16.10.1997

Ulosmittaukset

Vantaan nimismiespiirin avustava ulosottomies ulosmittasi 7.3.1994 muun ohessa Helsingin kaupungilla ja Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansalla A:lta olevien saamisten perimiseksi A:n omaisuutena vuosimallia 1989 olevan Chevrolet Camaro henkilöauton NPF86. Edelleen auto ulosmitattiin A:n omaisuutena muun ohessa sanotuilla velkojilla A:lta olevien saamisten perimiseksi 28.3.1994, 29.4.1994 ja 30.5.1994.

MJS-Auto Oy:n kanteet Vantaan käräjäoikeudessa

MJS-Auto Oy kertoi muun ohessa Helsingin kaupunkiin ja Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansaan ulosmittausten vuoksi kohdistamissaan kanteissa ostaneensa A:n omaisuutena ulosmitatun auton 3.3.1994 päivätyllä kauppakirjalla 80 000 markan hinnalla.

Kauppa oli tehty kauppakirjan osoittamana päivänä MJSAuto Oy:n toimitiloissa. Kauppahinta oli maksettu käteisellä kaupantekotilaisuudessa. Läsnä olivat olleet kaupan tehneiden A:n ja MJS-Auto Oy:n edustajan B:n lisäksi MJS-Auto Oy:n palveluksessa automyyjänä toimiva X sekä A:n mukana ollut Y.

Kauppa oli syntynyt normaalisti. Yhtiö osti autot tavallisesti käteismaksulla. MJS-Auto Oy:llä ei ollut kaupantekohetkellä ollut tietoa A:n taloudellisista vaikeuksista tai ulosottoasioista. Auto ei ollut ollut mukana kaupantekotilaisuudessa 3.3.1994, koska siinä oli ollut kesärenkaat eikä A sääolosuhteiden vuoksi ollut tahtonut sillä ajaa. Auton kaupasta oli kuitenkin neuvoteltu jo aiemmin, ensi kerran syksyllä 1993. MJS-Auto Oy oli tuolloin jo perehtynyt autoon. Lisäksi A oli kertonut auton olleen talven tallissa.

Auton hallinta ei siis siirtynyt MJS-Auto Oy:lle vielä kaupantekotilaisuudessa, mutta A oli luovuttanut kaupantekotilaisuudessa auton avaimista toiset MJS-Auto Oy:lle. Toiset avaimet olivat jääneet A:lle, koska tämä oli luvannut siirtää auton asuntonsa luota kadunvarrelta asuntonsa lähellä olevalle paikoitusalueelle. A oli toimittanut nämä haltuunsa jääneetkin avaimet MJS-Auto Oy:lle aamupäivällä 7.3.1994.

MJS-Auto Oy:n sittemmin saaman tiedon mukaan auto oli ulosmitattu A:n veloista ensi kerran 7.3.1994 kello 17-18. Ulosmittauspöytäkirjan mukaan velallinen oli tuolloin käynyt paikalla. Tämän tiedon oikeellisuudesta yhtiöllä ei ollut tietoa.

MJS-Auto Oy:n edustaja B oli, mentyään illalla 7.3.1994 noutamaan autoa, havainnut, ettei auto ollut ollut paikoitusalueella, kuten piti. Tämän jälkeen B oli soittanut A:lle, joka oli kertonut, että hänen tietojensa mukaan auton piti olla paikoitusalueella. Kun näin ei ollut ollut, B oli tehnyt auton katoamisesta samantien rikosilmoituksen poliisille. Seuraavana aamuna B oli vielä toimittanut anastetuksi luulemastaan autosta Helsingin Sanomiin ilmoituksen, joka oli julkaistu lehden 9. ja 10.3.1994 ilmestyneissä numeroissa. Lehti-ilmoituksen johdosta B:lle oli soitettu Vantaan poliisista ja ilmoitettu, että auto oli ulosmitattu eikä anastettu. Vasta tällöin MJS-Auto Oy oli saanut tietää A:n ulosmittausveloista.

Näillä perusteilla MJS-Auto Oy vaati vahvistettavaksi, että yhtiö omistaa 3.3.1994 tehdyn kaupan perusteella A:n omaisuutena ulosmitatun auton ja ettei autoon siten voida 3.3.1994 jälkeen kohdistaa ulosmittauksia A:n veloista.

Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansan ja Helsingin kaupungin vastaukset

Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansa ja Helsingin kaupunki kiistivät kanteen katsoen, ettei 3.3.1994 tehdyksi päivätty kauppa ollut asiassa esille tulleiden seikkojen perusteella aito.

Vakuutusyhtiön mukaan kaupan epäaitoutta osoitti, että auto vara-avaimineen oli ollut yhä 7.3.1994 A:n hallinnassa, vaikka auto väitettiin myydyksi jo 3.3.1994. Oli outoa, että MJS-Auto Oy oli kertomansa mukaan ostanut auton käteismaksulla saamatta sitä kuitenkaan heti haltuunsa. MJS-Auto Oy ei ollut myöskään huolehtinut auton rekisteröimisestä määräajassa. A puolestaan oli ollut 7.3.1994 auton ulosmittaustilanteessa läsnä tekemättä kuitenkaan auton omistusta koskevaa huomautusta.

Helsingin kaupunki lausui muun ohessa, että MJS-Auto Oy:n tuli todistaa kaupan aitous yhtiön kirjanpitoon tehtyjen merkintöjen avulla.

MJS-Auto Oy:n lausuma vastausten johdosta

Auton omistusoikeus oli siirtynyt MJS-Auto Oy:lle kaupantekotilaisuudessa 3.3.1994. Auton hallinnan siirtyminen, rekisteröiminen tai kaupan vieminen yhtiön kirjanpitoon ei ollut omistusoikeuden siirtymisen edellytys. MJS-Auto Oy:n edustaja B oli puhelimitse ilmoittanut auton kaupasta yhtiön kirjanpitäjälle, jotta tämä veisi kaupan yhtiön kirjanpitoon. Näin ei ollut kuitenkaan yhtiöstä riippumattomista syistä tapahtunut.

Käräjäoikeuden tuomio 4.11.1994

Auto oli ulosmitattu A:n omaisuutena 7.3.1994 ja myöhemmin. MJS-Auto Oy väitti kanteessaan mainitsemillaan perusteilla, että ulosmittaukset olivat olleet perusteettomia. Riidan ratkaisun kannalta oli merkitystä yksinomaan sillä, oliko autosta tehty MJS-Auto Oy:n ja A:n välillä 3.3.1994 lopullinen kauppa, jonka nojalla auton omistusoikeus oli siirtynyt yhtiölle. Asiaa oli selvitetty asiakirjoin ja todistajia kuulemalla.

Rekisteriotteen ilmoitusosan, kauppakirjan ja ostokuitin mukaan A oli myynyt auton MJS-Auto Oy:lle 3.3.1994. Näyttämättä oli jäänyt, että nämä asiakirjat olisi laadittu sanotun päivän jälkeen.

B ja A olivat totuusvakuutuksen nojalla kuultuina kertoneet, että rekisteriotteen ilmoitusosa, kauppakirja ja ostokuitti oli tehty 3.3.1994 ja että MJS-Auto Oy oli niiden osoittamin tavoin 3.3.1994 ostanut A:lta puheenaolevan auton. Kauppa oli tehty MJS-Auto Oy:n toimitiloissa. Auton kauppahinta 80 000 markkaa oli maksettu tuhannen markan seteleillä kaupantekotilaisuudessa. B:n mukaan auton ostaminen käteismaksulla oli MJS-Auto Oy:ssä normaali menettely. MJS-Auto Oy ei ollut kauppaa tehtäessä tiennyt A:lla olevan velkoja ulosotossa. Kaupasta oli neuvoteltu jo ennen sanottua päivää ja MJS-Auto Oy oli jo aiemmin perehtynyt autoon. Auto ei ollut ollut kaupantekotilaisuudessa mukana. MJS-Auto Oy:lle oli kuitenkin luovutettu toiset auton avaimista. MJS-Auto Oy ja A olivat lisäksi sopineet, että A siirtäisi auton asuntonsa luota kadunvarrelta asuntonsa lähellä olevalle pysäköintialueelle. Haltuunsa jääneet auton toiset avaimet A oli toimittanut MJS-Auto Oy:lle 7.3.1994.

MJS-Auto Oy:n todistajina kuulemat automyyjä X ja kaupantekotilaisuudessa A:n mukana ollut Y olivat kertoneet, että yhtiö ja A tekivät autosta 3.3.1994 lopullisen kaupan. Todistajien lausumat tukivat B:n ja A:n kertomaa. Lisäksi yhtiön todistajina kuulemien autosihteeri Z:n ja yhtiön kirjanpitäjä V:n kertomuksin oli selvitetty, miksi kauppa ei näkynyt MJSAuto Oy:n kirjanpidossa.

Vastaajien todistajana kuuleman avustavan ulosottomiehen W:n kertomuksella ei ollut merkitystä asian ratkaisulle, koska W ei ole tiennyt 3.3.1994 tehdystä kaupasta.

Näin ollen käräjäoikeus, arvostellen MJS-Auto Oy:n esittämää näyttöä kokonaisuutena, katsoi, että A ja MJS-Auto Oy olivat tehneet autosta kaupan 3.3.1994.

Käräjäoikeus vahvisti, että MJS-Auto Oy omisti 3.3.1994 tehdyn kaupan perusteella auton ja ettei sitä siten enää 3.3.1994 jälkeen voitu ulosmitata A:n veloista.

Helsingin hovioikeuden tuomio 1.10.1996

Hovioikeus on hylännyt Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansan ja Helsingin kaupungin valitukset ja pysyttänyt käräjäoikeuden tuomion.

Eri mieltä ollut jäsen, hovioikeudenneuvos Viitanen lausui perusteluina:

"Hovioikeudessa on kysymys siitä, onko puheenaolevan auton omistusoikeus siirtynyt A:lta MJS-Auto Oy:lle 3.3.1994 allekirjoitetulla kauppakirjalla niin, että MJS-Auto Oy saa kauppakirjan sekä samana päivänä allekirjoitettujen rekisteriotteen ilmoitusosan ja ostokuitin nojalla suojaa A:n ulosmittausvelkojia Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansaa ja Helsingin kaupunkia vastaan, vai onko kauppakirjaa pidettävä jälkeenpäin päivättynä tai muutoin valeoikeustoimena.

On selvitetty, että auton hallintaoikeus oli jäänyt 3.3.1994 jälkeen edelleen A:lle ja että hänelle olivat jääneet myös auton toiset avaimet. Hallintaoikeuden siirtymisellä ei ole merkitystä sen kannalta, saako MJS-Auto Oy suojaa A:n ulosmittausvelkojia vastaan, mutta se on aihetodiste siitä, että omistusoikeus ei ollut 3.3.1994 siirtynyt MJS-Auto Oy:lle. MJSAuto Oy on kertonut, että se ei ollut kaupantekotilaisuudessa 3.3.1994 nähnyt autoa, että sen autosta maksama 80 000 markan kauppahinta oli annettu kaupantekotilaisuudessa käteisenä A:lle ja että kauppa oli MJSAuto Oy:n kirjanpitäjälle tehdyn suullisen ilmoituksen perusteella merkitty yhtiön kirjanpitoon. On kuitenkin selvitetty, että kauppa ei ilmene yhtiön kirjanpidosta. Viimeksi mainittu seikka ja kaupan tekeminen käteiskauppana näkemättä autoa ovat aihetodisteita siitä, että auton omistusoikeus ei ollut 3.3.1994 siirtynyt MJS-Auto Oy:lle. Edellä mainitut seikat tukevat vahvasti sitä, että kauppa on ollut valeoikeustoimi. Sen vuoksi katson, että MJS-Auto Oy on ollut velvollinen näyttämään, että omistusoikeus oli 3.3.1994 siirtynyt sille. Omistusoikeuden siirtyminen MJS-Auto Oy:lle on ollut luotettavasti selvitettävissä MJS-Auto Oy:n kirjanpidon avulla. Jos MJS-Auto Oy olisi pitänyt kirjanpitoaan sellaisella huolellisuudella, jota autoliikettä harjoittavalta yhtiöltä kohtuudella voidaan edellyttää, MJS-Auto Oy olisi voinut selvittää, että 80 000 markan suoritus A:lle oli tapahtunut 3.3.1994. MJS-Auto Oy ei ole kyennyt tuollaista selvitystä esittämään, joten omistusoikeuden ei ole näytetty siirtyneen 3.3.1994 MJS-Auto Oy:lle. A:n ja MJS-Auto Oy:n edustajan totuusvakuutuksen nojalla antamille kertomuksille ei voida näissä olosuhteissa antaa näyttönä merkitystä. Edellä mainituilla perusteilla katson, että A:n ja MJS-Auto Oy:n välinen 3.3.1994 allekirjoitettu kauppa on valeoikeustoimi. Sanottu johtopäätös on perustettavissa esitettyyn asiakirjanäyttöön, minkä vuoksi asiassa ei ole tarpeen toimittaa suullista käsittelyä."

Näillä perusteilla Viitanen hylkäsi MJS-Auto Oy:n kanteet Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansaa ja Helsingin kaupunkia vastaan ja katsoi, että auto oli ollut ulosmitattavissa vakuutusyhtiön ja kaupungin A:lta olevista saatavista.

Perustelut

MJS-Auto Oy:n vaatimus ulosmittausten peruuttamiseksi perustuu siihen, että auto on ennen ulosmittausten suorittamista siirtynyt 3.3.1994 tehdyllä kaupalla yhtiön omistukseen.

Vakuutusosakeyhtiö Sampo ja Helsingin kaupunki ovat vastustaneet vaatimusta katsoen, ettei autosta ollut tehty kauppaa 3.3.1994. MJS-Auto Oy:n tuolloin tehdyksi väittämää kauppaa osoittavat asiakirjat on päivätty jälkikäteen sanotulle päivälle. Ei voida pitää uskottavana, että MJS-Auto Oy olisi maksanut käteisellä 80 000 markkaa saamatta autoa hallintaansa. Auton ostoa ei myöskään ollut kirjattu väitetyn kaupan jälkeen yhtiön kirjanpitoon eikä autoa ollut rekisteröity yhtiön omistukseen.

Asiassa on siten kysymys siitä, ovatko MJS-Auto Oy ja A tehneet autokaupan kanteissa ilmoitetuin tavoin 3.3.1994 vai vasta 7.3.1994 suoritetun ulosmittauksen jälkeen.

MJS-Auto Oy on esittänyt 3.3.1994 päivätyn kauppakirjan, jonka mukaan A on mainittuna päivänä myynyt auton yhtiölle 80 000 markan käteishinnalla, ja samalle päivälle päivätyn autoa koskevan ostokuitin. Lisäksi yhtiö on esittänyt auton rekisteriotteen ilmoitusosan, jossa on 3.3.1994 päivätty A:n ja yhtiön toimitusjohtajan B:n allekirjoittama merkintä omistajan vaihdoksesta. B ja A ovat totuusvakuutuksen nojalla kumpikin kertoneet, että kauppa oli tehty asiakirjojen osoittamin tavoin 3.3.1994. Yhtiön palveluksessa oleva autosihteeri Z on todistajana kertonut, että hän oli laatinut edellä mainitut asiakirjat silloin kun kauppa tehtiin. Asiakirjat hän oli päivännyt noudattamansa käytännön mukaisesti niiden laatimispäivälle. MJS-Auto Oy:n palveluksessa oleva automyyjä X ja A:n mukana kaupantekotilaisuudessa ollut Y ovat todistajina kertoneet, että he olivat olleet paikalla kun kauppa tehtiin. B, X ja Z sekä myös todistajana kuultu MJS-Auto Oy:n käyttämän kirjanpitotoimiston omistaja V ovat kertoneet MJS-Auto Oy:n tapana olevan ostaa autot käteismaksulla. B on edelleen kertonut, että hän oli voinut ostaa A:lta auton sitä kaupantekotilaisuudessa näkemättä, koska hän oli tutustunut autoon aikaisemmin, kun A oli tarjonnut sitä ostettavaksi. Auton ostoa ei sekaannuksen vuoksi ollut merkitty heti kaupan jälkeen yhtiön kirjanpitoon, koska ostokuitti ja muut ostoon liittyvät asiakirjat oli auton ulosmittauksen jälkeen toimitettu yhtiön asianajajalle. Yhtiö ei ollut vireillä olevan riidan vuoksi rekisteröinyt autoa omistukseensa.

A on kertonut tarkoituksenaan olleen ajaa auto kauppaa varten MJS-Auto Oy:n liikkeeseen, mutta joutuneensa kelin muututtua lumisateen vuoksi liukkaaksi luopumaan auton ajamisesta. A:n toimesta auto oli työnnetty hänen asuntonsa edustalta kadulta läheiselle pysäköintipaikalle. Siellä auto on ulosmitattu.

Vakuutusyhtiön ja kaupungin kiistämisensä tueksi esittämät perusteet, kauppahinnan maksutapa, auton hallinnan jääminen A:lle, kauppaa koskevien kirjanpitomerkintöjen tekemättä jättäminen ja auton omistajanvaihdoksen rekisteröimisen laiminlyönti, viittaavat siihen, ettei kauppaa ole tehty 3.3.1994 vaan vasta ulosmittauksen jälkeen. MJS-Auto Oy on kuitenkin esittänyt autokauppaa koskevat asiakirjat, jotka kaikki on päivätty 3.3.1994, ja todistelullaan johdonmukaiset syyt siihen, että kauppahinta oli maksettu käteisellä sekä siihen, miksi auto oli jäänyt A:n hallintaan, autokauppa oli jäänyt merkitsemättä välittömästi kirjanpitoon ja auton omistajanvaihdosta ei ollut rekisteröity. Yhtiön useaa henkilöä kuulemalla esittämä henkilötodistelu on ollut yhdensuuntaista ja siitä on pääteltävissä, että kaikki ovat kertoneet samasta kaupantekotilaisuudesta. Erityisesti Z:n todistajankertomus tukee sitä, että sanottu tilaisuus on ollut samana päivänä, jolloin kauppaa koskevat asiakirjat on laadittu ja päivätty eli 3.3.1994.

Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy siihen, että kauppa on tehty asiakirjojen osoittamalla tavalla 3.3.1994.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.