laajuus elinkeinotoiminnassa huomioon ottaen, että kummankin vastaajan osalta kyse oli tietokonerikoksesta.

Käräjäoikeus katsoi tietokoneohjelmien myyntihinnan ja kopioiden määrän perusteella suoritettavan hyvityksen määriksi 14 000 markkaa, 45 540 markkaa ja 234 850 markkaa.

Käräjäoikeus katsoi, että J Oy työnantajana oli vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n periaatteen mukaisesti ensisijaisesti korvausvelvollinen asianomistajille ja ainoastaan mikäli korvauksia ei saatu yhtiöltä perittyä, A ja B olivat niistä yhteisvastuullisesti korvausvelvollisia.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tekijänoikeuslain 1 §:n, 2 §:n ja 56 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla tuomitsi A:n ja B:n kummankin tekijänoikeusrikoksista 60 päivän vankeusrangaistukseen. Vankeusrangaistukset määrättiin ehdollisiksi.

Käräjäoikeus velvoitti J Oy:n työnantajana suorittamaan kohtuullisena hyvityksenä X-yhtiölle 234 850 markkaa, Y-yhtiölle 45 540 markkaa ja Z-yhtiölle 14 000 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 25.1.1994 lukien. Mikäli korvauksia ei saatu yhtiöltä perityiksi, velvoitettiin A ja B yhteisvastuullisesti suorittamaan samat korvaukset.

Helsingin hovioikeuden tuomio 21.11.1996

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A, B ja J Oy sekä X, Y ja Z -yhtiöt saattoivat asian, ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Rikosnimikkeet

J Oy:n toiminnassa on kopioitu tietokoneohjelmia ja käytetty näitä kopioituja ohjelmia käräjäoikeuden tuomiossa selostetulla tavalla. Tietokoneohjelmia on käytetty yhtiön tiloissa olleissa eri tietokoneissa suoritettaessa yhtiön toimialaan kuuluvia töitä erilaisten piirustuspalvelujen tuottajana, alan kouluttajana, konsulttina ja suunnittelijana. Samassa tarkoituksessa yhtäjaksoisena jatkunut käyttö on liittynyt kiinteästi J Oy:n toimialan mukaiseen toimintaan. Teot muodostavat sellaisen yhtenäisen ajallisen ja asiallisen kokonaisuuden, että tekoja on huolimatta niiden lukumäärästä ja kohdistumisesta osaksi eri asianomistajiin pidettävä yhtenä eikä useampana rikoksena.

Kopioituja tietokoneohjelmia on J Oy:ssä käytetty hyväksi yhtiön liiketoimintaa harjoitettaessa ja siten ansiotarkoituksessa. Kun kopioituja tietokoneohjelmia on käytetty taloudellisen hyödyn saamiseksi yhtiölle ja tämä on tapahtunut ammattimaisesti liiketoiminnassa jopa sillä tavoin, että yhtiön toimialan mukainen toiminta on suurelta osalta perustunut näiden laittomien ohjelmien käyttöön, tekoa on pidettävä tekoaikana voimassa olleen tekijänoikeuslain 56 §:n (442/1984) tarkoittamalla tavalla törkeänä. Kysymys on siten tuossa lainkohdassa rangaistavaksi säädetystä tekijänoikeusrikoksesta eikä lain 56 a §:ssä tarkoitetusta tekijänoikeusrikkomuksesta.

Käräjäoikeuden ratkaistua jutun tuomiollaan 9.3.1995 tekijänoikeuden loukkauksia koskevia rangaistussäännöksiä on muutettu 1.9.1995 voimaan tulleella lailla. A:n ja B:n teko on tehty ansiotarkoituksessa tekijänoikeuslain säännösten vastaisesti ja teko on ammattimaisuuden vuoksi ollut omiaan aiheuttamaan huomattavaa haittaa loukattujen oikeuksien haltijoille. Teko on siten myös nyt voimassa olevan rikoslain 49 luvun 1 §:n (1010/1995) mukaan arvioitava tekijänoikeusrikokseksi eikä tekijänoikeuslain 56 a §:ssä (1024/1995) rangaistavaksi säädetyksi tekijänoikeusrikkomukseksi. Rangaistusasteikot ovat vanhan ja uuden lain mukaan samat. Tekoaikana voimassa ollut laki ei johda olennaisesti ankarampaan lopputulokseen kuin uusi laki eikä viimeksi mainitun soveltamiseen siten ole rikoslain voimaanpanemisesta annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin toisesta virkkeestä ilmenevän oikeusohjeen mukaista perustetta.

Edellä esitetyn perusteella Korkein oikeus katsoo, että A ja B, jotka J Oy:n omistajina ja johtavina toimihenkilöinä ovat vastanneet yhtiön toiminnasta, ovat syyllistyneet kumpikin yhteen tekijänoikeusrikokseen.

Rangaistusseuraamus

Rikos on tosin tehty ammattimaisessa elinkeinotoiminnassa, mutta kopioitujen ohjelmien määrä ei ole suuri eikä rikoksella ole aiheutettu asianomistajille huomattavaa varallisuusvahinkoa. Sakkorangaistus on riittävä rangaistusseuraamus teosta.

Hyvitys

Käräjäoikeus ja hovioikeus ovat tuominneet tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaiset hyvitykset tietokoneohjelmien myyntihintojen sekä kopioitujen käytössä olleiden ohjelmien määrän perusteella.

Hyvitysten alentamista on vaadittu sillä perusteella, että myyntihinnoista tulisi vähentää arvonlisäveroa vastaava osuus ja että kohtuullinen hyvitys olisi puolet tästä erotuksesta. Tätä on perusteltu sillä, että ohjelmien arvoista osa perustuu muun muassa erilaisiin käsittely- ja varastokustannuksiin sekä levyke- ja käsikirjakustannuksiin.

Tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentin mukaan se, joka käyttää teosta vastoin tekijänoikeuslakia, on velvollinen suorittamaan käyttämisestä tekijälle kohtuullisen hyvityksen. Loukkauksen ollessa tahallinen tai tuottamuksellinen, pykälän 2 momentin mukaan on myös aiheutetusta vahingosta suoritettava täysi korvaus.

Lain mukaan velvollisuus maksaa kohtuullista hyvitystä teoksen luvattomasta käytöstä ei ole sidottu teon rangaistavuuteen, vaan sitä on velvollinen suorittamaan myös se, joka ei ole syyllistynyt tuottamukseen. Hyvityksen perustana ei, toisin kuin vahingonkorvauksen, ole tekijänoikeuden haltijan kärsimä vahinko sellaisenaan. Hyvitykseen ei siten sisälly vahingonkorvausoikeudellista ainesta. Oikeuskäytännössä on jo aikaisemmin katsottu, että hyvitys määräytyy normaalien käyttökorvausten eli lisenssimaksujen mukaisesti (KKO 1989:87 ja 1995:202).

Hyvitys kuuluu olennaisena osana tekijänoikeuslaissa säädettyyn seuraamusjärjestelmään ja sen tarkoitus, samoin kuin rangaistus- ja vahingonkorvausseuraamustenkin tarkoitus, on osaltaan tehokkaasti ehkäistä tekijänoikeuksien loukkaamista ja siis myös suojattujen teosten lainvastaista käyttöä.

Tietokoneohjelman käyttämisestä ei ole sovittu perittäväksi varsinaista käyttökorvausta, vaan sen, joka haluaa hankkia käyttöönsä tietokoneohjelman, tulee ostaa ohjelman käyttöoikeus eli lisenssi. Ostettava tuote on usein kokonaisuus, joka sisältää paitsi itse oikeuden käyttää tietokoneohjelmaa myös tietokonelevykkeen, jolla ohjelma on, sekä käsikirjan ja mahdollisesti muutakin ohjelman käyttöön liittyvää aineistoa. Tietokoneohjelmaa ei myöskään ole yleensä mahdollista hankkia laillisesti käyttöön muulla tavalla kuin ostamalla kerrotunlainen kokonaisuus, johon tietokoneohjelman käyttöoikeuskin sisältyy.

Arvioidessaan tekijänoikeuslain 57 §:n 1 momentissa tarkoitetun loukatulle maksettavan kohtuullisen hyvityksen määrää Korkein oikeus edellä olevan perusteella katsoo tässä tapauksessa, että hyvityksen tulee vastata sitä korvausta, minkä laillisesti tietokoneohjelman käyttöoikeuden hankkivan on siitä maksettava. Ottaen huomioon kopioitujen tietokoneohjelmien käytön tarkoitus ja laajuus ei perusteita alempien oikeuksien vähittäismyyntihintojen mukaan määräämien hyvitysten alentamiseen ole.

Korkein oikeus toteaa, että sen käsiteltävänä ei ole ollut kysymys siitä, miten velvollisuus suorittaa hyvitystä jakautuu A:n, B:n ja J Oy:n kesken.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A ja B tuomitaan kumpikin tekijänoikeuslain 56 §:n 1 momentin 1 kohdan (442/1984) nojalla yhdestä tekijänoikeusrikoksesta (tekoaika kesä 1992 - 26.1.1994) sakkorangaistukseen, A 60:een 80 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 4 800 markkaa ja B 60:een 66 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 3 960 markkaa.

Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.