12.12.1989

Joensuun raastuvanoikeuden päätös 16.9.1988

Raastuvanoikeus on A:n kanteesta katsonut selvitetyksi, että A oli työskennellyt työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa autoasentajana D Ky:n palveluksessa. Hän oli ollut työpaikallaan työntekijöiden valitsema työsuojeluvaltuutettu.

Kommandiittiyhtiö ja Oy Shell Ab olivat 15.1.1988 järjestäneet kommandiittiyhtiön korjaamotyöntekijöille Shelltuoteillan Vakuutusosakeyhtiö Pohjolan luento- ja saunatiloissa Joensuussa. Illan ohjelmaan oli kuulunut koulutustilaisuus, saunominen ja ruokailu. Illan aikana oli mukana olleille tarjoiltu alkoholia.

Vakuutusyhtiön edustajana paikalla oli ollut piiriedustaja B, joka oli illan aikana havainnut A:n ottaneen B:n naulakossa olleen puseron taskusta rahakukkaron. B oli tämän jälkeen mennyt A:n perässä saunatiloihin, jossa hän oli saanut A:lta takaisin lompakon ja sieltä puuttuneet 70 markkaa. A oli kiistänyt anastaneensa lompakon ja sen sisällön ja kertonut voimakkaassa humalatilassa ottaneensa erehdyksessä B:n lompakon, vaikka hänen tarkoituksenaan oli ollut ottaa oma lompakkonsa puseronsa taskusta.

Myöhemmin oli käynyt ilmi, että myös kahdelta kommandiittiyhtiön työntekijältä oli kadonnut rahaa kysymyksessä olevana iltana. A oli kiistänyt syyllisyytensä myös näiltä osin.

Kommandiittiyhtiö oli edellä mainittujen tapahtumien johdosta 19.1.1988 purkanut A:n työsopimuksen päättymään heti. A oli ollut työsuhteen päättymisen jälkeen koko ajan työttömänä. A:n tuntipalkka työsuhteen päättyessä oli ollut 33 markkaa 8 penniä.

Raastuvanoikeus oli 20.7.1988 katsonut A:n edellä kerrotussa tilaisuudessa anastaneen vaatenaulakossa puseron taskussa olleesta B:n lompakosta 70 markkaa rahaa ja tuominnut A:n lainvoiman saaneella päätöksellä näpistyksestä sakkorangaistukseen. Sen sijaan raastuvanoikeus oli hylännyt syytteen siltä osin kuin A:n oli väitetty anastaneen edellä mainitussa tilaisuudessa rahaa kahdelta työkaveriltaan.

A oli ollut saman työnantajan palveluksessa 13 vuoden ajan. Työnantajalla ei ollut ollut ennen työsopimuksen purkamiseen johtanutta tapausta mitään huomauttamista A:n työtehtävien hoidon tai käyttäytymisen suhteen. A:lle syyksi luettu näpistys oli rikoksena vähäinen ja se oli tapahtunut työajan ulkopuolella pidetyssä koulutustilaisuudessa eikä A ollut syyllistynyt epärehellisyyteen työnantajaansa kohtaan.

Näillä perusteilla raastuvanoikeus on katsonut, ettei ilmoitettua perustetta yksinään voitu pitää työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettuna tärkeänä syynä työsopimuksen purkamiseen eikä edes työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettuna erityisen painavana syynä työsopimuksen irtisanomiseen.

Koska työnantaja oli laillisetta syyttä purkanut työsopimuksen, A:lla oli oikeus saada palkka työehtosopimuksen mukaiselta neljän kuukauden irtisanomisajalta sekä työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 §:n mukaista korvausta, jonka määräksi raastuvanoikeus on katsonut palkan 10 kuukaudelta. Korvauksen suuruutta määrättäessä on otettu huomioon lisäävänä seikkana työsuhteen pitkä kestoaika ja vähentävänä seikkana työntekijän itsensä antama aihe työsuhteen päättämiseen.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut kommandiittiyhtiön ja yhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen D:n yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 22.494 markkaa 40 penniä 16 prosentin korkoineen 19.1.1988 lukien ja korvauksena työsuhteen lainvastaisesta päättämisestä 56.236 markkaa 16 prosentin korkoineen 25.4.1988 lukien sekä korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 11.000 markalla 16 prosentin korkoineen 16.9.1988 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.3.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi kommandiittiyhtiö ja D olivat saattaneet jutun, on lausunut, että A:lle oli tosin syntynyt oikeus irtisanomisajan palkkaan jo työsuhteen päättyessä, mutta koska palkan määrän ja perusteen toteaminen oli edellyttänyt erityistä selvitystä ja tuo saatava oli voitu vahvistaa vasta oikeudenkäynnissä, irtisanomisajan palkalle ei ollut suoritettava korkoa haasteen tiedoksiantopäivää 25.4.1988 edeltävältä ajalta.

Sen vuoksi hovioikeus on muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä vapauttanut kommandiittiyhtiön ja D:n suorittamasta irtisanomisajan palkalle korkoa 25.4.1988 edeltävältä ajalta. Kommandiittiyhtiö ja D on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle työsopimuslain 45 §:n nojalla tuomittu irtisanomisajan palkka 22.494 markkaa 40 penniä ja työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 §:n 1 momentin ja 20 §:n säännösten nojalla tuomittu korvaus työsuhteen lainvastaisesta päättämisestä 56.236 markkaa eli yhteensä 78.730 markkaa 40 penniä 16 prosentin korkoineen 25.4.1988 lukien sekä raastuvanoikeuden tuomitsemat oikeudenkäyntikulut korkoineen. Asian laadun vuoksi kommandiittiyhtiö ja D ovat saaneet pitää niillä hovioikeudessa olleet kulut vahinkonaan.

Perustelut

A on kommandiittiyhtiön ja Oy Shell Ab:n 15.1.1988 vakuutusyhtiön tiloissa kommandiittiyhtiön työntekijöille järjestämässä tuoteillassa ottanut vakuutusyhtiön edustajan vaatenaulakossa olleen puseron taskusta lompakon ja anastanut siitä 70 markkaa. A on lainvoimaisella päätöksellä tuomittu rangaistukseen näpistyksestä. Anastus on tapahtunut työsuhteeseen liittyneissä olosuhteissa. Teko on anastetun omaisuuden määrän vähäisyydestä huolimatta osoittanut A:n epärehellisyyttä ja siten rikkonut työsopimussuhteessa edellytettävän työnantajan ja työntekijän välisen luottamuksen niin, ettei kommandiittiyhtiöltä ole voitu kohtuuden mukaan vaatia sopimussuhteen jatkamista. Kommandiittiyhtiöllä on siten ollut työsopimuslain 43 §:n 1 momentin mukainen tärkeä syy A:n työsopimuksen purkamiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja A:n kanne hylätään. Kommandiittiyhtiö ja D vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle irtisanomisajan palkkaa 22.494 markkaa 40 penniä ja korvausta työsuhteen lainvastaisesta päättämisestä 56.236 markkaa eli yhteensä 78.730 markkaa 40 penniä korkoineen sekä velvollisuudesta korvata A:n oikeudenkäyntikulut raastuvanoikeudessa 11.000 markalla. Asian laatuun nähden kommandiittiyhtiö ja D saavat pitää kulunsa jutussa vahinkonaan.