KKO:1990:169
- Asiasanat
- Vahingonkorvaus - Eduntasoitus
- Tapausvuosi
- 1990
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S 89/473
- Taltio
- 3539
- Esittelypäivä
Määrättäessä työntekijälle aiheutetun ammattitaudin johdosta vahingonkorvauslain nojalla korvausta viasta ja muusta pysyvästä haitasta oli otettava huomioon tapaturmavakuutuslain mukainen haittaraha. Koskei työntekijälle tulevasta haittarahakorvauksesta tai sen pääoma-arvosta ollut vielä selvitystä, vaatimus vian ja pysyvän haitan korvaamisesta hylättiin ennenaikaisena.
TapVakL 61 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Jyväskylän kihlakunnanoikeuden päätös 31.3.1988
Kihlakunnanoikeus on A:n kanteesta, jota Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, B, C ja D ovat vastustaneet, lausunut, että A:n ollessa työssä huonekalupuuseppänä osuuskunnan kalustetehtaalla Jyväskylän maalaiskunnan Vaajakoskella hänet oli määrätty lokakuussa 1981 tehtaalle hankitun monikaraporakoneen hoitajaksi. A oli työskennellyt koneella helmikuuhun 1984 saakka, jolloin hänet oli terveydellisten haittojen vuoksi siirretty tehtaan kokoonpano-osastolle.
Työskentely kanteessa tarkoitetulla porakoneella oli ainakin A:n työskentelyaikana, kun koneella oli työstetty pääasiallisesti lastulevyä, nostanut ilmaan lastulevypölyä. Tämä pöly oli sisältänyt noin 10 prosenttia pääasiallisesti formaldehydityyppisiä liima-aineita, joista terveydelle vaarallisena aineena pidettävä formaldehydi oli vapautunut pölyn jouduttua työntekijän limakalvolle. Esitetty selvitys osoitti, että mainitun pölyn määrä tuolloin A:n työskentelypaikassa oli ilmeisesti ylittänyt työsuojeluhallituksen määrittelemän haitalliseksi tunnetun pitoisuuden. Haitalliset vaikutukset olivat moninkertaistuneet pölyn sisältämien terveydelle vaarallisten aineiden vuoksi. A oli koneella työskentelynsä vuoksi altistunut lastulevypölyn sisältämälle formaldehydille ja tämän vuoksi syksyllä 1984 saanut ammattitautina astman, jonka etiologisena tekijänä oli formaldehydi. Edelleen A:lla oli todettu allerginen nuha, todennäköinen limakalvoallergia sekä poskionteloiden krooninen tulehdus. A oli näin tullut pysyvästi työkyvyttömäksi tähän työhön.
Porakoneelle ei A:n työskentelyaikana ollut järjestetty pääasiallisesti mitään pölynpoistoa. A:n oli selvitetty itse yrittäneen suojautua pölyltä osittain henkilökohtaisin suojaimin ja osittain pyrkimällä omin toimin poistamaan pölyä työskentelypaikaltaan.
Huolimatta siitä, että työssä oli jouduttu edellä kerrotuin tavoin käsittelemään terveydelle vaarallisia aineita, ja vaikka tehtaan koneellisen pölynpoiston riittämättömyyden sekä mainitun porakoneen aiheuttamien pölyhaittojen oli selvitetty olleen esillä eri yhteyksissä tehtaassa, kiistattomia selvityksiä koneen turvallisuudesta ei A:n työnantajan toimesta ollut teetetty. A oli viimeistään kesäkuussa 1983 saanut nuhaoireita, joiden oli pitänyt tulla hänen työnantajansa tietoon. Vaikka tehtaan eräs työntekijä, joka oli työskennellyt samanlaisella koneella, oli jo aikaisemmin sairastunut ammattitaudiksi luokiteltuun keuhkoastmaan, A oli sallimalla hänen jatkuvasti työskennellä mainitulla avoimella koneella saatettu alttiiksi lastulevypölylle ja siten terveydellisille haitoille. Näin ollen B tehtaan tuotantopäällikkönä ja linjaorganisaation ylimpänä vastuuhenkilönä tehtävänään teollisen tuotannon päällikkyys, C käyttöpäällikkönä ja teollisuuslaitoksen prosessikäytöstä vastaavana sekä D työnjohtajana ja tuotantolinjalla A:n lähimpänä esimiehenä olivat laiminlyöneet ottaa varteen mitä A:n työolosuhteisiin ja hänen henkilökohtaisiin ominaisuuksiinsa nähden kohtuudella olisi ollut tarpeen A:n suojelemiseksi saamasta työn johdosta haittaa terveydelleen ja siten aiheuttaneet A:lle mainitun ammattitaudin.
Koska osuuskunta oli asettanut B:n, C:n ja D:n sijaansa työturvallisuusvastuullisina henkilöinä johtamaan ja valvomaan työtä, osuuskunta oli vastuussa näiden A:lle aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n, 4 luvun 1 §:n 1 momentin ja 6 luvun 2 §:n, työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin ja työsopimuslain 32 §:n nojalla velvoittanut osuuskunnan suorittamaan A:lle korvaukseksi työansion menetyksestä 28.7.1975, oikeastaan 28.7.1985, ja 31.3.1988 väliseltä ajalta 34.704 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 138.000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 26.6.1986 lukien sekä korvaukseksi kivusta ja särystä 30.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 28.12.1987 lukien.
B:n, C:n ja D:n oli siinä tapauksessa, ettei korvausta saatu perityksi osuuskunnalta, suoritettava mainituista korvauksista, huomioon ottaen vahingon suuruus, teon laatu, heidän asemansa ja muut olosuhteet, kohtuullisena osana 101.352 markkaa 16 prosentin korkoineen 86.352 markan määrälle, C:n 9.6.1986 lukien sekä B:n ja D:n 26.7.1986 lukien, sekä 15.000 markalle C:n, B:n ja D:n 31.12.1987 lukien.
Lisäksi osuuskunnan, B:n, C:n ja D:n oli yhteisvastuullisesti korvattava A:n oikeudenkäyntikulut 58.113,05 markalla 16 prosentin korkoineen 31.3.1988 lukien.
Vaasan hovioikeuden tuomio 2.2.1989
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi osuuskunta, B, C ja D valittamalla olivat saattaneet jutun, on lausumillaan perusteilla hylännyt A:n korvausvaatimuksen työansion menetyksestä ajalta 28.7.1985-31.3.1986 sekä alentanut osuuskunnan A:lle työansion menetyksestä ajalta 1.4.1986-31.3.1988 maksettavaksi tuomitun korvauksen 23.897 markkaan 16 prosentin korkoineen 31.3.1988 lukien sekä pysyvästä viasta ja haitasta tuomitun korvauksen 120.000 markkaan kihlakunnanoikeuden määräämine korkoineen.
Sen varalta, ettei tuomittuja korvauksia saatu perityksi osuuskunnalta, B, C ja D on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle mainituista vahingonkorvauksista 86.948 markkaa 16 prosentin korkoineen, 60.000 markan määrälle C 26.6.1986 lukien sekä B ja D 26.7.1986 lukien, 15.000 markan määrälle B, C ja D 31.12.1987 lukien sekä 11.948 markan määrälle niin ikään B, C ja D 31.3.1988 lukien. Muutoksen vähäisyys huomioon ottaen osuuskunta ja sen myötäpuolet eivät saaneet korvausta valituskuluistaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Osuuskunta, B, C ja D ovat pyytäneet valituslupaa ja muutoksenhakemuksessaan vaatineet kanteen hylkäämistä tai ainakin korvausten määrien alentamista sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista jutussa korkoineen. Osuuskunta myötäpuolineen on muun ohessa lausunut, että työansion menetyksestä tuomittu korvaus tuli joka tapauksessa hylätä, koskei A:lle ammattitaudin perusteella maksetun tapaturmaeläkkeen ja hänelle maksetun kansaneläkkeen johdosta ollut aiheutunut korvattavaa työansion menetystä. Pysyvästä viasta ja haitasta maksettavaksi tuomitusta korvauksesta oli joka tapauksessa vähennettävä tapaturmavakuutuslain mukainen haittaraha. A:lle oli maksettu haittarahan ennakkokorvausta, mutta lopullista haittaluokkaa ei ollut vielä määrätty.
A on vastauksessaan pyytänyt, että Korkein oikeus osuuskunnan, B:n, C:n ja D:n esittämästä syystä poistaa kokonaan näille asetetun työansion menettämistä koskevan korvausvelvollisuuden. Muilta osin A on vaatinut hovioikeuden tuomion pysyttämistä sekä vastauskulujensa korvaamista Korkeimmassa oikeudessa.
Valituslupa on 28.9.1989 myönnetty maksettavaksi tuomittujen korvausten määrien osalta. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muilta osin on siirretty ratkaistavaksi korvausmääriä koskevan valituksen käsittelyn yhteydessä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.12.1990
Käsittelyratkaisu
Valituslupa myönnetään nyt myös muilta kuin korvausten määriä koskevilta osilta.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Alempien oikeuksien lausumilla perusteilla osuuskunta B:n, C:n ja D:n työnantajana sekä B, C ja D vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n nojalla tuon lain 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan ovat korvausvastuussa A:lle ammattitaudista aiheutuneesta vahingosta.
Osuuskunnan sekä B:n, C:n ja D:n edellä lausutulla perusteella A:lle viasta ja pysyvästä haitasta suoritettavaa korvausta määrättäessä on otettava huomioon myös hänelle tapaturmavakuutuslain mukaan tuleva haittaraha. Tapaturmavakuutuslain 61 §:n 1 momentin mukaan nyt kysymyksessä olevalla perusteella A:lle ei voida määrätä maksettavaksi enempää kuin minkä verran täysi korvaus on tapaturmavakuutuslain mukaan myönnettyä korvausta suurempi. Koskei A:lle sanotun lain mukaan tulevasta haittarahakorvauksesta tai sen pääoma-arvosta ole vielä selvitystä, hänen jutussa vian ja pysyvän haitan korvaamisesta esittämänsä vaatimus on ennenaikainen.
A on luopunut vaatimasta korvausta työansion menetyksestä.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n korvausvaatimus työansion menetyksestä hylätään ja osuuskunta, B, C ja D vapautetaan tältä osin määrätystä maksuvelvollisuudesta, sekä että A:n vaatimus vian ja pysyvän haitan korvaamisesta hylätään ennenaikaisena. Kivusta ja särystä sekä oikeudenkäyntikuluista A:lle tuomittujen korvausten osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi, kuitenkin siten, että B:n, C:n ja D:n on siinä tapauksessa, ettei kivusta ja särystä tuomittua korvausta saada perityksi osuuskunnalta, yhteisvastuullisesti suoritettava siitä 15.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.12.1987 lukien. Asian laadun vuoksi osuuskunnan myötäpuolineen on itse vastattava muutoksenhakukuluistaan myös Korkeimmassa oikeudessa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Riihelä, Lehtonen ja Krook