2.3.1987

Kanne Ulvilan kihlakunnanoikeudessa

C ja D ovat A:lle ja B:lle 14.4.1984 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kihlakunnanoikeudessa lausuneet, että he olivat 16.6.1980 päivätyllä kauppakirjalla ostaneet 194.405 markan kauppahinnasta A:lta ja B:ltä Merikarvian kunnan Ylikylässä olevan Kokkonen nimisen tilan RN:o 8:270, jolla olevan vuonna 1979 valmistuneen omakotitalon arvo pääasiassa oli muodostanut kauppahinnan. Vuoden 1983 joulukuussa oli asuinrakennuksessa todettu vesivahinko, joka oli aiheutunut siitä, että rakennusvaiheen aikana kiinnitettäessä koolausta pohjalautaan naula oli läpäissyt kylmävesiputken. Putki oli aikojen kuluessa tältä osin syöpynyt niin, että se oli alkanut vuotaa ja vesi oli mädättänyt talon rakenteita.

Vesivaurio, jonka aiheuttaja oli syntynyt ennen kauppaa, oli ollut sellainen, etteivät C ja D kauppaa tehdessään huolellisellakaan tarkastuksella olleet voineet sitä havaita. Toisaalta vaurio oli ollut niin huomattava, että siitä tietoisina C ja D olisivat pidättyneet kaupasta. C ja D olivat heti havaittuaan ilmoittaneet asiasta A:lle ja B:lle.

Tämän vuoksi ja kun A ja B eivät itse olleet halunneet vauriota korjata eivätkä suostuneet korvaamaan C:n ja D:n vahinkoa. C ja D ovat vaatineet, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan heille vahingon määrä laillisine korkoineen sekä heidän oikeudenkäyntikulunsa.

Vastaus

A ja B ovat kiistäneet kanteen sekä perusteeltaan että määrältään ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. He olivat rakentaneet omakotitalon omaan käyttöönsä. Vesivahinkoon johtanut virhe ei ollut aiheutunut heidän tuottamuksestaan. He eivät myöskään olleet tienneet siitä myydessään talon. Siten heillä ei ollut velvollisuutta korvata virheen johdosta vasta useita vuosia kaupan jälkeen syntyneitä vesivahinkoja.

Kihlakunnanoikeuden päätös 7.2.1985

Kihlakunnanoikeus on lausunut, että C ja D olivat 16.6.1980 ostaneet A:lta ja B:ltä kanteessa mainitun tilan omakotitaloineen. Joulukuussa 1983 talossa oli todettu vesivahinko, jonka oli näytetty aiheutuneet siitä, että rakennusvaiheen aikana koolausta pohjalautaan kiinnitettäessä naula oli läpäissyt kylmävesiputken, minkä johdosta putki oli syöpynyt ja alkanut vuotaa. Tämän johdosta talon lattiarakenteet ja seinien alaosat olivat lahonneet. Vesivahinkojen korjaamisesta oli C:lle ja D:lle aiheutunut noin 65.000 markan vahinko. Vesivahinkojen oli katsottava johtuneet A:n ja B:n huolimattomasta rakentamisesta. Vahingot olivat olleet sellaiset, että niitä ei voinut havaita kaupanteon aikana tapahtuneessa tarkastuksessa.

Kihlakunnanoikeus on sen vuoksi velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti maksamaan C:lle ja D:lle korvaukseksi vesivahingosta 65.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 14.4.1984 lukien sekä korvaamaan C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut 9.000 markalla.

Turun hovioikeuden tuomio 3.1.1986

Hovioikeuden, jonka tutkittavaksi A ja B valittamalla olivat saattaneet jutun, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä, ja velvoittanut A:n ja B:n yhteisvastuullisesti korvaamaan C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 800 markalla.

Perustelut

C ja D ovat vaatineet vahingonkorvausta sillä perusteella, että talon rakennusvaiheessa naula oli lattiaa koolattaessa läpäissyt kylmävesiputken, mistä myöhemmin oli aiheutunut kyseessä oleva vesivahinko.

A:n ja D:n puolisot olivat rakentaneet talon omaan käyttöönsä ja vasta myöhemmin myyneet kysymyksessä olevan tilan rakennuksineen. Vahingonkorvausvelvollisuuden edellytyksenä tällaisessa tapauksessa on, että myyjä on ilmoittanut rakennuksen olevan virheettömän tai ettei myyjä ole ilmoittanut virheestä, josta hänen olisi pitänyt olla tietoinen.

Vaikka A:n ja B:n puolisot olivatkin itse osallistuneet rakentamiseen, he eivät olleet voineet kohtuudella havaita naulan osumista kylmävesiputkeen. Kysymyksessä oleva virhe ei ole siten ollut sellainen, josta A:n ja B:n puolisoiden olisi kauppaa tehtäessä pitänyt tietää. Kun lisäksi talo on myyty siinä kunnossa kun se oli kaupanteon hetkellä, A:n ja B:n puolisot eivät ole velvollisia korvaamaan kanteessa mainittua vahinkoa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös kumotaan. Kanne hylätään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän oikeusohjeen mukaan A ja B eivät saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi A:n ja B:n on itse kärsittävä oikeudenkäyntikulunsa myös Korkeimmassa oikeudessa.