24.5.1988

Loimaan kihlakunnanoikeuden konkurssituomio 1.4.1987

Kihlakunnanoikeus on konkurssituomiossaan, koska A.-B. Transatlantiska Hudimportenin saatava oli kokonaisuudessaan sen johdosta, mitä Eläketurvakeskus oli sitä vastaan muistuttanut, käynyt riitaiseksi eikä yhtiö ollut pidättänyt valvontakirjassaan oikeutta näyttää saamistaan toteen eri oikeudenkäynnissä, konkurssisäännön 96 ja 97 §:n nojalla hylännyt A.-B. Transatlantiska Hudimportenin valvonnan.

Turun hovioikeuden tuomio 17.7.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A.-B. Transatlantiska Hudimporten oli saattanut jutun, on todennut jutun tosiseikastosta, että A.-B. Transatlantiska Hudimporten oli ilmoittanut valvontansa perustuvan Loimaan Nahka Oy:n hyväksymiin vekseleihin ja liittänyt valvontakirjaansa jäljennökset kyseisistä vekseleistä. Eläketurvakeskus ei ollut riitautuskirjelmässään ilmoittanut riitautuksensa perustetta eikä se ollut hovioikeudessakaan lausunut, millä perusteella se katsoi A.-B. Transatlantiska Hudimportenin valvomat saatavat perusteettomiksi.

Oikeudellisina perusteluinaan hovioikeus on lausunut, että konkurssissa valvotun saatavan vahvistamisessa maksettavaksi konkurssituomiossa noudatetaan samoja oikeudellisia periaatteita kuin yksityisoikeudelliseen saatavaan perustuvaan kanteeseen riita-asiain oikeudenkäynnissä. Näin ollen konkurssissa valvottu saatava tulee riitaiseksi vain, jos konkurssisaamisen riitauttanut velkoja on saamisen valvoneen velkojan kanssa eri mieltä saamisen tosiasiallisesta perusteesta tai oikeudellisesta pätevyydestä. Riita-asiain oikeudenkäyntimenettelyn osalta on nimenomaan säädetty, että vastaajan on, jollei hän myönnä kantajan vaatimuksia, esitettävä, paitsi vastaväitteensä, myös ne seikat, joihin hän väitteensä perustaa. Vastaaja on siis, kyetäkseen tehokkaasti vastustamaan kannetta, velvollinen oikeudenkäynnissä ilmoittamaan ne seikat, jotka hänen mielestään ovat estäneet vaateen syntymisen tai aiheuttaneet vaateen lakkaamisen. Vasta väitteen peruste ilmaisee sen, missä suhteessa kantajan vaade voi tulla tosiasiallisesti tai oikeudellisesti epäselväksi. Näin ollen väitteen perusteet ratkaisevat myös sen kysymyksen, kenelle epäselvyydestä voi aiheutua haittaa eli kenellä on niin sanottu todistustaakka.

Konkurssimenettelyssä asianosaisten mahdollisuus esittää selvitystä on rajoitettu. Edellä mainitun epäselvyyden poistamiseksi tarkoitettu selvitys on siten esitettävissä vain erillisessä vahvistusoikeudenkäynnissä. Konkurssituomiossa on ratkaistava, kuka asianosaisista osoitetaan panemaan vireille vahvistusoikeudenkäynti. Kun konkurssisaamista vahvistettaessa on noudatettava samoja todistustaakkaa koskevia sääntöjä kuin riita-asiain oikeudenkäynnissä, vahvistusoikeudenkäynnin nostajaa koskevaa kysymystä ei voida ratkaista, ellei muistutuksen tehnyt velkoja ole muistutuksen yhteydessä ilmoittanut, millä oikeudellisella tai tosiasiallisella perusteella valvottu konkurssisaaminen riitautetaan eli kiistetään.

Oikeudenkäyntimenettelyssä on vaatimukset ja väitteet niin yksilöitävä ja perusteltava, että oikeus asian ratkaistessaan tietää missä suhteessa oikeudenkäynnissä esiintyneet tosiasialliset ja oikeudelliset kysymykset ovat riidattomia ja missä suhteessa ne ovat asianosaisten lausumien johdosta tulleet riitaisiksi.

Hovioikeus on edellä lausutun nojalla tullut siihen johtopäätökseen, että kun Eläketurvakeskus ei ollut riitauttaessaan A.-B. Transatlantiska Hudimportenin valvonnan ilmoittanut riitauttamisen tosiasiallista tai oikeudellista perustetta, kihlakunnanoikeuden ei olisi pitänyt ottaa muistutusta tutkittavakseen.

Edellä kerrotuilla perusteilla hovioikeus on poistanut kihlakunnanoikeuden Eläketurvakeskuksen A.-B. Transatlantiska Hudimportenin valvontaa vastaan tekemästä muistutuksesta antaman lausunnon ja jättänyt muistutuksen tutkimatta. Kun nyt kyseessä olevaa valvontaa ei siten ollut tehokkaasti vastustettu, hovioikeus on vahvistanut A.-B. Transatlantiska Hudimportenille maksettavaksi etuoikeusasetuksen 18 §:n mukaisella etuoikeudella Loimaan Nahka Oy:n konkurssipesän varoista vekselisaatavia 203.269 Suomen markkaa, 786.864 Ruotsin kruunua ja, kun valvotusta 23.946,39 Englannin punnan suuruisesta saatavasta vähennettiin valvontakirjelmässä vähennettäviksi ilmoitetut 4.004,94 Englannin puntaa, 19.941 ja 45/100 Englannin puntaa tai vastaavat määrät Suomen markkoja maksupäivän kurssin mukaan.

Koska kihlakunnanoikeus ja hovioikeus olivat eri tavoin arvostelleet riitakysymystä, A.-B. Transatlantiska Hudimportenin oli oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:stä ilmenevän periaatteen mukaan kärsittävä oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa omana vahinkonaan. Kun kihlakunnanoikeuden päätöstä oli muutettu, Eläketurvakeskuksen vaatimus saada korvausta kuluistaan hovioikeudessa on hylätty.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

A.-B. Transatlantiska Hudimportenin valvonta on perustunut konkurssivelallisen hyväksymiin vekseleihin, joiden jäljennökset on liitetty valvontakirjelmään. Koska Eläketurvakeskus ei ole esittänyt perusteluja riitautukselleen, niin tällä perusteella ja muutoin hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Eläketurvakeskuksen valvontaa vastaan tekemä muistutus, hovioikeuden tuomiota muuttaen, hylätään ja A.-B. Transatlantiska Hudimportenille vahvistetaan maksettavaksi etuoikeusasetuksen 18 §:n mukaisella etuoikeudella Loimaan Nahka Oy:n konkurssipesän varoista hovioikeuden tuomiossa mainitut määrät. Eläketurvakeskus velvoitetaan korvaamaan A.-B. Transatlantiska Hudimportenin kulut Korkeimmassa oikeudessa 1.200 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.