31.12.1997

Käsittely Jämsän käräjäoikeudessa

Käräjäoikeuden ratkaisusta ja asiakirjoista muutoin Korkein oikeus havaitsee seuraavan.

Kanne

A kertoi Suomalainen Lehtipaino Oy:tä vastaan ajamassaan kanteessa, että hän oli työskennellyt yhtiön palveluksessa noin 12 vuoden ajan yhtiön toimipaikassa Jämsän Lehtipainossa. Yhtiö oli irtisanonut työsopimuksen 16.3.1994 ilmoittaen irtisanomisen syyksi taloudelliset ja tuotannolliset syyt.

Jämsän Lehtipainossa oli työskennellyt kolme konttoritoimihenkilöä eli A:n lisäksi B ja C. A oli ollut Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto ry:n jäsenyhdistyksen Graafiset Toimihenkilöt ry:n (SKL/GT) jäsen sekä B ja C erään toisen ammattiliiton jäseniä. A oli toiminut hänen työsuhteessaan sovellettavan työehtosopimukseen kuuluvan luottamusmiessopimuksen mukaisesti luottamusmiesasemassa. A oli 19.2.1993 allekirjoitetulla luottamusmiesilmoituksella ilmoittanut toimivansa ammattiosastonsa luottamusmiehenä työpaikalla. Uudelleenvalinta luottamusmieheksi oli tapahtunut 30.11.1993, mistä hän oli samana päivänä asianmukaisesti ilmoittanut työnantajalle. Työnantaja oli A:n kirjallisen ilmoituksen ja luottamusmiesaseman hyväksynyt kiistämättä tai asettamatta sitä kyseenalaiseksi missään vaiheessa. Tätä osoitti muun muassa se, että A oli 24.11.1993 osallistunut ammattiosastonsa luottamusmiehenä yhteistoimintaneuvottelukunnan kokoukseen ja että neuvottelukunnan kokouksessa 2.3.1994 A:n oli todettu edustavan SKL/GT ry:tä seuraavana kautena. Yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain mukaan henkilöstön edustajana toimii työehtosopimuksen perusteella valittu luottamusmies.

A oli voinut valita itsensä luottamusmieheksi edustamaan itseään. Luottamusmiessopimuksessa tai työsopimuslaissa ei ollut asetettu alarajaa sille, minkä suuruista henkilömäärää luottamusmiehen tulisi edustaa, vaan kutakin työpaikalla edustettuna olevaa työntekijäjärjestöä ja järjestäytynyttä työntekijää edustaa säännönmukaisesti valittu luottamusmies. A:n luottamusmiesasemaa ei ollut milloinkaan asetettu kyseenalaiseksi. A:lla oli ollut oikeus toimia ja hän oli toiminut ammattiosaston luottamusmiehenä työpaikalla.

Irtisanomiselle ei ollut ollut työsopimuslain 53 §:n 2 momentin asettamia edellytyksiä, sillä irtisanomisen edellytyksenä olevaa työntekijöiden suostumusta ei ollut annettu eikä A:n työ ollut kokonaan päättynyt.

A:n työtehtävät eivät olleet vähentyneet lainkaan. Sen sijaan B:n työt oli lähes kokonaan siirretty yhtiön pääkonttoriin. A:n työsuhteen päättymisen jälkeen kaikki hänen tehtävänsä oli siirretty B:lle. A oli myös ollut konttoritoimihenkilöistä ammattitaitoisin. A:n irtisanoessaan työnantaja oli joka tapauksessa menetellyt työsopimuslain 17 §:n 3 momentin ja 37 a §:n vastaisesti.

Tämän vuoksi A on vaatinut, että käräjäoikeus vahvistaa yhtiön päättäneen luottamusmiehen asemassa toimineen A:n työsopimuksen työsopimuslain 53 §:n 2 momentin vastaisesti ja velvoittaa yhtiön suorittamaan työsopimuslain 47 f §:n nojalla hänelle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä tai joka tapauksessa saman lain 51 §:n nojalla korvaamaan hänelle työsopimuksen päättämisestä aiheutuneen vahingon 114 525 markkaa. Toissijaisesti A on vaatinut, että käräjäoikeus vahvistaa, että yhtiö on päättänyt työsopimuksen työsopimuslain 17 §:n 3 momentin ja 37 a §:n vastaisesti ja velvoittaa yhtiön korvaamaan A:lle työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä aiheutuneen vahingon edellämainitun suuruisena.

Vastaus

Yhtiö vaati kannetta hylättäväksi. A:lla ei ollut ollut pääluottamusmiehen asemaa ja sen antamaa erityissuojaa irtisanomistilanteessa. Yhtiöllä oli ollut taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanomiseen.

Kantajan ammattiliitolla sekä B:n ja C:n ammattiliitolla oli ollut sisällöltään identtinen toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus Graafisen Teollisuuden Työnantajaliiton kanssa. Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liittoon kuuluvat kaksi toimihenkilöä olivat valinneet pääluottamusmieheksi B:n. A oli ollut ainoa liittoonsa kuuluva työntekijä työpaikalla, eikä häntä voinut kukaan toinen valita luottamusmiehekseen ja edustajakseen esimerkiksi saneerauksista käytävissä yhteistoimintaneuvotteluissa. A oli valinnut itse itsensä edustajaksi ja pääluottamusmieheksi luullessaan, että hän näin välttyisi irtisanomisuhkalta. Viikkoa ennen tuota valintaa työnantaja oli antanut neuvotteluesityksen, joka sisälsi henkilökunnan vähentämismahdollisuuden.

Se, että A oli toimittanut yksin pitämästään vaalikokouksesta ilmoituksen työnantajalle, ei tarkoittanut, että hänen luottamusmiesasemansa olisi hyväksytty. Myöskään A:n osallistuminen yhteistoimintaneuvotteluihin ei ollut merkinnyt tätä. Järjestäytymistilanteesta johtuen A:lla ei olisi ollut edustajaa näissä neuvotteluissa, mikä olisi tarkoittanut erillisten neuvottelujen käymistä hänen kanssaan. Se vaihtoehto, että A osallistui koko yksikköä koskeviin neuvotteluihin, oli käyttökelpoisempana toteutettu.

Yhtiön Jämsän yksikön toiminta oli laman johdosta kääntynyt voimakkaasti kannattamattomaksi. Saneeraus oli toteutettu järjestelemällä toimintoja ja tehtäviä uudelleen sekä karsimalla kustannuksia. Tähän kuuluvana toimenpiteenä henkilökunnasta oli irtisanottu kahdeksan henkilöä. Irtisanomiselle oli ollut työsopimuslain edellyttämä taloudellinen peruste.

Jämsän Lehtipainon toimihenkilöiden töitä oli järjestelty uudelleen, jolloin palkanlaskenta, perintä ja myyntireskontra olivat loppuneet kokonaan. A:n töistä merkittävä osuus oli liittynyt myyntireskontraan ja perintään. Töiden määrä oli siten vähentynyt ja A:n irtisanomiselle oli myös töiden vähenemisestä johtuva peruste. A:lle oli tarjottu työtä yhtiön Vantaan tuotantolaitoksella laskentasihteerinä, mutta hän oli kieltäytynyt.

Käräjäoikeuden tuomio 16.11.1995

Todettuaan asianosaisten vaatimukset käräjäoikeus selosti näyttöä seuraavasti:

"A:n oma kertomus. Vaihtaessaan liittoa hän teki normaalin ilmoituksen. YT-neuvottelujen osalta sovittiin, että osallistumisissa vuorotellaan ja että hän itse on aina paikalla, kun asia koskee häntä itseään. Jokainen ymmärsi, mistä oli kysymys. Ei ottanut kantaa hänen luottamusmiesasemaansa, ei kiistetty missään vaiheessa. Ensimmäisen kerran tähän puututtiin irtisanomistilanteessa. Liitto hyväksyi ensimmäisen ilmoituksen perusteella luottamusmiesaseman. B:n työtehtävät oli pääosin siirretty muualle. Hänen omia tehtäviään ei ollut siirretty minnekään silloin kun hän sai ilmoituksen irtisanomisesta.

X, todistaja ammattiyhdistystyöntekijänä. Ammattiosasto on hyväksynyt A:n luottamusmiesaseman, kun asianmukainen ilmoitus oli tehty 1.3.1993. Yhdyshenkilö on vastaava nimike. Marras-joulukuussa todistaja kävi työpaikalla. A:n asemasta keskusteltiin. Työnantaja ei kiistänyt luottamusmiesasemaa. Myöhemmin pohdittiin, voiko yksi henkilö valita itsensä. Tiedossa ei ole, että työnantaja ennen saneerausta olisi kieltänyt luottamusmiesaseman. Työnantaja ei ollut kiistänyt ilmoituksia.

Todistaja Y oli sitä mieltä, että A oli ollut luottamusmies. Työnantaja ei ole kieltänyt A:n asemaa. A:n työtehtäviin ei työpaikalta löydy yhtä ammattitaitoista.

Todistaja Z, yksikön johtaja, otti helmikuussa vastaan ilmoituksen, jota piti ilmoituksena liiton vaihdosta. Jälkimmäistä, joka tuli viikko neuvottelujen käynnistyksen jälkeen, hän piti omituisena ja läpinäkyvänä. Selittää, että A:n luottamusmiesasema on kiistetty, mutta ei muista koska. Sitä ei ole merkitty pöytäkirjaan. A:lle myös tästä ilmoitettu, mutta ei muista koska."

Käräjäoikeus katsoi jo 19.2.1993 päivätyn ilmoituksen olleen ilmoitus luottamusmiesasemasta, kuten oli ollut myös 30.11.1993 päivätty ilmoitus. Todistajanlausuntojen mukaan työnantaja ei ollut kiistänyt ilmoituksia ennen kuin loppuvuonna 1993 yhteistoimintaneuvottelujen alettua. Tällä perusteella A:ta oli ollut irtisanomistilanteessa pidettävä luottamusmiehenä. Esitetyn selvityksen mukaan A:n työt eivät missään tapauksessa kokonaan olleet loppuneet työpaikalla. A ei ollut hyväksynyt irtisanomista eikä hänen irtisanomisensa ollut tapahtunut sillä tavoin kuin luottamusmiehen osalta oli meneteltävä. Työnantaja oli siten irtisanonut A:n työsopimuksen työsopimuslain 53 §:n vastaisesti.

Tämän vuoksi käräjäoikeus velvoitti yhtiön työsopimuslain 51 §:n nojalla suorittamaan A:lle korvaukseksi hänelle aiheutuneesta vahingosta 114 525 markkaa.

Vaasan hovioikeuden tuomio 15.5.1996

Yhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati käräjäoikeuden tuomion kumoamista ja kanteen hylkäämistä.

Hovioikeus totesi, että ammattiosaston valitsema luottamusmies toimi paitsi työntekijöiden myös ammattiosaston edustajana suhteessa työnantajaan. Luottamusmiehen aseman saavuttaminen edellytti valinnan lisäksi, että ammattiosasto ilmoitti valitusta luottamusmiehestä työnantajalle kirjallisesti.

Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto / Graafiset Toimihenkilöt ry:n ammattiosaston 19.2.1993 ja 30.11.1993 päivätyistä ilmoituksista ilmeni, että A oli valittu helmikuussa 1993 osaston yhdyshenkilöksi ja marraskuussa 1993 luottamusmieheksi yhtiön Jämsän toimipaikkaan. Jälkimmäisessä ilmoituksessa A oli selkeästi nimetty luottamusmieheksi ja tehtävän hoitoajaksi oli ilmoitettu 1.1.1994 - 31.12.1995. Ilmoitukset olivat tulleet työnantajan tietoon. Yhtiö ei ollut näyttänyt, että sen puolesta olisi kiistetty A:n luottamusmiesasema sen saatua ilmoitukset. A oli lisäksi yhtiössä yhteistoimintamenettelyä varten valitun neuvottelukunnan kokouspöytäkirjassa 7.3.1994 nimetty Graafisten Toimihenkilöiden edustajaksi neuvottelukunnassa.

Koska yhtiö vastaanotettuaan A:n luottamusmiesilmoituksen ei ollut riitauttanut tämän luottamusmiesasemaa, hovioikeus katsoi, että A oli saavuttanut työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa tarkoitettua irtisanomissuojaa nauttivan luottamusmiehen aseman.

Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

Suomalainen Lehtipaino Oy:n Jämsän Lehtipainossa on työskennellyt kolme konttoritoimihenkilöä, jotka kaikki ovat vuoden 1993 alussa olleet ammattiosastonsa kautta järjestäytyneinä Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto ry:hyn. Tuon liiton ja Graafisen Teollisuuden Liitto ry:n välillä, johon yhtiö on järjestäytynyt, on ollut voimassa työehtosopimus, jonka liitteenä on noudatettu työnantajain keskusjärjestön ja työntekijäliiton välistä luottamusmiessopimusta. Tämän ammattiosaston luottamusmieheksi kaksivuotiskaudeksi 1993 - 1994 oli ollut valittuna B sekä varaluottamusmieheksi C.

Myös Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto r.y:n ja Graafisen Teollisuuden Liitto r.y:n välillä on ollut voimassa työehtosopimus siihen liittyvine luottamusmiessopimuksineen. Kolmas työntekijä eli A on 19.2.1993 toimittanut Jämsän Lehtipainolle allekirjoittamansa, kaavakkeelle laaditun Suomen Kirjatyöntekijäin Liitto ry:n / Graafiset Toimihenkilöt ry:n "ilmoituksen luottamusmiehistä". Asiakirjassa on, sana pääluottamusmies yliviivattuna, ollut merkintä siitä, että yhdyshenkilö oli A. Kohta "Plm-tehtävien hoitoaika" on jätetty avoimeksi. A on käräjäoikeudessa kertonut tehneensä työnantajalle normaalin ilmoituksen vaihtaessaan liittoa. Kuten käräjäoikeuden tuomiossa on A:n lausumana todettu, hänen luottamusmiesasemaansa ei tuolloin otettu kantaa.

Jämsän Lehtipainossa oli 18.11.1993 aloitettu yhtiön säästöohjelmasta yhteistyöneuvottelut, joita on ilmoitettu jatkettavan lähinnä omissa asiakokoonpanoissaan. Henkilöstöjärjestelyistä on pidetty 24.11.1993 neuvottelu, jossa ovat olleet läsnä kaikki kolme konttoritoimihenkilöä, eikä luottamusmies B siis edustanut C:tä. Neuvottelussa on ilmoitettu eräiden työtehtävien siirtämisestä Vantaalle, jäljelle jäävien tehtävien järjestämisestä uudelleen sekä siitä, että toimenpiteet merkitsisivät yhden konttoritoimihenkilön irtisanomista. Irtisanomisneuvottelut pyrittäisiin käymään seitsemän päivän kuluessa.

A on toimittanut yhtiölle 30.11.1993 allekirjoittamansa Graafiset Toimihenkilöt ry:n ilmoituksen, jonka mukaan hän on ammattiosaston luottamusmies työpaikalla 1.1.1994 alkavana kaksivuotiskautena sekä pöytäkirjan vaalikokouksesta, jonka koollekutsuja ja ainoa läsnäolija hän oli ollut. Kuten käräjäoikeus on lausunut, työnantaja on todistajalausuntojen mukaan kiistänyt luottamusmiesilmoituksen yhteistoimintaneuvottelujen alettua loppuvuonna 1993.

Yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa 2.3.1994 on todettu konttoritoimihenkilöiden edustajana alkavana kaksivuotiskautena olevan "B STL, varalla C ja Kirjaliiton Graafisten toimihenkilöiden edustaja A".

Työsopimuslain 53 §:n 2 momentin mukaan luottamusmiehen työsopimus voidaan työnantajan toimesta irtisanoa vain, jos niiden työntekijöiden enemmistö, joiden luottamusmiehenä hän on, antaa siihen suostumuksen tai kun työ kokonaan päättyy eikä voida järjestää muuta työtä, joka vastaa hänen ammattitaitoaan. Saman pykälän 1 momentista ilmenee, että luottamusmiehellä tarkoitetaan tällöin työpaikan pääluottamusmiestä ja ammattiryhmää tai työosastoa varten valittua luottamusmiestä.

A on katsonut, että hän on voinut valita itsensä luottamusmiessopimuksen mukaiseksi luottamusmieheksi edustamaan itseään. Hän oli ilmoittanut valinnasta ammattiosastolle ja ammattiliitolle, jotka olivat pitäneet häntä luottamusmiehenä. Jo tällä perusteella hän oli ammattiosaston asettama luottamusmies. Hän oli myös 19.2. ja 30.11.1993 ilmoittanut työnantajalle valinnasta. Kun yhtiö ei ollut luottamusmiesilmoitukset saatuaan asettanut niitä kyseenalaisiksi sekä kun A oli osallistuessaan jo 24.11.1993 edellä kerrottuun neuvotteluun sekä jälleen 2.3.1994 yhteistoimintaneuvottelukunnan kokoukseen toiminut luottamusmiehenä ja työnantaja näin ollen oli hänet luottamusmieheksi hyväksynyt, hänellä oli irtisanottaessa ollut luottamusmiesasema ja siten siihen liittyvä irtisanomissuoja.

Yhtiö on puolestaan katsonut, ettei työpaikan ainoa tiettyyn ammattiliittoon kuuluva työntekijä voi saada luottamusmiesasemaa ja työsopimuslain 53 §:n 2 momentissa säädettyä erityistä irtisanomissuojaa valitsemalla itsensä luottamusmieheksi edustamaan vain itseään. Tähän ei työnantajan suhtautumisella luottamusmiesilmoitukseen ole vaikutusta. Tosin yhtiö oli kiistänyt A:n luottamusmiesaseman heti, kun se oli tullut esille neuvottelujen yhteydessä, joihin osallistuessaan A ei myöskään ollut toiminut luottamusmiehenä.

Korkein oikeus toteaa, että A:n 19.2.1993 yhtiölle toimittaman ilmoituksen sisältö ja tarkoitus ovat jääneet epäselviksi. Nyt kysymyksessä olevissa olosuhteissa ilmoitukseen reagoimatta jättäminen ei ole merkinnyt yhtiön hyväksyvää suhtautumista A:n luottamusmiesasemaan. Neuvotteluun 24.11.1993 ovat edellä kerrotuin tavoin osallistuneet kaikki konttoritoimihenkilöt eikä A:n osallistuminen siihen ole merkinnyt toimimista luottamusmiehenä. A:n toimittaessa 30.11.1993 ilmoituksen luottamusmiesvalinnasta yhden konttoritoimihenkilön irtisanominen on jo ollut tiedossa, ja tätä koskevissa neuvotteluissa yhtiö on kiistänyt A:n luottamusmiesaseman. A on tämän jälkeen osallistunut yhteistoimintamenettelyyn asiassa, joka on koskenut paitsi työpaikan työntekijöitä yleisesti, myös häntä itseään. Asemansa perusteella konttoritoimihenkilöitä edustanut B on kuulunut eri ammattiliittoon kuin A. Se, että työnantaja on kutsunut A:n neuvottelukuntaan ei myöskään merkitse, että työnantaja olisi hyväksynyt A:n luottamusmiesaseman työpaikalla.

Työsopimuslain 53 §:n säännöksessä luottamusmiehellä tarkoitetaan muun muassa työehtosopimuksen perusteella valittua luottamusmiestä. Kuten hovioikeus on todennut, luottamusmies toimii työpaikalla paitsi työntekijöiden myös ammattiosaston edustajana suhteessa työnantajaan. Luottamusmiessopimuksessa ei ole sovittu, että luottamusmiehen valitseminen edellyttäisi tiettyä työntekijämäärää. Mainitun 53 §:n 2 momentista ei suoraan ilmene, voiko erityisen irtisanomissuojan saada työntekijä, joka ainoana luottamusmiehen valintaan oikeutettuna valitsee itsensä luottamusmieheksi. Tällainen näyttäisi johtavan mahdottomuuteen esimerkiksi tilanteessa, jossa työnantajan palveluksessa olisi kolmen sijasta kaksi työntekijää, jotka molemmat olisivat luottamusmiehiä. Työn vähentyessä puoleen työnantajan ei olisi mahdollista vähentää työntekijöitä, jos kumpikaan ei suostuisi itsensä irtisanomiseen.

Puhuttaessa valinnasta ja työntekijäin enemmistöstä jo säännöksen sanamuoto sinänsä viittaa siihen, että kysymyksessä olisi valintatilanne ja että valitsemaan oikeutettuja olisi enemmän kuin yksi. Säännös merkitsee luottamusmiehelle parempaa irtisanomissuojaa kuin on niillä työntekijöillä, joiden luottamusmies hän on, ja irtisanominen vaatii näiden suostumuksen mutta ei esimerkiksi ammattiosaston suostumusta. Tästä voidaan päätellä säännöksen tarkoituksena ensisijaisesti olevan suojata toisen työntekijän edustamista suhteessa työnantajaan, mikä on myös sopusoinnussa luottamusmiesjärjestelmän luonteen kanssa. Näin ollen on perusteltua tulkita 53 §:n 2 momentin säännöstä siten, että työpaikan ainoa luottamusmiehen valitsemaan oikeutettu työntekijä ei valitsemalla itsensä luottamusmieheksi saa lainkohdassa säädettyä erityistä irtisanomissuojaa.

A ei siten valitsemalla itsensä luottamusmieheksi ole saanut puheena olevan 53 §:n 2 momentin tarkoittamaa irtisanomissuojaa.

A on toissijaisesti perustanut kanteensa siihen, että työnantajalla ei ole ollut tuotannollista syytä irtisanoa hänen työsopimustaan, koska hänen työtehtävänsä eivät olleet vähentyneet vähäistä suuremmassa määrin ja koska hän on ollut ammattitaitoisin hoitamaan yritykseen jääneitä konttoritehtäviä. A ei ole kiistänyt yhtiön saneeraustoimenpiteiden välttämättömyyttä ja sitä, etteikö yhtiöllä olisi ollut tämän johdosta oikeus järjestellä tehtäviä uudelleen. Järjestelyn seurauksena työt Jämsän toimipisteessä ovat vähentyneet ja A:n työt on yhdistetty toisen, Suomen Teollisuustoimihenkilöiden Liitto r.y:n luottamusmiehenä toimineen konttoritoimihenkilön tehtäviin. Työnantajalla ei ole tämän jälkeen ollut tarjota A:lle työtä Jämsän toimipisteessä eikä A ole suostunut vastaanottamaan hänelle tarjottua työtä Vantaalla. Yhtiöllä on näin ollen ollut oikeus työsopimuslain 37 a §:n nojalla irtisanoa A. Irtisanominen ei ole ollut työsopimuslain syrjintäkiellon vastainen.

Tuomiolauselma

Käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomiot kumotaan. Kanne hylätään ja Suomalainen Lehtipaino Oy vapautetaan suorittamasta A:lle tuomittua vahingonkorvausta.