9.10.1995

Hämeenlinnan raastuvanoikeuden päätös 16.11.1992

Raastuvanoikeus katsoi A:n Hämeen Vakuutus Keskinäistä Yhtiötä vastaan ajaman kanteen johdosta selvitetyksi, että A oli loukkaantunut 16.11.1988 tapahtuneessa liikenneonnettomuudessa. Vakuutusyhtiö oli suorittanut A:lle ansionmenetyskorvauksena 166,67 markkaa päivältä. Korvauksen määrä oli perustunut siihen, että A oli vahinkotapahtuman aikaan ansainnut 5 000 markkaa kuukaudessa.

A oli ollut äitiyslomalla 29.10.1990 - 13.9.1991. Kansaneläkelaitos oli suorittanut A:lle äitiys- ja vanhempainrahaa 80,40 markkaa päivältä 29.10. -31.12.1990 ja 84,65 markkaa päivältä 1.1. - 13.9.1991. Vakuutusyhtiön ja kansaneläkelaitoksen suorittaman korvauksen erotus päivältä oli siten ollut 86,27 markkaa 29.10. - 31.12.1990 ja 82,02 markkaa 1.1. - 13.9.1991.

Äitiyspäivärahaa koskeva korvauspäätös oli tehty A:n vuoden 1988 verotuksessa vahvistettujen 24 900 markan määräisten työtulojen perusteella. Työtulo oli tarkistettu vuodenvaihteessa 1990 - 1991. Sairausvakuutusasetuksen 8 §:ssä määriteltiin huomioon otettavat työtulot, eikä säännöksessä mainittu vakuutuskorvausta. Vakuutusyhtiön suorittama korvaus ei siten vaikuttanut äitiys- ja vanhempainrahan määräytymisperusteeseen.

A ei voinut äitiyslomansa vuoksi joutua huonompaan asemaan kuin missä hän olisi ollut ilman sitä. Tämän vuoksi vakuutusyhtiö oli velvollinen korvaamaan A:lle ansionmenetyskorvauksen sekä äitiys- ja vanhempainrahan erotuksen.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus velvoitti vakuutusyhtiön suorittamaan A:lle 21 788,01 markkaa korkoineen.

Turun hovioikeuden tuomio 10.6.1994

Yhtiö valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus lausui, että yhtiö oli liikennevakuutuslain nojalla maksanut A:lle korvausta liikennevahingon hänelle aiheuttamasta vammasta johtuneen työkyvyttömyyden vuoksi. Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutuslain nojalla A:lle suorittaman äitiys- ja vanhempainrahan maksaminen ei perustunut A:n vammautumiseen liikennevahingossa vaan hänen raskauteensa ja synnytykseen. Äitiys- ja vanhempainrahan maksamisella ei siten ollut vaikutusta A:n oikeuteen saada korvausta hänelle liikennevahingosta aiheutuneesta tulojen vähentymisestä. Näillä perusteilla hovioikeus ei muuttanut raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta.

Perustelut

Liikennevakuutuslain 6 §:n 1 momentin mukaan vakuutetulle korvataan hänelle liikennevahingosta aiheutunut ansionmenetys. Korvattavan ansionmenetyksen on oltava syy-yhteydessä liikennevahinkoon. Liikennevahingon johdosta työkyvyttömäksi joutunut voi siten saada liikennevakuutuksen perusteella korvausta työansion menetyksestä myös äitiysloma-ajalta siinä tapauksessa, että hänen äitiys- ja vanhempainrahansa muodostuu hänen liikennevahingosta johtuneen työkyvyttömyytensä vuoksi pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos hän olisi äitiyslomansa alkamiseen saakka ollut ansiotyössä.

A:n 22 046,20 markan suuruinen äitiys- ja vanhempainraha on määräytynyt vuoden 1988 verotuksessa vahvistettujen 24 900 markan määräisten työtulojen perusteella. Jollei liikennevahinkoa olisi sattunut, on todennäköistä, että hän olisi äitiyslomansa alkaessa ollut edelleen ansiotyössä vähintään 5 000 markan kuukausiansiolla. Tällöin hänen äitiys- ja vanhempainrahansa määräämisen perusteeksi olisi sairausvakuutuslain 17 §:n ja sairausvakuutusasetuksen 10 §:n nojalla voitu ottaa näistä kuukausituloista lasketut vähintään 60 000 markan vuosiansiot, mikä olisi merkinnyt 42 080 markan suuruista äitiys- ja vanhempainrahaa. A:n äitiys- ja vanhempainraha on näin ollen hänen liikennevahingosta johtuneen työkyvyttömyytensä vuoksi muodostunut 20 033,80 markkaa pienemmäksi kuin se olisi ollut, jos hän olisi äitiyslomansa alkamiseen saakka ollut ansiotyössä. Myös tämä erotus on A:n liikennevahingosta johtunutta ansionmenetystä, jonka vakuutusyhtiö on velvollinen hänelle korvaamaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta muulla tavoin kuin että Hämeen Vakuutus Keskinäisen Yhtiön A:lle maksettavaksi määrätty ansionmenetyskorvaus alennetaan 20 033 markkaan 80 penniin hovioikeuden määräämine korkoineen.