21.6.1988

Mikkelin raastuvanoikeuden päätös 23.9.1985

Raastuvanoikeus on A:n kanteesta katsonut selvitetyksi, että A oli työskennellyt 1.5.1982 lukien työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa Jaakko Vahvaselkä Kommandiittiyhtiön palveluksessa Mikkelissä huoltoaseman kahvion kahvilaemäntänä. A:n oltua yhtäjaksoisesti sairaus- ja äitiyslomalla toukokuusta 1983 lukien 4.9.1984 saakka yhtiö oli työaikojen uudelleen järjestelyn ja työtehtävien pysyvän vähentymisen sekä taloudellisten ja tuotannollisten syiden vuoksi 15.10.1984 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään 15.11.1984 A:n työansion ollessa tuolloin 4.506 markkaa kuukaudessa. A oli 25.10.1984 kirjallisesti ilmoittanut yhtiölle pitävänsä irtisanomista lain vastaisena ja katsonut irtisanomisen johtuneen muista kuin yhtiön ilmoittamista syistä. Edellä mainitun sairaus- ja äitiysloman aikana yhtiö oli palkannut kahvilatyöhön kaksi työntekijää ja yhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen puolison kahvilan vastaavana hoitajana suorittaman työn määrä oli A:n loman aikana oleellisesti lisääntynyt hänen ryhdyttyään hoitamaan myös A:lle kuuluneita tehtäviä.

Sen sijaan raastuvanoikeus on katsonut, ettei yhtiö ollut näyttänyt työmäärän kahviossa oleellisesti vähentyneen ja, huomioonottaen yhtiön liikevaihdon ja maksettujen palkkojen määrän, yhtiön taloudellisten tekijöiden tai muidenkaan yhtiön esittämien syiden perustaneen erityisen painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen, kun A ei ollut nimenomaisesti kieltäytynyt hänen työnsä uudelleen järjestelystä.

Tämän vuoksi ja kun A oli 4.1.1985 lukien työskennellyt 31.5.1986 päättyväksi ilmoitetussa määräaikaisessa työsuhteessa ravintolatyöntekijänä 3.481 markan kuukausipalkalla, raastuvanoikeus on, katsoen että asiaan oli työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 2 §:n 1 momentin 2) kohdan nojalla sovellettava sanottua lakia, velvoittanut yhtiön maksamaan A:lle korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta kolmen kuukauden palkkaa vastaavat 13.518 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 15.4.1985 lukien.

Yhtiö on vielä velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 8.000 markalla edellä mainittuine korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 19.3.1987

Hovioikeus on yhtiön valituksen johdosta todennut, että yhtiön tultua 1.5.1982 kahvilaliikkeen omistajaksi A oli siirtynyt aikaisemman omistajan palveluksesta yhtiön palvelukseen. A oli työskennellyt kahvilanemäntänä ja ollut muiden kahvilan työntekijöiden esimies. Hänen työhönsä oli kuulunut ainakin työvuorolistojen laatiminen sekä tavaroiden tilaaminen ja hinnoittelu. Yhtiön toiminta oli ollut tappiollista ja kahvilan osalta oli tapahtunut työn vähentymistä, jota ei voitu pitää tilapäisenä. A:lle kuuluneiden työtehtävien ei ollut kuitenkaan näytetty vähentyneen. A:n työsuhteen päätyttyä näitä tehtäviä oli ryhtynyt suorittamaan yhtiön henkilökohtaisesti vastuunalaisen yhtiömiehen puoliso, jonka työmäärän oli selvitetty A:n työsuhteen päättymisen jälkeen lisääntyneen. Tämän vuoksi yhtiöllä ei ollut ollut erityisen painavaa syytä A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Näillä ja muutoin raastuvanoikeuden mainitsemilla perusteilla hovioikeus on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa raastuvanoikeuden päätöksen lopputulosta ja velvoittanut yhtiön maksamaan A:lle korvaukseksi hänen kappaleestaan hovioikeuden tuomiota menevä leimavero 308 markkaa.

Perustelut

Kahvilaliikettä pitäneen kommandiittiyhtiön toiminta on kysymyksessä olevana aikana ollut tappiollista. Kahvilaliikkeen vastaavana hoitajana toiminut kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies on tällöin ryhtynyt lisäämään työpanostaan tavalla, joka on vähentänyt ulkopuolisen työvoiman tarvetta. Toiminnan tappiollisuuden ja yrityksen koon huomioon ottaen yrityksellä on ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy kahvilaemäntänä toimineen A:n työsopimuksen irtisanomiseen.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään kokonaisuudessaan. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaisesti yhtiö ei saa korvausta kuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi yhtiö saa pitää vahinkonaan sillä täällä olleet kulut.