KKO:1997:187
- Asiasanat
- Takaisinsaanti - Takaisinsaanti saneerausmenettelyssäAsiavaltuus
- Tapausvuosi
- 1997
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 96/768
- Taltio
- 4237
- Esittelypäivä
Velallisen ajama takaisinsaantia saneerausmenettelyssä koskeva kanne jätettiin tutkimatta. Ks.
Ään.
KKO:1995:130
(Vahv. jaosto)
YSL 35 § 3 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kokkolan käräjäoikeuden tuomio 5.5.1995
Osuuskunta Eka-yhtymä lausui A:han kohdistamassaan takaisinsaantia yrityssaneerauksessa koskevassa kanteessa, että A oli 5.5.1993 tallettanut 80 000 markkaa osuuskunnan säästökassan kiinteäkorkoiselle määräaikaistilille. Talletuksen eräpäivä oli ollut 5.11.1993. A oli 19.10.1993 lopettanut määräaikaistilin ja nostanut sen pääoman. Osuuskunnan yrityssaneeraushakemuksen johdosta oli 20.10.1993 määrätty väliaikaiset maksu-, perintä- ja täytäntöönpanokiellot. Osuuskunnan saneerausmenettely oli aloitettu 22.10.1993.
Osuuskunta katsoi, että kysymyksessä oli takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 10 §:ssä tarkoitettu velan ennenaikainen maksu, jota ei voitu pitää tavanomaisena. Osuuskunta vaati maksun peräyttämistä.
A vastusti esittämillään perusteilla kannetta.
Käräjäoikeus hyväksyi kanteen.
Vaasan hovioikeuden tuomio 17.1.1996
A valitti hovioikeuteen ja toisti vaatimuksensa kanteen hylkäämisestä.
Hovioikeus lausui valmistelupäätöksessään 8.11.1995, että yrityksen saneerauksesta annetun lain 35 §:n 3 momentin mukaan takaisinsaantia voi saneerausmenettelyssä vaatia selvittäjä tai velkoja. Kantajan asiamies oli kuitenkin asiassa edustanut osuuskuntaa eli velallista. Sen vuoksi hovioikeus varasi asiamiehelle tilaisuuden esittää selvitys valtuutuksestaan.
Kantajan asiamies esitti selvittäjän antaman valtakirjan. Lisäksi selvittäjä ilmoitti, että takaisinsaantikanteen vireillepano oli tapahtunut selvittäjien vaatimuksesta ja valtuuttamana.
Tuomiossaan 17.1.1996 hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle myönnettiin valituslupa 28.8.1996. Valituksessaan hän vaati kanteen jättämistä tutkimatta.
Osuuskunta, jonka nimi nykyisin on Osuuskunta Tradekayhtymä, antoi vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.12.1997
Perustelut
Yrityksen saneerauksesta annetun lain (saneerauslaki) 35 §:n 3 momentin mukaan takaisinsaantia saneerausmenettelyn yhteydessä voi vaatia selvittäjä tai velkoja siten kuin 36 ja 37 §:ssä säädetään. Tämä merkitsee, että ainoastaan selvittäjällä tai velkojalla on puhevalta velallisyritystä koskevissa takaisinsaantioikeudenkäynneissä, joissa vaaditaan velallisyrityksen tekemien, velkojien oikeuksia loukkaavien oikeustointen peräyttämistä. Tulkinnanvaraiseksi sitä vastoin jää, tarkoittaako tämä myös asianosaisen aseman antamista heille näissä asioissa, mihin säännöksen sanamuoto viittaa, vai onko lainkohdalle lain muihin säännöksiin nähden annettava rajoitetumpi merkityssisältö. Kysymykseen ei ole otettu nimenomaista kantaa lain esitöissä eivätkä nämä muutoinkaan anna vastausta ongelman ratkaisemiseen.
Saneerauslain 5 luvun säännöksistä ilmenee, että velallinen saneerausmenettelyn alkamisesta huolimatta säilyttää määräysvallan omaisuuteensa ja toimintaansa eräin rajoituksin. Samoin velalliselle jää puhevalta vireillä olevissa tai vireille pantavissa oikeudenkäynneissä kuitenkin siten, että selvittäjä voi ryhtyä käyttämään velallisen puhevaltaa jo vireillä olevissa asioissa ja niinikään itsenäisesti aloittaa uusia oikeudenkäyntejä tämän puolesta. Lähinnä siitä, että velallinen lähtökohtaisesti säilyttää määräysvallan omaisuuteensa ja että omaisuus oikeustoimen peräytyessä palautuu hänen varallisuuspiiriinsä, on ehkä pääteltävissä, että velallisyritystä koskevien muiden oikeudenkäyntien tavoin takaisinsaantioikeudenkäynnin asianosaisena täytyy olla velallisen itse ja että takaisinsaantikannetta siten on - selvittäjän tai velkojan päätöksestä - ajettava velallisen nimissä.
Tällaisen johtopäätöksen yhteensovittaminen takaisinsaantisäännöstön perusteiden kanssa tuottaa kuitenkin vaikeuksia. Takaisinsaanti merkitsee konkurssioikeuden takaisinsaantisäännöstön esikuvan mukaisesti sitä, että velallisen ennen saneerausmenettelyn alkamista tekemä ja häntä sitova, mutta hänen velkojiensa oikeuksia loukkaava oikeustoimi peräytyy. Takaisinsaannin tarkoituksena on siis ensisijaisesti velkojien etujen eli heidän saataviensa mahdollisimman hyvän maksunsaannin turvaaminen. Tältä pohjalta tuntuu vieraalta sellainen asetelma, että kantajapuolena näissä oikeudenkäynneissä voisi olla oikeustoimen tehnyt ja siihen sidottu velallinen. Tällaiselle ratkaisulle ei myöskään anna tukea tulkinnanalaisen säännöksen sanamuoto enempää kuin lain systematiikkakaan, jonka mukaan takaisinsaannin sääntely on 5 luvun säännöksistä erillään omassa luvussaan.
Takaisinsaantisäännöstön oikeudelliset perusteet näyttävät siten edellyttävän näissä asioissa puhevallan mahdollisimman selvää erottamista itse velallisyrityksestä ja kytkemistä velkojien etuja edustaviin tahoihin. Tällaisten näkökohtien voidaan katsoa kysymyksessä olevan lainkohdan sanamuodon ja lain systematiikan ohella vahvasti puoltavan tulkintaa, jonka mukaan takaisinsaantioikeudenkäynnin kantajapuolen asema kuuluisi selvittäjälle tässä ominaisuudessaan tai velkojalle. Tämä olisi lisäksi sopusoinnussa konkurssissa noudatetun takaisinsaantimenettelyn kanssa. Velallistahan ei pidetä asianosaisena myöskään konkurssitapauksessa, vaan asianosaiseksi on vanhemmassa käytännössä katsottu uskottu mies tai toimitsijamies, mistä on siirrytty käsittelemään konkurssipesää asianosaisena, asiallista muutosta silti tarkoittamatta (takaisinsaannista konkurssipesään annettu laki 23 §). Konkurssipesää vastaavan erillisvarallisuuden puuttuessa ei kuitenkaan saneerausmenettelyssä ole tällaista vaihtoehtoa.
Edellä olevan perusteella saneerauslain 35 §:n 3 momentin säännöstä on tulkittava sanamuotonsa mukaisesti siten, että selvittäjälle tai velkojalle annetulla yksinomaisella oikeudella vaatia takaisinsaantia on tarkoitettu asianosaisasemaa takaisinsaantioikeudenkäynnissä. Tämä merkitsee sitä, että tällainen kanne on selvittäjän tai velkojan nostettava omissa nimissään velallisen lukuun, mikä selvittäjän käyttäessä kanneoikeuttaan tapahtuu velallisen kuluvastuulla. Tilanne, jossa jollakulla on oikeus ajaa kannetta omissa nimissään toisen lukuun, on tosin poikkeuksellinen, mutta ei tuntematon. Esimerkkeinä tästä voidaan mainita, paitsi edellä mainittu pesän puhevallan järjestely takaisinsaannissa konkurssissa, avoimen yhtiön yhtiömiehen ja osakeyhtiön vähemmistön oikeus ajaa vahingonkorvauskannetta omissa nimissään yhtiön lukuun (avoimesta yhtiöstä ja kommandiittiyhtiöstä annettu laki 2 luku 13 § ja osakeyhtiölaki 15 luku 6 §).
Esillä olevassa takaisinsaantiasiassa on haastehakemukseen kantajaksi ilmoitettu Osuuskunta Eka-yhtymä. Tämän haastehakemuksen pohjalta ja siis vain osuuskunnan nimissä ajetusta kanteesta käräjäoikeus on ratkaissut asian tuomiolla. Tämän vuoksi ja kun osuuskunnalla edellä sanotun mukaisesti ei ole puhevaltaa asiassa, sen kannetta ei olisi pitänyt tutkia.
Päätöslauselma
Hovioikeuden ja käräjäoikeuden tuomiot kumotaan. Kanne jätetään tutkimatta.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Esittelijäneuvos Walamies: Yrityksen saneerauksesta annetun lain 35 §:n 3 momentin mukaan takaisinsaantia voi vaatia selvittäjä tai velkoja. Nyt on kysymys sellaisen takaisinsaantikanteen tutkimisesta, joka on pantu vireille velallisen nimissä.
Sanamuotonsa mukaan ja erillisenä tarkasteltuna sanottu lainkohta näyttää tarkoittavan asiavaltuutta eli oikeutta olla omissa nimissään asianosaisena oikeudenkäyntiin saatetusta vaateesta. Varallisuusoikeudellisissa asioissa asiavaltuus ratkaistaan oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa vakiintuneen kannan mukaan vaatimuksen perusteella. Näin ollen kantajan asiavaltuus kuuluu näissä asioissa sille, jolle oikeudenkäynnin kohdetta vaaditaan.
Mainitun lain 36 §:n 2 momentin mukaan selvittäjän vaatimukseen perustuvan takaisinsaannin yhteydessä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 15 - 19 §:n säännöksiä sovelletaan niin, että se mitä säädetään konkurssipesästä koskee vastaavasti velallista. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että oikeustoimen peräytyessä omaisuus on palautettava saneerausvelalliselle. Näin on meneteltävä siitä riippumatta, onko takaisinsaantikanteessa nimenomaisesti mainittu se taho, jolle omaisuus on palautettava.
Saneerausmenettelyn aloittaminen ei saa aikaan erillistä, asianosaiskelpoisuudeltaan konkurssipesään verrattavaa varallisuusmassaa. Tämä ilmenee muun muassa mainitun lain 29 §:n 1 momentin säännöksestä, jonka mukaan velallisella säilyy menettelyn alkamisen jälkeenkin valta määrätä omaisuudestaan ja toiminnastaan, mikäli sanotussa laissa ei toisin säädetä. Saneerauksen osalta ei siten ole omaksuttu sellaista järjestelyä, että velallisen asiavaltuus lähtökohtaisesti sulkeutuisi pois menettelyn kohteena olevaa omaisuutta koskevien oikeudenkäyntien osalta.
Selostettujen perusteiden nojalla yrityksen saneerauksesta annetun lain 35 §:n 3 momenttia tulee tulkita siten, että siinä on selvittäjän takaisinsaantivaatimuksen osalta kysymys velallisen puhevallan käyttöä koskevasta säännöksestä. Kantajan asiavaltuus taas määräytyy edellä selostetun yleisen säännön mukaan eli kuuluu velalliselle.
Käsillä olevassa tapauksessa haastehakemukseen on merkitty kantajaksi Osuuskunta Eka-yhtymä. Kantajan asiamiehenä on käräjäoikeuskäsittelyn ajan toiminut asianajaja X ilman valtakirjaa. Hovioikeuden pyydettyä oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 4 §:n nojalla X:ltä selvityksen valtuutuksesta X on esittänyt asianajaja Y:n osuuskunnan selvittäjänä antaman valtakirjan ja ilmoittanut, että kanteen vireillepano ja ajaminen olivat perustuneet selvittäjien päätökseen. Katson X:n panneen kanteen vireille velallisyhtiön lukuun selvittäjän valtuuttamana.
Näillä ja muutoin alempien oikeuksien ratkaisuista ilmenevillä perusteilla mietinnössä esitettiin, ettei hovioikeuden tuomion lopputulosta muuteta.
Oikeusneuvos Krogerus: Yrityksen saneerauksesta annetun lain 29 §:n mukaan velallisella säilyy saneerausmenettelyn alkamisen jälkeenkin valta määrätä omaisuudestaan ja toiminnastaan, mikäli mainitussa laissa ei toisin säädetä. Lain 31 §:n mukaan velallinen saa edelleen käyttää puhevaltaa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä tai muussa siihen rinnastettavassa menettelyssä, jossa hän on asianosaisena, jollei selvittäjä päätä ryhtyä käyttämään velallisen puhevaltaa. Sama koskee menettelyn alettua vireille tulevaa oikeudenkäyntiä tai muuta menettelyä. Lainkohdassa säädetään edelleen, että selvittäjällä on oikeus velallisen lukuun tehdä vaatimus taikka panna vireille oikeudenkäynti tai muu siihen rinnastettava menettely ja käyttää asiassa puhevaltaa velallisen puolesta.
Yrityssaneeraus ei siten tuo muutosta velallisen asiavaltuuteen menettelyn alkaessa vireillä olevissa tai sen jälkeen vireille tulevissa oikeudenkäynneissä. Sen sijaan velallisen puhevallan käyttöä on rajoitettu selvittäjän hyväksi.
Yrityksen saneerauksesta annetun lain 35 §:n 3 momentissa on säädetty, että takaisinsaantia voi vaatia selvittäjä tai velkoja. Lain 36 §:n 2 momentista ilmenee, että takaisinsaannin perustuessa selvittäjän vaatimukseen takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain 15 - 19 §:n mukaiset vaikutukset kohdistuvat velalliseen. Saneerausmenettelyn aloittaminen ei saa aikaan erillistä, asianosaiskelpoisuudeltaan konkurssipesään verrattavaa varallisuusmassaa. Velallisella säilyy siten asiavaltuus, mutta ei puhevalta takaisinsaantia koskevissa oikeudenkäynneissä. Jos velallisen nimissä nostetun kanteen vireillepano ei ole perustunut selvittäjän päätökseen, kanne on jätettävä tutkimatta. Ellei selvittäjä itse toimi velallisen asiamiehenä takaisinsaannissa tai ellei selvittäjän kanta ilmene kanneasiakirjoista tai valtuutuksesta, tuomioistuimen on varattava kantajalle mahdollisuus esittää selvitys puhevallastaan.
Käsillä olevassa tapauksessa haastehakemukseen on merkitty kantajaksi Osuuskunta Eka-yhtymä. Kantajan asiamiehenä on käräjäoikeuskäsittelyn ajan toiminut asianajaja X ilman valtakirjaa. Hovioikeuden pyydettyä oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 4 §:n nojalla X:ltä selvityksen valtuutuksesta X on esittänyt asianajaja Y:n osuuskunnan selvittäjänä antaman valtakirjan ja ilmoittanut, että kanteen vireillepano ja ajaminen olivat perustuneet selvittäjien päätökseen. Katson X:n panneen kanteen vireille velallisyhtiön lukuun selvittäjän valtuuttamana.
Näillä ja muutoin alempien oikeuksien ratkaisuista ilmenevillä perusteilla hyväksyn esittelijän mietinnön lopputuloksen.
Oikeusneuvos Vuori: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Krogerus.
Oikeusneuvos Tulokas: Esillä oleva oikeuskysymys on ratkaistu Korkeimman oikeuden tiedonannolla 1995:130. Kun enemmistö nyt esillä olevaa asiaa jaostolla käsiteltäessä on päätynyt toiseen tulokseen kuin mainitussa tiedonantoratkaisussa, asian käsittely on presidentin määräyksellä siirretty vahvennetulle jaostolle. Vahvennetun jaoston käsittelyssä on asiallisesti ollut kysymys siitä, onko ratkaisua KKO 1995:130 pidettävä lainmukaisena ja oikeana vai onko kantaa muutettava.
Vahvennettu jaosto koostuu työjärjestyksen mukaan käsiteltävän asian jaostojäsenistä lisättynä arvotuilla lisäjäsenillä. Kokoonpanoon ovat tulleet kuulumaan seitsemän muun jäsenen ohella oikeusneuvokset Tulenheimo-Takki ja Krook, jotka olivat osallistuneet ratkaisun KKO 1995:130 tekemiseen, sekä oikeusneuvos Krogerus, joka oli hovioikeudessa ollut ratkaisemassa mainittua asiaa. Yhtenä jäsenenä on mukana oikeusneuvos Wirilander, joka oli muodostanut kannan oikeuskysymykseen julkaisemattomassa ratkaisussa 3.6.1996 nro 2047 (S 95/933).
Korkeimman oikeuden työjärjestys ei sisällä erityisiä määräyksiä ratkaisukokoonpanosta esillä olevan kaltaisessa tilanteessa. Kun yleisenä pyrkimyksenä oikeudenkäynnissä on se, että tuomari voi puolueettomana ja vapaana ennakkokäsityksistä muodostaa kantansa, voidaan kysyä, miten hyvin tämä perustavaa laatua oleva vaatimus voi toteutua silloin, kun osa vahvennetun jaoston jäsenistä on tosiasiassa joutunut ratkaisemaan, onko heidän aikaisempi kantansa ollut oikea vai onko se perustunut kannevaltaa koskevaan väärinkäsitykseen. Asetelma on oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen sen laatuinen, että asia olisi tullut käsitellä täysistunnossa. Kun presidentti on määrännyt, ettei käsittelyä siirretä täysistuntoon, esitän kantanani seuraavan.
Yrityssaneerauslain 5 luvusta ilmenee, että velallisen määräysvaltaa omaisuutensa ja toimintansa suhteen on saneerausmenettelyn aikana eräissä suhteissa rajoitettu. Lain 31 §:n mukaan velallinen saa edelleen käyttää puhevaltaa vireillä olevassa oikeudenkäynnissä tai muussa siihen rinnastettavassa menettelyssä, jossa hän on asianosaisena, jollei selvittäjä päätä ryhtyä käyttämään velallisen puhevaltaa. Sama koskee saneerausmenettelyn alettua vireille tulevaa oikeudenkäyntiä tai muuta menettelyä. Lainkohdassa säädetään edelleen, että selvittäjällä on oikeus velallisen lukuun tehdä vaatimus taikka panna vireille oikeudenkäynti tai muu siihen rinnastettava menettely ja käyttää asiassa puhevaltaa velallisen puolesta.
Yrityssaneeraus ei siten tuo muutosta velallisen asianosaiskelpoisuuteen menettelyn alkaessa vireillä olevissa tai sen jälkeen vireille tulevissa oikeudenkäynneissä. Sen sijaan velallisen puhevallan käyttöä on rajoitettu selvittäjän hyväksi.
Asianosaiskelpoisuus säilyy velallisella myös takaisinsaantia koskevissa oikeudenkäynneissä, mutta puhevallan käytön osalta on yrityssaneerauslain 35 §:n 3 momentissa säädetty, että takaisinsaantia voi vaatia selvittäjä tai velkoja. Lähemmät määräykset ilmenevät lain 36 ja 37 §:stä. Jos kanteen vireillepano ei ole perustunut selvittäjän tai velkojan asianmukaiseen päätökseen, kanne on jätettävä tutkimatta kantajan oikeudenkäyntikelpoisuuden puuttumisen vuoksi. Ellei selvittäjä itse toimi velallisen asiamiehenä takaisinsaannissa tai ellei selvittäjän kanta ilmene kanneasiakirjoista tai valtuutuksesta, tuomioistuimen on varattava kantajalle mahdollisuus esittää selvitys puhevallastaan. Sama koskee tilanteita, joissa velkoja on päättänyt takaisinsaannista.
Käsillä olevassa tapauksessa kantajaksi on haastehakemukseen asianmukaisesti merkitty jutussa asiavaltuuden omaava Osuuskunta Eka-yhtymä. Kantajaa on käräjäoikeudessa edustanut asianajaja X. Hovioikeuden pyydettyä X:ltä selvitystä valtuutuksesta, oikeudelle on esitetty selvittäjän antama valtakirja ja ilmoitettu, että kanteen vireillepano on perustunut selvittäjän päätökseen. Oikeudenkäyntiväite on siten perusteettomana hylättävä.
Pääasian osalta hyväksyn hovioikeuden tuomion.
Oikeusneuvokset Taipale ja Haarmann olivat kumpikin vuorollaan samaa mieltä kuin oikeusneuvos Krogerus.
Asian on ratkaissut käräjätuomari Seppä.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Halmelinna, Mansner ja Latvala. Esittelijä Pasi Vihla.
Asian ovat vahvennetussa jaostossa ratkaisseet oikeusneuvokset Portin, Nikkarinen, Lindholm, Haarmann (eri mieltä), TulenheimoTakki, Taipale (eri mieltä), Krook, Wirilander, Tulokas (eri mieltä), Vuori (eri mieltä) ja Krogerus (eri mieltä). Esittelijä Juhani Walamies (mietintö).