14.5.1998

Kanne Pirkanmaan käräjäoikeudessa

Rakennusliike A Oy:n konkurssipesä kertoi B:tä, C:tä, Cleanmetal Oy:tä, D:tä ja E:tä vastaan ajamansa kanteen perusteissa, että Rakennusliike A Oy oli asetettu omasta hakemuksestaan konkurssiin Pirkkalan kihlakunnanoikeudessa 26.3.1993. Valvonta konkurssissa oli toimitettu 18.6.1993.

Rakennusliike A Oy oli ostanut 17.8.1992 allekirjoitetulla kauppakirjalla B:ltä Petrak Oy:n osakekannan 425 000 markan kauppahinnalla. Konkurssipesän teettämän erikoistilintarkastuksen mukaan kauppahinta oli perustunut tehtyyn välitilinpäätökseen, jonka mukaan Petrak Oy:n nettovarallisuus oli ollut 503 924 markkaa. Yhtiön varoihin oli sisällytetty osapuolten tieten arvoton 379 056 markan lainasaatava Petrasol Ltd -nimiseltä gibraltarilaiselta yhtiöltä ja Riemu, oikeastaan Ukonriemu-niminen tila RN:o 212:76 Kuusamon kunnan Kirkonkylässä 200 000 markan arvoiseksi arvostettuna, vaikka tilan hankintahinta pari vuotta aikaisemmin oli ollut vain 4 500 markkaa. Konkurssipesä oli katsonut, että kun mainitut erät vähennettiin Petrak Oy:n nettovarallisuudesta, yhtiön osakekanta oli ollut arvoton. Petrak Oy oli asetettu konkurssiin samaan aikaan kuin Rakennusliike A Oy. Osakkeiden kauppahinnasta oli maksettu 14.9.1992 käteisellä 25 000 markkaa ja loppuosa 400 000 markkaa luovuttamalla jäljempänä vaatimusten kohdissa 1 - 5 luetellut yhtiön käyttöomaisuuteen kuuluneet esineet 390 000 markan arvosta ja vaihto-omaisuuteen kuuluneita Ensas Oy:n osakkeita 10 000 markan arvosta. Kauppakirjan mukaan loppukauppahinta oli ollut mahdollista maksaa myös muulla kuin rahalla, mutta konkurssipesän mielestä kuvatuissa olosuhteissa loppukauppahinnan maksuvälinettä oli pidettävä epätavallisena. Pesä katsoi, että järjestelyllä oli pyritty siirtämään omaisuutta velkojien ulottumattomiin.

Siinäkin tapauksessa, että Petrak Oy:n osakkeilla katsottaisiin olleen todellista arvoa koko kauppahinnan määrä, kauppahinta oli joka tapauksessa osittain maksettu kriittisenä aikana luovuttamalla velallisen läheiselle yhtiön käyttö- ja vaihto-omaisuutta. Tällä perusteella ainakin tämä osa kauppahinnasta eli 400 000 markkaa oli konkurssipesän mielestä palautettava tai korvattava konkurssipesälle. Tätä kauppahinnan osan maksua voitiin pitää myös lahjana takaisinsaannista konkurssipesään annetussa laissa tarkoitetulle läheiselle maksukyvyttömyyden ja ylivelkaisuuden vallitessa.

B oli luovuttanut kauppahintana saamansa esineet edelleen C:lle, Cleanmetal Oy:lle, D:lle ja E:lle olosuhteissa, joissa ne tuli määrätä peräytymään.

B, C ja D olivat Rakennusliike A Oy:n läheisiä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 3 §:ssä tarkoitetussa mielessä, koska he olivat Rakennusliike A Oy:n pääomistajan ja ainoan hallituksen jäsenen A:n lapsia. Cleanmetal Oy oli mainitussa lainkohdassa tarkoitettu Rakennusliike A Oy:n läheinen sillä perusteella, että sen hallituksen varsinainen jäsen ja toimitusjohtaja C oli A:n lapsi.

Myös E:n oli ainakin pitänyt tietää Rakennusliike A Oy:n maksukyvyttömyydestä ja ylivelkaisuudesta sillä perusteella, että E oli B:n serkku ja hallitsi Inter-Sisus Ky:tä, jolle oli vuokrattu se määräala, jolla Rakennusliike A Oy oli toiminut. Inter-Sisus Ky:n äänettömänä yhtiömiehenä oli ollut Petrak Oy, joka oli asetettu konkurssiin samaan aikaan kuin Rakennusliike A Oy, joka taas omisti kaikki Petrak Oy:n osakkeet. Näillä perusteilla E:tä oli pidettävä myös Rakennusliike A Oy:n läheisenä.

Tämän vuoksi konkurssipesä vaati:

1. B oli velvoitettava palauttamaan konkurssipesään Petrak Oy:n osakekannan kauppahintana saamansa rahamäärä 25 000 markkaa 16 prosentin korkoineen maksupäivästä 14.9.1992 lukien sekä epätavallisilla maksuvälineillä maksettu kauppahinnan osa 400 000 markkaa eli saamansa Ensas Oy:n osakkeet, Mercedes Benz -merkkinen kuorma-auto EFI-826, Ford Scorpio -merkkinen henkilöauto VFE-816, Ford Transit -merkkinen pakettiauto FAI-860, peräkärry PNU-223, peräkärry PMB-596, peräkärry PP-4878 ja Valtra 6000 -merkkinen yhdistelmäkone 393-HAK. Mikäli mainitut esineet eivät olleet enää tallella tai niitä ei saatu takaisin muilta vastaajilta, B oli vaihtoehtoisesti velvoitettava korvaamaan konkurssipesälle niiden arvo 400 000 markkaa 16 prosentin korkoineen luovutuspäivästä 22.9.1992 lukien.

2. C oli velvoitettava palauttamaan konkurssipesälle B:n hänelle edelleen luovuttama Valtra 6000 -merkkinen yhdistelmäkone tai, mikäli se ei enää ollut tallella, korvaamaan sen arvo 65 000 markkaa 16 prosentin korkoineen luovutuspäivästä 22.9.1992 lukien yhteisvastuullisesti B:n kanssa.

3. Cleanmetal Oy oli velvoitettava palauttamaan konkurssipesälle B:n sille edelleen luovuttamat peräkärry PNU-223 ja peräkärry PP-4878 tai, mikäli ne eivät enää olleet tallella, korvaamaan niiden arvo yhteensä 4 000 markkaa 16 prosentin korkoineen luovutuspäivästä 22.9.1992 lukien yhteisvastuullisesti B:n kanssa.

4. D oli velvoitettava palauttamaan konkurssipesälle B:n hänelle edelleen myymät Ford Transit -pakettiauto FAI-860 ja peräkärry PMB-596 tai, mikäli ne eivät enää olleet tallella, korvaamaan niiden arvo yhteensä 48 000 markkaa 16 prosentin korkoineen luovutuspäivästä 22.9.1992 lukien yhteisvastuullisesti B:n kanssa.

5. E oli velvoitettava palauttamaan konkurssipesälle B:n hänelle edelleen luovuttama Ford Scorpio -henkilöauto VFE-816 tai, mikäli se ei enää ollut tallella, korvaamaan sen arvo 108 000 markkaa 16 prosentin korkoineen luovutuspäivästä 22.9.1992 lukien yhteisvastuullisesti B:n kanssa.

Vastaus

Vastaajat kiistivät kanteen.

B esitti kiistämisensä perusteeksi, että Petrak Oy:n osakkeista kauppaa 17.8.1992 tehtäessä osakkeilla oli ollut kauppahintaa vastaava arvo.

Konkurssipesä oli päätynyt väärin perustein siihen, ettei Petrak Oy:llä ollut kaupan teon aikaan ollut lainkaan nettovarallisuutta. Konkurssipesä oli katsonut Petrak Oy:n 379 056 markan määräisen saatavan Petrasol Ltd -nimiseltä gibraltarilaiselta yhtiöltä olleen arvoton. B:n mielestä elokuussa 1992 oli kuitenkin ollut selkeitä toiveita siitä, että saatava olisi ollut tuloutettavissa. Tämä oli vaikuttanut osakkeiden kauppahintaan korottavana tekijänä.

Edelleen osakkeiden kauppakirjan liitteenä olleessa muistiossa Petrak Oy:n omistama edellä mainittu Riemu, oikeastaan Ukonriemu-nimisen tilan arvo oli merkitty 200 000 markaksi. B oli todennut, että mainitun Ukonriemun tilan olivat 5.1.1990 ostaneet Rakennuspalvelu F Ky ja Petrak Oy 10 000 markan kauppahinnalla Kiinteistö Oy Ukontuuli -nimiseltä yhtiöltä perustettavan yhtiön lukuun. Kiinteistö Oy Ukontuulen osakkeet olivat taas mainittujen Rakennuspalvelu F Ky:n ja Petrak Oy:n omistuksessa. Koska näin ollen Ukonriemun tilan ostajat ja myyjät olivat olleet käytännössä samoja, 5.1.1990 määritellyllä kauppahinnalla ei ollut ollut muuta kuin verotuksellista merkitystä. Näin ollen vuonna 1990 ja 1992 tehtyjen kauppojen hintojen vertailu ei antanut asiasta oikeata kuvaa. Koska Ukonriemun tila oli pinta-alaltaan noin 3,3 hehtaaria ja tilalle oli ollut suunnitteilla kaava, jonka mukaan sille olisi saatu huomattava rakennusoikeus, jonka puitteissa tilalle oli aiottu rakentaa neljä lomamökkiä yhteispinta-alaltaan noin 320 neliömetriä, tilan niin sanottuna odotusarvona oli voitu vuonna 1992 B:n mielestä pitää 200 000 markkaa.

Petrak Oy:n osakkeiden arvon laskeminen ei ollut niin yksinkertaista kuin mitä kanteessa oli esitetty. Kauppahintaan oli otettu mukaan myös niin sanottua goodwill-arvoa, millä perusteella molempien yhtiöiden kaupanteon aikaiset suunnitelmat huomioon ottaen oli näyttänyt siltä, että Petrak Oy:n osakkeista oli saattanut olla järkevää maksaa kauppahintana 425 000 markkaa. Määrä oli katsottu osakkeiden käyväksi arvoksi niiden suunnitelmien, odotuksien ja tietojen perusteella, jotka kaupan osapuolilla oli kaupantekohetkellä ollut käytettävissään.

Kysymyksessä ei myöskään ollut ollut epätavallinen maksuväline, koska kauppakirjan ehtojen mukaan myyjän ja ostajan välillä oli sovittu, että loppukauppahinta voitiin suorittaa myöskin irtaimena tai kiinteänä omaisuutena, mikäli ostaja ei suorittanut loppukauppahintaa rahana.

Kalustoa oli yritetty myydä vuoden 1992 kevättalven aikana, mutta siinä ei ollut onnistuttu, minkä vuoksi kanteessa mainitut esineet oli luovutettu loppukauppahinnan maksuksi. Kauppahintana luovutettujen kuljetusvälineiden pitäminen rakennusliikkeen omistuksessa ei ollut ollut järkevää, koska sellaisten vuokraaminen tuohon aikaan oli tullut edullisemmaksi.

Rakennusliike ei ollut elokuussa 1992 ollut myöskään maksukyvytön. Rakennusliikkeellä oli ollut tulevaisuudensuunnitelmia, ja syksyllä 1992 oli toteutettu laskutustyönä eräs kohde, jonka urakkasumma oli 275 000 markkaa. Lisäksi rakennusliike oli laskenut urakkatarjousten antamista varten ainakin seitsemän rakennuskohteen kustannuksia. Kohteiden tuotoilla oli pystytty kattamaan yleiskulut ja näihin kohdistuneet erityiskulut. Rakennusliikkeen konkurssi olikin aiheutunut rahoittajapankin lopetettua luototuksensa rahoituskuluihin vastoin ennakkokäsityksiä.

C esitti kiistämisensä perusteeksi, että vaikka hän oli B:n veli, hän ei ollut tuntenut B:n ja Rakennusliike A Oy:n välistä Petrak Oy:n osakkeiden kauppaa koskevaa asiaa eikä kummankaan yhtiön taloudellista tilaa. C oli saanut kanteessa tarkoitetut laitteet B:ltä kuittauksena saatavistaan eikä hän ollut tarkemmin tiennyt, miten laitteet olivat B:n omistukseen joutuneet.

Cleanmetal Oy esitti kiistämisensä perusteeksi, että vaikka C omisti Cleanmetal Oy:n koko osakekannan, se ei ollut tuntenut B:n ja Rakennusliike A Oy:n välistä Petrak Oy:n osakkeiden kauppaa koskevaa asiaa eikä kummankaan yhtiön taloudellista tilaa. Cleanmetal Oy oli saanut kanteessa tarkoitetut laitteet kuittauksena saatavastaan eikä se ollut tarkemmin tiennyt, miten laitteet olivat B:n omistukseen joutuneet.

D esitti kiistämisensä perusteeksi, että vaikka hän oli B:n sisar, hän ei ollut tuntenut B:n ja Rakennusliike A Oy:n välistä Petrak Oy:n osakkeiden kauppaa koskevaa asiaa eikä kummankaan yhtiön taloudellista tilaa. D oli ostanut kanteessa tarkoitetut esineet B:ltä 37 000 markan kauppahinnalla eikä hän ollut tarkemmin tiennyt, miten esineet olivat B:n omistukseen joutuneet.

E esitti kiistämisensä perusteeksi, että vaikka hän oli B:n serkku, hän ei ollut tuntenut B:n ja Rakennusliike A Oy:n välistä Petrak Oy:n osakkeiden kauppaa koskevaa asiaa eikä kummankaan yhtiön taloudellista tilaa. E oli saanut kanteessa tarkoitetun henkilöauton väliaikaisesti haltuunsa B:ltä velan vakuudeksi eikä hän ollut tarkemmin tiennyt, miten auto oli B:n omistukseen joutunut. E oli lisäksi palauttanut kanteessa tarkoitetun Ford Scorpio -merkkisen auton B:lle joulukuussa 1993. Vielä E katsoi, ettei hän ollut Rakennusliike A Oy:n läheinen.

Vastaajat pyysivät toissijaisesti, että heille mahdollisesti takaisinsaannin johdosta syntyvää velvollisuutta joka tapauksessa soviteltaisiin heidän taloudellisten olosuhteidensa ja tuottamuksensa asteen perusteella.

Käräjäoikeuden tuomio 3.6.1994

Yleistä

Käräjäoikeus lausui, että konkurssipesä oli vaatinut kanteessa tarkoitettujen oikeustoimien määräämistä peräytymään takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:ssä tarkoitetun yleisen takaisinsaantiperusteen nojalla. Mainitun pykälän mukaan oikeustoimen peräytymisen edellytyksenä oli, että oikeustoimella oli siirretty omaisuutta pois velkojien ulottuvilta ja että velallinen oikeustointa tehdessään oli ollut maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan oli johtanut velallisen maksukyvyttömyyteen. Mikäli peräytettävänä oli lahjanluontoinen sopimus, edellytyksenä oli kuitenkin, että velallinen oli oikeustointa tehdessään ollut ylivelkainen tai että oikeustoimi osaltaan oli johtanut ylivelkaisuuteen. Lisäksi edellytettiin, että toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta taikka oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton. Mikäli oikeustoimessa oli ollut osapuolena velallisen läheinen, tämän katsottiin tienneen edellä mainituista seikoista, jollei saatettu todennäköiseksi, ettei hän tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää niistä.

Asianosaiset olivat yksimielisiä siitä, että 17.8.1992 tehty Petrak Oy:n osakekannan kauppa oli tehty läheisten välillä.

Kolmansien asema

B oli luovuttanut kauppahintana saamansa autot, peräkärryt ja yhdistelmäkoneen edelleen kanteessa kerrotuin tavoin. Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 20 §:n mukaan edelleen luovutetun omaisuuden palauttamista tai sen arvon korvaamista voitiin vaatia luovutuksensaajalta, jos tämä tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää oikeustoimen peräyttämiseen oikeuttavista seikoista. Näyttövelvollisuus tästä oli palauttamista vaativan tehtävänä. Näyttövelvollisuuden suhteen velallisen läheisiä ei ollut asetettu 20 §:ssä eri asemaan kuin muita.

Rakennusliike A Oy:n maksukyvyttömyys

Todistaja Y oli suorittanut Rakennusliike A Oy:n konkurssipesän pyynnöstä mainitun yhtiön kirjanpitoa koskevan erityistilintarkastuksen. Tarkastuksessa tekemiensä havaintojen perusteella Y oli katsonut, että Rakennusliike A Oy oli maksukyvytön jo ennen 17.8.1992 tehtyä Petrak Oy:n osakekannan kauppaa. Käsitystään Y oli perustellut sillä, että yhtiöllä oli ollut toukokuussa 1992 maksamatta maksuunpantuja työnantajan suorituksia ja ennakkoveroja. Myös tavallisia keväällä 1992 erääntyneitä tilivelkoja oli ollut kaupanteon aikaan maksamatta.

B ja Z olivat käsityksenään kertoneet, ettei Rakennusliike A Oy ollut 17.8.1992 tehdyn osakekaupan aikoihin ollut vielä maksukyvytön.

Kun maksukyvyttömyydellä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 4 §:n mukaan tarkoitettiin sitä, että velallinen muuten kuin tilapäisesti oli kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä, jutussa oli todistaja Y:n kertoman perusteella tullut näytetyksi, että Rakennusliike A Oy oli kanteessa tarkoitetun 17.8.1992 tehdyn osakekaupan aikoihin ollut maksukyvytön.

Loppukauppahinnan maksuvälineiden epätavallisuudesta

Rakennusliike A Oy oli maksanut Petrak Oy:n osakekannan kauppahinnan loppuosan 400 000 markkaa luovuttamalla myyjälle kanteessa tarkoitettua käyttöja vaihto-omaisuutta. Näin menetellessään Rakennusliike A Oy, joka tuolloin oli edellä todetulla tavalla ollut maksukyvytön, oli siirtänyt omaisuutta pois velkojiensa ulottuvilta takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimattomasti. Asiassa ei ollut vaikutusta sillä, että kauppakirjan ehtojen mukaan loppukauppahinta oli ollut mahdollista suorittaa luovuttamalla irtainta tai kiinteää omaisuutta.

Luovutuksensaajien tietoisuudesta

C, Cleanmetal Oy, D ja E, joille B oli luovuttanut edelleen kauppahintana saamansa autot, peräkärryt ja yhdistelmäkoneen, olivat kiistäneet olleensa tietoisia Petrak Oy:n osakekannan kaupan peräytymiseen oikeuttavista seikoista. Vastoin näiden vastaajien kiistämistä konkurssipesä ei ollut jutussa näyttänyt toteen, että vastaajat olisivat tienneet tai että heidän olisi pitänyt tietää oikeustoimen peräyttämiseen oikeuttavista seikoista. Jutussa ei ollut myöskään esitetty selvitystä siitä, että viimeksi mainitut vastaajat olisivat olleet suunnittelemassa tai muutoin myötävaikuttamassa Petrak Oy:n osakekannan kauppaa kanteessa kerrotuin tavoin.

Näillä perusteilla kanne näitä vastaajia vastaan oli hylättävä.

Petrasol Ltd:ltä olevan saatavan arvostamisesta

Todistaja Y:n tekemän erityistilintarkastuksen mukaan Petrak Oy:n taseeseen oli merkitty kanteessa mainittu lainasaatava Petrasol Ltd:ltä. Saatava oli syntynyt vuonna 1990. Veroviranomaisille annetun selvityksen mukaan saatava oli syntynyt Petrak Oy:n lainattua gibraltarilaiselle tytäryhtiölleen Petrasol Ltd:lle mainitun summan Espanjassa sijaitsevan rakennuskohteen toteuttamista varten. Lainasaatavaa ei ollut poistettu kirjanpidosta. Saatavaa ei ollut sisällytetty Petrak Oy:n konkurssipesän varoista laadittuun pesäluetteloon. Muun selvityksen puuttuessa vastaajien selitystä siitä, että Petrasol Ltd:ltä olleen saatavan kotiuttamiselle kanteessa tarkoitetun osakekaupan aikoihin 17.8.1992 olisi ollut perusteltuja toiveita, ei ollut pidettävä uskottavana.

Ukonriemun tilan arvosta

Petrak Oy:n konkurssipesä oli myynyt 1.9.1993 allekirjoitetulla kauppakirjalla puolet Ukonriemun tilasta 4 500 markan kauppahinnalla.

Toisaalta todistaja X oli kertonut, että mikäli vuonna 1992 Ukonriemun tilalle olisi saatu rakennuslupa neljälle rakennuspaikalle, tilan arvostaminen 200 000 markan arvoiseksi ei olisi ollut mitenkään väärin. Erään naapurin vastustamisesta ja yleisestä rakennuslaman alkamisesta johtuen poikkeuslupahakemuksia ei kuitenkaan ollut viety loppuun saakka.

Ukonriemun tilan arvosta oli näin ollen esitetty erilaista näyttöä. Tilan arvo oli kuitenkin kanteessa tarkoitetun osakekaupan aikana eli elokuussa 1992 ollut selvästi suurempi kuin mitä konkurssipesä oli väittänyt.

Petrak Oy:n osakkeiden kokonaisarvosta

B:n kertoman mukaan Petrak Oy:n osakekauppa oli tehty sen vuoksi, että Rakennusliike A Oy ja Petrak Oy oli ollut tarkoitus fuusioida. Tällä oli ollut merkitystä kauppahintaa määriteltäessä.

Viimeksi mainittu sekä Petrak Oy:n osakekantaa koskevan kauppakirjan liitteenä ollut selvitys Petrak Oy:n omaisuudesta ja vastuista sekä edellä selostettu Ukonriemun tilan arvostus huomioon ottaen käräjäoikeus katsoi, että Petrak Oy:n osakekannan arvo oli kaupanteon hetkellä ollut suurempi kuin siitä rahana maksettu 25 000 markkaa. Koska kauppahinnan loppuosa 400 000 markkaa oli maksettu niin, että ostaja oli luovuttanut sen suoritukseksi edellä kerrotulla tavalla käyttö- ja vaihtoomaisuuttaan, kauppa oli 25 000 markan määräistä rahasuoritusta lukuunottamatta takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n mukaan peräytettävissä. Kanne B:hen kohdistettuna oli näiltä osilta hyväksyttävä.

Sovittelusta

B ei ollut näyttänyt, että olisi ollut painavia syitä sovitella hänen palautusvelvollisuuttaan.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeus velvoitti B:n palauttamaan Rakennusliike A Oy:n konkurssipesään Ensas Oy:n osakkeet, kuorma-auton EFI-826, henkilöauton VFE816, pakettiauton FAI-860, peräkärryn PNU-223, peräkärryn PMB-596, peräkärryn PP-4878 ja Valtra 6000 -merkkisen yhdistelmäkoneen 393-HAK. Elleivät mainitut esineet enää olleet B:n hallussa ja näin ollen palautettavissa, B velvoitettiin vaihtoehtoisesti suorittamaan konkurssipesälle korvausta esineiden arvon mukaan eli kuorma-auton EFI-826 osalta 165 000 markkaa, henkilöauton VFE-861 osalta 108 000 markkaa, pakettiauton FAI-860 osalta 46 000 markkaa, yhdistelmäkoneen 393-HAK osalta 65 000 markkaa ja kunkin peräkärryn osalta 2 000 markkaa 16 prosentin korkoineen luovutuspäivästä 22.9.1992 lukien.

Kanne B:tä kohtaan muilta osilta hylättiin.

C:tä, Cleanmetal Oy:tä, D:tä ja E:tä vastaan ajettu kanne hylättiin.

Turun hovioikeuden tuomio 5.6.1996

B ja konkurssipesä valittivat hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että B oli 17.8.1992 allekirjoitetulla kauppakirjalla myynyt omistamansa Petrak Oy:n osakekannan 425 000 markan kauppahinnasta Rakennusliike A Oy:lle. Kauppahinnasta 25 000 markkaa oli maksettu rahana ja 400 000 markkaa siten, että Rakennusliike A Oy oli luovuttanut käyttö- ja vaihto-omaisuutta kauppahinnan suoritukseksi. Kauppahinnasta 400 000 markkaa oli käräjäoikeuden selostamin tavoin suoritettu epätavallisilla maksuvälineillä ja peräytetty takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n nojalla konkurssipesään.

Todistajina kuullut Y ja V olivat tarkastuskertomuksessaan todenneet, että Petrak Oy:llä ei ollut ollut käytännössä arvoa, eli kauppahinta oli ollut ylimitoitettu. Perusteluina tälle käsitykselle oli esitetty, että Petrak Oy:n omaisuuteen oli sisällytetty lainasaatava 379 056 markkaa Petrasol Ltd:ltä sekä että vaihto-omaisuuteen kuulunut Ukonriemu-niminen tila arvostettu 200 000 markaksi. Lainasaatava oli kuitenkin ollut arvoton, ja Ukonriemu tilasta konkurssipesä oli myynyt puolet 4 500 markan kauppahinnasta 1.9.1993. Edellä selostetun perusteella hovioikeus katsoi, että Petrak Oy:n osakkeet olivat olleet arvottomia kaupantekohetkellä. Tämän vuoksi ja kun osakekauppaa oli arvosteltava yhtenä kokonaisuutena, myös 25 000 markan määräinen rahasuoritus oli takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n nojalla peräytettävä konkurssipesään.

C, Cleanmetal Oy, D ja E olivat käräjäoikeuden tuomiossa selostetun kanteen kertomin tavoin Rakennusliike A Oy:n läheisiä. Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 20 § edellytti, että vaatimus voitiin kohdistaa luovutuksensaajaan, jos takaisinsaanti velallisen sopimuskumppanilta olisi ollut mahdollinen. Hallituksen esityksen perusteluissa (HE 102/1990) todettiin tältä osin, että luovutuksensaaja voisi olla palautusvelvollinen aina, jos velallisen sopimuskumppaniin sovellettava takaisinsaantiaika ei ollut kulunut umpeen riippumatta siitä, oliko luovutuksensaaja velallisen läheinen vai ei. Lisäksi todettiin, että takaisinsaantiin perustuvaa palautusvelvollisuutta voitiin pyrkiä kiertämään siten, että omaisuus siirrettiin sen lopulliseksi saajaksi tarkoitetulle läheiselle sellaisen kolmannen välityksellä, johon ei sovellettu pitempiä takaisinsaantiaikoja. Tämäntapaisia tilanteita oli perusteltua arvioida ikään kuin omaisuus olisi välittömästi luovutettu läheiselle.

Takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 5 §:n 2 momentissa todettiin, että jos 1 momentissa tarkoitetussa oikeustoimessa oli ollut osapuolena velallisen läheinen, tämän katsottiin tienneen sanotussa momentissa tarkoitetuista seikoista, jollei saatettu todennäköiseksi, ettei hän tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää niistä. Lain 20 §:ssä ei ollut erillistä lausumaa näyttövelvollisuuden suhteen velallisen läheisten osalta. Hallituksen esityksen perusteluissa oli edellä selostetuin tavoin takaisinsaantiaikojen osalta katsottu perustelluksi arvioida tilannetta ikään kuin omaisuus olisi välittömästi luovutettu läheiselle. Sen vuoksi oli perusteltua arvioida näyttövelvollisuutta luovutuksensaajana olleen läheisen osalta lain 5 §:n 2 momentissa selostetuin tavoin. Tämän vuoksi ja kun C, Cleanmetal Oy, D ja E eivät olleet saattaneet todennäköiseksi, etteivät he tienneet eikä heidän olisi pitänytkään tietää Rakennusliike A Oy:n maksukyvyttömyydestä ja oikeustoimen sopimattomuudesta, luovutukset oli peräytettävä konkurssipesään.

Näillä perusteilla hovioikeus muutti käräjäoikeuden tuomiota kanteen kohdan 1 osalta ja kumosi käräjäoikeuden tuomion kanteen kohtien 2 - 5 osalta.

Hovioikeus velvoitti B:n suorittamaan Rakennusliike A Oy:n konkurssipesälle saamansa rahamäärä 25 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 14.9.1992 lukien.

Hovioikeus velvoitti C:n, Cleanmetal Oy:n, D:n ja E:n palauttamaan tai, elleivät esineet enää olleet heidän hallussaan suorittamaan yhteisvastuullisesti B:n kanssa Rakennusliike A Oy:n konkurssipesälle, C Valtra 6000 -merkkinen yhdistelmäkone tai sen arvo 65 000 markkaa 16 prosentin korkoineen luovutuspäivästä 22.9.1992 lukien, Cleanmetal Oy peräkärry PNU 223 ja peräkärry PP 4878 tai niiden arvo yhteensä 4 000 markkaa 16 prosentin korkoineen luovutuspäivästä 22.9.1992 lukien, D Ford Transit -pakettiauto FAI 860 ja peräkärry PMB 596 tai niiden arvo yhteensä 48 000 markkaa 16 prosentin korkoineen luovutuspäivästä 22.9.1992 lukien ja E Ford Scorpio -henkilöauto VFE 816 tai sen arvo 108 000 markkaa 16 prosentin korkoineen luovutuspäivästä 22.9.1992 lukien.

Perustelut

B:hen kohdistettu kanne

Vaatimukset ja kiistäminen

Rakennusliike A Oy:n konkurssipesä on B:tä vastaan ajamassaan, käräjäoikeuden tuomiossa selostetussa kanteessa vaatinut, että B:n Petrak Oy:n osakkeiden kaupasta maksuksi saamat 25 000 markkaa rahaa ja rakennusliikkeen omaisuus tai sen arvo määrätään takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 5 §:n nojalla palautettavaksi konkurssipesään. B on kiistänyt kanteen pääasiassa seuraavilla perusteilla: rakennusliike ei ollut kauppaa tehtäessä maksukyvytön tai ylivelkainen, maksettu vastike ja osakkeiden arvo vastasivat toisiaan, kaupassa ei käytetty epätavallista maksuvälinettä.

Maksukyvyttömyys

Rakennusliike ei ollut todistaja Y:n kertomuksen ja Osuuspankkien keskusliiton yritystutkimusosaston 6.7.1992 päivätyn yritystutkimuksen mukaan saanut uusia rakennusurakoita marraskuun 1991 jälkeen. Tämän vuoksi sen tulorahoitus heikentyi olennaisesti. Vallinneen rakennusalan laman vuoksi kannattavien urakoiden saaminen ja omaisuuden myyminen oli vaikeaa. Rakennusliikkeellä oli kaiken aikaa pulaa rahasta, vaikka se oli kesällä 1992 saanut noin 700 000 markan suuruisen TELlainan. Laina oli todistaja Y:n mukaan käytetty pääosin rakennusliikkeen rahoittajana olleen pankin aikaisempien saatavien suorittamiseksi, osalla oli maksettu muita velkoja ja palkkoja. Kaupanteon aikaan rakennusliike ei ollut maksanut toukokuussa 1992 erääntyneitä noin 91 000 markan suuruisia lopullisia veroja eikä työnantajatilityksiä vuoden 1992 touko-, kesä- ja heinäkuun palkoista. Rahan puutteen takia myös muita maksuja oli suoritettu myöhässä ja eräät velat olivat jääneet maksuvaikeuksien vuoksi maksamatta. Sanotun yritystutkimuksen mukaan yhtiön kannattavuus, kuten myös sen ennustettu kannattavuus, oli erittäin heikko sekä toteutunut maksuvalmius välttävä ja ennustettu maksuvalmius heikko tai erittäin heikko. Todistaja Y:n arvion mukaan rakennusliike on ollut maksukyvytön kesästä 1992 alkaen.

Kun edellä olevan mukaisesti otetaan huomioon sekä yhtiön jo olemassa olleet taloudelliset vaikeudet että sen heikot kannattavuusnäkymät, yhtiö on kaupanteon aikaan ollut takaisinsaantilain 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla muuten kuin tilapäisesti kykenemätön maksamaan velkojaan niiden erääntyessä ja siten maksukyvytön.

Ylivelkaisuus

Todistaja Y:n laatiman erikoistilintarkastuskertomuksen mukaan rakennusliikkeen kirjanpidollinen varallisuus ylitti velkojen määrän vuosina 1990 - 1992. Pesäluettelon perusteella yhtiön velat olivat 809 000 markkaa varoja suuremmat. B ja muut vastaajat ovat viitanneet pankin selvitykseen, jonka mukaan yrityskokonaisuuden, johon rakennusliikekin kuului, vakuudet ylittivät velat. Edellä mainitussa yritystutkimuksessa todetaan rakennusliikkeen vakavaraisuuden olleen tyydyttävä tai välttävä.

Todistaja Y on Korkeimmassa oikeudessa kuitenkin kertonut, että vallinneessa taloudellisessa tilanteessa rakennusliikkeen omaisuuden arvot romahtivat eivätkä kirjanpidon mukaiset arvot enää vastanneet omaisuuden käypää arvoa. Todistajan mielestä rakennusliike oli ylivelkainen vuonna 1992. Tällä perusteella Korkein oikeus katsoo, että rakennusliike oli kaupanteon aikaan myös ylivelkainen.

Petrak Oy:n osakkeiden arvo

Todistaja X:n kertomuksen perusteella Petrak Oy:n omistama Ukonriemu-niminen tila on kaupan aikaan ollut arvokkaampi kuin konkurssipesän esittämät 4 500 markkaa. Toisaalta B:n tilan arvoksi katsoma 200 000 markkaa perustui suunnitelmiin, jotka olisivat edellyttäneet tilalle kaavamuutosta. Suunnitelmat ovat kaupantekohetkellä perustuneet siinä määrin epävarmoihin seikkoihin, ettei tilan käypänä arvona voida pitää myöskään tätä määrää.

B:n mukaan kaupanteon aikaan oli olemassa selkeitä toiveita siitä, että kaupassa Petrak Oy:n varallisuuteen luettu saatava Petrasol Ltd:ltä olisi ollut tuloutettavissa. B ei ole esittänyt käsityksensä tueksi mitään näyttöä. Tämän vuoksi ja todistaja Y:n Korkeimmassa oikeudessa esittämän kertomuksen perusteella Korkein oikeus katsoo saatavan olleen arvoton.

B on katsonut Petrak Oy:llä olleen kauppaa tehtäessä sen osakkeiden arvoa korottavaa goodwill-arvoa. B ei kuitenkaan ole esittänyt selvitystä väitteensä tueksi.

Petrak Oy:n osakkeiden arvoa koskevan todistelun perusteella Korkein oikeus katsoo, että osakkeiden käypä arvo on kaupantekohetkellä ollut huomattavasti B:n saaman vastikkeen arvoa pienempi. Toisaalta on jäänyt näyttämättä, ettei B:n maksuksi saaman yhtiön omaisuuden käypä arvo olisi osapuolten kaupassa sopima 400 000 markkaa. Näin ollen Petrak Oy:n osakkeiden kauppa on ollut osaksi lahja.

Epätavallinen maksuväline

Kauppahinta on 25 000 markan rahasuoritusta lukuunottamatta maksettu rakennusliikkeen käyttö- ja vaihto-omaisuudella. Tavanomainen maksuväline yhteiskunnassa on raha. Myös kauppasopimuksessa on edellytetty, että ostaja suorittaa loppukauppahinnan ensisijaisesti rahana. Se, että kauppakirjassa, yhtiön ollessa jo taloudellisissa vaikeuksissa, on sovittu olevan mahdollista suorittaa loppukauppahinta myös irtaimella tai kiinteällä omaisuudella, viittaa siihen, että sopimusehdolla on varauduttu myyjän kyvyttömyyteen suorittaa loppukauppahinta rahana. Näin ollen sopimusmääräys, jonka mukaan ostaja voi rahavarojen puuttuessa maksaa velkansa yhtiön omaisuudella, ei tee tavarasta tavanomaista maksuvälinettä. Myöskään sillä seikalla, että maksuksi käytettyä omaisuutta oli ensin yritetty tuloksetta myydä ja että rakennusliikkeelle olisi kenties ollut taloudellisesti edullisempaa vuokrata käyttöönsä vastaava omaisuus, ei ole maksuvälineen epätavallisuuden kannalta merkitystä. Kauppahinta on siten pääosin suoritettu epätavallista maksuvälinettä käyttäen.

Johtopäätös

Kauppahinta on 25 000 markan käteissuoritusta lukuun ottamatta maksettu B:lle yhtiön omaisuudella. Tosiasiassa tämä on merkinnyt maksuksi käytetyn omaisuuden luovuttamista vastikkeetta B:lle. Näin B:tä on sopimattomasti suosittu muiden velkojien kustannuksella ja rakennusliikkeen omaisuutta on siirretty pois velkojien ulottuvilta. Sillä seikalla, ettei maksuksi käytetyllä omaisuudella ollut B:n eikä muiden vastaajien mielestä rakennusliikkeelle juurikaan arvoa, koska omaisuutta ei ollut yrityksistä huolimatta kyetty myymään, ei ole sopimattomuusarvioinnin kannalta olennaista merkitystä. Käteissuoritus on maksettu maksuvaikeuksissa olleen rakennusliikkeen kassasta. Myös käteismaksulla on yhdessä tavaroiden luovuttamisen kanssa sopimattomasti suosittu B:tä. B:n saama kauppahinta peräytyy siten kokonaisuudessaan takaisinsaantilain 5 §:n nojalla konkurssipesään.

C:hen ja hänen myötäpuoliinsa kohdistettu kanne

Vaatimukset

B on käräjäoikeuden tuomiossa selostetulla tavalla luovuttanut kaupassa maksuksi saamansa rakennusliikkeen omaisuuden edelleen C:lle ja tämän yhtiölle Cleanmetal Oy:lle, D:lle sekä E:lle. Konkurssipesä on pitänyt vastaajia rakennusliikkeen takaisinsaantilain 3 §:ssä tarkoitettuina läheisinä. Konkurssipesä on takaisinsaantilain 20 §:n perusteella vaatinut, että C myötäpuolineen velvoitetaan palauttamaan pesälle kukin saamansa esine tai korvaamaan sen arvo yhteisvastuullisesti B:n kanssa.

Takaisinsaantilain 20 §:n mukaan jos omaisuus, joka takaisinsaantilain säännösten mukaisesti voidaan vaatia palautettavaksi konkurssipesään, on luovutettu edelleen, voidaan omaisuuden palauttamista tai sen arvon korvaamista vastaavasti vaatia luovutuksensaajalta, jos tämä tiesi tai tämän olisi pitänyt tietää oikeustoimen peräyttämiseen oikeuttavista seikoista.

Todistustaakka

Konkurssipesä on katsonut, että konkurssivelallisen läheisillä on todistustaakka vilpittömästä mielestä sovellettaessa heille tapahtuneeseen luovutukseen takaisinsaantilain 20 §:ää. Perusteeksi konkurssipesä on vedonnut takaisinsaantilain 5 §:n 2 momentissa olevaan todistustaakkasääntöön. Sen mukaan jos pykälän 1 momentissa tarkoitetussa oikeustoimessa on ollut osapuolena velallisen läheinen, tämän katsotaan tienneen sanotussa lainkohdassa mainituista seikoista, jollei saateta todennäköiseksi, ettei hän tiennyt eikä hänen olisi pitänytkään tietää niistä. Todistustaakka läheisen vilpittömästä mielestä on siten asetettu läheiselle itselleen.

Takaisinsaantilain 20 §:ssä ei ole lain 5 §:n 2 momenttia vastaavaa määräystä luovutuksensaajana olevan velallisen läheisen vilpitöntä mieltä koskevasta todistustaakasta.

Takaisinsaantilain 20 § on yksi vilpittömässä mielessä olevaa luovutuksensaajaa suojaavista oikeussäännöksistä. Yleinen periaate näiden säännösten osalta on, että luovutuksensaajan oletetaan olevan vilpittömässä mielessä ja että sen, joka väittää päinvastaista, on todistettava väitteensä oikeaksi.

Takaisinsaantiasioissa kantajan on näytettävä toteen takaisinsaannin edellytykset. Takaisinsaantilain säännökset on niin kirjoitettu, että poikkeukset tästä periaatteesta on lain eri pykälissä nimenomaan mainittu. Tällaisia säännöksiä on lain 5, 6, 8, 9, 10, 12 ja 14 §:ssä. Lain 20 §:ään ei ole sisällytetty määräystä näyttövelvollisuudesta.

Hallituksen esityksessä takaisinsaantia konkurssipesään koskevaksi lainsäädännöksi todetaan, että kolmannelta lain 20 §:n nojalla palauttamista vaativan tehtävänä on näyttää luovutuksensaajan olleen vilpillisessä mielessä (HE n:o 102/1990 vp. ss. 68 - 69).

Sanotuilla perusteilla Korkein oikeus, toisin kuin hovioikeus, katsoo käräjäoikeuden tavoin, että takaisinsaantilain 20 §:ää sovellettaessa todistustaakka lainkohdassa tarkoitetun luovutuksensaajan vilpillisestä mielestä on takaisinsaantivaatimuksen esittäjällä silloinkin, kun tuo luovutuksensaaja on konkurssivelallisen läheinen. Korkein oikeus toteaa vielä, että kannetta ei ole ajettu sillä perusteella, että omaisuus olisi jo alunperin tarkoitettu luovuttaa B:n välityksellä rakennusliikkeeltä C:lle ja hänen myötäpuolilleen, eikä takaisinsaantilain 5 §:n 2 momentissa säädetyn todistustaakkasäännön soveltamiseen voida siten päätyä tälläkään perusteella.

Näin ollen jää erikseen harkittavaksi, mikä merkitys konkurssivelallisen ja luovutuksensaajien läheisyydellä on osaltaan muun näytön ohella arvioitaessa kysymystä siitä, mitä C:n ja hänen myötäpuoltensa olisi pitänyt tietää.

Edelleenluovutukset

C:lle ynnä muille tapahtuneista luovutuksista Korkein oikeus toteaa alempien oikeuksien tuomioita täydentäen seuraavaa:

Valtra 6000 -merkkinen yhdistelmäkone on 16.12.1992 luovutettu C:lle. Peräkärryt PNU-223 ja PP4878 on 22.3.1993 luovutettu Cleanmetal Oy:lle. Ford Transit -pakettiauto ja peräkärry PMB-596 on 11.12.1992 luovutettu D:lle. Ford Scorpio -henkilöauto on 29.1.1993 luovutettu E:lle, auton haltijana on kuitenkin säilynyt B. Auton omistusoikeus on 15.12.1993 siirtynyt takaisin B:lle.

C on kertonut, että hän oli saanut hänelle ja Cleanmetal Oy:lle luovutetun omaisuuden suoritukseksi noin 40 000 - 50 000 markan saatavastaan B:ltä. D on ilmoittanut, että hän oli ostanut omaisuuden B:ltä 37 000 markan kauppahinnalla. E on kertonut, että auton omistusoikeus oli siirretty hänen nimiinsä vakuudeksi hänen B:lle antamastaan 35 000 markan lainasta.

C:n ja hänen myötäpuoltensa tietoisuus

Kaikki luovutuksensaajat ovat tunnustaneet tienneensä saamansa omaisuuden olleen alunperin rakennusliikkeen varallisuutta. Sen sijaan he ovat kiistäneet tienneensä, miten se oli joutunut B:n omistukseen. Arvioitavana siten on, olisiko luovutuksensaajien takaisinsaantilain 20 §:ssä tarkoitetulla tavalla pitänyt tietää niistä seikoista, joihin peräytyminen B:ltä perustuu.

Rakennusliike on A:n, B:n, C:n ja D:n perheyhtiö. B, C ja D ovat sisaruksia. Rakennusliikkeen osake-enemmistön omistaa heidän isänsä. E on sisarusten serkku. C ja D ovat olleet rakennusliikkeen hallituksen varajäseniä. He ovat muiden perheenjäsenten ohella olleet yhtiön palveluksessa palkattuina työntekijöinä, C myös kesällä ja syksyllä 1992. C on omistanut Cleanmetal Oy:n koko osakekannan ja ollut sen hallituksen varsinainen jäsen ja toimitusjohtaja. E:n yhtiö on toiminut samalla tontilla rakennusliikkeen kanssa ja E on tehnyt rakennusliikkeelle tilauksesta puusepänalan töitä. Asiassa esitetty näyttö osoittaa, että B:n, C:n, D:n ja E:n välit ovat olleet läheiset ja luottamukselliset.

Konkurssipesä on katsonut, ettei C:llä ole voinut olla saatavaa B:ltä, koska C:llä ottaen huomioon hänen ikänsä ja opiskelunsa ei konkurssipesän käsityksen mukaan ollut voinut olla käytössään tuollaisia varoja lainattavaksi. Joka tapauksessa C on saanut maksuksi tuosta B:ltä olleeksi ilmoitetusta saatavasta epätavallisena maksuvälineenä tavaran, jonka hän on tiennyt olleen rakennusliikkeen omistuksessa. Vastaavasti hänen omistamansa Cleanmetal Oy on ottanut kuittauksena saatavastaan vastaan rakennusliikkeelle kuulunutta omaisuutta.

Konkurssipesä on kertonut, että rakennusliike on suorittanut D:lle hänen kiinteistöllään korjaustöitä, joista D on ollut velkaa rakennusliikkeelle 350 000 markkaa. Siitä on 6.9.1992 suoritettu 40 000 markkaa ja loput on 30.9.1992 kirjattu perustetta ilmoittamatta luottotappioksi. D, joka ei siis ollut kyennyt suorittamaan rakennusliikkeelle sen saatavaa, on ilmoituksensa mukaan ostanut B:ltä rahalla omaisuuden, jonka hän on tiennyt olleen rakennusliikkeen omistuksessa. Konkurssipesän mukaan auton luovutus D:lle on tosiasiallisesti tapahtunut vastikkeetta ottaen huomioon, että D:n huomattavan suuri velka rakennusliikkeelle oli vain muutamaa kuukautta aikaisemmin kirjattu luottotappioksi.

E on saanut henkilöauton vakuudeksi B:lle aiemmin antamastaan lainasta sellaisella konkurssipesän harvinaiseksi toteamalla tavalla, että auto on rekisteröity pantinsaajan eli E:n omistukseen auton hallinnan jäädessä kuitenkin edelleen B:lle.

Konkurssipesä on katsonut, että kerrotulla tavalla toteutettuihin edelleenluovutuksiin konkurssivelallisen läheisille on liittynyt sellaisia erikoisia ja epätavallisia piirteitä, että luovutuksensaajilla on ollut erityinen syy varmistua siitä tavasta, jolla rakennusliikkeen omaisuus oli joutunut heidän saantomiehelleen B:lle.

Korkein oikeus toteaa, että kun luovutukset C:lle ja hänen myötäpuolilleen ovat tapahtuneet, on rakennusliikkeen konkurssi ollut jo ilmeinen. Edeltä ilmenevien sidonnaisuuksien perusteella C:llä ja hänen myötäpuolillaan on ollut mahdollisuus tehdä havaintoja rakennusliikkeen toiminnasta ja saada ainakin pääpiirteinen tieto sen taloudellisesta tilanteesta, myös taloudellisista vaikeuksista. Kun he ovat edellä selostetulla tavalla ottaneet B:ltä omaisuutta, jonka he ovat tienneet olleen rakennusliikkeen omistuksessa, heidän olisi tullut kerrotuissa oloissa ottaa selkoa siitä, miten omaisuus oli siirtynyt rakennusliikkeeltä B:lle. Jos he olisivat näin tehneet, heidän havaittavissaan olisi ollut myös, että oikeustoimilla oli B:tä suosien loukattu rakennusliikkeen muiden velkojien etua. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että C:n, D:n ja E:n olisi pitänyt tietää niistä seikoista, jotka oikeuttavat luovutusten peräyttämiseen B:ltä.

Johtopäätös

C:n, Cleanmetal Oy:n, D:n ja E:n saama omaisuus tai, ellei se ole palautettavissa, sen arvo on takaisinsaantilain 20 §:n nojalla peräytettävä, kultakin erikseen, konkurssipesään. Korvausvelvollisuus on yhteisvastuullista B:n kanssa.

Sovittelu

E ei ole saanut autoa haltuunsa. Hän on hyötynyt autosta ainoastaan siten, että hän sai saatavalleen vakuuden. Saatavan tultua maksetuksi auton omistusoikeus on 15.12.1993 luovutettu takaisin B:lle. Täysi korvausvelvollisuus olisi näissä oloissa hänen kohdallaan kohtuuton. Tämän vuoksi on painavia syitä sovitella E:n korvausvelvollisuutta. Muiden vastaajien osalta tällaisia syitä ei ole.

Koronmaksuvelvollisuus

Velvollisuus maksaa korkoa konkurssipesälle maksettavaksi tuomittaville summille määrätään takaisinsaantilain 17 §:n 2 momentin nojalla alkavaksi takaisinsaantivaatimuksen esittämisestä eli kunkin vastaajan osalta haasteen tiedoksiantamisesta lukien.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan seuraavasti:

Velvollisuus maksaa alempien oikeuksien määräämää korkoa konkurssipesälle maksettavaksi tuomituille määrille alkaa B:n osalta 7.2.1994, C:n ja Cleanmetal Oy:n osalta 31.1.1994 sekä D:n osalta 1.2.1994.

E:n velvollisuus korvata Ford Scorpio -auton arvo alennetaan 20 000 markkaan hovioikeuden tuomiossa mainittuine korkoineen 7.2.1994 lukien. Korvausvelvollisuus tämän määrän osalta on yhteisvastuullista B:n kanssa.

Muilta osilta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.