28.3.1990

Kanne Kymin kihlakunnanoikeudessa

Rakennustyöläisten Kymenlaakson Aluejärjestö r.y., jolle kirvesmies A oli siirtänyt työsuhdesaatavansa perittäviksi, on kihlakunnanoikeudessa lausunut, että A oli vuoden 1985 aikana ollut Tarvekaluste Oy:n palveluksessa kolmeen eri otteeseen. Hän oli ollut ensin 14.1.-25.2.1985 Valkealan Utissa erään ravintolan sisäkunnostustöissä, sitten 6.5.-12.8.1985 Tampella Oy:n kahden rivitalon saunojen ja rantasaunan sisäkorjaustyössä sekä viimeksi 19.8.-13.9.1985 erään omakotitalon sisäkorjaustyössä. A oli tehnyt pelkkää kirvesmiehen työtä, jonka vähimmäistyöehdot määräytyivät valtakunnallisen rakennusalan työehtosopimuksen mukaan. Työsopimussuhteissa oli myös suullisesti sovittu noudatettavan rakennusalan työehtosopimusta, jonka osana olevan rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen mukaan vuosilomakorvausta oli maksettava 13,5 prosenttia maksetusta palkkasummasta. Työnantaja oli kuitenkin maksanut vuosilomakorvaukset puusepänteollisuuden työehtosopimuksen mukaisesti eli ajalta 14.1.-25.2.1985 1.085 markkaa, ajalta 6.5.-12.8.1985 1.557 markkaa 50 penniä ja ajalta 19.8.15.9.1985, oikeastaan 19.8.-13.9.1985, 458 markkaa 50 penniä. Rakennusalan työehtosopimuksen mukaan mainituilta ajoilta olisi tullut maksaa vuosilomakorvausta 1.278 markkaa 11 penniä, 2.646 markkaa ja 701 markkaa 66 penniä. A:lta oli siten jäänyt vuosilomakorvauksia saamatta yhteensä 1.524 markkaa 77 penniä.

Maksamattomia työsuhdesaatavia oli haettu palkkaturvamenettelyn perusteella Kouvolan työvoimapiirin toimistolta. Tämä oli kuitenkin 9.1.1986 antamallaan päätöksellä hylännyt hakemuksen, koska työnantaja oli kiistänyt haetut saatavat.

Sen vuoksi yhdistys on vaatinut, että Tarvekaluste Oy velvoitettaisiin muun ohessa suorittamaan vuosilomakorvausta 1.524 markkaa 77 penniä 16 prosentin korkoineen 13.9.1985 lukien. Samalla yhdistys on vaatinut, että A:lla vahvistettaisiin Suomen valtioon nähden olevan työnantajalta palkkaturvamenettelyssä haetut työsuhdesaatavat.

Vastine

Tarvekaluste Oy on kanteen johdosta lausunut, että puusepänteollisuuden alalla työehtosopimukset solmittiin niin sanotun teollisuuslinjaperiaatteen mukaan. Näin ollen puusepänteollisuuden työehtosopimusta sovellettiin mainitulla alalla toimivan yrityksen kaikkiin työntekijöihin. A:n kanssa oli myös suullisesti sovittu puusepänteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisesta. Hänelle oli maksettu vuosilomakorvaukset mainitun työehtosopimuksen mukaan. Yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Kihlakunnanoikeuden päätös 15.7.1987

Kihlakunnanoikeus, joka on kanteen johdosta kuullut myös Kouvolan työvoimapiirin toimistoa Suomen valtion edustajana, on, pyydettyään työtuomioistuimelta lausunnon A:n työsuhteeseen sovellettavasta työehtosopimuksesta, katsonut selvitetyksi, että Tarvekaluste Oy oli puusepänteollisuuden alalla toimiva yritys, joka valmisti erikoispuusepän tuotteita päätuotteinaan erikoiskalusteet, mittatilausten mukaan tehtävät ovet ja ikkunat puitteineen, erikoispanelit sekä katto- ja väliseinäelementit. Yhtiö oli sen ohessa suorittanut mainittujen tuotteidensa asentamista sisustustyönä. Sisustustyökohteissa oli ollut myös muita yhtiön työntekijöitä suorittamassa yhtiön tuotteiden asentamista. A:n työ oli muiden työntekijöiden muassa ainakin osaksi käsittänyt yhtiön valmistamien tuotteiden asentamista.

Kysymyksessä olevaan työsuhteeseen sovellettava työehtosopimus määräytyi teollisuuslinjaperiaatetta noudattaen työnantajan pääasiallisen toimialan mukaan. A:n työsuhteeseen tuli siten soveltaa Puusepänteollisuuden Liitto r.y:n ja Puutyöväen Liitto r.y:n välillä 11.4.1984 allekirjoitettua puusepänteollisuuden työehtosopimusta. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt yhtiöön ja valtioon kohdistetun kanteen.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 1.2.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhdistys oli saattanut jutun, on lausunut, että yhtiö oli ennen työtuomioistuimen lausunnon hankkimista kihlakunnanoikeudessa myöntänyt A:n tehneen työkohteissa kirvesmiehen työtä. Todistaja X:n kertomuksen mukaan A oli kanteessa mainituissa rivitaloissa ja omakotitalossa suorittanut kirvesmiehen ammattitaitoa vaativaa remonttityötä, johon ei ainakaan todistajan havaintojen mukaan ollut kuulunut yhtiön valmisteiden asennusta.

Hovioikeus on katsonut, että A:n työhön oli sovellettava rakennusalan työehtosopimusta.

Sen vuoksi hovioikeus on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että yhtiö on velvoitettu suorittamaan yhdistykselle A:n työsuhdesaatavia (vuosilomakorvauksia) yhteensä 1.524,77 markkaa 16 prosentin korkoineen 13.9.1985 lukien.

Valtiota vastaan ajetun kanteen osalta hovioikeus on vahvistanut, että yhdistyksellä oli yhtiöltä yllä mainittu saatava. Saatava voi tulla palkkaturvalaissa määrättyjen muiden, hallinnollisessa menettelyssä erikseen ratkaistavien edellytysten vallitessa maksettavaksi palkkaturvana.

Jutun näin päättyessä asianosaisten oli pidettävä oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Perustelut

A on vuonna 1985 työskennellyt yhtiön palveluksessa kolmessa eri työkohteessa. Ensimmäisessä työkohteessa Valkealan Utissa ravintolan sisustuskunnostustöissä A on suorittanut muun muassa väliseinien siirtämistä ja liukuseinien rakentamista sekä yhtiön tuotantolaitoksesta toimitettujen ovien ja kattoelementtien asentamista. Työ on pääosin ollut kirvesmiehen ammattitaitoa vaativaa korjaustyötä, mutta siihen on sisältynyt myös asennustyötä.

Toisessa työkohteessa Tampella Oy:n rivitaloissa ja rantasaunassa A on suorittanut pääosin seinien ja lattioiden purkamista ja rakentamista sekä panelointia.

Kolmannessa kohteessa omakotitalon korjaustyössä A on suorittanut seinien ja lattioiden purkamista ja rakentamista. Hänen ei ole näytetty osallistuneen yhtiön valmistamien tuotteiden kuten ovien asentamiseen.

A:n työtehtävät ovat siten pääosin käsittäneet kirvesmiehen ammattitaitoa vaativaa korjaustyötä ja vain vähäisessä määrin yhtiön valmistamien tuotteiden asentamista. A:n työsuhteeseen on näin ollen sovellettava rakennusalan eikä puusepänteollisuuden työehtosopimusta.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Yhtiö velvoitetaan korvaamaan yhdistyksen vastauskulut täällä 1.200 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antamisesta lukien.