17.9.1987

Nilsiän kihlakunnanoikeuden päätös 8.7.1986

Virallisen syyttäjän syytteestä ja kuultuaan asianomistajana A:n vaimoa sekä varattuaan vielä Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansalle tilaisuuden tulla asianomistajana kuulluksi kihlakunnanoikeus on katsonut A:n vaimon ja jutussa kuultujen todistajien kertomusten nojalla selvitetyksi, että A oli 25.4.1986 Nilsiän kunnassa hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua tahallaan sytyttänyt tuleen yhdessä vaimonsa kanssa puoliksi omistamansa, Nilsiän kunnassa olleen, sanotussa yhtiössä palovahingon varalta vakuutetun hirsisen asuinrakennuksen seurauksin, että rakennus ja siinä ollut A:n ja hänen vaimonsa omistama irtaimisto olivat tuhoutuneet.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentin, 36 luvun 2 §:n 1 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä murhapoltosta ja vakuutuspetoksesta 2 vuodeksi 6 kuukaudeksi vankeuteen, josta rangaistuksesta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä vapaudenmenetysaikaa 27.4.7.7.1986 vastaavat 2 kuukautta 11 päivää. Lisäksi A on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista asianomistajalle ja todistajille maksetut palkkiot yhteensä 956 markkaa. A oli pidettävä jutun vuoksi vangittuna.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 14.10.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun vaatien syytteen hylkäämistä kokonaan tai ainakin rangaistuksen alentamista, on katsonut selvitetyksi, että A oli 25.4.1986 Nilsiässä, hankkiakseen itselleen laitonta aineellista etua, tahallaan sytyttänyt tuleen kysymyksessä olevan rakennuksen kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetuin seurauksin.

Palanut rakennus oli ollut aikaisemmin palovakuutettuna Keskinäisessä Vakuutusyhtiössä Sampossa. A oli siirtänyt vakuutuksen Vahinkovakuutusosakeyhtiö Kansaan joulukuussa 1985. Vakuutuskirjan mukaan 1.1.1986 alkaneena vakuutuskautena palanut rakennus oli ollut palovakuutettu 80.000 markan ja koti-irtaimisto 10.000 markan vakuutusmäärästä. A:n 6.2.1986 allekirjoittaman vakuutushakemuksen perusteella vakuutusmääriä oli korotettu rakennuksen osalta 210.000 ja koti-irtaimiston osalta 30.000 markaksi. Rakennus oli tuolloin merkitty peruskorjatuksi, vaikka siinä todellisuudessa oli tehty vain pieniä korjauksia.

A ja hänen vaimonsa olivat 27.12.1985 ostaneet Iisalmen kaupungissa asuttamansa toisen tilan 1.150.000 markan kauppahinnasta, josta he olivat jääneet myyjälle velkaa noin 670.000 markkaa. Velan he olivat sitoutuneet maksamaan toukokuun loppuun 1986 mennessä, minkä ajankohdan jälkeen kauppaehtojen mukaan maksamattomalle kauppahinnalle laskettiin 16 prosentin korko. A:lla ja hänen vaimollaan oli ollut tarkoitus saada rahat loppukauppahinnan suorittamiseen myymällä Nilsiän kunnassa oleva tila sekä heidän Raumalla sijaitseva omakotitalonsa. Nilsiän kunnassa olevaa tilaa he eivät olleet yrityksistä huolimatta onnistuneet myymään lukuunottamatta tilan peltoja ja osaa puustosta. Näistäkin kaupoista saadut rahat oli A:n vaimon kertoman mukaan käytetty traktorin ja karjan ostoon. Kun myös omakotitalo oli ollut myymättä, oli rahoitus mainitun loppukauppahinnan suorittamiseksi ollut vielä huhtikuussa 1986 järjestämättä.

A:n vaimon ja tyttären poliisikuulusteluissa antamien kertomusten mukaan A oli ollut hermostunut siitä, etteivät tilakaupat olleet menneet suunnitelmien mukaisesti.

Talvella 1986 Iisalmen kaupungissa olevan tilan ostamisen jälkeen ja viimeksi kevättalvella 1986 A oli sanonut vaimolleen muutaman kerran, että Nilsiän tilan rakennukset saisivat palaa.

A oli poliisikuulusteluissa useaan kertaan kertonut nukkuneensa 24.4.1986 ja 25.4.1986 vastaiset yöt kotonaan Iisalmen tilalla asuinrakennuksen yläkerrassa samassa huoneessa vaimonsa kanssa, ja ettei hän yön aikana ollut poistunut rakennuksesta. Jutussa oli kuitenkin selvitetty, että A ei ollut nukkunut sanotussa huoneessa muutamaan kuukauteen, vaan eräässä talon alakerrassa sijaitsevassa huoneessa.

A:n perheen käytössä oli ollut kaksi henkilöautoa, joista toinen Polonez-merkkinen. Tämä auto oli ollut A:n käytössä. Polonez-henkilöautosta oli lähtenyt voimakas rötisevä ääni, koska siitä oli ollut joko pakoputki tai äänenvaimennin rikki.

A:n vaimo oli 25.4.1986 vastaisena yönä Iisalmen tilalla herännyt rötisevään auton ääneen, joka oli kuulunut maantien suunnasta. Hän oli päätellyt, että ääni oli saattanut olla lähtöisin heidän Polonez-autostaan tai sitten jostakin isosta autosta.

A:n vaimo ja tytär eivät olleet voineet varmasti sanoa, oliko A ollut kotona 24.4.1986 ja 25.4.1986 vastaisena yönä.

A:n naapuri L oli herännyt 25.4.1986 kello 4.45 aikaan A:n Iisalmen tilalle johtavalta tieltä kuuluneeseen auton ääneen. Ääni oli kuulostanut pörisevältä. L oli tiennyt kertoa, että A:n Polonez-autossa oli ollut pörisevä ääni jo joitakin viikkoja, minkä äänen L oli kuullut useita kertoja. L:n kuultua auton äänen hänen mieleensä oli tullut heti, että liikkeellä oli ollut Polonez. L:n makuuhuone sijaitsi hänen asuinrakennuksensa sillä seinustalla, jonka vieressä noin 15 metrin etäisyydellä talosta kulki tie A:n talolle.

Nilsiän tilan läheisyydessä asuva H oli kertonut havainneensa, että A:n Nilsiän tilan talolle johtavalle yksityistielle oli 24.4.1986 vastaisen yön aikana ilmestynyt henkilö- tai pakettiauton jäljet. Keskusrikospoliisin rikoslaboratorion lausunnon mukaan mainitut H:n havaitsemat renkaan jäljet vastasivat havaittavissa olevalta kuvioinniltaan sekä kooltaan A:n Polonez-auton renkaita. Tosin identifioimiskelpoisia yksityiskohtia jäljissä ei ollut ollut. Kyseiset jäljet jättäneen auton raideleveydeksi poliisit olivat mitanneet 135-137 senttimetriä. Polonezin takapyörien raideväliksi puolestaan oli mitattu 135 senttimetriä.

K:n kotona, joka sijaitsi lähellä Nilsiän tilaa ja johon sähkövirta tuli saman muuntajan kautta kuin Nilsiän tilalle, oli 25.4.1986 kello 4.10 aikaan pysähtynyt sähkökello. Mainittu H oli herätetty Nilsiän tilan paloon 25.4.1986 kello 4.15.

A ja hänen vaimonsa olivat 25.4.1986 iltapäivällä A:n palattua poliisikuulusteluista menneet palopaikalle ja siellä he olivat A:n ehdotuksesta lähteneet kävelemään rantaan johtavaa tietä. Tuolloin vaimo oli palosta keskusteltaessa kysynyt A:lta, oliko tämä ollut asialla, mihin A oli vastannut, että "ottakoot selvää". A oli puhunut tulipalosta monella tavalla ja myöhemmin hän oli vaimolleen sanonut, ettei hän ainakaan sytytysaineita käyttänyt. Tulipalon jälkeen A oli vielä sanonut vaimolle, että hän oli ollut paloyönä kotona. Vaimo oli vastannut, ettei hän voinut muuta sanoa kuin että hän oli nähnyt A:n vain kotona. Tähän A oli todennut, että vaimon täytyi pysyä noissa puheissa kysyttiinpä vaimolta vaikka mitä. Myöhemmin A oli vielä sanonut vaimolleen, että "hyvin ryysyt paloi". Näistä A:n puheista hänen vaimolleen oli muodostunut käsitys, että hänen miehensä oli saattanut sytyttää talon.

A:n tytär oli poliisikuulustelussa kertonut muistaneensa, että A oli hänelle sanonut palon jälkeen jotain siihen tapaan, että "sano niin että olen ollut paloyönä kotona jos joku kyselee".

A oli kertonut käyneensä vaimonsa kanssa Nilsiän tilalla ennen paloyötä viimeksi 12.-16.4.1986 olleen sairaslomansa aikana.

Keskusrikospoliisin rikoslaboratorion lausunnon mukaan palaneesta rakennuksesta löytyneen sähkölieden keittolevyjen kolmesta kytkimestä yksi oli varsin todennäköisesti palon aikana ollut asennossa "kolme" eli tätä kytkintä vastaava keittolevy oli varsin todennäköisesti palon aikaan toiminut suurimmalla tehollaan. Saman lausunnon mukaan oli myöskin todennäköistä, että lieden uuni oli palon aikana ollut toiminnassa keskisuurella teholla.

Näillä ja jutussa muutoinkin ilmenneillä syytettä tukevilla seikoilla hovioikeus on katsonut A:n sytyttäneen kysymyksessä olevan palon.

Kysymyksessä oleva Nilsiän tilan asuinrakennus oli ollut tyhjillään vuodesta 1981 tai 1982 lähtien A:n perheen muutettua Nilsiästä Raumalle ja sieltä edelleen Iisalmeen. Talo oli ollut autiona ja asumattomana lukuunottamatta A:n perheen tilapäisiä käyntejä tilalla. Muun muassa talon uunit eivät olleet olleet tuolloinkaan käytössä, vaan lämpöä oli pidetty yllä pitämällä sähkölieden uuninluukkua auki. Tapahtuma-aikaan A:n perhe oli asunut Iisalmessa omistamallaan maatilalla. A, joka oli pitänyt rakennusta lukittuna, oli tiennyt, ettei talossa ollut ollut ihmisiä. Talon läheisyydessä ei ilmeisesti ollut ollut muitakaan ihmisten asuttamia rakennuksia. Näin ollen palosta ei ollut aiheutunut vaaraa ihmisille. Näillä perusteilla oli katsottava, ettei A ollut teollaan syyllistynyt vakuutuspetoksen lisäksi rikoslain 34 luvun 1 §:ssä tarkoitettuun murhapolttoon, vaan saman luvun 4 §:ssä mainittuun lievemmän laatuiseen murhapolttoon.

Mainituilla perusteilla hovioikeus on, muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä, rikoslain 34 luvun 4 §:n 1 momentin, 36 luvun 2 §:n 1 momentin ja 7 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n yksin teoin tehdyistä lievemmän laatuisesta murhapoltosta ja vakuutuspetoksesta 1 vuoden 9 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla oli vähennettävä kihlakunnanoikeuden määräämä vähennys mukaan luettuna vapaudenmenetysaikaa 27.4.13.10.1986 vastaavat 5 kuukautta 17 päivää. Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätös jäi pysyväksi. A oli pidettävä jutun vuoksi edelleen vangittuna.

Perustelut

Hovioikeuden mainitsemilla perusteilla A:n on näytetty sytyttäneen kysymyksessä olevan rakennuksen tahallaan tuleen.

A:n perhe ei ole muutettuaan Nilsiän tilalta käyttänyt sen asuinrakennusta vakinaisena asuntonaan. Rakennusta on kuitenkin korjattu ennen rikosta. Se on ollut kalustettu ja muutoinkin asumiskelpoisessa kunnossa. Näin ollen poltettu talo on ollut rikoslain 34 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu rakennus, joka on ollut ihmisten asuttava.

Lainkohdat

Rikoslaki 34 luku 1 § 1 momentti, 36 luku 2 § 1 momentti ja 7 luku 1 §

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A tuomitaan hovioikeuden hänen syykseen lukemien yksin teoin tehtyjen lievemmän laatuisen murhapolton ja vakuutuspetoksen sekä niistä määrätyn rangaistuksen asemesta yksin teoin tehdyistä murhapoltosta ja vakuutuspetoksesta kihlakunnanoikeuden tuomitsemaan 2 vuoden 6 kuukauden vankeusrangaistukseen, josta on tehtävä rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla hovioikeuden päätöksessä mainittu vähennys. Sen lisäksi rangaistuksesta on vähennettävä, mitä siitä hovioikeuden päätöksen perusteella jo on pantu täytäntöön. Asian näin päättyessä täytäntöönpanokielto kumotaan.