3.5.1988

Kanne Porin raastuvanoikeudessa

A on OY Electrolux AB:lle 30.10.1985 tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla raastuvanoikeudessa lausunut, että hän oli työskennellyt työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetussa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa teollisuustyöntekijänä yhtiön palveluksessa sen omistamassa kodinkonetehtaassa Porissa. Yhtiön edustaja oli 31.5.1985 irtisanonut A:n työsuhteen päättymään 4.10.1985 ilmoittaen irtisanomisen perusteeksi tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Yhtiön ilmoituksen mukaan sen Porin tehtaan tuotanto oli myyntiin nähden liian suuri ja sen vuoksi tuotantoa jouduttaisiin supistamaan tuotantohenkilöstön määrää vähentämällä. A:n ilmoitettua yhtiön edustajalle, että hän piti työsopimuksen irtisanomista lainvastaisena, asiasta oli käyty neuvotteluja, jotka eivät kuitenkaan olleet johtaneet tulokseen. Jo ennen A:n työsuhteen irtisanomista yhtiön edustaja oli 24.5.1985 pidetyssä yhteistoimintaneuvottelukunnan kokouksessa ilmoittanut, että tuotannon supistamisesta johtuva työntekijöiden vähennystarve, joka oli 20 henkilöä, aiottiin toteuttaa siten, että irtisanominen tuli koskemaan vuonna 1985 55 vuotta täyttäviä ja sitä vanhempia työntekijöitä. Yhtiö oli sittemmin irtisanomisessa menetellyt kerrotulla tavalla. Yhtiön Porin tehtaalla oli tuona aikana ollut kaikkiaan 21 vuonna 1930 tai sitä ennen syntynyttä teollisuustyöntekijää. Näistä 21 työntekijästä oli 31.5.1985 irtisanottu samalla kerralla samoin perustein 20 henkilöä, joista yksi oli tuolloin 55-vuotias A.

Yhtiöllä ei ollut ollut irtisanomisilmoituksessa mainittua tuotannollista tai taloudellista syytä irtisanoa A:n työsopimusta ja yhtiö oli lisäksi työsopimuslain 17 §:n 3 momentin vastaisesti asettanut A:n ikänsä vuoksi perusteettomasti eri asemaan muihin työntekijöihin nähden. Tämän vuoksi A on vaatinut, paitsi työsuhteensa palauttamista, yhtiön velvoittamista suorittamaan hänelle korvaukseksi lainvastaisesta irtisanomisesta työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain säännösten mukaisesti 20 kuukauden palkkaa vastaavat 97.240 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien tai työsopimuslain 51 §:n mukaisena vahingonkorvauksena vastaavan määrän yhtä suurine korkoineen.

Vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen perusteeltaan ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

Raastuvanoikeuden päätös 3.2.1986

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että yhtiö oli 31.5.1985 irtisanonut Porin kodinkonetehtaastaan työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetussa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa työskennelleistä työntekijöistä 20 työntekijää siten, että irtisanomisen kohteiksi olivat joutuneet vuonna 1985 55 vuotta täyttäneet ja sitä vanhemmat työntekijät yhtä lukuunottamatta. Näiden irtisanottujen joukossa oli ollut A. Irtisanomisen perusteeksi yhtiö oli ilmoittanut tuotannon vähentymisen ja siitä johtuvat taloudelliset syyt. Tehtaan johdon ja pääluottamusmiesten välillä 14.6.1985 pidetyssä irtisanomisasiaa koskevassa neuvottelussa yhteiseksi kannanotoksi oli pöytäkirjattu, että irtisanominen oli tapahtunut tuotannollisista ja taloudellisista syistä ja että työnantajalla oli ollut irtisanomiselle erityisen painava syy ja että toteutettu irtisanomisjärjestys oli ollut oikea. Raastuvanoikeus on katsonut asiassa kuultujen todistajien kertomuksista selvinneen, että 20 irtisanotun työntekijän tilalle ei tehtaan ulkopuolelta ollut otettu kesälomaharjoittelijoita lukuun ottamatta uusia työntekijöitä, että tehtaassa ei ollut suoritettu ylitöitä ja että tehtaan työntekijöiden määrä oli vuonna 1985 irtisanottujen lisäksi vähentynyt 13 työntekijällä, joista kuuden työsuhde oli päättynyt A:n irtisanomisen jälkeen. Raastuvanoikeus on edelleen todennut todistajankertomuksista, että yhtiössä tuotannon supistamisen tarvetta oli aikaisemmin hoidettu lomautuksilla ja uusienkin lomautusten mahdollisuudesta oli ilmoitettu ja että tuotannon väheneminen syksyllä 1985 oli ollut kahden osalinjan tuotannosta poistamisen johdosta noin 50 tuotetta päivässä. Raastuvanoikeus on edelleen katsonut, että yhtiöllä oli ollut pitempiaikaisten tuotannollisten ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi tarjota vähemmän työtä kuin sen palveluksessa ennen tapahtunutta irtisanomista olleiden työntekijöiden työllistäminen olisi edellyttänyt ja että yhtiöllä siten oli ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentin mukainen erityisen painava syy A:n irtisanomiseen. Siltä osin kuin kysymys oli A:n väitteestä hänen asettamisestaan irtisanomisessa iän perusteella eri asemaan muihin työntekijöihin nähden raastuvanoikeus on, ottaen huomioon että irtisanominen oli koskenut yhtä korkeammin ammattitaitoista työntekijää lukuun ottamatta kaikkia 55 vuotta täyttäneitä tai irtisanomisvuonna täyttäviä henkilöitä, katsonut jääneen näyttämättä, että A:n irtisanomista olisi ollut pidettävä työsopimuslain 17 §:n 3 momentin tarkoittamassa mielessä perusteettomana. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 4.800 markalla.

Turun hovioikeuden tuomio 19.6.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. A on velvoitettu suorittamaan yhtiölle korvaukseksi sillä hovioikeudesa olleista kuluista 400 markkaa.

Perustelut

Jutussa on näytetty, että OY Electrolux AB:llä on ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentin nojalla oikeus taloudellisista ja tuotannollisista syistä aiheutuneen työn vähentymisen johdosta vähentää työntekijöitä. Päättäessään tällä perusteella A:n työsuhteen yhtiö ei näin ollen ole irtisanonut A:ta työsopimuslaissa säädettyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti eikä A:lla ole oikeutta työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 §:ssä säädettyyn korvaukseen lainvastaisesta irtisanomisesta.

Yhtiöllä on edellä mainitulla perusteella ollut oikeus irtisanoa 20 työntekijää. A samoin kuin muut irtisanotut 19 työntekijää on yhtiön yhteensä yli 250 työntekijän joukosta valittu irtisanottaviksi sillä perusteella, että he olivat täyttäneet 55 vuotta tai viimeistään vuonna 1985 saavuttaisivat tämän iän. Siten A on ikänsä vuoksi asetettu eri asemaan niihin työntekijöihin nähden, joita ei ole irtisanottu. Syynä työntekijöiden ikään perustuneelle irtisanottavien valikoitumiselle, minkä irtisanomisjärjestyksen myös työntekijäin edustajat ovat hyväksyneet irtisanomisen riitauttamisesta 14.6.1985 käydyssä neuvottelussa, on ollut, että kysymyksessä olevat iäkkäimmät työntekijät eivät olleet yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä. Näin ollen A:n asettaminen edellä mainituin tavoin ikänsä vuoksi eri asemaan yhtiön useimpiin muihin työntekijöihin nähden ei ole tapahtunut syrjimistarkoituksessa eikä muutenkaan perusteettomasti eikä yhtiö irtisanoessaan A:n työsopimuksen siten myöskään ole laiminlyönyt työsopimuslain 17 §:n 3 momentista johtuvan tasapuolisuusvelvollisuutensa täyttämistä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan OY Electrolux AB:lle korvaukseksi sille vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista 1.200 markkaa.