Finlex - Etusivulle
Ennakkopäätökset

6.6.1995

Ennakkopäätökset

Korkeimman oikeuden verkkosivuilla ja vuosikirjassa julkaistut ratkaisut kokoteksteinä v. 1980 alkaen. Vuosilta 1926-1979 näkyvissä on ainoastaan otsikko tai hakemistoteksti.

KKO:1995:100

Asiasanat
Syyttömästi pidätetyn korvaus
Tapausvuosi
1995
Antopäivä
Diaarinumero
S94/2185
Taltio
2257
Esittelypäivä

A oli ollut rikostutkinnan johdosta pidätettynä kaksi päivää. Oikeudenkäynnissä hänet oli tuomittu sakkorangaistukseen rikoksista, joiden johdosta häntä ei olisi saanut pidättää. Rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty vapaudenmenetysaikaa vastaavat neljä päiväsakkoa. A:lla katsottiin olevan oikeus saada valtiolta korvausta vapauden menetyksen aiheuttamasta kärsimyksestä.

L syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 1 § 1 mom 3 kohta L syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 2 § L syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 4 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

A kertoi valtiota vastaan ajamissaan kanteissa, että hän oli ollut varkaudesta epäiltynä kiinni otettuna ja pidätettynä 10.5.1992 kello 1.30 - 12.5.1992 kello 16.00. Syyttäjä oli vaatinut hänelle rangaistusta kätkemisrikoksesta ynnä muusta. Tampereen raastuvanoikeus oli tuominnut hänet kätkemisrikkomuksesta, kolmesta tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta ja kahdesta lievästä petoksesta yhteiseen sakkorangaistukseen. Raastuvanoikeuden syyksilukemisen perusteella häntä ei ilmeisesti olisi voitu pidättää.

A:lle oli aiheutunut kustannuksia oikeudenkäyntiavustajan palkkaamisesta rikosoikeudenkäyntiä varten. Ne ovat olleet tarpeen myös korvauksen saamiseksi vapauden menetyksestä.

Näillä perusteilla A vaati, että valtio velvoitetaan suorittamaan hänelle korvauksena vapauden menetyksestä aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä 3 000 markkaa korkoineen päätöksen antopäivästä lukien ja korvauksena asian johdosta aiheutuneista kuluista oikeudenkäyntiavustajan laskun määrä 2 650 markkaa korkoineen.

Vastaus

Valtio kiisti kanteen. Korvauksen maksaminen ei ollut kohtuullista, koska A:lle tuomitusta rangaistuksesta oli vähennetty vapaudenmenetysaikaa vastaavat neljä päiväsakkoa. Vaatimus asian johdosta syntyneiden kulujen korvaamisesta oli ennenaikainen eikä perustunut lakiin, koska kulut olivat aiheutuneet asian oikeuskäsittelystä eivätkä vapauden menetyksestä.

Raastuvanoikeuden päätös 3.2.1993

Raastuvanoikeus lausui selvitetyksi, että Tampereen raastuvanoikeus oli 3.8.1992 tuominnut A:n sakkorangaistukseen kätkemisrikkomuksesta, kahdesta lievästä petoksesta ja kolmesta tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta. Koska A oli ollut asian johdosta vapautensa menettäneenä 10.5. - 11.5.1992, rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennetty neljä päiväsakkoa.

Kaikki A:n syyksi luetut rikokset olivat sellaisia, joista säädetty ankarin rangaistus oli lievempi kuin yksi vuosi vankeutta. A:ta ei siten tämän syyksilukemisen perusteella olisi voitu pidättää tai vangita. Oliko A tuomittava kätkemisrikoksesta vai tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta, oli ollut luonteeltaan arviointikysymys. Kun A oli saanut rangaistuksen vähennyksenä hyväkseen vapaudenmenetysaikaa vastaavat neljä päiväsakkoa, korvauksen tuomitsemista henkisestä kärsimyksestä oli vapaudenmenetyksen lyhyt kestokin huomioon ottaen pidettävä kohtuuttomana.

Oikeudenkäyntiavustajan palkkio liittyi Tampereen raastuvanoikeudessa vireillä olleeseen oikeudenkäyntiin, jonka kohteena oli ollut se, oliko A syyllistynyt syytteessä tarkoitettuihin tekoihin vai ei. A:n vaatimus tuohon oikeudenkäyntiin liittyvien kulujensa korvaamisesta oli siten lakiin perustumaton, koska oikeudenkäynnin kohteena ei ollut ollut A:n vapauden menetys sinänsä.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus hylkäsi kanteen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 20.10.1994

A valitti hovioikeuteen.

Hovioikeus totesi, että syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuna korvauksena maksetaan muun ohessa hyvitys kuluista. Kuluilla tarkoitetaan muun muassa asianajajan palkkaamisesta johtuneita ja muita oikaisun saamiseksi tarpeellisia menoja. A:n vaatimus hänelle rikosasiassa aiheutuneiden kulujen korvaamisesta ei siten ollut lakiin perustumaton. Vaatimusta oli kuitenkin raastuvanoikeuden henkisen kärsimyksen korvaamisen osalta mainitsemat perustelut huomioon ottaen pidettävä aiheettomana.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus pysytti raastuvanoikeuden päätöksen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa. Valituksessaan A on toistanut aikaisemmin tekemänsä vaatimukset.

Valtio on vastannut valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 6.6.1995

Perustelut

Syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta annetun lain 1 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan rikoksesta epäiltynä pidätetyllä tai vangitulla on oikeus saada vapauden menetyksen johdosta korvausta silloinkin, kun hänen on todettu syyllistyneen rikokseen, mutta on ilmeistä, että tämän syyksilukemisen perusteella häntä ei olisi voitu pidättää tai vangita. Lain 4 §:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuna korvauksena maksetaan muun ohessa hyvitys kuluista ja kärsimyksestä. Lain 2 §:n mukaan korvausta vapauden menetyksestä ei kuitenkaan makseta, milloin asianhaarat ovat sellaiset, että korvauksen maksamista ei olisi pidettävä kohtuullisena.

A on ollut rikostutkinnan johdosta pidätettynä 10.5.1992 kello 1.30 - 12.5.1992 kello 16.00. Oikeudenkäynnissä hänet on tuomittu kolmesta tuottamuksellisesta kätkemisrikoksesta, kätkemisrikkomuksesta ja kahdesta lievästä petoksesta yhteiseen sakkorangaistukseen, josta on vähennetty vapaudenmenetystä vastaavat neljä päiväsakkoa. Kaikki A:n syyksi luetut rikokset ovat sellaisia, joista säädetty ankarin rangaistus on lievempi kuin yksi vuosi vankeutta. A:ta ei siten tämän syyksilukemisen perusteella olisi saatu pidättää.

Hallituksen esityksen (HE 204/1988 s. 6) mukaan pidättämisen edellytykset arvioidaan tällaisissa tapauksissa jälkikäteen tuomion perusteella. Pidätetyn oikeutta saada valtiolta vapauden menetyksen johdosta korvausta ei ole lain 1 §:ssä rajoitettu muutoin kuin että vapauden menetyksen on tullut kestää yhtä vuorokautta kauemmin. Sakkorangaistuksesta rikoslain 3 luvun 11 §:n perusteella tehty 4 päiväsakon vähennys ei ole riittävä korvaus vapauden menetyksestä. Asiassa ei ole ilmennyt sellaisia lain 2 §:ssä tarkoitettuja asianhaaroja, joiden vuoksi korvauksen maksamista ei olisi pidettävä kohtuullisena. Valtio on siten velvollinen suorittamaan A:lle korvausta vapauden menetyksen johdosta. Kärsimyksestä tuomittavan korvauksen kohtuulliseksi määräksi Korkein oikeus arvioi 1 500 markkaa. A on vaatinut korvaussaatavalleen korkoa tuomion antamispäivästä lukien.

Lain mukaan korvaus käsittää myös hyvityksen vapauden menetyksestä johtuneista kuluista. A on rikosasian käsittelyä varten hankkinut itselleen oikeudenkäyntiavustajan. Tästä A:lle syntyneet kustannukset eivät ole korvausta vapauden menetyksestä. Tämän vuoksi valtio ei ole velvollinen korvaamaan A:lle kuluja, jotka ovat hänelle aiheutuneet siitä, että hän on rikosasiassa käyttänyt oikeudenkäyntiavustajaa.

Lainkohdat

Laki syyttömästi vangitulle tai tuomitulle valtion varoista vapauden menetyksen johdosta maksettavasta korvauksesta 1 § 1 momentti 3 kohta, 2 § ja 4 § 1 momentti

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan. A vapautetaan velvollisuudesta korvata valtion oikeudenkäyntikulut.

Valtio velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi vapauden menetyksestä aiheutuneesta kärsimyksestä 1 500 markkaa ja sille viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. A:n vaatimus saada korvausta kuluista, jotka hänelle ovat aiheutuneet oikeudenkäyntiavustajan käyttämisestä rikosasiassa, hylätään.

Asian ovat ratkaisseet raastuvanoikeuden jäsenet Klaus Semmelmayr, Minna Summanen ja Matti Mettälä.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Immo Nikula, Järvelä ja Koski. Esittelijä Jyrki Rinnemaa.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Nikkarinen, Taipale, Shonen, Tulokas ja Kivinen. Esittelijä Lea Turtiainen.

Sivun alkuun