19.5.1995

Kajaanin käräjäoikeuden tuomio 1.6.1994

Virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä käräjäoikeus katsoi selvitetyksi, että A oli 12.1.1994 Kajaanissa eräässä huoneistossa sytyttänyt kirjahyllyn päällä olleen kynttilän ja jonkin aikaa myöhemmin horjahtanut kirjahyllyä vasten, jolloin kynttilä oli pudonnut sänkyyn ja sytyttänyt sängynpeitteen palamaan. Tästä tuli oli levinnyt ja tarttunut huoneiston kattoon ja seiniin sekä levinnyt osittain huoneiston ulkopuolelle. A oli kertomuksensa mukaan havainnut kynttilän putoamisen ja sängynpeitteen syttymisen tuleen. Hän olisi tässä vaiheessa voinut sammuttaa palon alun tai ainakin sitä yrittää. A oli kuitenkin laiminlyönyt ryhtyä sammutustoimiin ja antanut palon levitä. A:n oli sängynpeitteen sytyttyä palamaan täytynyt käsittää, että tuli varsin todennäköisesti leviäisi talon rakenteisiin. A oli suhtautunut palon leviämiseen hyväksyvästi tai ainakin välinpitämättömästi. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi A:n tahallaan sytyttäneen tuleen talon, joka oli ihmisten asuttava.

Murhapoltosta säädetty vähimmäisrangaistus oli kaksi vuotta vankeutta. Teon aikana A oli ollut ihmissuhdepettymysten johdosta masentunut ja ahdistunut ja hänellä olivat itsetuhoajatukset olleet päällimmäisinä. A:n tarkoituksena oli ollut tuhota itsensä. Vallinneessa tilanteessa A:n kyky arvioida tekonsa rikosoikeudellista puolta oli alentunut. Näillä perusteilla käräjäoikeus katsoi, että sovellettavaksi tulevan säännöksen mukainen rangaistuksen vähimmäisaika ei ollut oikeassa suhteessa hänen tekoonsa kokonaisuutena. Tämän vuoksi ja kun myöskään yleinen etu ei muuta vaatinut, A voitiin rikoslain 3 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla tuomita laissa säädettyä vähimmäisaikaa lyhyempään rangaistukseen.

Tämän vuoksi käräjäoikeus tuomitsi A:n rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla murhapoltosta 1 vuoden 2 kuukauden vankeusrangaistukseen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 9.9.1994

A saattoi asian hovioikeuden tutkittavaksi. Hovioikeus katsoi, että rikoksen vaarallisuus ja vahingollisuus huomioon ottaen yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäminen vaati rangaistuksen tuomitsemista ehdottomana. Sen vuoksi hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Perustelut

A on 12.1.1994 Kajaanissa käräjäoikeuden päätöksessä mainitussa huoneistossa sytyttänyt kirjahyllyllä olleeseen kynttilään tulen. Jonkin aikaa myöhemmin hän on horjahtanut kirjahyllyä vasten, jolloin kynttilä on pudonnut sänkyyn ja sytyttänyt sängynpeitteen palamaan käräjäoikeuden päätöksessä mainituin seurauksin. A on kertonut, että hän oli huomannut liekit niiden ollessa noin metrin tai yli metrin korkuiset ja ettei hän ollut ehtinyt tukahduttaa niitä. A:n on nähty poistuvan huoneistosta kompuroiden ja kaatuvan vatsalleen eteisen lattialle. Huoneisto on tuolloin ollut täynnä savua.

Tulipalon syttymisestä ja leviämisestä huoneistossa ei ole muuta selvitystä kuin A:n kertomus. Ei ole selvitetty, että A olisi suhtautunut tulen leviämiseen hyväksyvästi tai välinpitämättömästi. A:n syyksi jää kuitenkin, että hän on varomattomuudellaan aiheuttanut palavan kynttilän putoamisen sänkyyn ja palon syttymisen ja siten varomattomuutensa kautta ollut syynä ihmisten asuttavan talon palamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukeman rikoksen ja siitä määräämän rangaistuksen asemesta rikoslain 34 luvun 7 §:n nojalla tuottamuksellisesta murhapoltosta 60 päivän vankeusrangaistukseen. Rangaistus määrätään ehdolliseksi. Koetusaika alkaa Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivänä ja päättyy 31.8.1996. Ehdollinen rangaistus voidaan määrätä pantavaksi täytäntöön, jos A koetusaikana tekee rikoksen, josta hänet tuomitaan vankeusrangaistukseen.