KKO:1990:67
- Asiasanat
- OikeudenkäyntimenettelySyyte - Syytesidonnaisuus
- Tapausvuosi
- 1990
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R 89/581
- Taltio
- 1337
- Esittelypäivä
Virallinen syyttäjä vaati A:lle rangaistusta niskoittelusta poliisia vastaan. A oli jättänyt noudattamatta poliisin käskyn poistua asevelvollisten kutsuntatilaisuuden pitopaikkana olleen kiinteistön välittömästä läheisyydestä. Syytteen mukaan käsky oli perustunut siihen, että A oli aiheuttanut vaaraa yleiselle järjestykselle jakamalla lehtisiä, joissa asevelvollisia kehotettiin kieltäytymään aseista.
A kiisti syytteen sillä perusteella, että poliisi ei käskyn antaessaan ollut toiminut toimivaltansa rajoissa.
Ään.
A:n syyllisyyttä harkittaessa ei poliisin toimivallan voitu katsoa perustuneen kutsuntaviranomaisten kiinteistön pihamaan haltijoina esittämään pyyntöön A:n poistamiseksi pihalta, koska sellaista seikkaa ei ollut syytteen tueksi esitetty.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Virallisen syyttäjän syyte Turun raastuvanoikeudessa
Virallinen syyttäjä on lausunut, että A oli 10.9.1987 Turussa yleisellä paikalla asevelvollisten kutsuntatilaisuuden pitopaikkana olleen kiinteistön edessä aiheuttanut vaaraa yleiselle järjestykselle jakamalla asevelvollisten kutsuntatilaisuuteen meneville lehtisiä, joissa asevelvollisia oli kehotettu kieltäytymään aseista. Paikalla järjestystä valvoneen poliisin annettua A:lle käskyn poistua kiinteistön välittömästä läheisyydestä sen takia, että A häiritsi paikalla yleistä järjestystä, A oli kieltäytynyt poistumasta ja jatkanut lehtisten jakamista. A oli siten jättänyt noudattamatta poliisin toimivaltansa rajoissa antaman poistumiskäskyn. Sen vuoksi virallinen syyttäjä on poliisilain 13 §:n 1 momentin, 19 §:n 1 momentin, 21 §:n 1 momentin, 22 §:n 2 momentin ja 30 §:n 1 momentin nojalla vaatinut, että A tuomittaisiin rangaistukseen niskoittelusta poliisia vastaan.
Vastine
A on kiistänyt syytteen ja pyytänyt sen hylkäämistä katsoen, että hänelle poistumiskäskyn antanut poliisimies oli ylittänyt toimivaltansa. Siksi A:lla ei ollut velvollisuutta noudattaa käskyä. Lisäksi A on vedonnut menettelynsä tueksi hallitusmuodon ja kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 19 artiklan takaamaan sananvapauteen jaettuaan julkisyhteisön omistamalla maalla lain sallimaan menettelyyn kehottavia lehtisiä.
Turun raastuvanoikeuden päätös 21.3.1988
Raastuvanoikeus on katsonut, ettei A ollut syytteessä tarkoitetussa tilaisuudessa häirinnyt tai vaarantanut yleistä järjestystä ja ettei poliisilla näin ollen ollut ollut syytä hänen poistamiseensa paikalta. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt syytteen ja määrännyt, että syyttäjän kuulustuttamille todistajille valtion varoista maksetut todistelukustannukset 116 markkaa jäivät valtion vahingoksi.
Turun hovioikeuden päätös 19.6.1989
Virallisen syyttäjän saatettua jutun hovioikeuden tutkittavaksi rangaistusvaatimuksensa uudistaen ja A:n vastattua valitukseen hovioikeus on lausunut, että A oli 10.9.1987 Turussa yleisellä paikalla asevelvollisten kutsuntatilaisuuden pitopaikkana olleen kiinteistön piha-alueella ja pääoven välittömässä läheisyydessä jakanut asevelvollisten kutsuntatilaisuuteen meneville lentolehtisiä, joissa oli asevelvollisia kehotettu kieltäytymään aseista. Kutsuntatilaisuuden järjestäneen puolustusvoimien edustaja oli pyytänyt poliisia poistamaan A:n tuolta piha-alueelta. Paikalla järjestystä valvoneen poliisin annettua A:lle käskyn poistua kiinteistön välittömästä läheisyydestä jalkakäytävälle A oli kieltäytynyt poistumasta ja jatkanut lentolehtisten jakamista.
Kutsuntatoimitusta palveleva huoneisto ja sitä ympäröivä, asevelvollisten oleskelua ja heidän kutsuntarakennukseen tapahtuvaa kulkuaan varten tarpeellinen läheinen kutsuntapaikka-alue oli poliisilain 20 §:n 3 momentissa mainittuun virastoon, sairaalaan, kouluun ja muuhun sellaiseen laitokseen verrattava huoneisto siihen kuuluvine alueineen, joka nauttii poliisilain 21 §:n 1 momentissa tarkoitettua kotirauhan suojaa kutsuntatilaisuuden aikana.
Poliisilain 20 §:n 3 momentin ja 21 §:n 1 momentin mukaan poliisimies sai poistaa muun muassa viraston tai muun sellaisen laitoksen alueelta alueen haltijan tai tämän edustajan pyynnöstä henkilön, joka ilman syytä jätti noudattamatta käskyn lähteä sieltä pois. Poliisilain 13 §:n 1 momentin mukaan jokaisen tuli noudattaa niitä määräyksiä, joita poliisi toimivaltansa rajoissa yksittäistapauksessa antoi. A oli siten jättänyt noudattamatta poliisin toimivaltansa rajoissa antaman poistumiskäskyn, jonka poliisi järjestyksen voimassa pitämiseksi nuorisotalon tiloja vuokranneen ja hallinneen puolustusvoimien edustajan pyynnöstä oli antanut.
Näillä perusteilla hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, poliisilain 13 §:n 1 momentin, 20 §:n 3 momentin, 21 §:n 1 momentin ja 30 §:n 1 momentin nojalla tuominnut A:n niskoittelusta poliisia vastaan 20:een 20 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 400 markkaa ja velvoittanut hänet korvaamaan valtiolle sen varoista suoritetut todistajanpalkkiot 116 markkaa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 12.9.1989. Valituksessaan A on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden päätöksen varaan. Lisäksi A on pyytänyt, että oikeustieteen lisensiaatti Martin Scheinin määrätään oikeustieteen ylioppilas Jaana Matikaisen sijaan hänen oikeudenkäyntiavustajakseen.
Virallinen syyttäjä on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Syyttäjä on todennut katsoneensa syytteessä A:n jakaneen lehtisiä yleisellä katualueella ja poliisikonstaapelin poistaneen hänet tuolta alueelta, koska hän oli menettelyllään aiheuttanut välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle. Syytteessä ei siten ollut kysymys A:n poistamisesta kiinteistön piha-alueelta kiinteistönhaltijan vaatimuksesta. Tältä osin virallinen syyttäjä on katsonut hovioikeuden nojautuneen sellaiseen tosiasiaaineistoon, josta syytteessä ei ollut kysymys.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 16.5.1990
Oikeudenkäyntiavustajan määrääminen
A ei ole esittänyt pätevää syytä hänelle maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla määrätyn oikeudenkäyntiavustajan määräyksen peruuttamiselle ja toisen oikeudenkäyntiavustajan määräämiselle. Tämän vuoksi A:n pyyntö oikeustieteen lisensiaatti Martin Scheininin määräämisestä hänen oikeudenkäyntiavustajakseen hylätään.
Pääasiaratkaisun perustelu
Virallinen syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta niskoittelusta poliisia vastaan sillä perusteella, että A oli jättänyt poliisin toimivaltansa rajoissa antaman käskyn noudattamatta.
Syytteen mukaan käsky koski poistumista asevelvollisten kutsuntatilaisuuden pitopaikkana olleen kiinteistön välittömästä läheisyydestä ja perustui siihen, että A aiheutti siellä vaaraa yleiselle järjestykselle jakamalla lehtisiä, joissa asevelvollisia kehotettiin kieltäytymään aseista. Sen sijaan syytteessä ei ole väitetty poliisin käskyn ja sen antamiseen oikeuttaneen toimivallan perustuneen kutsuntaviranomaisten kiinteistön pihamaan haltijoina esittämään vaatimukseen A:n poistamiseksi piha-alueelta.
A on kiistänyt syytteen sillä perusteella, että poliisi ei ollut käskyn antaessaan toiminut toimivaltansa rajoissa.
Hovioikeuden ei olisi pitänyt poliisin toimivaltaisuutta arvioidessaan katsoa käskyn perustuneen alueen haltijan pyyntöön, koska syyttäjä ei ollut sellaista edes väittänyt.
Mitä sitten tulee syytteessä esitettyyn poliisin toimivaltaperusteeseen, Korkein oikeus katsoo, ettei lehtisten jakaminen sinänsä ole voinut aiheuttaa vaaraa yleiselle järjestykselle. Raastuvanoikeudessa todistajana kuullun, A:n poistamiseen paikalta osallistuneen poliisikonstaapelin kertoman mukaan A oli lehtisiä jakaessaan käyttäytynyt rauhallisesti eikä ollut esiintynyt häiritsevästi.
Esitetyillä perusteilla Korkein oikeus katsoo jääneen näyttämättä, että A olisi syyllistynyt syytteessä tarkoitettuun niskoitteluun poliisia vastaan.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan ja juttu jää raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Vanhempi oikeussihteeri Kemppinen: Virallinen syyttäjä on raastuvanoikeudessa vaatinut A:lle rangaistusta niskoittelusta poliisia vastaan sillä perusteella, että A oli jakamalla aseista kieltäytymiseen kehottavia lentolehtisiä kutsuntahuoneiston edustalla aiheuttanut vaaraa yleiselle järjestykselle ja jättänyt noudattamatta poliisin hänelle antamaa käskyä poistua paikalta.
Hovioikeus on päätöksessään katsonut A:n rikkoneen kotirauhan virkahuoneessa ja tuominnut hänet rangaistukseen muun ohella poliisilain 20 §:n 1 momentin ja 21 §:n 1 momentin nojalla eli teoista, joista hänelle ei ole vaadittu rangaistusta.
A jakoi lentolehtisiä kutsuntahuoneiston edustalla alueella, johon kenellä tahansa oli pääsy. Aluetta ei ollut aidattu eikä oleskelua sillä ollut merkein tai kielloin rajoitettu, vaan se liittyi välittömästi katualueeseen osana jalkakäytävää.
A:n ei ole väitetty aiheuttaneen vaaraa yleiselle järjestykselle muulla tavalla kuin jakamalla lentolehtisiä. Tämä menettely on sinänsä lain sallimaa sananvapauden käyttämistä, joka on erikoisesti turvattu painovapauslain 14 §:ssä, hallitusmuodon 10 §:ssä ja Suomen allekirjoittamassa ja ratifioimassa kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa (Sopimussarja 7-8/76 ja laki 197/76).
A ei ollut vaarantanut yleistä järjestystä eikä poliisilla siten ollut toimivaltaa ottaa A:ta kiinni hänen poistamisekseen paikalta.
Kun poliisin antama poistumismääräys ei kuulunut poliisin toimivaltaan ja poliisin antamaa määräystä on poliisilain 13 §:n mukaisesti noudatettava toimivallan puitteissa annettuna, A ei ole syyllistynyt asiassa rangaistavaan tekoon.
Näillä perusteilla Korkein oikeus kumonnee hovioikeuden päätöksen ja jättänee asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
Jutun luonteen vuoksi ja ottaen huomioon sen, ettei A:lle määrätty oikeudenkäyntiavustaja ollut suorittanut oikeustieteen kandidaatin tutkintoa, määrättäneen esitetyn pyynnön johdosta oikeustieteen lisensiaatti Martin Scheinin A:n oikeudenkäyntiavustajaksi hänen avustajakseen raastuvanoikeudessa maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla määrätyn oikeustieteen ylioppilas Jaana Matikaisen sijaan.
Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksettaneen Scheininille valtion varoista palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markkaa.
Oikeusneuvos Takala: Oikeudenkäyntiavustajan määräämistä koskevalta osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Pääasian osalta lausun seuraavasti:
Hovioikeus on tulkinnut virallisen syyttäjän jutussa esittämän syytteen siten, että siinä on vaadittu A:lle rangaistusta siitä, ettei A ollut noudattanut poliisin puolustusvoimien edustajan pyynnöstä antamaa käskyä poistua asevelvollisten kutsuntatilaisuuden pitopaikkana olleen kiinteistön piha-alueelta, ja katsottuaan A:n siten menetelleen, tuominnut hänet muun muassa poliisilain 20 §:n 3 momenttiin ja 21 §:n 1 momenttiin nojautuen tällä perusteella rangaistukseen niskoittelusta poliisia vastaan.
Vastatessaan A:n hovioikeuden päätöksestä tekemään valitukseen virallinen syyttäjä on selventänyt syytettään. Syyttäjä on lausunut, että hänen tulkintansa mukaan A oli saamastaan kehotuksesta poistunut yksityiseltä kiinteistöltä ja jatkanut lentolehtisten jakamista katualueella, josta poliisilla oli toimivalta poistaa A sillä perusteella, että hän menettelyllään aiheutti välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle. Syyttäjä on katsonut hovioikeuden menneen syytteen ulkopuolelle lukiessaan A:n syyksi poliisilain edellä mainittujen säännösten vastaisen menettelyn johdosta annetun poistumiskäskyn noudattamatta jättämisen.
Syytteen selvennyksen perusteella totean virallisen syyttäjän vaatineen A:lle rangaistusta vain siitä, ettei A ollut noudattanut poliisin käskyä poistua jakamasta lentolehtisiä yleisellä katualueella. Kutsuntatilaisuudessa järjestystä valvomassa olleen poliisin kertomuksen mukaan ei kuitenkaan sellaista käskyä ollut A:lle annettu, vaan häntä oli käsketty ainoastaan poistumaan nuorisotalon pihalta jalkakäytävälle.
Esitetyn selvityksen perusteella katson, ettei A:lle ole vaadittu rangaistusta hovioikeuden hänen syykseen lukemasta menettelystä ja ettei poliisi ole A:lle antanut sellaista poistumiskäskyä, jonka rikkomiseen asiassa esitetty syyte on perustunut. Tämän vuoksi kumoan hovioikeuden päätöksen, hylkään jutussa ajetun syytteen aiheettomana ja jätän asian muutoin raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
Oikeusneuvos Ailio: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Takala.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio (eri mieltä), Takala (eri mieltä), Nikkarinen, Nybergh ja Paasikoski