19.4.1993

Kanne Juuan kihlakunnanoikeudessa

A on B:tä ja C:tä vastaan ajamassaan kanteessa lausunut, että hän oli 26.7.1989 päivätyllä kauppakirjaluonnoksella lupautunut ostamaan B:ltä ja C:ltä Lähteelän tilan RN:o 29:22 Juuan kunnan Ahmovaaran kylässä, mikäli hän sai kauppakirjaluonnoksessa korkotukilainaksi nimitettyä halpakorkoista lainaa kaupan rahoittamiseen. Kauppakirjaluonnoksen laatimisen yhteydessä B ja C olivat saaneet A:lta käsirahaksi 10 000 markkaa ehdoin, että he maksavat sanotun summan takaisin, mikäli kauppa peruuntui sen vuoksi, ettei A saanut korkotukilainaa. A ei ollut saanut lainaa, joten kauppa oli peruuntunut. B ja C eivät olleet kuitenkaan A:n pyynnöistä huolimatta palauttaneet käsirahaa.

Kannetta kehittäessään A on lisäksi lausunut, että kauppakirjaluonnos oli pätemätön, koska sitä ei ollut tehty noudattaen maakaaren 1 luvun 2 §:ssä kiinteistönkaupalle säädettyä määrämuotoa.

A on sen vuoksi vaatinut, että B ja C velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti heti kuitin saadessaan palauttamaan hänelle käsiraha 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 29.5.1990 alkaen ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen.

Vastaus

B ja C ovat kanteen johdosta lausuneet, että A olisi saanut lainan, mutta hän ei ollut sitä hakenut. Kauppa oli peruuntunut muusta A:sta johtuvasta syystä, minkä vuoksi B ja C eivät olleet velvollisia palauttamaan käsirahaa. Kaupan peruuntumisesta oli myös aiheutunut B:lle ja C:lle vahinkoa enemmän kuin käsirahan määrä.

B ja C ovat sen vuoksi vastustaneet kannetta sekä vaatineet oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

Kihlakunnanoikeuden päätös 23.10.1990

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että B ja C sekä A olivat allekirjoittaneet kanteessa kerrotun kauppakirjaluonnoksen. Sen ohella he olivat sopineet kuitiksi nimeämässään asiakirjassa kiinteistönkaupan käsirahasta, joka tuli vähentää lopullisesta kauppahinnasta tai palauttaa A:lle, jos hän ei saisi valtion halpakorkoista lainaa. Koska B ja C sekä A eivät olleet tehneet esisopimusta kiinteistönkaupasta ja koska kauppa oli peruuntunut A:n jätettyä hakematta korkotukilainaa, kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen. A on velvoitettu korvaamaan B:n ja C:n oikeudenkäyntikulut 4 000 markalla.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 2.6.1992

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä. A on velvoitettu korvaamaan B:n ja C:n vastauskulut hovioikeudessa 850 markalla.

Käsittelyratkaisu

A:n Korkeimpaan oikeuteen muutoksenhakuajan jälkeen toimittama lisäkirjelmä liitteineen jätetään oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 7 §:n nojalla huomiotta, koska siinä vedotaan seikkaan ja todisteisiin, joita ei ole esitetty alemmissa oikeuksissa, eikä A ole saattanut todennäköiseksi, että hänellä on ollut pätevä aihe vedota niihin vasta Korkeimmassa oikeudessa.

Perustelut

Kanteessa mainitussa kauppakirjaluonnokseksi nimitetyssä asiakirjassa A sekä B ja C ovat sopineet tekevänsä kiinteistönkaupan välittömästi sen jälkeen, kun A:lle olisi myönnetty maatilalaina. Sisällöltään asiakirja on siten ollut kiinteistönkaupan esisopimus. Samana päivänä allekirjoitettu kuitti käsirahasta on liittynyt esisopimukseen, johon siinä myös on viitattu.

Koska esisopimusta ei ole tehty noudattamalla kiinteistönkaupalle maakaaren 1 luvun 2 §:ssä säädettyä määrämuotoa, se on pätemätön, eikä B:llä ja C:llä ole oikeutta pitää sen nojalla maksettua käsirahaa. Kun aiottu kauppa on peruuntunut A:n syystä, B:llä ja C:llä olisi oikeus vähentää palautettavasta määrästä heille esisopimuksen tekemisestä aiheutuneet, hukkaan menneet kustannukset. Saamatta jääneet vuokratulot eivät kuitenkaan ole tällaisia kustannuksia. Selvitystä ei ole esitetty muusta korvattavasta vahingosta.

Koska A on voittanut jutun, hänellä on oikeus saada kulunsa korvatuiksi. Yleistä oikeusapua saaneen A:n omavastuuosuus on ollut kihlakunnanoikeuden osalta 1 910 markkaa ja hovioikeuden osalta 830 markkaa eli yhteensä 2 740 markkaa. Selvitystä ei ole esitetty omavastuuosuudesta Korkeimman oikeuden osalta.

Jutun näin päättyessä B:llä ja C:llä ei ole oikeutta saada vastauskulujaan Korkeimmassa oikeudessa korvatuiksi.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan ja A vapautetaan niissä tuomitusta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. B ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle 10 000 markkaa 16 prosentin korkoineen 29.5.1990 lukien.

B ja C velvoitetaan lisäksi yhteisvastuullisesti korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 10 000 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien. Tästä määrästä 2 740 markkaa tulee suorittaa A:lle ja 7 260 markkaa Forssan kaupungille, molemmat erät edellä mainittuine korkoineen.

B:n ja C:n vastauskuluvaatimus hylätään.